Terve!!!
Olen 30-vuotias nuori mies Pohjois-Suomesta ja mursin polvilumpioni eli patellan huhtikuussa 2010. Löytyisikö kohtalotovereita tai asiasta jotain tietäviä? Olen seurannut noita vanhoja juttuja aiheesta täällä, mutta sinne ei näytä ilmaantuvan mitään. Näin ollen avasin uuden keskustelun ja olisin kovasti kiitollinen jos joku kertoisi oman tarinansa jos tällainen kohdalle sattunut. Ennen kaikkea olen kiinnostunut miten elämä on sujunut patellamurtuman jälkeen.
Tässäpä oma tarinani:
Huhtikuun lopulla 2010 tipahdin töissä lastauslaiturilta tonkiessani pahvilaatikoita. Pudotusta oli reilu metri ja alastuloa oli "pehmentämässä" työkaverin polkupyörä eli tömähdys asfalttiin tapahtui hieman hallitsemattomassa asennossa. Tästä siis seurauksena oli se että polvilumpio paukahti kahteen osaan eli meni vaakatasossa keskeltä halki. Tästä ambulanssilla Lapin keskussairaalaan ja leikkaus seuraavana päivänä. Polveen laitettiin kaksi tukirautaa, joiden päät taivutettiin ylös (jotta pysyisivät paikallaan) ja niiden väliin sidottiin kahdeksikon muotoisesti rautalanka. Metallituet ovat siis sivuprofiililtaan kuin ampumattomia niittejä.
Heinäkuun alussa (2 kk leikkaukseesta) polvea tukenut preissi otettiin lääkärissä pois ja määrättiin kuntoutus alkavaksi. Tällöin polvi taipui noin 70 astetta. Pari seuraavaa päivää kuntoutin sitten tunnollisesti fysioterapeutin määräämillä liikkeilä. Tästä seurauksena se että toinen näistä metallituista oli yön aikana liikkunut polven sisällä 180 astetta ja tuen taivutettu pää tuntui ikävästi lumpion yläpuolella. Lisäksi polvi ei taipunut juuri lainkaan ja sauvoilla kävellessä tunsin kuinka metallit liikkuivat ja silloin tällöin vihlaisivat oikein mukavasti.
Noh...siitä taas Rovaniemen keskussairaalaan jossa kerrottiin että raudat on pakko poistaa heti. Metallit piti olla jalassa alun perin vuoden tai vähintään puoli vuotta, että lumpio ehtisi kunnolla luutua. Nyt kun kuitenkin kävi näin raudat ehtivät olla paikoillaan vain noin 2 kk ja pari viikkoa päälle. Ennen leikkausta lekuri sanoi että on hyvin todennäköistä että patella halkeaisi uudestaan. Siinä sitten leikkauspöydällä selkäydinpuudutuksessa maatessani lääkäri napsi metalleja poikki ja liikutteli samalla polvilumpiota ja totesi, että hänen mielestään lumpio oli luutunut hyvin ja uskoi siihen että se kestäisi.
Nyt tästä leikkauksesta on kulunut 2 viikkoa ja elämä on ollut täynnä kuntoutusta. Preissi on taas koivessa ja antaa polven taipua 60 asteeseen ja siihen se nyt taipuukin. Panadolia ja Tramalia joutuu napsimaan silloin tällöin, mutta ainakin toistaiseksi yllättävän vähällä on selvitty. Nyt ei tosin auta muu kuin kuntouttaa niin pirusti ja toivoa että lumpio kestää. On muuten järkyttävää kuinka nopeasti reisilihas pienenee kun sitä ei käytetä. Noin kaksi kuukautta ja se supistui puolella. Ja vielä järkyttävää on se kuinka hitaasti se tulee takaisin =D.
Lääkärin mukaan polven pitäisi toipua entisenlaisekseen. Tätä puoltavat kuulemma ikäni joka on siis 30 ja se että lumpio meni halki keskeltä eli luutumispintaa on paljon. Nyt on kuitenkin alkanut epäilyttää että onko asiaa enää koskaan esim. kaukalopallokentälle tai metsälle. Onko teillä kokemuksia? Jos on voisitteko ystävällisesti kirjoittaa niistä tänne?
Kiitokset jo etukäteen ;D
Patellamurtuma
39
7608
Vastaukset
- Pohjoisen Poika
Jaahas...kyllähän tätä luettu on mutta kukaan ei ole vastannut mitään. :D
- Pohjoisen Poika
No terveppä taas!!!
Nyt sitä on sitten käyty fysioterapiassa neljä kertaa ja jalka taipuu 75 astetta. Kävely onnistuu hyvin yhdellä sauvalla ja ilmankin sauvoja vähän ahtisaarimaisesti. =D Preissiä pidän jalassa edelleen, koska lihasmassaa ei jalassa vielä ole sitä vertaa että tohtisin siitä luopua. Ilman preissiä olo on kuin polvi olisi lasia ja en pysty luottamaan siihen vähääkään. On kuulemma luonnollista ja luotto palautuu siihen kun lihasmassa palautuu. Mutta kirjoitelkaahan toki muutkin vastaavan kokeneetminulle ettei tarvi yksin täälä tingata. :DD - Pohjoisen Poika
Pohjoisen Poika kirjoitti:
No terveppä taas!!!
Nyt sitä on sitten käyty fysioterapiassa neljä kertaa ja jalka taipuu 75 astetta. Kävely onnistuu hyvin yhdellä sauvalla ja ilmankin sauvoja vähän ahtisaarimaisesti. =D Preissiä pidän jalassa edelleen, koska lihasmassaa ei jalassa vielä ole sitä vertaa että tohtisin siitä luopua. Ilman preissiä olo on kuin polvi olisi lasia ja en pysty luottamaan siihen vähääkään. On kuulemma luonnollista ja luotto palautuu siihen kun lihasmassa palautuu. Mutta kirjoitelkaahan toki muutkin vastaavan kokeneetminulle ettei tarvi yksin täälä tingata. :DDNo niin...edelleenkään ei vastauksia ole viestiini saapunut. :( Liekö tämä sitten harvinaisempi vamma vai mistä johtuu. Omasta tilanteestani sen verran että viikko sitten otettiin preissi pois jalasta ja myös kävelykepit veivät. Nyt kävely onnistuu ontuen ja kuntopyörälläkin pystyn jo polkemaan. Polvi taipuu nyt noin 95 astetta ja lihasmassaakin on jonkin verran palautunut eli edistystä tulee hitaasti mutta varmasti. Fysioterapiassa käyn 2-3 kertaa viikossa ja itsekin rääkkään polvea (ainakin omasta mielestäni) ahkerasti. Maalinnunpyynti lähestyy ja motivoi kuntouttamaan mukavasti. Kaukalopallokausikin häämöttää, mutta vielä on epävarmuutta uskaltaako alkaa vai pitäisinkö välivuoden varmuuden vuoksi.
Mutta edelleen pyytäisin teitä lukijoita kirjoittamaan tänne jos teillä tai jollakin tutullanne on ollut vastaavanlainen vamma. Etenkin minua kiinnostaisi tietää millaista elämä on ollut polvikumpiomurtumasta toipumisen jälkeen. - malttia 15
Pohjoisen Poika kirjoitti:
No niin...edelleenkään ei vastauksia ole viestiini saapunut. :( Liekö tämä sitten harvinaisempi vamma vai mistä johtuu. Omasta tilanteestani sen verran että viikko sitten otettiin preissi pois jalasta ja myös kävelykepit veivät. Nyt kävely onnistuu ontuen ja kuntopyörälläkin pystyn jo polkemaan. Polvi taipuu nyt noin 95 astetta ja lihasmassaakin on jonkin verran palautunut eli edistystä tulee hitaasti mutta varmasti. Fysioterapiassa käyn 2-3 kertaa viikossa ja itsekin rääkkään polvea (ainakin omasta mielestäni) ahkerasti. Maalinnunpyynti lähestyy ja motivoi kuntouttamaan mukavasti. Kaukalopallokausikin häämöttää, mutta vielä on epävarmuutta uskaltaako alkaa vai pitäisinkö välivuoden varmuuden vuoksi.
