Hieno fiilis! Iso urakkata takana, talo maalattu. Nyt se komeilee uudessa maalissa kuin uusi konsanaan. Ei pensseliä käteen ennen seuraavaa kertaa !! ;))
Palkitsevaa kun työ loppui tekemällä, käden jälki näkyy ja lopputulos on hyvä.
Siinä maalatessa tuli mieleen ammatin valinta. Ihan ok tilanne näinkin, mutta olisi sitä kenties muutakin voinut tehdä kuin mitä nyt on tullut tehtyä. Vuosien varrella olen yhä enemmän alkanut arvostaa perinteisiä käsityöläisammatteja, itse tekemistä....
Palkitsevaa kun työ loppui tekemällä, käden jälki näkyy ja lopputulos on hyvä.
Siinä maalatessa tuli mieleen ammatin valinta. Ihan ok tilanne näinkin, mutta olisi sitä kenties muutakin voinut tehdä kuin mitä nyt on tullut tehtyä. Vuosien varrella olen yhä enemmän alkanut arvostaa perinteisiä käsityöläisammatteja, itse tekemistä....
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olet yksi miljoonasta, maalarista.
50 porukasta harvinainen, useimmat jättää homman kakaroille.
H.
olisit voinut kirjoittaa 60-luvulla, Uusi perhe allla, täynnä tulevaisuudenuskoa.
Nyt kuulostaa homma kuolemiselta.
Hih! Suti toimii vielä.
Minä en ole oikeen innostunut.
H.
tarvitsekaan olla innostunut. Eikös ole hieno juttu ! Jokainen tyylillään.
Mistä ihmeestä sulle kuoleminen tuli mieleen? En käsitä, vaan jälleen hienoa, ei minun tarvitsekaan käsittää.
Mainitsit ne nuoret. Kyllä varmaan olisi kumpikin avuksi tullut jos olisi pyydetty. Vaan kun tahdottiin tehdä itse kun se tekeminen on niin mukavaa.
Ne nuoret kerkiävät kyllä sitten aikaan oman osansa siitä sutimisesta saamaan.
isältä pojalle tyyliin? Nykyajan maalit kun eivät tahdo kestää ilmastoa niinkään kuin ennen. Joskus ihmetyttää miksi maaleista on otettu ne homeen ja levän eston ainekset pois.
Näin ollen täytyy talo melkein joka vuosi pestä myrkyllisillä pesuaineilla kestävän maalauksen sijaan.
Kumma kun ympäristöystävät eivät ole takertuneet tähän vääryyteen :O Vaikka eivätän he mitään puutaloista ymmärräkään kun asuvat kivitaloissa.
Maalaaminen on jo itsessään ihan tarpeeton toimenpide, se vaan on tapana. Kaikista kalleinpia pytinkejähän on kelohonkamökit. Mulla on tossa jostain 1700- livulta peräisin oleva luhti, sitä ei ole ikinä käsitelty mitenkään. Oikein hyväkuntoinen. Sitten on pari sataa vuotta vanha savusauna, punamullattu. Mutta en tiedä milloin, mutta hyvässä kunnossa on sekin. Ja sitten on tämä mökki, joka ei ole kuin muutamia kymmeniä vuosia vanha, mutta tää pitää maalata uudestaan jonkin vuoden kuluttua.
Maalit on ihan perseestä kaikki. Jos väriä haluaa, punamulta. Jos kestävyyttä, terva. Mutta ilman käsittelyäkin on parempi kuin lateksipinnoitteella, se vain mädännyttää puun sisältään.
Puun maalaaminen on aivan turhaa, siinä on onnellinen vain maalikauppias. Onhan se tietenkin jotenkin siistinpää jos on jonkin värinen talo. Mutta siitä väristä ei ole muuta kuin harmia. Etenkään nykymaaleilla.
En nyt jaksa alkaa selittämään tarkemmin. Mutta tsadin rivari on uudempi kuin tämä mun mökki. Siihen vaihdettiin uusi ulkolaudoitus. Ja rännit on maalattu 15- vuoden aikana kolmesti. Mun mökissä rannejä ei ole maalattu ikinä, tavallista galvanoitua peltiä. Ei ruostetta, ei mitään vikaa..........
Siis mun mielestä nykyaika todellakin on perseestä.
