Kun olen sinua loukannut
olen samalla lyönyt itseäni kahvaa myöten
sisin on mennyt sykkyrään
kun särkee toista särkee itseäänkin
aitoutesi saa minut hämilleen
vetoaa minuun
et peittele pahaa mieltäsi
et salaile varjoihin tunteitasi
olet rakas
väkevimmillään omana itsenäsi
läpikotaisin aitona sinuna
konstailemattomana ihmisenä
joka ymmärtää elämää
en halua päästää sinua elämästäni
en koskaan!
olen samalla lyönyt itseäni kahvaa myöten
sisin on mennyt sykkyrään
kun särkee toista särkee itseäänkin
aitoutesi saa minut hämilleen
vetoaa minuun
et peittele pahaa mieltäsi
et salaile varjoihin tunteitasi
olet rakas
väkevimmillään omana itsenäsi
läpikotaisin aitona sinuna
konstailemattomana ihmisenä
joka ymmärtää elämää
en halua päästää sinua elämästäni
en koskaan!
Vastaukset 25
Vanhimmat
et vai, pitäisit elämässäs loukataksesi lisää?
Voit olla aivan varma, että runo ei ollut ainakaan sinulle osoitettu.
Kaunis runo,jollekin tarkoitettu uskoisin.Toivottavasti se oikea lukee tämän ja löydätte vielä toisenne!
Jos ymmärsin oikein...........................
Runo kertoo kyllä tosielämän henkilöstä. Kiitos vastauksesta!
Loukkaa toista, jota
rakastaa
siinä samalla satuttaa
myös itseään.
Aitous:
Jotkut
ovat aitoja luonteeltaan
se on heille/meille
ominaista.
Toiset taas lipeväkielisiä
lieroja..
Ihmettelen aina kun
sellaisen
kohtaan
miten hän
tulee
juttuun itsensä
kanssa ?
Vai onko
rehellinen edes
itselleen.
Kiitos kauniista
AIDOSTA runostasi.
Olen aina ihmetellyt niitä kaksinaamaisia lieroja, kuten sanot. Millainen on mieli nukkumaan käydessä tai aamulla herätessä, juonia täynnä? Millainen ajatusmaailma sellaisilla ihmisillä on. Onko se käyttäytyminen heikkolahjaisuutta, ilkeyttä vai silkkaa pahuutta? Mikä motivoi esim. kertomaan eteenpäin kaiken toisista ihmisistä selville saamansa? Minun luonteeseeni ei tuo kuulu eikä ole koskaan kuulunut. Ehkäpä siksi olenkin tällainen erakkoluonne. Toisaalta en minäkään vastaa pahuuteen kääntämällä kaikki poskeni lyötäväksi. Sitä saa mitä tilaa ja miksi olla rehti niitä kohtaan jotka elävät elämänsä ketunhäntä kainalossa. Tällaista tuli mieleeni kommentistasi josta kiitän! Hyvää viikonloppua :)
Kun olet loukannut
se kertoo sinusta
ei se ole alunperin sinua !
loukata en minäkään halua
sydän kertoo
rakkaudesta sinuun
Loukkaa
tahtomattaan,
kun ei tiedä
mikä on toisen
heikkokohta.
Tahallani
en rakastani
loukkaa.
Rakkaus peittää..
On kaunista ajatella että teot eivät ole yhtäkuin ihminen itse, vaan ehkä reaktio johonkin ärsykkeeseen ehkä? Kiitän kommentista! :)
Jos teot eivät ole yhtä kuin ihminen itse.. Mihin sitten voi uskoa ?
Jos sanon sulle Rakastan sinua ja osoitan sen teoillani.. Mutta jos edellä kuvattu ois totta, sanani eivät olisikaan totta ?
Suutumme, rakastamme, vihaamme, pyydämme anteeksi.
Tätä on elämä.
Pääasia ,ettei tunne itseään niin täydelliseksi ettei tee koskaan virheitä. Virheistään oppii jos haluaa.