Mutta edelleen pyytäisin teitä lukijoita kirjoittamaan tänne jos teillä tai jollakin tutullanne on ollut vastaavanlainen vamma. Etenkin minua kiinnostaisi tietää millaista elämä on ollut polvikumpiomurtumasta toipumisen jälkeen.mutta lumpiota operoitu. Lumpiossa on huonohko aineenvaihdunta/verenkierto, paranee suht hitaasti.
Mulla ei enää korjaudu mutta sinuna antaisin lumpion parantua kaikessa rauhassa ja vältäisin kaikkia riskihommia vuoden tai pari. Voi nyt tuntua pitkältä ajalta mutta jos se pamahtaa uudestaan vo pelit olla pelattu lopullisesti. - Pohjoisen Poika
malttia 15 kirjoitti:
mutta lumpiota operoitu. Lumpiossa on huonohko aineenvaihdunta/verenkierto, paranee suht hitaasti.
Mulla ei enää korjaudu mutta sinuna antaisin lumpion parantua kaikessa rauhassa ja vältäisin kaikkia riskihommia vuoden tai pari. Voi nyt tuntua pitkältä ajalta mutta jos se pamahtaa uudestaan vo pelit olla pelattu lopullisesti.No niin...niinhän siinä sitten kävi että neljän kuukauden kuntoutus päättyi ikävästi uudelleenmurtumaan. Fysioterapiassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa uutta liikettä ja lumpio meni samasta kohtaa kovalla rutinalla poikki. Puolikkaissa rakoa noin 1,5 cm ja uusintaleikkaukseen. Nyt patellaan porattiin pari ruuvia ja vaijerit kiertävät koko lumpion. Ortopedin mukaan pyritään siihen että ne olisivat siellä loppuelämäni. Eli jäi metsot ampumatta tältä syksyltä. :( Tämän uuden korjaussysteemin nimi on joku Zimmer Cable Ready ja löysinkin googlettamalla minkälainen kampe on. Onko kenelläkään kokemuksia tästä?
Leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja ainakin tähän asti lumpio on ollut koko ajan parempi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli. Pikkuhiljaa mennään ja toivotaan että kävelemään pääsisi viimeistään tuon neljän kuukauden kuluessa kuten pystyin ensimmäisen murtuman jälkeen. Netistä olen lueskellut että lähes normaali patellan pitäisi olla noin vuosi leikkauksesta. Nettiin ei vaan moni tunnu laittavan noita hyvin menneitä toipumisia, joita nyt kovasti kaipailisin. Eli edelleen olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan menestystarinoita patellamurtumasta toipumisesta. Eli onko minulla haaveitakaan palata entisiin harrastuksiini kuten kaukalopallo, salibandy ym. mailapelit? Jalkapallosta olen ajatellut jo luopua koska se vaikuttaisi lajilsta jossa polvi joutuu koville.
Vastauksianne odotellen. :D - Pohjoisen Poika
Pohjoisen Poika kirjoitti:
No niin...niinhän siinä sitten kävi että neljän kuukauden kuntoutus päättyi ikävästi uudelleenmurtumaan. Fysioterapiassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa uutta liikettä ja lumpio meni samasta kohtaa kovalla rutinalla poikki. Puolikkaissa rakoa noin 1,5 cm ja uusintaleikkaukseen. Nyt patellaan porattiin pari ruuvia ja vaijerit kiertävät koko lumpion. Ortopedin mukaan pyritään siihen että ne olisivat siellä loppuelämäni. Eli jäi metsot ampumatta tältä syksyltä. :( Tämän uuden korjaussysteemin nimi on joku Zimmer Cable Ready ja löysinkin googlettamalla minkälainen kampe on. Onko kenelläkään kokemuksia tästä?
Leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja ainakin tähän asti lumpio on ollut koko ajan parempi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli. Pikkuhiljaa mennään ja toivotaan että kävelemään pääsisi viimeistään tuon neljän kuukauden kuluessa kuten pystyin ensimmäisen murtuman jälkeen. Netistä olen lueskellut että lähes normaali patellan pitäisi olla noin vuosi leikkauksesta. Nettiin ei vaan moni tunnu laittavan noita hyvin menneitä toipumisia, joita nyt kovasti kaipailisin. Eli edelleen olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan menestystarinoita patellamurtumasta toipumisesta. Eli onko minulla haaveitakaan palata entisiin harrastuksiini kuten kaukalopallo, salibandy ym. mailapelit? Jalkapallosta olen ajatellut jo luopua koska se vaikuttaisi lajilsta jossa polvi joutuu koville.
Vastauksianne odotellen. :DLumpion uudelleenmurtumasta alkaa olla nyt kuukausi. Pari päivää sitten kävin ortopedini juttusilla ja todettiin että luutumispinta oli tasainen ja kaikki näytti hyvältä ainakin toistaiseksi. Hän mainitsi minulle että tällä kertaa polvi saattaa olla vaikeampi saada taipumaan kuin ensimmäisellä kerralla, koska ennen uudelleenmurtumaa polven fleksio oli 105 astetta. Uhkaili jopa narkoosimanipulaatiolla jossa polvi siis taivutetaan väkisin nukutuksessa. Kuulostaa hirveältä ja toivonkin ettei siihen tarvitsisi mennä.
Tällä hetkellä fleksio on noin 45 astetta ja taivutusharjoituksia teen 3-4 kertaa päivässä. Kyllähän sitä kovasti aristelee kun takaraivossa on koko ajan se murtumisen pelko. Nythän sen pitäisi olla aika varma systeemi kun lumpion puolikkaita yhdistää vaijerin lisäksi myös kaksi ruuvia, mutta silti sitä jotenkin pelkää. Jos se vielä kolmannen kerran menee niin saattaa tulla kallonkutistajalle lähtö :DD. Kävin myös keskustelemassa fysioterapeuttini kanssa ja hän oli valmis yrittämään uudelleen. Mietin nyt olisiko järkevämpää mennä yksityiselle tai jollekin urheilufysioterapeutille? Onko niiden hoitomenetelmissä sitten niin isoa eroa kunnalliseen puoleen verrattuna???
Ja niitä menestystarinoita kaipailisin edelleen kovasti :D. - itärajalta
Pohjoisen Poika kirjoitti:
Lumpion uudelleenmurtumasta alkaa olla nyt kuukausi. Pari päivää sitten kävin ortopedini juttusilla ja todettiin että luutumispinta oli tasainen ja kaikki näytti hyvältä ainakin toistaiseksi. Hän mainitsi minulle että tällä kertaa polvi saattaa olla vaikeampi saada taipumaan kuin ensimmäisellä kerralla, koska ennen uudelleenmurtumaa polven fleksio oli 105 astetta. Uhkaili jopa narkoosimanipulaatiolla jossa polvi siis taivutetaan väkisin nukutuksessa. Kuulostaa hirveältä ja toivonkin ettei siihen tarvitsisi mennä.
Tällä hetkellä fleksio on noin 45 astetta ja taivutusharjoituksia teen 3-4 kertaa päivässä. Kyllähän sitä kovasti aristelee kun takaraivossa on koko ajan se murtumisen pelko. Nythän sen pitäisi olla aika varma systeemi kun lumpion puolikkaita yhdistää vaijerin lisäksi myös kaksi ruuvia, mutta silti sitä jotenkin pelkää. Jos se vielä kolmannen kerran menee niin saattaa tulla kallonkutistajalle lähtö :DD. Kävin myös keskustelemassa fysioterapeuttini kanssa ja hän oli valmis yrittämään uudelleen. Mietin nyt olisiko järkevämpää mennä yksityiselle tai jollekin urheilufysioterapeutille? Onko niiden hoitomenetelmissä sitten niin isoa eroa kunnalliseen puoleen verrattuna???
