Olin tässä erään projektisihteerin juttusilla (työkkärin osoitus) ja hän kovasti tarjosi totta kai näitä työelämävalmennuksen nimellä kulkevia ilmaistöitä. Kehui niiden mahdollisuuksia ja sanoi, että monet ovat saaneet työtarjouksen (siis palkallisen) jo ensimmäisenä työharjoittelupäivänä. Tai sitten, että joillekin on työantaja korvannut työmatkat tai lounaskulut tai ovat saaneet jopa hyvän miehen lisää päälle niinkuin pimeästi.
Kyllä se kummalliselta kuulosti, kun itse olen ollut monissakin eri nimillä kulkevissa ilmaistöissä ja en kyllä ole saanut korvausta mistään noista kuluista puhumattakaan että olisi maksettu jotain ylimääräistä vaivan palkkaa.
Viimeisessäkin paikassa jossa olin useita kuukausia jouduin itse ostamaan kaikki lounaani, matkani ja jopa kahvistakin piti maksaa. Ihme ettei pitänyt maksaa hengitysilmastakin. Ja mitä tulee työtarjouksiin niin tohonkin paikkaa olen sen jälkeen hakenut kahdesti avoimia paikkoja ja enkä ole päässyt edes haastatteluun asti.
Olettaisin että ko. sihteeri taisi puhua omiaan tai ainakin hyvin muunneltua totuutta, että saisi minut projektiin mukaan.
Ihmettelen muutenkin näitä nimityksiä työelämävalmennus, jossa 99% ajasta on työtekoa eikä mitään valmentautumista. Tai työharjoittelu, jossa harjoitellaan pari tuntia ensimmäisenä päivänä ja loput kuukaudet sitten vain tehdään töitä. Tai työssäoppiminen, jossa opitaan jotain uutta ehkä pari ensimmäistä päivää ja sitten vain tehdään töitä monta kuukautta. Tai kuntouttava työtoiminta, joka ei kuntouta ketään yhtään mihinkään. Ja onhan sitten työkokeiluakin, mutta se nyt enää ei ole edes kommentin arvoinen.
Kukahan virkailija työministeriössä keksii näitä nimityksiä työkseen, varmaan loppuvat sanakirjasta synonyymit työharjoittelulle jo pian tätä vauhtia.
Kyllä se kummalliselta kuulosti, kun itse olen ollut monissakin eri nimillä kulkevissa ilmaistöissä ja en kyllä ole saanut korvausta mistään noista kuluista puhumattakaan että olisi maksettu jotain ylimääräistä vaivan palkkaa.
Viimeisessäkin paikassa jossa olin useita kuukausia jouduin itse ostamaan kaikki lounaani, matkani ja jopa kahvistakin piti maksaa. Ihme ettei pitänyt maksaa hengitysilmastakin. Ja mitä tulee työtarjouksiin niin tohonkin paikkaa olen sen jälkeen hakenut kahdesti avoimia paikkoja ja enkä ole päässyt edes haastatteluun asti.
Olettaisin että ko. sihteeri taisi puhua omiaan tai ainakin hyvin muunneltua totuutta, että saisi minut projektiin mukaan.
Ihmettelen muutenkin näitä nimityksiä työelämävalmennus, jossa 99% ajasta on työtekoa eikä mitään valmentautumista. Tai työharjoittelu, jossa harjoitellaan pari tuntia ensimmäisenä päivänä ja loput kuukaudet sitten vain tehdään töitä. Tai työssäoppiminen, jossa opitaan jotain uutta ehkä pari ensimmäistä päivää ja sitten vain tehdään töitä monta kuukautta. Tai kuntouttava työtoiminta, joka ei kuntouta ketään yhtään mihinkään. Ja onhan sitten työkokeiluakin, mutta se nyt enää ei ole edes kommentin arvoinen.
Kukahan virkailija työministeriössä keksii näitä nimityksiä työkseen, varmaan loppuvat sanakirjasta synonyymit työharjoittelulle jo pian tätä vauhtia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lähinnä traumaattinen kokemus.