Eikös sitä sanota, että ilman tekoja rakkaus on kuollut. Rakkaus mielestäni voidaan ajatella avautumisena toisen tarpeille. Mitä voin tehdä toiselle kannatellakseni häntä tässä elämässä, jakaakseni edes hiukan onnea kanssaan. Vilpittömiä tekoja toisen hyväksi ja parhaaksi. Tämä ei tarkoita minun mielestäni vain pelkkää vaaleanpunaista elämää vaan juuri sitä arkea tekoineen ja myöskin toistensa kasvatusta yhteentörmäyksineen. Tässä nyt ajattelen tätä parisuhderakkautta, mutta samoin voi kuvata myös ystävien välistä rakkautta.
Mitä tuossa sitten ajattelin kun mietin, että teot eivät ole ihminen itse. Lähinnä mietin nimenomaan suuttumista, loukkaamista jne. Sellainen teko on yleensä rektio johonkin mutta se ei tee sinänsä ihmisestä pahaa. Ei ainakaan näissä tavallisissa arkielämän törmäyksissä. Eriasia on sitten nämä ihmiset jotka tekevät pahuudestaan käsin pahoja tekojaan. Ehkä tämä aiheen tyhjentävään pohtimiseen ei riitä minulla kapasitettia :) Kiitän ajatuksia herättäneestä vastauksestasi!
Niin... reagoimista ja lisää "pahaa"... ei varsinaista pahuutta ole, enemmänkin tietämättömyyttä omasta itsestä', omanpään ohjelmoinnista kun se vaan pyörähtää päälle... : )
Rakkaus ilman tekoja on kuollut..
Tarkoitit ehkä sitä "että teot eivät ole ihminen itse" tällä lauseella, että en haluaisi tehdä /sanoa mitä teen sanon, mutta kiukuspäissäni tms. teen vain niin. Se on ikäänkuin automaattinen reaktio.
Se voi olla sekin ,että toinen tietämättään osuu kipupisteeseeni (tullut lapsuudesta,ex-suhteesta tms. )
ja älähdän.
Mielestäni todellinen Rakkaus ei ole koskaan sitä vaal.pun. hörhöä joksi se mielletään onhan se tunnetta, että joku on maailman tärkein, mutta myös kipua surua, kärsimistäkin.
Se ketä eniten rakastat satuttaa eniten. Ja niin se on.
"Eriasia on sitten nämä ihmiset jotka tekevät pahuudestaan käsin pahoja tekojaan." Hmm. Pääsen mieliaiheeseeni..
Mikä tekee ihmisestä pahan ? Sen vähän mitä asiaa olen "tutkinut" suurin syy on
RAKKAUDEN PUUTE varhais lapsuudessa (tai siitä alkaen!) !
Kiitos mielenkiintoisista ajatuksistasi.. Juttua voisi jatkaa muualla ?
Kait se pahuuskin on moniulotteinen, joko tekoja tai tekemättäjättämistä. Monenlaista selitysmallia siihen varmaan voidaan hakea, miksi ihmisestä tulee paha. Tietysti on nämä psyykkisesti sairaat epäsosiaaliset, empatiakyvyttömät ihmiset oma lukunsa. Sitten tietenkin kasvuympäristön ja yleensä ympäristön muovaamat käyttäytymismallit. Rakkauden puute ja perusturvallisuuden järkkyminen lapsuudessa on varmaan yksi syy. Ihmisellähän on kuitenkin aina vapaan valinnan mahdollisuus varsinkin aikuisella ihmisellä, miten käyttäytyy. Ei kaikista kaltoin lapsina kohdelluista tule pahiksia myöhemmin. Aikuisella on yleensä kykyä psyykkiseen itsesäätelyyn ja mahdollisuus siten etsiä rakentavia toimintamalleja. Nämä on vaikeita asioita ja monimutkaisia juttuja. Yksilökohtaisia myöskin.