Ja niitä menestystarinoita kaipailisin edelleen kovasti :D.itsellä kaatuma tapaturma maaliskuussa 2009 jalka lähti alta lumpio iskeytyi jäähän ylös en meinannut päästä odottelin muutaman päivän ja menin päivystykseen taivuttelivat jalkaa ja sanoivat kunnossa on elokuussa kävin uudelleen päivystyksessä sama homma kirjoittivat särkylääke reseptin ja sanoivat että polvi kunnossa maaliskuussa 2010 sattui lievempi kaatuminen silloin kävin kesälahden terveyskeskuksessa tämä lääkäri laittoi lähetteen kirurgille joensuuhun syyskuussa 2010 polvesta otettiin röntgen kiteen terveyskeskuksessa joensuun vaatimuksesta 25.10.2010 oli ortobedin aika siellä varsinaisen pommin pudottivat lumpio oli murtunut ja palaset luutuneet mikä minnekkin olisi pitänyt kuulemma kipsata heti nyt ollaan polven tähystys jonossa lumpio on nykyään hyppivä rutisee ja on kuormitus kipua
- Pohjoisen Poika
itärajalta kirjoitti:
itsellä kaatuma tapaturma maaliskuussa 2009 jalka lähti alta lumpio iskeytyi jäähän ylös en meinannut päästä odottelin muutaman päivän ja menin päivystykseen taivuttelivat jalkaa ja sanoivat kunnossa on elokuussa kävin uudelleen päivystyksessä sama homma kirjoittivat särkylääke reseptin ja sanoivat että polvi kunnossa maaliskuussa 2010 sattui lievempi kaatuminen silloin kävin kesälahden terveyskeskuksessa tämä lääkäri laittoi lähetteen kirurgille joensuuhun syyskuussa 2010 polvesta otettiin röntgen kiteen terveyskeskuksessa joensuun vaatimuksesta 25.10.2010 oli ortobedin aika siellä varsinaisen pommin pudottivat lumpio oli murtunut ja palaset luutuneet mikä minnekkin olisi pitänyt kuulemma kipsata heti nyt ollaan polven tähystys jonossa lumpio on nykyään hyppivä rutisee ja on kuormitus kipua
Eilen kävin taas lekurilla. Röntgen näytti hyvältä eli osat olivat pysyneet hyvin paikoillaan, mutta lumpion taakse oli alkanut muodostua epätasaisuutta. Fleksio on nyt 65 astetta ja preissin ottivat pois. Olo ilman preissiä on erittäin epävarma ja sitä ei todellakaan helpota tuo lumi ja jää. Kepeillä kävelen edelleen mutta ulos ei oikein haluta lähteä liukastelemaan. Fysioterapia pitäisi aloittaa taas lähipäivinä. Vaikuttaisi siltä että uudelleenmurtuman syy oli yksinkertaisesti se että lumpio ei ollut kunnolla luutunut vaikka se röntgenissä siltä näytti. Haastattelin muitakin fyssareita ja sanoivat että olisivat luultavasti teetättäneet minulle samoja liikkeitä kuin missä murtuma tapahtui. Liikkeeseen olisi kuulemma pitänyt ortopedin mukaan olla edellytykset. Eniten tässä vieläkin harmittaa että vakuutusyhtiöltä oli saatu jo maksusitoumus magneettikuvaukseen, mutta sitä ei ehditty tehdä. Siitä varmasti olisi näkynyt lumpion luutuminen paremmin. Tällä kertaa tein selväksi, että magneettikuva on otettava ennen kuin siirrytään vaativampiin liikkeisiin. :D
Ortopedini sanoi että kolme kuukautta seurataan miten alkaa taipumaan tuo polvi. Ja jos ei ala taipumaan niin sitten joko tähystellään ja napsitaan kiinnikkeitä tai nukutetaan ja runtataan väkisin koukkuun. Kummasti antoi taas lisää motivaatiota koukisteluun kun alkoi puhumaan em. vaihtoehdoista. Kolmen viikon päästä taas lekurille....palaamme astialle. :D - Pohjoisen Poika
Pohjoisen Poika kirjoitti:
Eilen kävin taas lekurilla. Röntgen näytti hyvältä eli osat olivat pysyneet hyvin paikoillaan, mutta lumpion taakse oli alkanut muodostua epätasaisuutta. Fleksio on nyt 65 astetta ja preissin ottivat pois. Olo ilman preissiä on erittäin epävarma ja sitä ei todellakaan helpota tuo lumi ja jää. Kepeillä kävelen edelleen mutta ulos ei oikein haluta lähteä liukastelemaan. Fysioterapia pitäisi aloittaa taas lähipäivinä. Vaikuttaisi siltä että uudelleenmurtuman syy oli yksinkertaisesti se että lumpio ei ollut kunnolla luutunut vaikka se röntgenissä siltä näytti. Haastattelin muitakin fyssareita ja sanoivat että olisivat luultavasti teetättäneet minulle samoja liikkeitä kuin missä murtuma tapahtui. Liikkeeseen olisi kuulemma pitänyt ortopedin mukaan olla edellytykset. Eniten tässä vieläkin harmittaa että vakuutusyhtiöltä oli saatu jo maksusitoumus magneettikuvaukseen, mutta sitä ei ehditty tehdä. Siitä varmasti olisi näkynyt lumpion luutuminen paremmin. Tällä kertaa tein selväksi, että magneettikuva on otettava ennen kuin siirrytään vaativampiin liikkeisiin. :D
Ortopedini sanoi että kolme kuukautta seurataan miten alkaa taipumaan tuo polvi. Ja jos ei ala taipumaan niin sitten joko tähystellään ja napsitaan kiinnikkeitä tai nukutetaan ja runtataan väkisin koukkuun. Kummasti antoi taas lisää motivaatiota koukisteluun kun alkoi puhumaan em. vaihtoehdoista. Kolmen viikon päästä taas lekurille....palaamme astialle. :DPatellan uudelleenmurtuman leikkauksesta on kulunut nyt reilu kolme kuukautta. Fleksiota on nyt 115 astetta eli enemmän kuin mitä ennen uudelleenmurtumaa oli. Kuntopyörä on taas kovassa käytössä ja kävely alkaa taas sujua ilman keppejäkin eli toipuminen on lähtenyt käyntiin jopa nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. :D Magneettikuvatkin on nyt otettu, mutta tulokset saan vasta joulukuun 17. päivä. Itse olen huomannut ainakin sen, että tuo korjattu lumpio on noin sentin ylempänä kuin tuo terve. Parhaiten sen huomaa kun taivuttaa polven 90 asteeseen tai vähän yli ja liu'uttaa kättä reittä pitkin polvelle. Lumpion yläpuolelle jää ns. hyppyri. Toki surkastunut reisilihas vielä korostaa tätä mutta silti lumpioiden korkeusero on huomattava. Fysioterapeutin mielestä tämä voisi johtua reisilihaksen jäykkyydestä. Olen sitä venyttänytkin mutta ei ainakaan vielä ole merkkejä paremmasta näkynyt. Jeps...mutta palellaan taas!
Edelleen niitä omia tarinoitanne lukisin mielelläni ja varsinkin kirjoituksia siitä miten elämä on sujunut patellamurtumasta toipumisen jälkeen. ;D - Pohjoisen Poika
Pohjoisen Poika kirjoitti:
Patellan uudelleenmurtuman leikkauksesta on kulunut nyt reilu kolme kuukautta. Fleksiota on nyt 115 astetta eli enemmän kuin mitä ennen uudelleenmurtumaa oli. Kuntopyörä on taas kovassa käytössä ja kävely alkaa taas sujua ilman keppejäkin eli toipuminen on lähtenyt käyntiin jopa nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. :D Magneettikuvatkin on nyt otettu, mutta tulokset saan vasta joulukuun 17. päivä. Itse olen huomannut ainakin sen, että tuo korjattu lumpio on noin sentin ylempänä kuin tuo terve. Parhaiten sen huomaa kun taivuttaa polven 90 asteeseen tai vähän yli ja liu'uttaa kättä reittä pitkin polvelle. Lumpion yläpuolelle jää ns. hyppyri. Toki surkastunut reisilihas vielä korostaa tätä mutta silti lumpioiden korkeusero on huomattava. Fysioterapeutin mielestä tämä voisi johtua reisilihaksen jäykkyydestä. Olen sitä venyttänytkin mutta ei ainakaan vielä ole merkkejä paremmasta näkynyt. Jeps...mutta palellaan taas!
Edelleen niitä omia tarinoitanne lukisin mielelläni ja varsinkin kirjoituksia siitä miten elämä on sujunut patellamurtumasta toipumisen jälkeen. ;DTeree!!!
