Tummuva taivas.
Pimenevä yö.
Yksinäisyys vastaan lyö.
Ajan kelloa kurkistin.
Mennyt lie jonnekin.
Unohtaaksen minut.
Sanoja sinulle sovitin.
Mieleni mursit toviksi.
Niinhän pyysin.
Halusin kuulla totuuden.
Julmaakin julmemmin.
Sen kohtasin.
Hain ja koin.
Lupauksitta hoin.
Olle rehellinen.
Edes kerran.
Sen verran pyysin.
Odotin.
Kait turhaan hamusin.
Uskoakseni rakkauteen.
Tuohon sanaan uudelleen ja uudelleen.
Jääden näin tyhjyyteen.
Kun sinä menet.
Iäksikö.
Luoja yksin tietää.
Mut aika rientää.
Kesästä syksyyn viilettää.
Tänne jään.
Vain ne pari sanaa.
Joita lainaan.
Ethän unohda.
Olin kerran olemassa.
Pimenevä yö.
Yksinäisyys vastaan lyö.
Ajan kelloa kurkistin.
Mennyt lie jonnekin.
Unohtaaksen minut.
Sanoja sinulle sovitin.
Mieleni mursit toviksi.
Niinhän pyysin.
Halusin kuulla totuuden.
Julmaakin julmemmin.
Sen kohtasin.
Hain ja koin.
Lupauksitta hoin.
Olle rehellinen.
Edes kerran.
Sen verran pyysin.
Odotin.
Kait turhaan hamusin.
Uskoakseni rakkauteen.
Tuohon sanaan uudelleen ja uudelleen.
Jääden näin tyhjyyteen.
Kun sinä menet.
Iäksikö.
Luoja yksin tietää.
Mut aika rientää.
Kesästä syksyyn viilettää.
Tänne jään.
Vain ne pari sanaa.
Joita lainaan.
Ethän unohda.
Olin kerran olemassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ole vielä
keksittykään sellaista ,....
sellaista dementiaa,
jolla sinut voisi unohtaa.
Onneksi ei.
Olethan aina olemassa.
Omana erinomaisena itsenäsi.....,
Juuri sellaisena, jona sinut opin tuntemaan.
Ainutlaatuisena...erilaisena....erikoisena....Sinuna.
Sinunlaisiasi ei ole muita.
Onneksi sinä olet.
Älä laske katsettasi,
Älä paina päätäsi, ei siihen ole aihetta.
Nosta leukasi ja käännä katseesi tuulta vasten.
Levitä kätesi ja syleile myrskyä ja huomaat,
pitäväsi siitä.
Niin minäkin teen.
Halataan myrskyä ja toisiamme.
Sillä unohdusta ei ole.
Vastarunosi.
Olet kunikaiten kuningas.
Runojen maailman.
Kiitos kun et unohda.
Ceerona.
Edes minua.
Hymyilen jo,,,,,,,