Onko ihmisen seksuaalisuus jotenkin SUURI asia? Siltä ainakin tuntuu, kun ei enää missään paljon muusta puhuta tai muuten vain maailma pyörii seksuaalisten mielihalujen, ristiriitojen, neuroosien, raakuuksien, fantasioiden, puutteiden, epätasa-arvoisuuden...ym. siemennesteessä ja siitä kehittyvässä sairaassa myllerryksessä. Olen pettynyt ihmisten tunteettomuuteen, joka johtuu ajan puutteesta pysähtyä hetkeen ja käyttää herkkyyttään aitoihin, kauniisiin asioihin -rakkauden ilmentämiseen - ilman seksin sumentamaa sielun tuulilasia. Seksin - siis fyysisen rakastelun- pitäisi tulla kuin extrana taivaallisten tunteiden suklaiseen, tuoreilla mansikoilla koristeltuun täytekakkuun -kuin jälkimakuna- ja piirtyä muistiraidaksi, jotta osaisimme tehdä samanlaisen leivonnaisen toistekin, lisäämällä ainekset oikeassa järjestyksessä täysipainoisesti nauttien joka suupalasta ilman, että pyrkisimme vain siihen loppuhuipennukseen.
Eli siis...yritän selittää omaa pahoinvointiani tässä seksistisessä yhteiskunnassa, jossa kaiken aikaa täytyy vain päteä ja siksi tuntea olevansa vajavainen ja epänormaalikin aina välillä eikä pysty nauttimaan itsestään kunnolla -eikä siksi muistakaan.
Seksuaalisuushan on elämän perusta ja juuri se, mikä tekee meistä ihmisiä tai sitten eläimiä (Eläimiähän me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi aidoimmillaan olemme!). Kaikki ihmisten ongelmat(,joita kunnon eläimillä ei muuten pahemmin ilmene!) ovat peräisin seksuaalisuudesta. Henkisen etsinnän lähtökohta on seksuaalinen vapautuminen ja siksi olemmekin kaikki enemmän tai vähemmän hukassa, sillä maailma on aivan liian suvaitsematon paikka ja niinpä siksi seksistä on tullut suurin ja petollisin sairaus. Seksi on syynä mielenterveysongelmiin ja kaikkeen muuhunkin; sen voi ymmärtää vain kun oikein perehtyy miettimään elämän tarkoitusta ja sitä, mikä tekee kaikesta niin vaikeaa saaden yhä aina uudestaan tuntumaan koko eteenpäin rämpimisen tarkoituksettomalta ja järkevyydessään kaikista järjettömimmältä. Tunne on viisain -AINA! Voimallisimmat tunteet kertovat totuuden -varsinkin ne suurimmat onnen tunteet- jolloin maailma ja sen olennot näyttävät rakastettavimmilta.
MIKSI IHMEESSÄ PITÄISI TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUIN SUURIMPAAN JA KAUNEIMPAAN RAKKAUTEEN? ...oli kohde sitten samaa tai eri sukupuolta?
Heteroseksuuaalisuus on vain pelkkä sopimus aivan samalla tavalla kuin entinen Neuvostoliiton ja Suomen välinen YYA-sopimus. Ihmisten on täytynyt kehitellä erinäköisiä kompromisseja, jotka järkevyydessään ovat tehneet sen, että yksilön hyvinvointia tärkeämpää on maailman kehitys ja pyörittäminen, jotka ovat vain askeleita lähemmäksi tuhoon. Perinteinen avioliittokin on vain bisnestä -ei yhtään sen enempää. Homojen väliset suhteetkin ovat erittäin heikolla pohjalla nyky-yhteiskunnan paineiden aallokossa. Ihmisten ei anneta olla onnellisia rakkaudesta vaan ennemminkin odotetaan heidän olevan onnettomia ja syyllisyydentuntoisia kaikesta tekemästään. Miten voisi iloita olemassaolostaan täysin rintavarustuksin?