Nyt on sitten kulunut neljä kuukautta patellan uudelleenmurtumasta ja fleksiota alkaa olla noin 130 astetta. Magneettikuvista ei löytynyt mitään hälyttävää...onneksi. Tuo lumpion taakse kehittynyt epätasaisuus eli rustovaurio ei magneettikuvien mukaan ollut niin paha kuin se röntgenkuvissa näytti. Nyt odotellaan että mihin se alkaa kehittymään vai alkaako mihinkään. Yleensä lumpion alla tuntuu vihlontaa kun teen koukistusliikkeitä selälläni maaten, mutta muuten ei juuri ole haitannut. Reisilihaskin alkaa pikku hiljaa palautua takaisin tosin pirun hitaasti kylläkin. Poljen kuntopyörää 10-15 kilsaa päivässä ja teen jalan nostoharjoituksia pitkin päivää useita kertoja. Uimahallille pitäisi myös kuulemma alkaa pyrkiä vesijuoksulle, mutta vielä ei nuo märät kaakelipinnat oikein houkuttele. :D Sairaslomaa on vielä tammikuun loppuun asti. Taas tuli ortopediltä lupa alkaa tekemään vaativampia liikkeitä fysioterapeutin kanssa. Hirvittää jo pelkkä ajatuskin että koska se taas paukahtaa. Mutta pakko kai se taas on tehdä työtä käskettyä jos tuosta joskus hyvän meinaa vielä saada. Tavoitteena on edelleen että saisi luistimet nykäistä jalkaan ensi vuonna. ;D
Ja niitä menestystarinoita patellamurtumasta toipumisesta kaipailisin edelleen. ;DD - etelä-pohjanmaa
Pohjoisen Poika kirjoitti:
Teree!!!
Nyt on sitten kulunut neljä kuukautta patellan uudelleenmurtumasta ja fleksiota alkaa olla noin 130 astetta. Magneettikuvista ei löytynyt mitään hälyttävää...onneksi. Tuo lumpion taakse kehittynyt epätasaisuus eli rustovaurio ei magneettikuvien mukaan ollut niin paha kuin se röntgenkuvissa näytti. Nyt odotellaan että mihin se alkaa kehittymään vai alkaako mihinkään. Yleensä lumpion alla tuntuu vihlontaa kun teen koukistusliikkeitä selälläni maaten, mutta muuten ei juuri ole haitannut. Reisilihaskin alkaa pikku hiljaa palautua takaisin tosin pirun hitaasti kylläkin. Poljen kuntopyörää 10-15 kilsaa päivässä ja teen jalan nostoharjoituksia pitkin päivää useita kertoja. Uimahallille pitäisi myös kuulemma alkaa pyrkiä vesijuoksulle, mutta vielä ei nuo märät kaakelipinnat oikein houkuttele. :D Sairaslomaa on vielä tammikuun loppuun asti. Taas tuli ortopediltä lupa alkaa tekemään vaativampia liikkeitä fysioterapeutin kanssa. Hirvittää jo pelkkä ajatuskin että koska se taas paukahtaa. Mutta pakko kai se taas on tehdä työtä käskettyä jos tuosta joskus hyvän meinaa vielä saada. Tavoitteena on edelleen että saisi luistimet nykäistä jalkaan ensi vuonna. ;D
Ja niitä menestystarinoita patellamurtumasta toipumisesta kaipailisin edelleen. ;DDMulta halkes polvilumpio 2002 autokolaris. se parsittiin kokoon rautalangalla ja kahdella tangolla jotka porattiin polvilumpion läpi pituussuunnassa.
Tosiaan 10 vuotta pian kolarista. Enkä tervettä päivää oo enää jalkani kans nähny. käveleen pääsen ja juokseen joinki, mut polvi rutisee ja paukkuu. kyykkyyn meneminen tuntuu todelta pahalta. Epäilen et toista 10 vuotta se ei enää mee, jos ei ihmettä tapahdu.
Syön arthryl merkkistä lääkettä joka lievittää nivelrikon oireita polvilumpios, siit on jotain hyötyä meinas olla vaikeuksia jo portaiden nousus siin huomas et ne kivut helpottu ku sitä arthryliä oli syöny jotain 3 kuukautta. (harmi ku se ei paranna)
Tekoniveltä en haluaisi.. ikää vajaa 30.
Kipulääkkeitä ei huvittaisi ruveta syömään, kun niitä sais vedellä ku leipää, koska polvikipu on jatkuvaa.
Lääkärit meinas et polven nivelpintoja ei korjata.
Jos semmonen onnistuis et sais uudet nivelpinnat Rikkinäisten tilalle. niin het semmoseen suostuisin. - Nivelkierukka
etelä-pohjanmaa kirjoitti:
Multa halkes polvilumpio 2002 autokolaris. se parsittiin kokoon rautalangalla ja kahdella tangolla jotka porattiin polvilumpion läpi pituussuunnassa.
Tosiaan 10 vuotta pian kolarista. Enkä tervettä päivää oo enää jalkani kans nähny. käveleen pääsen ja juokseen joinki, mut polvi rutisee ja paukkuu. kyykkyyn meneminen tuntuu todelta pahalta. Epäilen et toista 10 vuotta se ei enää mee, jos ei ihmettä tapahdu.
Syön arthryl merkkistä lääkettä joka lievittää nivelrikon oireita polvilumpios, siit on jotain hyötyä meinas olla vaikeuksia jo portaiden nousus siin huomas et ne kivut helpottu ku sitä arthryliä oli syöny jotain 3 kuukautta. (harmi ku se ei paranna)
Tekoniveltä en haluaisi.. ikää vajaa 30.
Kipulääkkeitä ei huvittaisi ruveta syömään, kun niitä sais vedellä ku leipää, koska polvikipu on jatkuvaa.
Lääkärit meinas et polven nivelpintoja ei korjata.
Jos semmonen onnistuis et sais uudet nivelpinnat Rikkinäisten tilalle. niin het semmoseen suostuisin.Moi,
Oletteko tutustuneet rustovaurion korjaamiseen rustosolusiirteen avulla? Kirjoittelin tänne tekstiä rustosolusiirre operaatiosta ja kuntoutuksesta -> http://www.niveltieto.net/nivelklubi/cgi-bin/yabb/YaBB.pl?num=1289898664 . Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. - Anonyymi
Pohjoisen Poika kirjoitti:
No niin...niinhän siinä sitten kävi että neljän kuukauden kuntoutus päättyi ikävästi uudelleenmurtumaan. Fysioterapiassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa uutta liikettä ja lumpio meni samasta kohtaa kovalla rutinalla poikki. Puolikkaissa rakoa noin 1,5 cm ja uusintaleikkaukseen. Nyt patellaan porattiin pari ruuvia ja vaijerit kiertävät koko lumpion. Ortopedin mukaan pyritään siihen että ne olisivat siellä loppuelämäni. Eli jäi metsot ampumatta tältä syksyltä. :( Tämän uuden korjaussysteemin nimi on joku Zimmer Cable Ready ja löysinkin googlettamalla minkälainen kampe on. Onko kenelläkään kokemuksia tästä?
Leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja ainakin tähän asti lumpio on ollut koko ajan parempi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli. Pikkuhiljaa mennään ja toivotaan että kävelemään pääsisi viimeistään tuon neljän kuukauden kuluessa kuten pystyin ensimmäisen murtuman jälkeen. Netistä olen lueskellut että lähes normaali patellan pitäisi olla noin vuosi leikkauksesta. Nettiin ei vaan moni tunnu laittavan noita hyvin menneitä toipumisia, joita nyt kovasti kaipailisin. Eli edelleen olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan menestystarinoita patellamurtumasta toipumisesta. Eli onko minulla haaveitakaan palata entisiin harrastuksiini kuten kaukalopallo, salibandy ym. mailapelit? Jalkapallosta olen ajatellut jo luopua koska se vaikuttaisi lajilsta jossa polvi joutuu koville.
