Lapsilisät tulivat, eipä mikään ihme että lapsemme äitikin otti yhteyttä. Rahalla ja äidin ilmestymisellä on jotain yhteistä !
Äiti lähestyi kirjeellä kysellen, Milloin Te Tulisitte, vai onko minun tultava.
Kun nuo edelliset "tapaamiset" meni miten meni, en viitsi enää lähteä sellaisiin tapaamisiin.
Äiti ehdotti että lapsi menisi kuukaudeksi hänen mukanaan a-kotiin (mikälie alkoholistiparantola),
mutta tuskinpa lasta sinne annan. En näe yhtäkään järkevää syytä siihen että antaisin viedä lapseni sellaiseen paikkaan, tekisihän kuukauden lepo minulle hyvää, mutta koko ajan miettisin kuukauden ajan, miten lapsella menee
Mielelläni odotan tuon kuukauden ja toivon äidin sen jälkeen ottavan lapsemme joksikin aikaa luokseen, vaikka uskonkin kuukauden loman jälkeen äidin aloittavan ryyppäämisen. Niin siinä on aina ennenkin käynyt.
Lapsi ja a-koti ei kai ole järkevä ratkaisu ?
Äiti lähestyi kirjeellä kysellen, Milloin Te Tulisitte, vai onko minun tultava.
Kun nuo edelliset "tapaamiset" meni miten meni, en viitsi enää lähteä sellaisiin tapaamisiin.
Äiti ehdotti että lapsi menisi kuukaudeksi hänen mukanaan a-kotiin (mikälie alkoholistiparantola),
mutta tuskinpa lasta sinne annan. En näe yhtäkään järkevää syytä siihen että antaisin viedä lapseni sellaiseen paikkaan, tekisihän kuukauden lepo minulle hyvää, mutta koko ajan miettisin kuukauden ajan, miten lapsella menee
Mielelläni odotan tuon kuukauden ja toivon äidin sen jälkeen ottavan lapsemme joksikin aikaa luokseen, vaikka uskonkin kuukauden loman jälkeen äidin aloittavan ryyppäämisen. Niin siinä on aina ennenkin käynyt.
Lapsi ja a-koti ei kai ole järkevä ratkaisu ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Alkoholisti on aina holisti ja siihen ei ole koskaan luottamista täydellisesti.
En antaisi sinuna lasta äidille kuukaudeksi tollaiseen paikkaan,vaikka siellä on varmaan hoitajiakin mutta en kuitenkaan.
Kyllä sinun on ne lepohetkesi muuten itsellesi haettava,ei tuolla lailla.
Minulla ei ole koskaan lepohetkiä kotielämästä kun silloin kun olen töissä,lapset näkee vain kerran vuodessa isänsä pari päivää.
Jaksamista sinulle,ja hyvää kesää
t,äiti jolla lapset iältään 2v,6v,10v ja 18v(vanhin on muuttanut omaan kotiin)
Hei tiedätkö sinä nyt mistä puhut vai oletko todella katkera ihminen
Jos toinen yritää niin silloin on myös lapsilla oltava mahdollisuus oletko edes nähnyt koko paikkaa itse antaisin lapseni sinne isälle heti mikä parasta kaikki selviä ja ja on koko ajan tukea jos jokin ei onnistu paras paikka alkaa tavata lapsia jos joskus on mokannut lapsilla on oikeus tavata vanhempia ota selvää asioista ennen kun rupeat katkeraksi A-koti on todella turvallinen ja siisti paikka lapsille mene kattomaan jos et usko..........
vain vaihtoehtoa. Monissa päihdehoitopaikoissa on ns. perhepaikkoja, joissa lapset ovat mukana. Lisäksi henkilökunta on ympäri vuorokauden paikalla.
Mutta mikäli mietit, pitäkää palaveri, jossa kyseisen a-kodin työntekijä, kuntanne sos.työntekijä ja sinä. Aikahan voisi olla myös viikko tai kaksi.
