Missä iässä mielestänne voi lapselta vaatia, että nukahtaa yksin sänkyyn? Meillä tyttö 1v3kk ei ole 3-4 kuukauteen suostunut nukahtamaan omaan sänkyyn (aikaisemmin piti pullolla tai tissillä nukuttaa sänkyyn). Ainoa toimiva NOPEA nukutustaktiikka on meillä se, että iltarutiinien jälkeen tyttö rauhoittuu (jostai kummasta syystä) omaan lepotuoliinsa, jossa laulan iltalaulun ja unilelu sylissä nukahtaa siihen nopeasti ehkä 10-15 minsassa (annamme maidon vielä siinä hänelle). Olemme lukuisia ja kymmeniä jos ei satoja kertoja yrittäneet nukuttaa omaan sänkyyn, mutta mikään ei auta; ei auta laulaminen, silittäminen, vieressä lattialla nukkuminen tms. vaan yleensä huutaa sängyssä 1-2h ja kerran kokeilimme viikon tuota kevyttä tassutusmenetelmää, ei tulosta ja totesimme nyt vain, että jos tyttö kerran itse mielellään nukahtaa heti suht nopeasti ja vaivattomasti tuoliinsa, josta siirrämme hänet sänkyynsä, niin nukahtakoon siihen, koska siten, säästämme tuntien jokailtaiselta huudolta. Toisaalta, eihän häntä voi ikuisuuksiin lepotuoliin nukutttaakaan vaikka siihen haluaa nukahtaa, itseä ei haittaisi jos joutuisi vieressä olemaan edes 30min jos nukahtaisi sänkyyn, mutta kun siinä menee tunteja....Pahimmillaan huutanut 4h sängyssä illalla ja heti nukahti tuohon "lepotuoliin" kun lopulta siirsimme hänet siihen :-). Heräileekö tämän ikäiset muilla miten paljon? Meillä nukuttiin suht hyvin 9kk-1v2kk iässä (0-2 kertaa heräsi yöllä), mutta en tiedä mikä nyt on, kun on herännyt joka yö klo 23-03 välisenä aikana lukuisia kertoja ja rauhoittuu ainoastaan jos itse menen viereen lattialle nukkumaan (nukkuu omassa huoneessa), lieko eroahdistusta?
1-vuotiaan nukuttaminen
regzdv
11790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
onko siihen mitään ikää, milloin voi vaatia lapselta yksin nukkahtamista... Ennemminkin kai se on, että missä iässä voi totuttaa lapsen siihen. Totuttamisessa vain on se, että sitten pitää pitää se sama linja loppuun saakka. Teidänkin lapsi on jo niin iso, että ymmärtää varmasti yhteyden huudon ja poispääsyn välillä. Huutaako hän siis aina kurkkusuorana, vaikka olette läsnä, tassuttelette? Puhutteko tytölle nukuttaessa tai ärsyynnyttekö, lapsi on hyvä aistimaan sen.
Meillä on nukkuminen alusta saaka ollut yksi musta vaate ja kaikenlaista ongelmaa on ollut. Joskus 9kk tienoilla aloimme opetella yksin nukahtamista. Alkuun lähdettiin siitä, että tassuteltiin ihan hipihiljaa ilman katsekontaktia. Silloin oli toki helpompaa, kun ei vielä pyrkinyt pystyyn, möyri aikansa ja sammui. Sitten jäätiin vain istumaan lähelle ja pikkuhiljaa siirryttiin ovea kohden myöhemmillä kerroilla. Lopulta n. 11kk iässä sai jättää yksin unta hakemaan. Joskus vieläkin protestoi, mutta pois emme enää sängystä ota, kun sinne mennään. Ei ainakaan huutavana. Jos virkustuu ja uni ei tulekaan niin odotamme, että riehuminen lakkaa (puhellaan, rauhoitellaan jne) ja kun on taas rauhallinen, saatamme ottaa sängystä ja leikkiä vielä hetken. Yöheräämisiä on yhäkin vaihtelevasti 0-4x yössä.