=DW=
kannattaakin nauttia kättensä jäljistä. Miusta tuo on paljon paljon parempi tapa maadoittaa itsensä ulos stressistä, hektiisyydestä ja urautumisesta kuin se että menee pelkästään jonnekkin puun luo nojailemaan paljainkintuin varpaat hiekassa :-). Sielu nauttii ja ihminen tulee lähemmäksi itseään ja kehotietoisemmaksi ja tuo oman käden jälki ja pysyvyyskin; ihan itte saa tehdä ja onnistuu.
Vastapainoa varsinaiselle leipätyölle. Illalla ihana "terve" fyysinen väsymys, unta ei tarvinnut houkutella. Omaan tahtiin ahkeroi, ilman paineita, valmista tulee ja mieli rauhoittuu.
Tämä loma on ollut yksi parhaista aikoihin niin ilmojen kuin kaiken muunkin suhteen.
Viikko vielä rennosti vaan. Sitten töihin akut täydessä latingissa. Hyvä näin :))
sai teininä äidiltä luvan maalata keittiönseinät ja oimmata sinne uuvet verhot, eli ommella ja meikäpä maalas seinät telalla vahvasti kirkkaan mintunvihreiksi ja verhot oli sävysävyyn paitsi et siinä oli tyyliteltyjä kirjavia, sarvekkaita lehmiä ja omenapuita joissa isot kirkkaanpunaiset omenat. Ihme ettei äitillä pokka pettänyt kun näki kokonaisuuden. Miun itteni kannalta kokemus poli hyvä, koska nyt maltan odotella 'impulssin ohi' ja harkihen aina muutaman kuukauden ennen toteutusta.
vaan hommata
sieluni silmillä sen lopputuloksen :))) !!
Sulla on ollut hyvähermoinen äiti. Miten sen keittiön sitten kävi? Äitikö maalasi uudestaan hieman haaleammalla vihreällä, joutuivatko verhot matonkuteiksi?
sai olla jouluun asti, mutta sitten ne salaperäisesti katosivat pyykkireissulla, seinät saivat pitää hilpeytensä.
Upea homma itse tehtynä, hyvä sinä.
Minä puolestani olen saanut nauttia näyistä kun naapurin taloa maalataan. Ja kun se on tuossa yläpuolella niin sinne on hyvät näkymät, monta nuorta miestä: ai ai :))
Totisesti ei ole hassummin asiat sinullakaan! Aijai.... ;)))
on mukava maalata pieniä kohteita, viimeksi olen maalannut leikkimökin kuistin kaiteita.
Kohta olisi uusintamaalauksen aika.
Millä värillä maalasit, oliko öljymaalia vai lateksia?
Vinha peittävä puunsuoja, väri semmoinen lämmin syvä syksyn keltainen. Otsalaudat, talon kulmat ja ikkunalaudat väriltään lähinnä kerma.
Täällä päin on tapana, että päärakennus on keltainen, vaaleanruskea tms. piharakennukset kuten aitat ja sauna ovat sitten punaisia.
Maalaappa sinäkin kerralla koko leikkimökki. Sitä on sitten mukava katsella, kuin uutta .)
leikkimökki ja vaalea talo on meillä, kyllähän ne pian pitää taas maalata, jospa ensi kesänä.
Taloon pitää kyllä vaihtaa uudet laudat ja sitten maalataan muulla kuin lateksilla.
Se on huono valinta.
"lateksi" käy kirosanasta mun ukolleni.
Teillä onkin sitten isompi urakka edessä jos ulkoverhous menee uusiksi. Työn iloa jo näin etukäteen ensi kesäksi :)
kun on tämmöinen korkeampi talokin, täytyy hankkia telineet, ettei kukaan kopsahda
alas. No, jos ei ensi kesänä, niin sitten seuraavana, tai seuraavana, katellaan miten homma hoituu.
Talkooväkeä olisi kiva saada :)
talkoisiin! Mitähän siitäkin tulisi, ei varmaan lasta eikä pashaa.... Ajattele !
Mielikuvitus karkasi taas, nyt naurattaa niin vietävästi... ;))))))))))))9
Nykyään ei saa järjestää talkoita kuin jotkut urheiluseurat jne. Yksityinen ihminen ei voi järjestää talkoita. Se katsotaan taloudelliseksi hyödyksi ja verottaja iskee kimppuun.