Uskon, että yhteisesti tuumaten ja yhteiset sopimukset tehden, myös sinä voisit olla turvallisin mielin.
Kyseisiä paikkojahan kohtaan on suurimmalla osalla ennakkoluuloja, yleensä kielteisiä,
tapauksessamme olisi ns perhepaikka, mutta henkilökunta olisi mukana vain päivisin, illat ja
yöt lapsi olisi äidin ja "uuden isin" vastuulla,
Ja kun tiedän miten vastuuttomia he yleensä ovat, vaikka kuinka tekisi mieli antaa lapsi äidille mukaan hoitolaan, en sitä mielelläni tee.
Todellakin tuo ehdotus yhteisestä palaverista on
sellainen jota pitää seuraavaksi harkita.
kuukausi on aika pitkä aika..
Ymmärtääkseni äidin ja lapsen tapaamiset ei muutenkaan ole kovin hyvin onnistunut viime aikoina, joten olisiko lapsi valmis lähtemään kuukaudeksi äidin mukaan?
En muista onko ollut puhetta lapsesi iästä, mutta
vaikka tämä kuukausi olisi esim, äidin kodissa,
miltä mahtaisi lapsesta tuntua?
Äiti taitaa kuitenkin aika vieras lapselle olla, äidin omasta käytöksestä johtuen..
Mutta jos lapsi on jo sen verran vanha, että osaa itse sanoa, haluaako lähteä, voithan lapseltakin kysyä. varmasti siellä A-kodissa on "turvallinen" ympäristö. (ei kyllä oikeesti havaintoakaan millainen on, mutta ilmeisesti saat infoa soittamalla sinne/käydä paikanpäällä)
ja varmasti myös ammatti-ihmisen mielipide kannattaa kuunnella, onko edes äidille hyvä jos lapsi tulee sinne. Millainen on äidin "kuntoutus" siellä. jne jne
Toivottavasti löydät ratkaisun.
Mutta jos sinua itseäsi kovasti epäilyttää,
älä anna lasta.
Jos kuukauden kuluttua äiti on "kuosissa" niin jos sitten taas alkaisi kunnolla tapaamiset.
Tosiaan kun nuo tapaamiset äidin luona
menivät kuten menivät, itsestä kyllä tuntuu
etten voi lasta kuukaudeksi antaa, jälleen outoon paikkaan. Jos annankin niin viikko olisi
pisin aika johon voisin suostua.
Eihän vajaa kolmevuotias pysty ilmaisemaan mielipidettään, pitää kyllä äidistään kun siellä
sai ruuaksi suklaata, popcornia jne. Hirveää aikaa ollut nyt kun yritän taas jälleen kerran opettaa lasta syömään ns normaalia ruokia, perunaa jne, melko huonosti on syönyt muutaman viikon.
Lapselle viikko, puhumattakaan kuukaudesta, on tosiaan pitkä aika, muutaman kerran kun oli äitinsä luona pari päivää kerrallaan, kyllä tuli jo kotiin mielellään.
Äidin voinnille varmasti lapsen mukana olo olisi hyvä asia, mutta nyt on kaksi viikkoa aikaa tehdä ratkaisu ja ratkaisun pitää olla sellainen ettei siinä ajatella äidin parasta vaan yksinomaan lapsen.
Kyllä varmaan äidin olisi hyvä ensi alkuun keskittyä siellä kuntoutuspaikassaan itseensä ja omaan päihdeongelmaansa. Mikäli hän siellä on kuukauden voisihan lapsi sitten myöhemmin sinne mennä. Olla esimerkiksi muutamia päiviä, maksimissaan viikon tai sitten kaksi kertaa muutamia päiviä koko kuukauden aikana.
Tiedän äitejä, jotka saavat lapsensa luokseen parin viikon välein päihdekuntoutukseen. Mutta varsinainen huoltaja on sitten isä, jonka luona lapsi pääsääntöisesti asuu.