Olen menettämässä uskoni ihmisiin - jopa naisiin- joita miehiä enemmän rakastan mutta arvostus heitä kohtaankin on alkanut pikkuhiljaa laskea. Lesbo-nimikkeestäkin on tullut jo melkoinen kirosana. En koe olevani lesboudesta kovinkaan ylpeä enää, kun olen nähnyt, minkälaisia kauhukakaroita meidän joukossamme on. Tunnen joutuneeni jonkinlaiseen pattitilanteeseen -välimaastoon kaiken heteropaskan ja homohaihattelun keskelle. Janoan aitoa rakkautta ja hellyyttä, mutta onko sellaista mahdollista löytää enää mistään? Taiteilijasieluni on tuuliajolla jossain avomerellä, jäälauttojen keskellä, odottaen, että ilmestyisi kaunoinen vedenneito ja täyttäisi suuren sydämeni muusan paikan... Ihoni ikävä on henkistä laatua, mutta haluaisin saada intohimonikin vielä takaisin sellaisen naisen(?..vai päädynkö lopulta mieheen, jos nyt yhtään kehenkään?) avustuksella, joka ymmärtäisi, että tie sinne ei vie reittäni pitkin, ei järjellä, eikä muillakaan vippaskonsteilla -vaan mielen ja sydämen avaruudella!
Suosittelen lukemaan Paulo Coelhon kirjan "Veronika päättää kuolla". Se kertoo kaiken sen, mikä elämässä TODELLA merkitsee ja mikä tekee meistä ihmisistä ahdistuneita ja itse asiassa "huonompia"(=onnettomimpia ja siksi tyhmempiä) kuin eläimet sekä pyyteettömän rakkauden niin harvinaiseksi herkuksi, että täytyy olla tosi onnekas, jos sellaisen saa kokea edes kerran elämässään edes pienenkin hetken. Joten: MUISTAKAA RAKASTAA TOISIANNE NIIN HYVIN KUIN OSAATTE ja OPETELKAA TEKEMÄÄN SE PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ PAREMMIN!
..ja NAISET -OLKAA ROHKEASTI HERKKIÄ JA USKOKAA NAISEUDEN VOIMAAN JA SOLIDAARISUUTEEN; EI KOVUUDELLA MAAILMAA RAKENNETA -SITEN SITÄ VAIN YLIKUORMITETAAN!
-Tanjuan
Eli siis...yritän selittää omaa pahoinvointiani tässä seksistisessä yhteiskunnassa, jossa kaiken aikaa täytyy vain päteä ja siksi tuntea olevansa vajavainen ja epänormaalikin aina välillä eikä pysty nauttimaan itsestään kunnolla -eikä siksi muistakaan.
Seksuaalisuushan on elämän perusta ja juuri se, mikä tekee meistä ihmisiä tai sitten eläimiä (Eläimiähän me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi aidoimmillaan olemme!). Kaikki ihmisten ongelmat(,joita kunnon eläimillä ei muuten pahemmin ilmene!) ovat peräisin seksuaalisuudesta. Henkisen etsinnän lähtökohta on seksuaalinen vapautuminen ja siksi olemmekin kaikki enemmän tai vähemmän hukassa, sillä maailma on aivan liian suvaitsematon paikka ja niinpä siksi seksistä on tullut suurin ja petollisin sairaus. Seksi on syynä mielenterveysongelmiin ja kaikkeen muuhunkin; sen voi ymmärtää vain kun oikein perehtyy miettimään elämän tarkoitusta ja sitä, mikä tekee kaikesta niin vaikeaa saaden yhä aina uudestaan tuntumaan koko eteenpäin rämpimisen tarkoituksettomalta ja järkevyydessään kaikista järjettömimmältä. Tunne on viisain -AINA! Voimallisimmat tunteet kertovat totuuden -varsinkin ne suurimmat onnen tunteet- jolloin maailma ja sen olennot näyttävät rakastettavimmilta.
MIKSI IHMEESSÄ PITÄISI TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUIN SUURIMPAAN JA KAUNEIMPAAN RAKKAUTEEN? ...oli kohde sitten samaa tai eri sukupuolta?
Heteroseksuuaalisuus on vain pelkkä sopimus aivan samalla tavalla kuin entinen Neuvostoliiton ja Suomen välinen YYA-sopimus. Ihmisten on täytynyt kehitellä erinäköisiä kompromisseja, jotka järkevyydessään ovat tehneet sen, että yksilön hyvinvointia tärkeämpää on maailman kehitys ja pyörittäminen, jotka ovat vain askeleita lähemmäksi tuhoon. Perinteinen avioliittokin on vain bisnestä -ei yhtään sen enempää. Homojen väliset suhteetkin ovat erittäin heikolla pohjalla nyky-yhteiskunnan paineiden aallokossa. Ihmisten ei anneta olla onnellisia rakkaudesta vaan ennemminkin odotetaan heidän olevan onnettomia ja syyllisyydentuntoisia kaikesta tekemästään. Miten voisi iloita olemassaolostaan täysin rintavarustuksin?