Itellä on tossa yks projekti menossa. Talkooväkeä on tullut oikein ite kyselemään. En ole huolinut. Teen ite. Aikaa menee paljon enenpi, kuin että ois muutama kaveri. Mutta tällasta tää nykyään on. Nykyaika anuksesta.
=DW=
Eihän siitä mitään tulisi, jos tämä porukka kasassa olisi, jestas sentään.
Kyllä se on omin voimin tehtävä, ei auta.
Vaan näin.
" Perinteinen talkootyö
Perinteinen talkootyö on vastikkeetonta työtä, joka perustuu esim. ystävyys- tai sukulaissuhteeseen. Se on vapaaehtoista eikä siihen liity kolmansia osapuolia. Se ei myöskään muodosta työsuhdetta. Vastikkeettomasta suorituksesta saatua hyötyä ei katsota veronalaiseksi tuloksi. "
lähde: http://vero.fi/default.asp?path=5,40,87&article=4195&domain=VERO_MAIN
Tarkalleen ottaen perinteiset talkoohernekeitot ja pullakahvit voidaan muuten katsoa vastikkeellisiksi, jos joku vittupää niin ajattelee. Talkoot on käytännössä loppuneet koko suomesta yksityisten osalta, kukaan ei halua ottaa riskiä joutuvansa riitoihin verottajan kanssa. Katos, työstä voi saada korvauksen muutenkin kuin rahana.
Tämä tieto perustuu ihan vaan mun tutulta saamiini tietoihin, jossain muuallapäin maata naapurit ei kai kärayttele toisiaan pilkkua viilaamalla ja tahallaan kiusaa tekemällä. Ja riipuu verotoimiston duunarista, miten se asian tulkitsee.
Ihme homma muuten. Meillä tsadin reservaatti on joskus ajat sitten maalattu talkoilla. Nykyään ei järjestetä edes pihansiivoustalkoita. Ja talotkin maalautettiinn firmalla... Talkoohenki on kadonnut suomesta.
Ja velka se on kiitollisuuden velkakin. Talkoitten järjestäjä tavallaan muuten sitoutuu antamaan apua auttajilleen tarvittaessa, sehän onkin vaihtokauppaa, jos oikein aletaan saivartelemaan.
Mä en ole itelleni niin vihainen, että alkaisin neuvottelemaan verottajan kanssa asiasta. Teen ite.
=DW=
Kai olet kuullut ihmisten tekevän töitä ruokapalkalla? Tarjottavat on periaatteessa palkkaa tehdystä työstä.
Ok nipotan, mutta kuulemani mukaan verottaja saattaa nipottaa kans :DDD
=DW=
Lue sieltä verottajan saitilta että miten ne tulkitsee eri talkookäsitteet. Ihmisten auttaminen talkoissa ei edelleenkään ole vastikkeellista verotettavaa työtä. Jos joku rakentaa itselleen koko talon talkoilla, niin se tulee sitten voida osoittaa tapahtuneeksi, pelkkä puhe ei riitä.
elää stadissakin. Keväällä ja syksyksyllä pihatalkoot, tehdään omatoimisesti vihertyöt ym. ym..... Väkeä osallistuu vaihtelevasti, kuitenkin tarpeeksi. Talkoilla on maalattu piha-aidat ja kunnostettu leikkivälineet. Tarvitsee vetäjän joka kokoaa ihmiset ja pitää henkeä yllä.
Naapurin tätiä autetaan kun se ei enää jaksa leikata pationsa nurmea. Kiitollisuudenvelasta ei puhettakaan. Avun antaminen on itsestään selvää.
Eikä ole verottaja puuttunut koskaan mihinkään.
Koko talkoväeltä pitää olla todistajien allekirjoittamat paperit, että voivat todistaa, että eivät ole saaneet korvausta tehdystä työstä. Koskee siis muuten sekä talkoiden järjestäjää, että siinä mukana olleita.
Älkää jankuttako, asioissa monia puolia, vaikka periaatteessa lait on ihan selviä. Ja kaikki riippuu siitä pikkuisesta virkamiehestä, joka nyt tekee mitä tekee. Sen jälkeen voi tietenkin valittaa jne....
Naapuriapua ei kukaan ole ikinä kyseenalaistanut. Mutta jos siitä maksetaan, jahas .Sama asia, nimitys eri.
=DW=
Te teette itellenne kimpassa, ette naapuritaloyhtiölle.