Vastauksianne odotellen. :DEtelän tyttö 2023 vastaa. 13 vk sitten leikattu poikittais murtuma. Korjattu lanka tekniikalla. Ortoosi 12 vk. Nyt luutuminen hyvin edistynyt, mutta jalka taipuu vain 75 astetta. Kipuja on sekä reisilihas kiristää. Fysioterapeutti ohjasi koti kuntoutuksen ja 2 vk kuluttua seuranta käynti. Ei mitään apu tukea. Kyynärsauvoilla pystyn kävelemään koti oloissa.
Kaikki kuvailemasi asiat pelottaa ja toivon kovasti sinun kuntoutuvan. Itsellä hiihto js tanssi harrastus. Ennustetta en tiedä näillä 64 v kilometreillä. - Anonyymi
Pohjoisen Poika kirjoitti:
No niin...niinhän siinä sitten kävi että neljän kuukauden kuntoutus päättyi ikävästi uudelleenmurtumaan. Fysioterapiassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa uutta liikettä ja lumpio meni samasta kohtaa kovalla rutinalla poikki. Puolikkaissa rakoa noin 1,5 cm ja uusintaleikkaukseen. Nyt patellaan porattiin pari ruuvia ja vaijerit kiertävät koko lumpion. Ortopedin mukaan pyritään siihen että ne olisivat siellä loppuelämäni. Eli jäi metsot ampumatta tältä syksyltä. :( Tämän uuden korjaussysteemin nimi on joku Zimmer Cable Ready ja löysinkin googlettamalla minkälainen kampe on. Onko kenelläkään kokemuksia tästä?
Leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja ainakin tähän asti lumpio on ollut koko ajan parempi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli. Pikkuhiljaa mennään ja toivotaan että kävelemään pääsisi viimeistään tuon neljän kuukauden kuluessa kuten pystyin ensimmäisen murtuman jälkeen. Netistä olen lueskellut että lähes normaali patellan pitäisi olla noin vuosi leikkauksesta. Nettiin ei vaan moni tunnu laittavan noita hyvin menneitä toipumisia, joita nyt kovasti kaipailisin. Eli edelleen olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan menestystarinoita patellamurtumasta toipumisesta. Eli onko minulla haaveitakaan palata entisiin harrastuksiini kuten kaukalopallo, salibandy ym. mailapelit? Jalkapallosta olen ajatellut jo luopua koska se vaikuttaisi lajilsta jossa polvi joutuu koville.
Vastauksianne odotellen. :DTäällä urheileva ikätyttö. Minulla myös polvilumpio kahtena kappaleena ja kappaleet on kurottu yhteen. Neljäs viikko menossa ja minulla kipsiholkki koko jalassa. 4 viikon päästä vaihdetaan joku keveämpi?? ja sit saan henkäyksen verran taivutella kahden viikon ajan, mutta edelleenkään en saa yhtään varata, et yhellä jalalla hyppimistä 6 viikkoa. Sitte kuvaus ja leikkaavan lääkärin "tuomio"
Kauhulla olen lukenut näitä tarinoita täältä.
- eteläpohjanmaa
katoin tuota. kovin isoa aluetta sillä ei vaan pysty korjaan, mut hyvältä tuommonen korjaus näytti. Ainut et todella pitkä toipumisaika.
Kyl sen ajan oottais jos polvi tulis kuntoon... - Polvipatti
Moikka, täällä nainen, jolla polvilumpio murtunut kaksi kertaa...viimeisestä murtumasta aikaa 4 v. Ei ole polvi kunnossa, rutisee ja paukkaa, kyykkyyn meno kehnoa ja särkyä on jatkuvasti. Polvillaan olo kovalla alustalla ei onnistu, pehmeällä jotenkuten. Polvi taipuu kyllä hyvin, vaikkei aivan niin kuin terve polvi.
Pattipolveksi jäi, eli turpoaa helposti...Mutta pääsen sentään kävelemään ilman keppejä, juoksemaan en yritäkään. Töissä käyn särkylääkkeiden voimalla.
Varoa pitää kovasti talvikelillä liikkuessa, liukastuminen pelottaa. Polven vaivat vaikuttaa myös selkään, joten selkä kipeytyy myös.
Joten minun polveni ei ole ainakaan vielä tullut läheskään ennalleen, eikä taida koskaan tullakaan, koska vamman aiheuttamaa nivelrikkoa siinä jo on.
Mutta huonomminkin olis itselleni voinut käydä, joten pitää olla vaan tähän tyytyväinen ja iloita elämästä. Uinti ja pyöräily ovat minun liikuntalejejani nykyään, ne eivät rasita liikaa polvea.
Tsemppiä kaikille "polvivammaisille", emme ole yksin vaivojemme kanssa. :)
terveisin Säihkysääri/pattipolvi
Hyvää alkavaa syksyä! - etelä-pohjanmaa
vaihdoin arthryl merkkisen lääkkeen glukosamin merkkiseen yhtä toimiva, mut paljon halvenpi.
Tämän talviajan syön paljo kalkkia. vaik ei se nivelpintaa uusi, mut kaikkee kannattaa kokeilla..
Joo kyl nykyään arvostaa elämäs jo kävelyäki, jota ei ennemmin aatellu miksikää =) - Kireeon
Miten ton polven saa taittuun???? Kiree on, ei taitu yli 40 astetta.
- venyttelijä
Salille vaan ja treeniä sekä venyttelyä kivun sallimis rajois. Ite oon jumpannu ja pitäny huolta rikkinäisestä polvesta tälleen ja ainaki helpottaa tilannetta
- Korjattu
Juu mulla on rustosolusiirre polvessa, tehty silloin kun tekniikka oli suomessa kokeiluasteella ja niitä teki vain yksi tutkijalääkäri. Kuntoutus oli aika pitkä ja lopulliseen kuntoon muutamassa vuodessa, mutta nyt on parempi kuin tuo terve polvi.
- PasRi
Veljet,
lumpio 7 osaan lentopalloillessa. Kasaus tension bandillä 5 k-piikkiä. Aikaa tapahtuneesta vajaa 2 kk. Polvi taipuu n. 80° ja olen kävellyt ilman keppejä jo pari viikkoa. Ensi viikolla aloitan fysioterapian. Jalkaa en saa nostettua ojennettuna kivuntakia, onkohan tyypillistä? - jenny4
Nostetaan ketjua!
Mulla tilanne se, että lumpio murtui liukastuessa joulukuussa 2011, viikkoa ennen synnytystä. Murtumaa ei alunperin huomattukaan, kun vasta kolme viikkoa synnytyksen jälkeen fysioterapeutti kaiveli tietojani ja tiedoista löytyikin merkintä röntgenkuvien perusteella että murtumahan siellä polvessa on, nimenomaan patellassa, pystysuunnassa. Ortoosia ei tietenkään oltu aiemmin laitettu, nyt laitettiin mutta ikäänkuin siitä apua olisi enää ollut. Pystyin vaivoin kävelemään, hieman vaikutti toipuvan, mutta röntgenkuvien mukaan luutunut n. kk murtuman jälkeen. Siitä sitten jumppailin ja pääsin jopa pieniä matkoja vaunuilla lenkkeilemään. Parantuminen kuitenkin taantui, portaissa kävely, kyykkyyn meno ja yli 500m pidemmät kävelymatkat kipeyttivät polvea ja aika askeettista alkoi olla liikkuminen. Toukokuussa 2012 sain kontrolliajan kirran polille, epäiltiin että toipuminen vaan hidastunut alussa tehdyn hoitovirheen perusteella, röntgenit edelleen ok. Kontrolli taas kk päästä eikä mitään uutta, oireet jatkuivat. Tässä vaiheessa aloin jo hermostua toimettomuuteen asian suhteen ja vaadin magneettikuvia jotta lumpion tila nähtäisi paremmin. Magneettia en saanut, mutta CT-kuvat suostuttiin viiiimein ottamaan ja -kappas- murtumahan ei ollutkaan luutunut. Tässä vaiheessa sain tietää olevani raskaana, ja tästäkin huolimatta polvi luvattiin leikata kuukauden sisällä. No, eipä sitten elo-syysykuulla leikkauskutsua kuulunut, ja soittelin kirran polille jälleen kerran. Vastauksena oli ,että ei missään nimessä raskaanaolevaa leikata polven takia.. Tämän jo melkein arvasinkin, ihmetystä herättää vaan kun 1 lääkäri ja 3 hoitajaa aikaisemmin olivat vakuutelleet aivan muuta. KAIKISTA naurettavina oli se, että koska raskauteni ei ollut suunniteltu, kerroin vielä lääkärille olevani valmis keskeyttämään raskauden jos polvi vaan leikattaisiin! Ajattelin että en kestäisi tuolla paskapolvella koko raskautta tai pikkuvauva aikaa.. no kestin, onneksi, näin jälkeenpäin :) Lääkäri kirjoitti syksyllä 2012 minulle sairaslomatodistuksen kelalle, joka osoitti työkyvyttömyyteni ja polvi luvattiin leikata nopeasti synnytyksen jälkeen. Synnytin huhtikuussa 2013 ja leikkaus oli saman vuoden syyskuussa, eli puolisen vuotta sitten. Aloin jo tottua kipuiluun ja siihen että liikkuminen oli vajavaista. Leikkauksessa lantiosta otettiin luuta ja laitettiin rautaa. Murtuma oli pystysuunnassa ja lumpion palat erkaantuneet toisistaan, ylimääräinen luu laitettiin näiden väliin.