Olen menettämässä uskoni ihmisiin - jopa naisiin- joita miehiä enemmän rakastan mutta arvostus heitä kohtaankin on alkanut pikkuhiljaa laskea. Lesbo-nimikkeestäkin on tullut jo melkoinen kirosana. En koe olevani lesboudesta kovinkaan ylpeä enää, kun olen nähnyt, minkälaisia kauhukakaroita meidän joukossamme on. Tunnen joutuneeni jonkinlaiseen pattitilanteeseen -välimaastoon kaiken heteropaskan ja homohaihattelun keskelle. Janoan aitoa rakkautta ja hellyyttä, mutta onko sellaista mahdollista löytää enää mistään? Taiteilijasieluni on tuuliajolla jossain avomerellä, jäälauttojen keskellä, odottaen, että ilmestyisi kaunoinen vedenneito ja täyttäisi suuren sydämeni muusan paikan... Ihoni ikävä on henkistä laatua, mutta haluaisin saada intohimonikin vielä takaisin sellaisen naisen(?..vai päädynkö lopulta mieheen, jos nyt yhtään kehenkään?) avustuksella, joka ymmärtäisi, että tie sinne ei vie reittäni pitkin, ei järjellä, eikä muillakaan vippaskonsteilla -vaan mielen ja sydämen avaruudella!
Suosittelen lukemaan Paulo Coelhon kirjan "Veronika päättää kuolla". Se kertoo kaiken sen, mikä elämässä TODELLA merkitsee ja mikä tekee meistä ihmisistä ahdistuneita ja itse asiassa "huonompia"(=onnettomimpia ja siksi tyhmempiä) kuin eläimet sekä pyyteettömän rakkauden niin harvinaiseksi herkuksi, että täytyy olla tosi onnekas, jos sellaisen saa kokea edes kerran elämässään edes pienenkin hetken. Joten: MUISTAKAA RAKASTAA TOISIANNE NIIN HYVIN KUIN OSAATTE ja OPETELKAA TEKEMÄÄN SE PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ PAREMMIN!
..ja NAISET -OLKAA ROHKEASTI HERKKIÄ JA USKOKAA NAISEUDEN VOIMAAN JA SOLIDAARISUUTEEN; EI KOVUUDELLA MAAILMAA RAKENNETA -SITEN SITÄ VAIN YLIKUORMITETAAN!
-Tanjuan
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Olen menettämässä uskoni ihmisiin - jopa naisiin - joita miehiä enemmän rakastan mutta arvostus heitä kohtaankin on alkanut pikkuhiljaa laskea. Lesbo-nimikkeestäkin on tullut jo melkoinen kirosana. En koe olevani lesboudesta kovinkaan ylpeä enää, kun olen nähnyt, minkälaisia kauhukakaroita meidän joukossamme on."
Minä en ymmärrä tällaista kollektiiviajattelua. Jokaisella on oikeus olla omanlaisensa ja elää omannäköistään elämää. Kuka meistä on loppujen lopuksi toista parempi? Mietityttää, kun niin monet häpeävät toisiaan, myös "kunnon" ihmisiä syyllistetään, heille nauretaan ja heitä pilkataan. Voi tylsimyksiä! Jokaisen pitäisi vissiin hävetä itseään. Mitä tässä enää toisten puolesta häpeämään.
Erilaiset ihmiset eivät ymmärrä aina toisiaan. Lesboissakin on hyvin erilaisia ihmisiä, ja mielestäni hyvä niin. Meissä on enkeleitä ja paholaisia, monesti jokaisessa joskus kumpaakin.
Seksuaalisuus on sotkettu nykyaikana ihan joka asiaan, eikä se kai ole ihmekään, kun se kuitenkin on se voima, mikä saa ihmisen tekemään mitä ihmeellisimpiä juttuja, kuten ostamaan uusia hienoja autoja, vaatteita, meikkejä jne. Eivät nämä kaikki ole välttämättömiä.
