Minä myös keräilin rahoja ja hopeita, ja kaiken maailman kamoja ja aarteita, kaikenlaista herrojen ja narrien krääsää.
Sain mahtimiehet laulamaan ja naiset itkemään.
Olin minä suurta, ja lisätäkseni tietoani ja mahtiani tutkin kirjoituksia ja luin kirjoja, jotta viisaus jäisi luokseni.
Sitten minä katsoin kaikkea tuota mitä olin tehnyt, ja mitä käteni olivat saaneet aikaan, ja katso,
kaikki tuo näytti ja tuntui turhalta ja hengettömältä, eikä siinä ollut iloa, ei voittoa auringon alla.
Kaikki siinä olivat keskenään, oikeamieliset ja väärämieliset, ilkeät ja pahat, turmeltuneet ja turmeltumattomat, ne jotka uhrautuivat ja ne jotka eivät koskaan missään uhraudu, samalla lailla syntinen kuin synnitön, kiroilijat ja loitsit ja ne jotka eivät valoja vanno.
Pahuus on kaikessa siinä mitä tehdään auringon alla, sillä ihmisydän on täynnä pahuutta ja pyrkimystä hulluuteen, mielettömyyteen ja turmelukseen, se on koko eloajan heidän miellesään, ja tämän jälkeen he kuolevat.
Vain sillä joka on hyväksynyt elämän sellaisenaan ja alkuperäisenä – on toivoa, sillä elävänä koirakin on kuollutta leijonaan arvokaappi.
Sillä elävä tietää, että hänen on kuoltava, mutta kuollut ei tiedä mitään, eikä hänellä ole enään voittoja, ei palkkoja, ja hänen muistonsa on unohdettu.
Kerran loppuu kaikki. Kerran kaatuu kaivot!
Ikuisuuden pitkä penkki tuodaan, siihen mahtuu
miestä, vaikka kuinka paljon.
Hei mahtimiesten maljat juodaan!
Sain mahtimiehet laulamaan ja naiset itkemään.
Olin minä suurta, ja lisätäkseni tietoani ja mahtiani tutkin kirjoituksia ja luin kirjoja, jotta viisaus jäisi luokseni.
Sitten minä katsoin kaikkea tuota mitä olin tehnyt, ja mitä käteni olivat saaneet aikaan, ja katso,
kaikki tuo näytti ja tuntui turhalta ja hengettömältä, eikä siinä ollut iloa, ei voittoa auringon alla.
Kaikki siinä olivat keskenään, oikeamieliset ja väärämieliset, ilkeät ja pahat, turmeltuneet ja turmeltumattomat, ne jotka uhrautuivat ja ne jotka eivät koskaan missään uhraudu, samalla lailla syntinen kuin synnitön, kiroilijat ja loitsit ja ne jotka eivät valoja vanno.
Pahuus on kaikessa siinä mitä tehdään auringon alla, sillä ihmisydän on täynnä pahuutta ja pyrkimystä hulluuteen, mielettömyyteen ja turmelukseen, se on koko eloajan heidän miellesään, ja tämän jälkeen he kuolevat.
Vain sillä joka on hyväksynyt elämän sellaisenaan ja alkuperäisenä – on toivoa, sillä elävänä koirakin on kuollutta leijonaan arvokaappi.
Sillä elävä tietää, että hänen on kuoltava, mutta kuollut ei tiedä mitään, eikä hänellä ole enään voittoja, ei palkkoja, ja hänen muistonsa on unohdettu.
Kerran loppuu kaikki. Kerran kaatuu kaivot!
Ikuisuuden pitkä penkki tuodaan, siihen mahtuu
miestä, vaikka kuinka paljon.
Hei mahtimiesten maljat juodaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.