Heipsistä!
Etsiskelen eläinjoukkoomme luovutusikäistä UROS kissanPENTUA ruuhkasuomen alueelta.
Asumme omakotitalossa Vantaalla, ja tällä hetkellä meillä on 12 vuotiaat kissasiskokset, ja koiravanhus.
Reilu kaksi vuotta sitten meiltä kuoli joukon ainoa "uros" 19v kunniotettavassa iässä vanhuuteen =( ja nyt olis "aika" pitkän harkinnan jälkeen saada uutta iloista verta kiusaamaan näitä vanhuksia ja saamaan eläinjoukkoon vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Emme kaipaa rotukissaa, vaan perusmaatiaiskissaa.
Hoidamme kyllä rokotukset, kastroinnit ja sirutukset, ja jos jotakuta huolettaa, niin kyllä kissasta tulee pelkkä sisäkissa.
Avasin juuri uuden email osotteen, eli postia voipi pistää tulemaan (mielellään kuvan kanssa) ja puhelinnumeron kera, niin ottelen yhteyttä.
[email protected]
Etsiskelen eläinjoukkoomme luovutusikäistä UROS kissanPENTUA ruuhkasuomen alueelta.
Asumme omakotitalossa Vantaalla, ja tällä hetkellä meillä on 12 vuotiaat kissasiskokset, ja koiravanhus.
Reilu kaksi vuotta sitten meiltä kuoli joukon ainoa "uros" 19v kunniotettavassa iässä vanhuuteen =( ja nyt olis "aika" pitkän harkinnan jälkeen saada uutta iloista verta kiusaamaan näitä vanhuksia ja saamaan eläinjoukkoon vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Emme kaipaa rotukissaa, vaan perusmaatiaiskissaa.
Hoidamme kyllä rokotukset, kastroinnit ja sirutukset, ja jos jotakuta huolettaa, niin kyllä kissasta tulee pelkkä sisäkissa.
Avasin juuri uuden email osotteen, eli postia voipi pistää tulemaan (mielellään kuvan kanssa) ja puhelinnumeron kera, niin ottelen yhteyttä.
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa selailla Apulaa, Keltaista pörssiä, Tori.fi sekä Petsietä.
Monta ilmoitusta olen huomannut kissanpennuista, jotka tarvitsevat nopeasti kodin tai kohtalona on raaka lopetus..
Mikset pelastaisi vaikka parikin pientä pentua kauhealta kuolemalta ja antaisit mahdollisuuden uuteen elämään?
Eikun vaan selailemaan, kyllä niitä pentuja vaan löytyy pilvinpimein.
Nimimerkillä; haettiin oma kissa 300km päästä, koska oli lopetusuhan alla.
Ihan totta, voisinpa vaikka mulasta.
Otin voi kaksi kissasiskosta tuolta hesyltä tollaset 12 vuotta sitten. Hesyllä kyllä revitään kissanpennut käsistä, joten sieltä ne varmasti pääsee hyviin koteihin.
Ihanaa että mies antoi vihdoin kahden vuoden väsytystaistelun jälkeen suostumuksensa =)
Olisin kyllä voinut ottaa aikuisenkin kissan, mutta mies asetti ehdoksi että pentu sen olla pitää, koska hänellä ei ole aiempaa kokemusta kissan tai koiranpennuista. Minulla on taas kokemusta niistä ihan lapsesta asti, kun olimme aikamoinen eläinperhe noin muutenkin, joten mihinkäs minä vanhempana siitä muutun ;)
Olen jo nyt ihan riemuissani että saan uuden paapottavan =)
Ja onneksi kun asutaan kahdestaan okt;ssa niin tilaa ja huomiota kyllä riittää =)
ottaa pentu kahden kissa- ja yhden koiravanhuksen riesaksi ja kiusaksi? Sinusta uusi pentu on varmasti mukava ja luulet vanhojen lemmikkiesi sen mukana innostuvan ja nuortuvan, mutta eiköhän totuus ole se että uusi riehuva pentu aiheuttaa vanhuksille vain ja ainoastaan stressiä!
Eikö olisi viisaampaa hoitaa nuo kolme eläkeikäistä lemmikkiäsi ensin kunnialla ja niitä kunnioittaen, ja vasta sitten ottaa uusi pentu talouteen.
