ainoani, sinua, jota ajattelen
tässä elämässäni, vielä ja vielä kaiken
pahan ja kaiken taistelun jälkeenkin, en
voi nuuta kuin sanoa, sinua rakastan, en
vieläkään usko, mikä vie minua, jonnekkin,
jossa kaikki saavat, sen, mitä haluavat,
ainiaan...
tässä elämässäni, vielä ja vielä kaiken
pahan ja kaiken taistelun jälkeenkin, en
voi nuuta kuin sanoa, sinua rakastan, en
vieläkään usko, mikä vie minua, jonnekkin,
jossa kaikki saavat, sen, mitä haluavat,
ainiaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
runojasi ja keskusteluja, ja ihmettelen vain, eikö sitä halua jokainen, elää ja rakastaa tässä ja nyt. Meillä on vain tämä elämä ja tämä hetki on kohta menetetty. Rakastettusikin kaipaa runollisen rakkauden lisäksi lihallista rakkautta ja kaikea mitä parisuhteeseen kuuluu. Mitään ei saa itsestään. Kaiken jälkeen te rakastatte toisianne, mitä muuta vielä haluat?
En tarkoita olla tyly, ihmettelen. Itse juoksisin pää kolmantena jalkana luoksensa ja lähtisin elämään oikeaa elämää, niin oikeaa, johon kuuluu rakkaus, perhe etc elämän jatkumo
elän ja rakastan, mutta tunteet heittelevät joskus ja sen huomaa runoissakin.
Tunteiden leikkiä, siitä se lähtee ilolla ja surulla, millä milloinkin tässä ja nyt.
Nyt en halua mitään muuta.