Jälleen kerran, polvi tuntui toipuvan.. pääsin jo hyviä matkoja lenkkeilemään ym. En ole uintia kokeillut, mutta lasten kanssa olen hyväksi todennut tuplarattailla lenkkeilyn, luulisi senkin lihaskuntoa polvessakin pitävä yllä.
Aloitin koulun tammikuussa -14, osa-aikatyöt ja lenkkeilyä edelleen harrastaen. Aloin huomaamaan joidenkin oireiden, kuten polven naksumisen ja kipuilun palaavan taas takaisin. Myös polven alueen lämpötila alkoi vaihdella, useimmiten se oli selvästi kylmempi kuin muut osat kropassa. Soittelin kirralle, ja hoitaja sanoi oireiden johtuvan mahdollisesti yhtäkkisestä liikarasituksesta, kun liikettä uuden elämäntilanteen myötä tulee automaattisesti enemmän. Tein kuten käskettiin, kotin välttää ylimääräistä rasitusta ja nostaa asteittain, myös buranaa alkoi taas menemään. Nyt edetään maaliskuun loppua, oireet pahentuneet, kestin jopa yhden työharjoittelupäivän päiväkodissa kunnes polvi teki totaalisen stopin. Turvotusta on alkanut tulla, kipuilua, vaikeaa taittaa, en voi olla polvillaan, JA ei oireile pelkästään rasituksesta vaan saattaa alkaa esim. nukkumaan mennessä tuo turvotus,pakotus ja kipuilu. Kävin viime viikolla sitten kirran polilla, lääkäri oli ENSIMMÄISTÄ KERTAA perehtynyt selkeästi tilanteeseeni.. Sain sairaslomaa sekä ajan CT-kuviin ja poliajan huhtikuun loppuun. Epäili että joko ei murtuma ole luutunut ollenkaan, tai sitten on nivelrikkoa hoitamattomuuden takia tullut niin paljon että oireilee ko. tavalla.
Huoh. Kyllä syö 23-vuotiasta 2 pienen lapsen äitiä, tarkoituksena opiskella lähihoitajaksi mutta nyt on opinnot jäissä.. ja työt myös. Mieli kieltämättä masentuu,mutta ei se auta nyt kuin odotella huhtikuun loppuun mitä sitten tapahtuu.. Kokemuksia, kirjoittakaa, KIITOS :) - Jantteri8
Tässä kans yksi vähän päälle 30 oleva jantteri joka onnistui halkaisemaan lumpion vaakatasossa. 11kk nuo raudat oli polvessa ja justiinsa leikattu pois. Ittellä loppuu pian kelan sairaspäivät ja joutuu sitten kuntoutus tuelle. Ahdistaa älyttömästi kun ittellä hyvä duuni. Ainut vai että työ pitää sisällä paljon rappuja aarg.. Ja ainakaan tuo rappujen kävely vuoroaskelin ei onnistunut juuri ennen tuota rautojen poistoa.. Voi kun olisi jollakin edes kerrottavana suht hyvä paraneminen...
- JamppaT
Morjens,
Oon 27v mies ja paukautin tuossa polvilumpioni neljään osaan lokakuun lopulla 2015. Tilanne oli siis aivan normaali kaatuminen, satuin vain rysäyttämään koko painolla oikean polven päälle. Siitä sitten ambulanssilla suoraan sairaalaan. Pahin kipu kyllä mitä oon ikinä kokenut. Polvi kuvattiin ja leikattiin sitten seuraavana päivänä. Alaraajapuudutuksella mentiin ja polveen laitettiin nuo tension bandit ja kierrettiin se kahdeksikko siihen ympärille. Pääsin sairaalasta kotiin neljäntenä päivänä koko jalka kovassa kipsissä. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en sitten pahemmin mihinkään sohvalta liikkunutkaan. Kolmen viikon kohdalla oli niittien poisto leikkaushaavasta ja kipsin vaihto. 23 niittiä. Kipsin vaihdon jälkeen sai ruveta varaamaan jalalle puolella painolla, eli sai seisoa normaalisti ja kävellä käyttäen molempia jalkoja. Liikkuminen oli edelleen tosin sen verran tönkköä että seuraavatkin 3 viikkoa meni aika pitkälti sohvan pohjalla. Joulukuun alkupuolella otettiin sitten kipsi pois. Jalasta oli reisilihas hävinnyt kokonaan ja polvi oli kaksinkertainen toiseen verrattuna, turvotuksesta johtuen. Tästä sitten lähdettiin fyssarin ohjeilla kuntouttamaan. Flexio oli muistaakseni jotain 30 asteen luokkaa. Siinä sitten kuntoutusta pikkuhiljaa ihan normaalia kävelyn opettelua ja taivutusharjoituksia. Joulukuun ajan käytin keppejä mutta luovuin niistä sitten tammikuun alkupuolella seuraavan fyssarikäynnin yhteydessä. Flexio oli tällä hetkellä n. 65 astetta, eli aika jäykkä edelleen. Mutta kävelin suht normaalisti ja pääsin kävelemään portaita ylös vuoroaskelin. Tammikuun puolivälissä polvesta otettiin röntgenit ja ortopedi totesi että lumpio näyttää luutuneen niin hyvin että varataan aika tension bandien poistoon. Flexio oli tässä vaiheessa n. 80 astetta. Kuulemma nekin estävät jalan taipumista. Leikkausta ennen suoritetaan ilmeisesti myös tuo taivutus. En tiiä onko itellä niin jäykät lihakset vai mikä mättää kun jalka ei vaan mene millään yli 90 asteen. Tähän mennessä siis 3,5kk ollut saikulla. Kuun lopussa siis leikkauspöydälle. Saas nähdä miten tässä käypi. Saikku loppuu 3 viikkoa leikkauksen jälkeen, kovin vähältä tuntui itsestä se. - Kakuntekijä
Hei, minäkin yksi epätoivoisista ja toivoin että saisin täältä jotain tietoja..Olen 53 v. työssä käyvä nainen.
Minulla juhannuksen alla kompastuminen töissä josta läksin terveyskeskukseen röntgenin toivossa mutta eihän täällä maalla mene niinkuin Strömsöössä. Kahden terveyskeskuksen kautta Lappeenrantaan jossa selvisi tuo patellanmurtuma, seuraavana päivänä leikkaukseen selkäydinpuudutuksella, 4tunnin päästä olin osastolla jossa laitettiin jalkaan se "rautahäkkyrä" ja seuraavana aamu kiskottiin ylös kävelemään...9 viikkoa oli tuo jalassa ja välillä muutettiin asteita 30-60-90 sit otettiin pois.
Nyt on 10 viikko ja uusin tuntemus on et ihan kuin jalassa olisi joku liimaside tuntuu tosi tiukalta ja jäykältä...3 viikkoa on yleisin levossa tullut (lihas) kouristuksia polveen, ortopedi oli ihmeissään ei ollut kuullutkaan koskaan vastaavaa....polvitukea olen pitänyt kun olen vähän epätasaisella metsätiellä liikkunut, nyt muutamia päiviä ilman mitään...