Onkai niitä perkele talkoita meilläkin tsadissa ollut. Ennen mun muuttoa oli aikanaan maalattu kaikki 17 taloakin talkoilla. Ja ne kaljanjuonti/haravointi talkoot on joka vuosi. Mutta kun se on itelle tekemistä kimpassa. Mutta menetkö maalaamaan naapuritalon seinää ihan hyvää hyvyyttäsi ja ilmaiseksi, ei sitä usko erkkikään. Että jotkut tekee naapurin remontit ilmaiseksi????
Mikä tässä asiassa voi olla niin saatanan vaikeaa ymmärtää?
=DW=
Aina autetaan, pyyteettömästi
mikä siinä on niin vaikeaa käsittää
Fak verottajaa kiinnosta pätkän vertaa...
Jos sulla ei oo ystäviä siten että et saa talkooväkeä, niin mitä sitä täällä itket ja kaadat syytä verottajan syliin? Me kaveriporukalla jeesataan toisiamme kuten ollaan tehty aina, ja asiassa ei ole mitään ongelmaa. Eli joitain jeesataan, sua tuskin.
Voi jessus olen saanut remontista tarpeekseni, tehnyt sitä jo monta viikkoa, vielä pitäisi tuolin jalat maalata mutten ala kun luvattiin kovaa keliä. Viime yönä oli hirveä ukkonen mitähän lienee tulossa.
On tietenkin sinällään tylsää touhua. Mutta se on jotenkin palkitsevaa. Siinä tekee näkyvää työtä. Ja etenkin itelleen, se tärkeää.
Just kattelin, itelläkin tässä joku vuosi pitää maalata. Kunto ei ole paha, mutta eip kannata kovin pahaksi päästääkkään. Tää on mun kesämökki, siis entinen koti. Mä maalasin tän muuten joskus seiskytluvun lopulla. Kaks kertaa lahosuoja, vuoden välein, kaks kerrosta öljymaalia, eka ohut ja toinen paksu.
Ammatinvalinta nyt menee miten menee. Jos nuorena keksii alkavansa raketti-insinööriksi, se tietenkin kiinnostavaa. Työn saaminen onkin sitten eri asia. Yhdelle kaverille kävi vähän noin. Toisesta hommasta tosin. Sillä oli tuoreet dippainssinpaperit kourassa kun alan ainoa yritys suomesta lopetti. Kymmenen vuotta, ennen kuin löysi suunnilleen sopivaa työtä muusta firmasta.
Mä ite olen tehnyt kaikenlaisia hommia, myös käsillä. Ruumiillisissa hommissa on yks erittäin huono puoli. Paikat kuluu, tulee vanhemmiten kipeeksi. Melko monta kaveri joltain raksa-alalta on jo mun ikäsenä työkyvöttömiä, kädet tai jalat paskanan. Ite en paljoa raksalla ole ollut. Mutta graafisella alalla olin kauan. Niinno, nilkat kuluneet liiasta painokoneen ympärillä juoksemisesta ja pedaalin polkemisesta. Mutta ei pahasti, tajusin lopettaa ne hommat nelikymppisenä.
Ja muutenkin, vanhemmiten monet hommat on pikkasen hankalampi saada tehdyksi. Tulee se vanheneminen vastaan. On paljon asioita, joitten tekeminen ei enää tahdokkaan onnistua kuin nuorena. Hah, korjailin just germanialaista muskeliautoani. Muuten aika helppoa, mutta kun on tota ikänäköä kertynyt, ei tahtonut nähdä jas vasen käsi kun on sökönä, oli hankala kurotella ruuveihin avaimella :DDD
Mulla ois tästä asiasta kerrottavana yks itelle iso juttu. Mutta sen tilittäminen ei auta ketään. Sanotaan nyt vaikka niin, mun ammatinvalinta koki muutoksen alle kakskymppisenä ihan pikkujutun takia. Muutama tikki ja siinä se oli se ammatti. Pitänyt hommailla kaikkea saman tyylistä, mutta perusjuttua en pysty enää ikinä tekemään.
Joop, maalaaminen on kiitollista, edes talon maalaaminen.
=DW=
tikkiä pensselin pois kädestä?
Vai musiikin, viulun jousen, vai.... ?
Ja mitähän se mulle kuuluu, ei yhtään mitään.
Kivaa tiistaita Sulle ;))