Toiseksi miksi lapsen pitäisi viettää siellä enempää aikaa (=kuukausi)kuin muutoinkaan viettää äitinsä kanssa.Voi myös ajatella, että äiti menee sinne päihdekuntoutukseen ja siellä oltuaan arvioidaan lapsen mukaantuloa. Tarkoitan tällä sitä, ettei mainitsemasi kahden viikon sisällä tarvinne lopullista päätöstä tehdä.
Tuon ikäiselle lapselle kun muutoinkin on tärkeää ne turvalliset rutiinit.
Toivottavasti näistä oli apua kun asiaa harkitset. Aurinkoista kevättä ja voimia sinulle.
Olihan hyvä saada muidenkin mielipiteitä, itse
kyllä olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee äitiään, muttei lapsen paikka ole alkoholistiparantolassa, kun muutenkin äiti niin
harvoin on lastaan tavannut.
Täytyisi vaan saada äiti vakuuttuneeksi mikä on lapselle parasta. Kun kuulee mielipiteeni, saattaa käydä niin, että a-kotiin meno jää äidiltäkin. Ensinnä hänen pitäisi olla vipusella viikko ja sitten a-kodissa kuukausi,
äidin jotenkin tuntien luulisin hoitojen jäävän kesken, jos menee niihin ollenkaan, siksipä on niin vaikeaa sotkea lasta tuollaisiin paikkoihin.
Lapsella on oikeus vanhempiinsa, ei toisinpäin.
Lapsi ei ole terapiaväline.
Ei helppo juttu. Kovin nuori lapsi vielä on olemaan kuukauden vieraissa ympyröissä, vaikka äiti läsnä (?) onkin. Hyviä vastauksia saitkin. Ne kuntoutuspaikat on hyvin valvottuja mm. päihteiden käyttöä siellä ei sallita. Josko loppujaksosta lapsi olisi vain 2-4 vuorokautta? lepoa sinäkin tarvitset. Tuntuu että äidin aika menee alussa kuntoutusjakson rutiinien sisäistämiseen ja omaan kuntoonsa keskittymiseen.
Tuo palaveri juttu vaikuttaisi olevan paikallaan, sinäkin saisit asioihin varmuutta, faktaa ja samalla mielenrauhaa.
Älä anna lastasi a-kotiin.
Kokemukseni mukaan äidin olisi parempi mennä yksin lepäämään ja kuntoutumaan. Sitten kun pää on todella selvinnyt ja nappejakaan ei enää anneta, on vain terveellistä kärvistellä ja miettiä elämänsä kuvioita rauhassa. Haluaako muutoksen, vai jatkaa entisellä tavalla.
Ihme voi tapahtua.
Minulle katko oli tarpeeksi ja olen saanut olla 1,5 vuotta raittiina. Nyt jaksan olla yrittäjä ja todellinen yh, jonka lapsia isä ei tapaa.
A koti on hyvä paikka olen itse ollut siellä kolmen lapseni kanssa ja se pelasti minut opin elämään raitiina ja niitä onkin jo melkeen seitsemän, eikä se ole ollut minkään lainen mörkö meidän perheessä siitä puhutaan vieläkin ja Lapsilla on vain hyviä muistoja.
Siellä opimme tuntemaan toisemme uudestaan ja opimme elää jokaisen vuoden ajan raitiina kokemus oli mieletön saimme tukea kaikkiin ongelmiin mitä yh äitinä tuli esiin asuimme omassa kodissa siispä eläminen oli ihan kuin eläisi vain oman perheen kanssa ainostaan tuki oli lähllä ja sain sieltä monia ystäviä.
En ole ylpeä päihdetaustastastani mutta olen ylpeä siitä että saan nykypäivänä viettää normaalia elämää niin kun lapseni jotka ovat tänä päivänä erittäin mukavia teinejä.
Kaikki kiitos A-kodille heiltä saamastani tuesta