Vinkkejä... Noo... Viekää tyttö nukkumaan vasta, kun selkeästi on jo väsynyt. Jos lähdette sille linjalle, että omaan sänkyyn on nukuttava, niin älkää lepsuilko, vaikka huutaisi miten. Huutaahan saa, siinä voi olla itse vaikka vieressä ja hyssytellä, niin ei tarvitse pelätä mitään yksinäisyyttä tai tuskaa. Toisaalta meidän lapsi taas nukahtaa paremmin, jos lähtee pois ja antaa hetken huutaa (käy välillä ovelta kurkkaamassa ja sanoo hssss) jos jää huoneeseen, alkaa kamala itkupotkuraivari, joka ei meinaa talttua millään. Ja toisaalta mietin sitä, että miksi hän ei voisi nukahtaa omaan tuoliinsa, jos se kerran on helpompaa eikä ole kärsinyt siitä, että siirrätte sänkyyn (tai sitten nuo viimeaikaiset yölliset heräämiset on sitä, että säikähtää kun herää eri paikasta kuin nukahtaessaan). Voisiko tuolin viedä vaikka sängyn viereen ja nukuttaa siihen, ja sitten siirtää omaan sänkyyn ja pikku hiljaa jättää sitten tuoli pois. Uskon, että tuoli tulee jäämään jossain vaiheessa sitten ihan itsekseenkin pois.
vähän yli 3 vuotias tyttö vielä usein syliin. Toisinaan itse pyytää omaan sänkyyn nukkumaan ja sinne silloin hyvin nukahtaakin.
Sänkyyn nukuttamista ei ole edes kokeiltu. On sitä unista ja nukahtavaa lasta sylissä niin ihana katsella:)
"Pahimmillaan huutanut 4h sängyssä." Mitäh?! Miksi kukaan antaisi tapahtua noin?
Antaa vaan nukahtaa siihen tuoliin, ei siitä ole mitään haittaa ja ton ikäisellä lapsella mieli muuttuu koko ajan ja voi olla että ensi viikolla ei haluakkaan enää nukkua tuolissa vaan haluaakin sänkyyn. Älkää olko liian tiukkoja!
siis 4h tuntia meni että saatiin tyttö nukahtamaan lopulta, mutta siinä välissä yritimme alussa nukuttaa omaan sänkyyn, josta raivostui ja sitten tyttöä joutui ihan kantamaan ja kun meni yliväsyneeksi ja huutamiseksi niin ei heti rauhoittunut edes siinä omassa tuolissaankaan. Eli tyttöä ei jätetty yksin huutamaan (kerran kokeiltiin muutama minuutti, mutta en raaskinut huudattaa toista). Yöhulinat jatkuvat meillä, olemme suosiolla nukuttaneet tytön nyt tuoliinsa illalla ja nukahtamisessa ei olekaan ollut ongelmaa nyt kun olemme luopuneet sänkyyn nukuttamisessa, mutta heräilee yhä tosi useasti, usein 4-5 kertaa huutelee yössä, vissii hampaita tulossa pikkuisella..
..poika 1v3kk opetettiin nukkumaan yksin. Ensin nukkuin meidän kanssa samassa huoneessa, mutta herkkäunisena heräsi, kun tulimme nukkumaan tai esim. kun puhuin unissani.
Totesin paremmaksi nukuttaa omaan huoneeseen!
LAitan pojan sinne, annan yöpusun ja toivotan hyvää yötä..ensin alkuun huusi n.20min jonka jälkeen nukahti. Nyt parin viikon jälkeen saattaa kiukutella 10-15min, vähän väsymyksen tasosta riippuen mutta nukahtaa kyllä.Eikä nukahtaminen ole enää sellaista huutoa, vaan pientä väninää. Annoin hänen siis ihan rauhassa huutaa..tosin en usko, että itse olisin toiminut samoin, jos se olisi kestänyt tunteja.. Helpotin pojan oloa myös ottamalla hänelle unilelun, mihin suihkautin hieman omaa hajuvettäni.
Meillä myös kyllä alkanut nyt jostain syystä tuo yöllä herääminen. Eilen yöllä sätkähti hereille ja aloitti sellaisen kiljunnan, että varmasti naapurit vähän kauempaakin kuulivat...
SEisoskelin siellä sitten poikani kanssa n30min jolloin vihdoin nukahti takaisin.
Olen itse ihmetellyt tätä yhtäkkistä heräämistä kerran yössä, koska on normaalisti nukkunut todella hyvin. Eikä kuitenkaan nuku enään kuin yhdet päikkärit ja syö hyvin, joten ei voi olla kyse liikaa nukkumisesta tai nälästäkään.
MEillä noudatatetaan tarkkaa rytmiä nukkumaan menossa..19-19.30 mennään kylpyyn ja sitten syödään iltapala..vaikkei aina kylpyä, niin iltapesut kuitenkin. Sitten hetki telkkaria ja 20.15 nukkumaan.