Ilman seksuaalisuutta tai rakkautta monet asiat menettävät merkitystään. Jos asioita ajattelee pelkällä järjellä, mitä jää jäljelle?
Mitä on puhdas seksuaalisuus tai puhdas rakkaus? Onko edellinen pelkästään lihallista ja jälkimmäinen henkistä?
Minulle monet asiat ovat tärkeitä, mutta en tiedä, johtuuko se seksuaalisuudesta vai turhautumisesta. Sitä vain yrittää elää niin kuin toistetkin, haluaisi vieläpä kuulua johonkin joukkoon ja sen sisällä vielä yksilönä jollekin toiselle. Se luo monille ihmisille turvallisuuden tunnetta. Se on sitä ihmisen seksuaalisuutta, jota ei voi täysillä toteuttaa, ellei liity ihmisiin. Pakko olla sosiaalinen ja samanlainen kuin toistekin, että kelpaisi. Ei sitä aina paljoa ajattele motiiveitaan. Kovasti erilaisia yksilöitä vierastetaan.
Voisiko sitä elämää kuitenkin elää ilman että sen keskipisteenä olisi seksuaalisuus tai rakkaus? Luulenpa, että sellainen elämä voisi olla aika huonoa elämää, sillä ihmiset on kuitenkin tehty näistä kahdesta. Ne ovat elämän perusta.
Minusta on kuitenkin tullut välinpitämätön. En jaksa enää uskoa rakkauteen omalla kohdallani, muuta kuin hetkellisinä tunteina kohtaamieni eri ihmisten välillä. Seksuaalisuuden koen häiritsevänä asiana, se rikkoo ihmissuhteissa totuttuja rajoja ja kaavoja, se tekee kaikesta vaikeaa - ja mahdotonta. Toivon melkein, että pääsisinkin seksuaalisuudesta kokonaan eroon, mutta sittenhän joutuisin varmaan eroon itsestänikin...
..jolloin elämä varmaan jokaisesta meistä tuntuu juuri tuolta kuin kirjoituksessasi kuvaat.
Tuo tunne on tullut itselleni useaan eri otteeseen oman elon polkuni aikana, mutta aina on sieltä noustu. Uusi aamu, uusi rakkaus kuljettaa meitä pois meneiden haamujemme luota..
Emme halua luovuttaa entisestä. Emme tee tilaa uudelle, emme voi, sillä on liian raskasta ja kipeää jättää hyvästit sille, joka on vielä sillä hetkellä niin merkityksellinen ja rakas.
Aikaa. Aikaa. Ajassa me kasvamme ja näemme uusia piirteitä itsessämmekin, uusia voimavaroja uskoa taas uuteen.
Kiitos kirjoituksestasi. Luulen ymmärtäväni siitä paljon, vaikka en sitä tässä erittelekään.
Siipensä teloneena Enkelinä olet entistä voimakkaampi ja kauniimpi..
Anna elämälle mahdollisuus..
Sitä minä en ymmärrä, että miksi pitää riippua tunteenomaisesti kiinni vanhassa rakkaudessa, tai pikemminkin sen puutteessa, pettymyksessä, surussa, nöyryytyksessä, hylkäämisessä, katkeruudessa ja vihassa? Vain pahat ihmiset rakastavat minua.
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle taikasanoja: minä rakastan sinua... Tuntuu, ettei sillä ole niin merkitystäkään, kun rakkaussuhteet eivät kuitenkaan kestä.
Miksei voisi päästää irti ja aloittaa tyhjästä, puhtaasta, uudesta alusta? Elämä on liian hieno asia pilattavaksi rakkauden puutteen takia. Mitähän pitäisi tehdä?
Asiaa ei auta, vaikka itse rakastuisikin, sillä se on vain oman ongelman kertaamista. Eihän minunkaan rakkaudellani ole mitään arvoa, kun kohteet vaihtuvat jatkuvasti. Voiko sen laskea puolustuksekseni, etten ole saanut vastarakkautta?
Aikakaan ei korjaa kaikkea, päinvastoin. Se vie kaikki mahdollisuudet rakkauteen ja onneen päivä päivältä kauemmas. Emme elä ikuisesti. Pitäisikö ruveta leikkimään enkeliä jo nyt, tässä ajassa? Voisiko sillä voittaa mitään, ihmissydämiä?