Eläimiään ajatteleva ihminen jättää omat halut toisaalle, vaikka kuinka pentukuume olisi iskenyt.
Oma suositukseni on, että annat vanhustesi viettää eläkepäiviään rauhallisessa ja rakastavassa ympäristössä ilman uuden pennun tuomaa vipinää ja vilskettä, vaikka itse sitä tunnutkin haluavan.
No, mä en nyt tota ihan mene allekirjoittamaan.
Usko pois, kyllä mulla on kokemusta siitä että aikuinen kissa tulee uutena laumaan. ja myös siitä että kissanpentu tulee uutena laumaan.
Toisekseen, kuten tossa aiemmin kirjotin, että minä olisin voinutkin ottaa aikuisen kissan, mutta mies nimenomaan haluaa kissanpennun, koska kissanpennuista hänellä ei ole mitään kokemusta, ja jos se on kompromissi tälle asialle, niin se on sitten niin.
Mulla on ollut omia eläimiä 6 -vuotiaasta lähtien, eli 28 vuotta, joten enköhän mä tiedä mitä olen tekemässä.
Ole huoleti!
pennun/aikuisen kissan tuleminen perheeseen jossa on jo ennestään hyvin vanhoja eläimiä, ei välttämättä todellakaan ole ilon paikka näille vanhuksille, vaikka omistajalla olisi kuinka paljon kokemusta eläimistä.
Uuden eläimen, oli se sitten kissa tai koira, tuleminen perheyhteisöön on aina haasteen paikka muille lemmikeille, eikä ne todellakaan välttämättä enää vanhoilla päivillään uusia "lauman jäseniä" kaipaisi vaan rauhallista ja leppoisaa loppuelämää. Eivätkö ne ole muka sitä ansainneet?
Kas kun minäkin tiedän jotain kissoista, sillä lapsuudesta saakka on niitä meillä ollut ja näin aikuisiällä parhaimmillaan seitsemän kappaletta (siskolikan katit mukaanlukien).
Mulla oli ennestään kolme vanhaa kissaa kun meille ilmaantui hätätapauksena pikkiriikkinen pentu, kun sen emä oli kuollut. Voin kertoa että helppoa ei ole ollut kun riiviöpentu kiusasi vanhoja kissoja lähes hulluuteen saakka. Jokunen eläkeläispappa alkoi jo oirehtimaan tavalla jos toisellakin, ja sisareni espanjalaisrakki (R.I.P) meinasi lopulta pennun jo suutuspäissään syödä.
Toki olen iloinen että sain pennun hengen pelastettua ja suurista vaikeuksista huolimatta kissaneiti nimeltä Pentti on nyt kohtuullisen täysijärkinen ja mukava kissa, mutta suoraan sanottuna.. Jos kaiken kokemani nyt tietäisin, niin ehkä en tähän vanhusten joukkoon olisi uutta kissaa, varsinkaan pentua ottanut. Mutta oppia ikä kaikki, eli sen olen oppinut että nämä vanhat kissat (& Penan) hoidan kunnialla ja vasta sitten alan harkitsemaan minkäänlaisen uuden "lauman jäsenen" hankkimista. Ja toki kyllähän sitä itsellänikin yksi ylimäräinen suu aiheutti lisätyötä, varsinkin kun kunnia-asianani on ulkoiluttaa kaikki kissani taluttimessa vähintäin tunti per häntä (ja hännättömiä katteja meillä ei ole). Oletko aivan varma että sulla tosiaanki aika ja voimat riittää?
Eli, minunkin viestini on, että harkitse vielä kerran, vaikka ne kissanpennut niin ihania ovatkin! Vaikka sulla ja miehelläsi kissakuume olisikin, niin mieti vielä kerran että onko se oikein muita kissojasi ja koiraasi kohtaan! Haluavatko ne todellakin pennun seurakseen? Tai edes aikuista kissaa? Miksei ne teille riitä?
Moikka, ihan hyvät pointit esitit, ei siinä mitään.
Minulla taasen on vanhemman kissan laumaan tulosta... hmm... ei niin hyviä kokemuksia. Siltikkin, yksilöt ovat yksilöitä!!!
Niinkun tossa aiemmin mainitsin tosta 19 vuotiaasta vanhasta herrasta joka kuoli jokunen vuosi sitten.. samalla meiltä katosi se "lauman kingi", joka piti lauman "kurissa" (lue:tasapaino).