Fyssarilla käynyt harvakseltaan reilun viikon välein, kuulema ensiviikolla vois aloittaa kuntopyörällä polkemisen...
Onkohan kukaan parantunut täydellisesti ja onko kenelläkään muulla ollut noita kramppeja??? Saikkua olisi 2 viikkoa jäljellä....tuskimpa olen työkuntoinen.. - Patellavammainen
Tässäpä minun tarina. 2015 syksyllä vasen polvi ristiside poikki --> leikkaus, uusi ristiside takareidestä. 2016 Syksy sama ristiside kierukka rikki --> leikkaus, ristiside otettiin lumpion alapuolisesta jänteestä.
Tästä leikkauksesta kuukausi eteenpäin ja polvilumpio meni kahteen osaan, koska tuli äkillinen vääntö polveen. Ristisideleikkauksessahan ne otti siis palan luuta lumpiosta samalla kun uusi jänne otettiin sieltä ja tämän takia napsahti lumpio kahteen osaan...
Lumpio leikattiin ja 2 K-piikkiä rautalanka kahdeksikoksi ympärille. Seuraavat viikot menikin sitten aika kovissa tuskissa ja höyryissä. Ortoosissa jalka 6 viikkoa ja 45 asteeseen säädettynä. Heti sai varata painoa, mutta kepeillä pari viikkoa ja senkin jälkeen tosi huteraa kävely. FT ja lääkäri käski tehdä etureiden harjotteita heti kun pystyi ja pikkuhiljaa rupesi jännitymään reisi. 3 viikon kohdalla levottomasti nukutun yön jälkeen polvi naksahti/muljahti ja raudat pääsi jotenkin liikkumaan. Nyt ei reisi jännittynyt lainkaan ja kivut olivat kovat. FT:ltä uusia ohjeita, mutta todella vaikeaa oli saada reisilihasta jännittymään ilman todella kovaa kipua... Pitkäjänteisesti ja väkisin treenamalla reisilihas jännittyi ja 2-3kk kohdalla pystyi jo kuntouttamaan kohtalaisesti, tosin polvi turposi ja tuli aina treenin jälkeen kipeäksi. Lääkäri totesi, että raudat pitää poistaa koska muuten ei pysty sitä kuntouttamaan, aika varattu 3,5kk päähän lumpioleikkauksesta, joka on siis huomenna. Piikit tuntuu lumpion päällä ihan selvästi ja ovat kosketusarat...
3kk kohdalla aloitin vesijuoksun, joka onkin aivan loistavaa treeniä! Myös kuntosalilla olen treenannut kevyin painoin ja FT:n ohjeiden mukaisesti 2-3 viikkoa. Huomenna "romujen" poistoon ja sen jälkeen alkaa taas aktiivinen treeni. Vähän jännittää, että kestääkö lumpio ilman rautoja... Kirjoittelen kokemuksia sitten tänne =)- Patellavammainen
Korjauksena siis ortoosi 20 astetta. Nyt leikkaus takana ja kotiin pääsin jo 2 aikaa. Nyt viikko saikkua ja ompeleiden poiston jälkeen FT ja sitten jumppaamaan...
29 vuotta ikää ja mies olen
- Tensio
Polvilumpioni murtui joulukuussa. Minulla oli neljä viikkoa kipsi, jonka jälkeen sain polvituen joka rajoittaa polven koukuistumisen 45 asteeseen. Tämä kulma vielä puoli toista viikkoa, jonka jälkeen saan alkaa yrittää taivutteleen 90 asteeseen. Sain myös joitakin lihasharjoittelu ohjeita, mitä tehdä tuon koukistusrajoituksen aikana. Kävely on turvatonta ja välillä tuntuu että polvi menee alta. Minulla on sairaslomaa vielä kuukauden verran. Minua kiinnostaisi tietää, että miten teillä on mennyt töihin paluu? Itse olen töissä hoitoalalla ja työskentely on paljolti jalkatyöskentelyä. Asiakkaiden avustamista liikkumisessa ja hankalia työasentoja. Paljon kävelemistä jne. Kertokaa kokemuksianne!
- Patellavammainen
Mulla siis leikattiin syyskuun lopussa 2016 ja nyt pystyn kävelemään ihan ok, pientä ahtisaari keinumista kuitenkin. Rappuset alaspäin edelleen yksi jalka kerrallaan. Kääntymiset ovat vaikeita ja polvi naksahtelee. Liukkaat kelit kun on niin todella varovaisesti on mentävä. Kipuja tulee vielä jos vähänkään enemmän pitää kävellä, Myös istuminen pitkään jalka koukussa kipeyttää polvea...
Viikko sitten otettiin raudat pois jaloista ja etureiden harjoitteet onnistuvat nyt todella paljon paremmin kuin rautojen kanssa... Ensi viikolla vesijumppaan ja salille kevyitä harjoitteita... Pitkäjänteisesti ja aktiivisesti tehtävä töitä että tästä soivan pelin vielä saa. - Tensio
Patellavammainen kirjoitti:
Mulla siis leikattiin syyskuun lopussa 2016 ja nyt pystyn kävelemään ihan ok, pientä ahtisaari keinumista kuitenkin. Rappuset alaspäin edelleen yksi jalka kerrallaan. Kääntymiset ovat vaikeita ja polvi naksahtelee. Liukkaat kelit kun on niin todella varovaisesti on mentävä. Kipuja tulee vielä jos vähänkään enemmän pitää kävellä, Myös istuminen pitkään jalka koukussa kipeyttää polvea...
Viikko sitten otettiin raudat pois jaloista ja etureiden harjoitteet onnistuvat nyt todella paljon paremmin kuin rautojen kanssa... Ensi viikolla vesijumppaan ja salille kevyitä harjoitteita... Pitkäjänteisesti ja aktiivisesti tehtävä töitä että tästä soivan pelin vielä saa.Millaista työtä teet? Oletko vielä sairaslomalla?
- Patellavammainen
Tensio kirjoitti:
Millaista työtä teet? Oletko vielä sairaslomalla?
Konttorihommia, 8 viikkoa kirjoitti suoraan ja kontrolleissa aina kysyi mikä tilanne kirjoitetaanko lisää, itse en tarvinnut kun voin vältellä kaikkea nostelua ym fyysistä. Jos vähänkään fyysistä työtä lääkäri varmasti kirjoittaa lisää sairaslomaa. Uudelleen murtumisen riski uusien vammojen syntyminen on hyvinkin mahdollista jos tulee äkkinäisiä/yllättäviä liikkeitä joten kannattaa tarkasti käydä tämä lääkärin kanssa läpi ennen työhön paluuta...
- Tensio
Kiitos tiedosta! Mulla tosiaan on hoitoalan työ, joka on fyysinen työ. Työasennot hankalia. Mulla olis töihin paluu muutaman viikon päästä ( jolloin murtuman syntymisestä 2kk) mutta polvi ei suostu taipumaan kuin 45 astetta tällä hetkellä. En myöskään uskalla sitä kovin väkinäisesti yrittää ennenku olen käyny kontrollissa ja saanu siihen kuntoutusluvan. Kaipa siihen saa fysioterapiaan lähetteen. Taitaa olla pitkällinen prosessi ennenku sitä työelämään takasi pääsee...
- Patellavammainen
Tensio kirjoitti:
Kiitos tiedosta! Mulla tosiaan on hoitoalan työ, joka on fyysinen työ. Työasennot hankalia. Mulla olis töihin paluu muutaman viikon päästä ( jolloin murtuman syntymisestä 2kk) mutta polvi ei suostu taipumaan kuin 45 astetta tällä hetkellä. En myöskään uskalla sitä kovin väkinäisesti yrittää ennenku olen käyny kontrollissa ja saanu siihen kuntoutusluvan. Kaipa siihen saa fysioterapiaan lähetteen. Taitaa olla pitkällinen prosessi ennenku sitä työelämään takasi pääsee...
Tsemppiä sinulle... En usko että sinun on vielä mahdollista palata töihin, varsinkin kun mainitsit että työasennot ovat hankalia ym.