Kiitos kirjoituksestasi, olivat kuin suoraan omasta päästäni !
epäseksuaalisuudesta. Oli vaikea keksiä edes otsikkoa omalle kommentille, purkauksesi oli niin...upea. Pidän matalampaa tyyliä, öh, ikäänikin vedoten.
Olet kokenut jotain suurta ja pettynyt johonkin, jos ymmärsin mitään? Seksiä ilman rakkautta? Seksin kaipuuta ilman täyttymystä? Ilman täydellistä onnea, sulautumista toiseen, ilman yhteisiä ajatuksia? Ero nyt kumminkin.
Mitä tahansa, jotain. Rakkaus, seksuaalisuus, nuorena ihminen on siihen pakahtumaisillaan, idyllisoi, rakentelee mieleisiään kuvitelmia. Mikään ei vastaa niitä. Jotkut, luultavimmin useimmat, ihastuvat joka tapuksessa, saavat vastakaikuakin, ja tarinat etenevät. Sitten on myös pettymystä ja draamaa, sekin on upeaa - jälkeenpäin. Kaikenlaisia meitä on, en edes viitsi kertoa oman lajityyppini edustajista, otsalohkokeskeisistä turhanfuntsijoista, niinkuin elämä muka olisi shakkipeli.
Tiedätkös, tai et nyt vielä usko, mutta seksistisyys, sen ylivaltaisuus, sen inhottavuus, sen hunajaisuus, sen ...vaikka mikä, liittyy ikävaiheisiin, yleensä. Asettuu uomiinsa aikaa myöten. Tajuat sen myöhemmin, nyt se ei sinua auta. Elä ja kärsi nyt vaan komeasti, täysillä. Kirjoita siitä, maalaa, musisoi tai talleta muistiin, älä torju tai vähättele.
Loppukommenttiisi yhdyn täysin. Sen totuuden opettelemiseen menee ihmisikä, useimmilla. Vähän myöhässä hoksataan, jos hoksataan, rohkeimmat ajoissa.
"Kaikenlaisia meitä on, en edes viitsi kertoa oman lajityyppini edustajista, otsalohkokeskeisistä turhanfuntsijoista, niinkuin elämä muka olisi shakkipeli."
Etkö voisi kertoa, että mikä noissakin sitten niin ärsyttää?
Ei mikään, meikäläinen elää vaan niin siististi, ettei ole mitään kerrottavaa. Enää. Ja mietin yhä kolme siirtoa etukäteen, mitä mistäkin voi seurata. En suosittele, mutta on rauhallista :D
Joo, olen miettinyt vähän samoja asioita, joskin vähemmän paatoksellisesti.
En ole erityisen mieltynyt irtoseksiin, mutta en sitä tuomitsekaan. Pahempi juttu on se, jos lupaa toiselle enemmän kuin mitä voi tai haluaa antaa. Seksin ylitsepursuavuus kulttuurissamme on kieltämättä turruttavaa, mutta suurempi ongelma on se, että kulttuurimme (viittaan siis koko länsimaiseen kulttuuriin, en niinkään lesbokulttuuriin) on myös hyvin narsistinen. Ei meiltä välttämättä puutu kyky tai halu tuntea, mutta kykymme empatiaan, asettumiseen toisen ihmisen paikalle tuntuu heikentyneen.
Huomaan usein pohtivani, että onko rakkaudessakin loppujen lopuksi kyse vain narsistisesta mielihyvästä, halusta kokea itsensä ihmeellisenä ja ihanana toisen ihmisen kautta. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että rakkaus on vain sitä. Ongelma vain on se että todellisuus tuntuu vahvistavan hypoteesiani...
Hmm.. Noh tuota tuota.
Tällä hetkellä yhteiskunta on varsin seksistinen. johtuuko se sitten ihmisten Tyytymättömyydestä omaan minän, haaveiden ja todellisuuden yhteentörmäykseen.
Oman itsensä hyväksyminen on osana omaa identiteettiä. Laihoja ihmisiä ihannoidaan ja pidetään seksikkäinä. Nykyään tässä exponentaalisesti lihovassa yhteiskunnassamme näitä median suosimia rangan laihoja ihmisruumiita alkaa olla hankalahkoa löytää. No ei nyt sentään.
Mutta medianko avulla kehitetään käsitys seksistä ja ideaalisesta ihmisestä? Massakulttuuria.