Huomasin, että kun rutiinit on tarpeeksi tarkat niin poikani ainakin tietää mitä tuleman pitää ja osaa jo asennoitua siihen, että kohta mennään nukkumaan. Mukillinen lämmintä maitoa, ennen sänkyyn menoa niin johan alkaa silmät lupsumaan :)
Onnea teille yrityksen kanssa. Ja muistakaan, ettei kannata mitään stressiä ottaa tästä asiasta..ehkä tyttärenne ei vain ole vielä valmis omaan sänkyyn! JA miten teistä tuntuu parhaalta, mielestäni aika hyvö neuvo oli, jos siirtäisitte tuolin lapsen huoneeseen, jolloin hän pikkuhiljaa totuttautuisi siellä olemiseen ja siellä nukahtamiseen.
on nukahtanut omaan sänkyyn 1kk ikäisestä asti. Useimmiten nukahtaa 5-15 min sisällä. Tissille tai pullolle ei olla nukutettu ikinä.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
vauva ei ainakaan tarvitse herättyään vakuutteluja siitä, että kaikki on hyvin. Ikää vauvalla 6kk ja herää sekä yö- että päiväunilta leikkimään itsekseen, ei koskaan itkien. Ihan sama nukkuuko omassa sängyssä, sohvalla, ulkona vaunuissa..
Ja voi sitä hymyn leveyttä kun kesken leikkien huomaa, että äiti tai isä on tullut viereen katselemaan toisen touhuja :)
Hei,
Kuulostaa, että lapsesi kokee olevansa turvassa kun olet lähellä. Hienoa! Kiva myös kuulla, että tuoliin nukuttaminen tepsii. Tämä on helppo sanoa ulkopuolisen silmistä, mutta kokeilkaa unohtaa vielä muutamaksi kuukaudeksi se, miten lapsenne "täytyy nukahtaa". Aivan varmasti hän tulee nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä, joku päivä äiti jopa häädetään pois lapsen ikiomasta lukaalista!
Mieti, millä tavoin nukahtamishetkestä tulisi itsellesikin mukava. ´Lapsi aistii vanhemman mielentilan ja rento tunnelma auttaa lasta nukahtamaan paremmin. Varmista, että olet lapsen lähellä nukkumattia kutsuessa sinulle mukavassa sängyssä/tuolissa, tee jotain mieleistä: ota nukuttamistilanteeseen itsellesi mukaan vaikka kuumaa kaakaota tai teetä, haaveile matkasta jonnekin lämpimään tai jos mahd. ota kannettava tietokone mukaan.
Meillä (1v3kk esikoinen), nukuttaminen omaan sänkyyn oli myös takkuista ja arvoimme kumpi "joutuu tuhlaamaan" illastaan 1-2 h operaatioon lapsen huoneessa. Sitten keksimmekin viedä huoneeseen ihanan löhötuolin ja kannettavan tietokoneen. Iltahalien ja pusujen jälkeen istun mukavasti tuoliin ja laitan koneelta tulemaan jotain rentoa musiikkia tuutulauluksi (esim. Spa music YouTubesta, itsekin meinaa nukahtaa!) Kirjoitan päiväkirjaa, järjestelen digikuvia koneella, surffailen tai pistän itsekin silmät kiinni. Välillä lapsi yrittää saada minua mukaan peuhaamiseensa, mutta vastaan hänelle "nyt nukutaan kulta", "laitahan pää tyynyyn" tms. ja ajan myötä hän kääriytyykin peittoonsa, vilkaistuaan pari kertaa että olen vielä läsnä. Nykyään hommaan menee parhaimmillaan 10 minuuttia kun lapsi tietää mikä on homman nimi!
Meillä tyttö 1v8kk on käynyt oikeestaan aina yksin sänkyyn nukkumaan.
Välillä, jos ei halua nukkumaan käydä, pitää pienehkön huuto oopperan, mutta lopettaa sen nopeaan kun tietää, ettei sillä huutamisella välty nukkumiselta kuitenkaan.
Ilta rutiinit aina olleet samat, sillä kai se nukkumaan käyminen niin helposti sujuukin. Mut mitään erityistä ikää ei tietääkseni ole, millon siihen aletaan opettelemaan
nukkui kotiutumisesta lähtien 2-vuotiaaksi omaan sänkyyn jonka jälkeen alkoi aamuöisin kömpiä viereen. Kouluiässä alkoi pysyä koko yön omassa sängyssä. Tyttö (1v1kk) on koko ajan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta nukahtanut viereen tai syliin josta kannetaan omaan sänkyyn. Aika usein otan aamuyöllä viereen jos herää enkä jaksa hyssytellä sängyn vieressä. Toivon että mulla riittää kärsivällisyyttä opettaa nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä ennenkuin hoitovapaa loppuu.