Reunalla
kaikki mihin tartun
hukkuu hiljaisuuteen
siihen nauruun, valoon, hymyyn
aamun kajastukseen
valkoinen paperi katsoo minuun
kuin onkiakseeni sielustani ihmisyyttä
jotain, johon maalaisi värinsä
sieluni hennolle kankaalle
silmäni katsovat viimeiselle rajalle
olen sen jo ylittänyt
pian hukkuu hiljaisuuskin
ylleen purppuraviitan heittää
ihmisparka
olet tarttunut käteeni
näen sen nyt
se on kylmä, lähes eloton
silmäni ovat jo raskaat
valo katoaa
huoneessa varjot pitenevät
tuuli minua kuljettaa
kaikki mihin tartun
hukkuu hiljaisuuteen
siihen nauruun, valoon, hymyyn
aamun kajastukseen
valkoinen paperi katsoo minuun
kuin onkiakseeni sielustani ihmisyyttä
jotain, johon maalaisi värinsä
sieluni hennolle kankaalle
silmäni katsovat viimeiselle rajalle
olen sen jo ylittänyt
pian hukkuu hiljaisuuskin
ylleen purppuraviitan heittää
ihmisparka
olet tarttunut käteeni
näen sen nyt
se on kylmä, lähes eloton
silmäni ovat jo raskaat
valo katoaa
huoneessa varjot pitenevät
tuuli minua kuljettaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.