Ehkäpä liiallinen kaikki tänne ja heti asenne vaikuttaa myös parin valintaan. Pitää löytää mahdollisimman mediaseksikäs ja rikas aviomies. Pinnalliset seikat ratkaisevat liikaa.
Ehkäpä seksi esineellistää ihmistä liikaa. Se tekee meistä kertakäyttö mukeja ja haarukoita.
Kärjistettynä.
No elämästä saa niin karua ja ahdistavaa kuin sitä vain jaksaa ajatella, mutta myös hyvin ruusuisen. Miksi turhaan murehtia yhteiskunnan ongelmia, kuin siihen kuitenkin ehkäpä parhaiten pystyy vaikuttamaan vain yksilötasolla.
Jos muut niin miksi sitten minä perässä? Omassa haavemaailmassa elo voi olla joskus ihan palkitsevaa.
Omat ajatukset oma elämä, ei tarvitse kantaa turhaa huolta muista, kun on itse tietoinen omasta seksuaalisuudestaan ja muista tarpeistaan.
Kaikki eivät noudata yleisesti huudeltua kaavaa.
Miksi takertua ihmisten kehittämiin luokkiin ja lokeroihin kun voi elää onnellisena ja tietoisesti tietämättömänä kaikesta turhasta mölömmölöstä.
-Eliö elävästä elämästä-
hei,
Kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle.
Olen jokusen vuoden pohtinut omaa seksuaali-identtiäni. Uskalsin olla kerran naisen kanssa sillai tässä vähän aikaa sitten. Tilanne sinällään oli kylmä ja tunteeton. Minuun se jätti kuitenkin kasvavan halun kokea sama uudestaan. tuntui niin herkältä ja pehmeeltä naisen iho ja se kosketus. Se oli niin hellää ja sensitiivistä.. Ai jai..
fucking omol.. mulla ei ruotsinkielistä o:ta koneella leffa oli tosi koskettava.
No, olen käynyt muutaman kerran dtm:ssä, lost and found;ssa ja naisten bileissä. Olen järkyttynyt vasrinkin naisten bileiden meiningistä. Herkkä sieluni alkoi itkemään.. jotenkin toivoin että siellä oli ollut kauniimpaa se touhu.. ymmärrän kuitenkin että miksi asia ei näin ole.. en jaksa selittää sitä..
mutta se sai minut miettimään..
..ystäväiseni!
Kyllä sinun kannattaa nyt yrittää selittää tuo kirjoittamasi "jotenkin toivoin että siellä olisi ollut kauniimpaa se touhu.."
Joskus on pakko jaksaa selittää. Muuten muut eivät ymmärrä sinua ja sitä tuskin sinäkään haluat.
Dtm, Lostari tai Kaisaniemi on tuskin koko totuus naisten välisestä rakkaudesta, joten sen perusteella ei vielä kannata luovuttaa...
Mikä muuten ko. paikoissa sinua järkytti? (En kysy suinkaan kyseenalaistaakseni mielipiteesi vaan uteliaisuudesta). En oikeastaan itsekkään hengaa kovin usein baareissa tai bileissä, mutta johtunee siitä että en oikein viihdy savuisissa tai meluisissa paikoissa.
Ehkä kannattaisi kokeilla vaikkapa jotain Setan, ym. organisaation ryhmää, bileissä voi olla vaikeaa tutustua ihmisiin.
Ajattelusi on paitsi lyyristä myös hämmästyttävän kypsää ja älykästä. Muista kuitenkin että kaikki me olemme saman yhteiskunnan lapsia. Lesbous/ homous ei aina kehity erityiseksi "homoherkkyydeksi" (gay sensibility) eikä pelasta ihmisenä/ yhteiskunnan jäsenenä olemisen vaikeuksilta.
Jos / kun tyydyttävää maailmaa/ ympäristöä ei ole, sellaista voi yrittää luoda ystävien ja taiteen avulla. Onnea matkaan.
...PALAUTTEESTASI -sekä toki kaikkien muidenkin!
Jos haluat keskustella -ihan mistä vain- olen aina käytettävissä osoitteessa:
[email protected]
PS.Hyvää Vappua kaikille! Itse vietän sitä täällä ystävien luona Korsossa, jonne pohjoisesta muutama tunti sitten laskeuduin.