Aihe on mielenkiintoinen ja tietysti asioita voi aina pohtia toisessakin yhteydessä kuin rakkausrunopalstalla. Mikä lienee sitten toinen vaihtoehto?
Kiitos sulle ja hyvää alkavaa viikkoa! :)
Ja ikuisena itse päättää mitä tekee..Joillekkin vain jää katkeruus päälle tai kostonhimo ja se tallaa alleen kaiken.
Niin ajattelin, että runopalsta on runoja varten, ehkä juttua voi jatkaa vaikka tunteet palstalla ?
Voihan sitä juttua jatkaa jollakin tunnepalstalla, mikä ettei. Nyt on kuitenkin päivisin niin kiire, ettei ehdi koneen ääressä näissä merkeissä paljon istumaan. Myöhemmin sitten, palataan :)
Moi.
Suorasanaisuus on joskus hyvästä.
Miksi peitellä totuutta,
jollei halua suojella itseään tai muita?
Kuitenkin samalla valehtelee itselleenkin...
Rehellisyys suhteessa on hyvästä, toisaalta hienotunteisuus pitäisi säilyttää.
Kiitos kommentista.
Voi minua! *paljon kyyneleitä*.
jos, onkin
niin
etten
enää
kestä
nynnymäistä otettasi
elämään.
En hienotunteisuuttasi
sanoja jotka eivät
todellen tarkoita mitään.
jos,
olen
sinulle
ja
vain
sinulle
rakas.
Sinä et
selittelisi turhia´
muille ihmisille
ulkopuoliselle.
Tulis minua
vastaán rohkeasti
ja
ottaisit syliisi.
Ei turhia sanoja
ei typreriä sanoja
typerysten erehdysten
päälle.
jos runosi oli mínulle? odotan soittoasi. Valvon vielä. hiukan. En saa nukutuksi.
Ota minut elämääsi.
Tee itsestäsi minulle todellinen.
Näytä miten paljon rakastat,
miten kovasti toivot,
että pysyn elämässäsi.
Sillä tällä hetkellä
mitkään kirjoitetut sanat
ei voi korvata tai ylittää
todellisuutta,
sitä tunnetta kun
otat kädestäni kiinni
ja hymyilet.
kuin muruseni olisi sanonut
mutta näin oli tarkoitettu
sinun rakas siellä
jatkan matkaa mutten kauaa tällä tiellä
ystäväsi olen aina
sillä elämä on elettävänä
en tahdo olla laina
olit ja olimme kun kaksi vertaisensa kohtaa
se hienoihin juttuihin johtaa.
Sinne missä muruseni on...
Olen nähnyt sinut aitona
läpi kaiken tuon kertyneen
sinä minut
koskettanut sisintäsi puhtainta
sinä minua
ei se kosketus häviä
paljon muuta käsistä tipauttaa
tuossa rakkaudessa
käsi koskettaa vapaana kaikesta
käsiäni katson
mitä tietämättä tekivätkään
rakkaudessa
niin niin
turhaa sanailua
rakkaus on avautumista
ei sulkeutumista tännekään
..
kun vain sinua haen...
Onpas hyvä vastaruno. Sinä osuit nyt ytimeen tai siihen sisimpään tällä runollasi. Kaksi ihmistä aitoina, rehellisinä toistensa edessä. Turha teeskennellä, totuus vapauttaa läheisyyteen. Läheisyyteen jossa ei ole mitään salattua. Se puhdas sisin on olemassa, vaikka sitä elämän kerryttämää kaunakuonaa onkin kertynyt.
Pikkuhiljaa "törmäysten" jälkeen alkaa suojaus pudota ja luottamus kasvaa.
Rakkaudessa ei ole pelkoa.
Katso käsiäsi. Mitä tekivätkään, niin ... :)
Kiitän näistä sanoistasi *pus*.
Kiitos myös kaikille vastanneille!