Sitten vuosi vanhan herran kuoleman jälkeen otimme kaverin kissan kokeeksi laumaan. Kaksi kuukautta yritimme touhua. Kissa, jonka kaverin mukaan piti olla todella sosiaalinen, tottunut muihin eläimiin, myös koiriin, piileksi kaksi kuukautta vaatehuoneessa ja pissi kaikkialle muualle paitsi hiekkalaatikkoon. Muut eläimet koittivat kovasti tehdä alusta asti tuttavuutta uuden kissan kanssa, ja loppuen lopuksi viimeisillä viikoilla toinen noista pienikokoisista narttukissoista keksi mielestään loistavan leikin... käydä rökittämään sitä 10kg kokoista leikattua uroskissaa, kun muuten ei huomiota irronnut. Ikävä kyllä, jouduimme antamaan tämän komean poikakissan takaisin, ihan "rontin" mielenterveydenkin takia, mutta onneksi oltiin sovittu että kokeillaan alkuun miltä näyttää. Muut laumanjäsenet olisivat kyllä hyväksyneet tämän uuden kissan, mutta uusi kissa oli ihan toista mieltä asiasta. Yhtään sähinää tai murinaa ei tullut, paitsi uudelta kissalta (joka oli tuolloin 7 vuotias) Että näinkin voi käydä...
Aiemmat kokemukset siitä että pentu tulee taloon, ovat paljon paremmat. Paremmin ne paikkansa laumassa löytää. Niinkin että taloon tulee se ylivilkas dobermannin pentu vanhojen kissojen seuraksi (tais vanha herrakin olla tuolloin 10 vuoden korvilla, eli vanha!!) ja nykyään kaikki nukkuu samassa sievässä läjässä, vaikkein tuo tähän asiaan kuulukkaan.
Ja voin vakuutta sinulle, että jos olen ylivilkkaan Dobermannin pennusta asti yhteiskuntakelpoiseksi kouluttanut (ja muutaman muunkin rauhallisemman koirayksilön pennusta kouluttaneena) ihan varmasti pärjään yhden kissanpennun kanssa!! Samoin muutkin eläimet tässä huushollissa. Tunnen omat eläimeni, niiden luonteet ja myös oman elämäntilanteeni. Usko pois.
Tossa on muuten linkki yhteen hauskaan, mutta hyvin (8v) vanhaan kuvaan =D
http://www.koirat.com/kuva/miisa_10vkoa_nayttaa_kaisasiskolle_kuinka_venytellaan_4746
mutta, oikeasti ole huoletta, kyllä me pärjätään, ja ihan varmasti pidetään kisulista ja muista vanhemmistakin eläimistä oikein hyvää huolta. Jos vähääkään epäilyttäisi tai tuntuisi etten jaksaisi tai pärjäisi, niin en ihan varmasti ottaisi meille uutta asukkia!!!
eikä huoleta, kunhan vaan komppasin nimimerkkiä 5 21 joka ei siis ihan väärillä jäljillä ollut.
Toki haluan uskoa että pystyt ja jaksat huolehtimaan kaikista eläimistäsi kun kerta vielä yhdestä haaveilet, mutta pointtini olikin se noinkin vanhojen eläinten hyvinvointi ja stressitön elämä. Toivottavasti saat pentusi ja toivottavasti vanhuksetkin sen kanssa hyvin jaksavat ja niillä pinnaa riittää.
Oli meilläkin pahimmillaan aika hulinaa kun jaloissa pyöri siis seitsemän kissaa, kaksi koiraa ja tämän päälle vielä kaksi vaippaikäistä lasta! Valitettavasti oma laumamme väheni tämän vuoden puolella kolmella kissalla ja yhdellä koiralla. Kaikille tuli elinpäivät vastaan kiitos korkean iän ja muutamalla lisäksi myös sairauden rasittamana.
Dopsu on muuten tuttu rotu, sillä sisarellani on sellainen ollut. Nyt ainoa haukkujamme on tuo veljeltämme "varastettu" karjalankarhukoira.
Pst. Omista kissoistani kaksi ja kaikki sisareni kissat sekä espanjalaisrakki ovat muuten olleet eläinsuojelutapauksia, eli ellemme niitä olisi ottaneet, olisi ne päässeet hengestään.