Mitään muuta neuvoa en voi antaa kun tehkää kaikki kuntoutukset mitä fysioterapeutti määrää ja mielellään enemmän, maalaisjärkeä tietenkin käyttäen. Ohjeita noudattaen ja kovalla työllä on hyvät mahdollisuudet saada polvi toimivaksi. Itsellä nyt reilu 4kk lumpioleikkauksesta ja nyt elämä rupee taas voittamaan, pitkä tie on vielä kuljettavana, mutta motivaatioita kyllä riittää.
- polvipuoli
Kellään kokemuksia laajemman rustovaurion korjauksesta samassa yhteydessä? Mulla tuo lumpion alaosa murtunut ja reisiluun pää, mutta ne on murheista pienimmät, sillä niitä ei enää ole. Murtumiin ei palannut verenkierto ja luu mätäni, eli meni kuolioon. Poistettiin lumpion alaosa ja reisiluun päästä luuta. Pahin vaurio minulla oli suurimman osan lumpion rustosta menettäminen. Vaurio on siis laaja ja luuhun asti. Rustoa lähti irti urheilutapaturmassa kolme sormenpään kokoista palaa.. Korjaus tehty 6vk sitten DBX -tekniikalla.
- Tensio
Minun tapaturmastani nyt 3kk. Polvi taipuu nyt 65 astetta. Enempää ei vain kertakaikkiaan suostu taipumaan. Fyssari kertoi, että hän tuntee selvästi ettei suostu edes taipumaan vaikka yrittää sitä työntääkin. Rasituksessa helposti kipeytyy ja kerää nestettä, joilloin tuntuu ettei taivu senkään vertaa. Ortopedille taas aika muutaman viikon kuluttua. Ortopedi kyllä kertoi että vamma on tehnyt kiinnikkeitä jotka vaikuttavat koukistumiseen sekä fleksiomateriaalit. Työterveyslääkäri teki minulle arvion hoitotyöhön paluusta, jonka Kela vaatii. Kertoi, että mahdollista on etten pystyisi enää tekemään hoitotyötä työn fyysisyyden vuoksi. Normaalia elämään kuntoudun, mutta mahdollisesti eteen tulee ammatin vaihdos.. Jossain vaiheessa kuitenkin palailen töihin työkokeilun kautta. Onko kenelläkään hoitotyön tekijällä sattunut kyseistä vammaa ja miten kuntouduitte?
- hemuzi
Hei! Osallistun nyt keskusteluun ja toivottavasti antaisin jollekin kohtalon toverille toivoa kun näitä luin sairaalan sängystä ihan paineessa. Kyseessä siis 15- vuotias liikenneonnettomuuteen joutunut tyttö.
No mun tarina alkaa nyt näin että tosiaan mut kiidätettiin onnettomuuspaikalta sairaalaan, jossa sitten päivystykseen. Mun jalka jäi tasan sellaseen asentoon miten se onnettomuus paikalla meni. Jalan alla oli tuki eikä mitään muuta. Lääkäri tuli sitten jututtaa ja kyseli, että mitä kävi ja vointeja muutenkin. No mut vietiin siitä sitten röntgeniin ja tuki polven alta otettiin pois sen ajaksi, että saataisiin kuvat. Jännitin polvea koko sairaala reissun ajan ja kun sairaanhoitaja ja lääkäri selitti, että mitä he tekevät jännitin jalkaa vaan enemmän ja enemmän. Hirveä kipu. Siitä sitten sanottiin, että on murtuma ja tarvitsen leikkauksen. En siinä vielä sisäistänyt edes koko asiaa. Mulla oli myös avohaava polvessa, mikä samalla ommeltiin kiinni. Sen jälkeen laitettiin vaan kipsi jalkaan ja meni pari päivää siihen, että pääsin leikkaukseen. Leikkauksesta selvinneenä pääsin jo seuraavana päivänä kotiin. Syysloman aikana opettelin kovasti kävelemään keppien kanssa ja loman jälkeen olinkin sitten normaalisti koulussa. 6 viikkoa kipsillä tuntu tosi pitkältä ajalta ja kieltämättä tuli ryvettyä kovasti myös itsesäälissä. Jotkut koulupäivät saatoin itkeä monta tuntia putkeen, en kivun takia vaan sen takia, että porukka kysyi jatkuvasti olenko okei. No masennushan se oli. Mentiin puhumaan lääkärin kanssa ja sain koulusta sitten sairauslomaa. Viikot meni todella nopeasti kun yritti mahdollisimman normaalisti pitää arkea yllä. Sitten koitti päivä n. 5 viikkoa sitten kun sain kipsin pois. Itkin sielläkin varmaan vaan ilosta. Nähtiin sitten se mun leikkauslääkäri ja hän antoi ohjeet että heiuttele ja taivuttele jalkaa max. 90 astetta ja kävellä saa eli koko jalalla sain astua. Jalka taipui itsestään 45 astetta. Näillä ohjeilla sairaalasta ulos. Kävelin seuraavana päivänä ilman keppejä ensimmäiset huterat askeleet. Se oli todella hieno fiilis. Typerältä se viel näytti kun ei liikettä saanut tulemaan oikein, mutta ei siinä kohtaa kiinnostanut kuinka tyhmältä näytti.
Nyt kävelen mahdollisimman paljon ilman keppejä, Koulussa olen vielä kepeillä, mutta esim. markettireissut pärjään ilman keppejä ongelmitta. Jalassa on todella paljon jo luottoa, mutta joskus saattaa vähän horjahtaa tai saattaa tuntua siltä, että polvi pettäisi. Kävely näyttää jo lähes normaalilta ja kipuja on vaik ajoittain. Jalka taipuu jo lääkärin suosittelemat 90 astetta. Mielestäni tätä voisi kutsua jo menestystarinaksi, sillä kaikki edistys on tapahtunut vain 5 viikossa. - PattellaOK
1.5.2017 kaaduin saunasta tullessani ja polveni osui kolmionmalliseen sauna ovenkahvaan, tietenkin siihen terävään kärkeen. Polvi oudossa asennossa ja kipu sietämätön, ambulanssilla sairaalaan.
Sairaalassa röntgen ja polvilumopion murtuma poikittais suunnassa, palaset toisistaan noin 5 cm päässä. Odottelua leikkaukseen sairaalassa 5 päivän ajan, se ei ollut mukavaa ollenkaan.
Selkäydinpuudutuksella leikkaus ja rautalangat sekä ruuvit lumpion ympärillä ja ortoosi jalassa. Muutaman päivän päästä pääsin kotiin. Alkuun ei saanut varata ollenkaan painoa eikä taivuttaa. Siitä sitten pikku hiljaa taivutusta ja painoa jalalle 6 viikon ajan.
6 viikon jälkeen sain ortoosin pois ja jälka ei meinannut taipua. Sitkeästi sitä vain jumppailin fyssarin ohjeiden mukaan. Kun sain fyssarilta luvan aloittaa salilla käynnin, aloitin sen marraskuun alussa. Siellä pikku hiljaa onnettomien lihasten vahvistamista. Juoksuaskeliakin pääsin jo hiukan ottamaan ja yritin koko ajan pysyä positiivisena. Salilla reenikin meni jo ihan hyvin.
Eilen kävin sitten sairaalassa näyttämässä polvea tai tuota rautaa, joka todella ikävästi siinä painaa ja tuntuu ihon alla. Rauta onkin sitten liikkunut/irti/rikki ja rauta poistetaan 1.2.2018 eli 9 kk murtumasta. Nyt en saa juosta, tehdä salilla jalkatreeniä, jotta rauta ei siellä enempää liiku tms.
Hiukan jännittää tuo poistaminen ja harmittaa, kun pääsin jo todella hyvään kuntoutusvaiheeseen polven kanssa. Pysyn silti positiivisenä, enhän muutakaan voi.
Tsemppiä kaikille! Treeniä treeniä!! - Anonyymi
Ikämiehen polvi pauhahti lentispelissa 3v sitten. Patellajänne meni poikki ja samalla povilumpio halkesi kolmeen osaan.
Operoitiin seuraavana päivänä, poralla ja langalla osat kiinni toisiinsa. Ortoosi polveen lähes 2kk:n ajaksi. Seurauksena lihasten surkastuminen ja hyvin pitkä kuntoutus. Tällä jalalla toivottavasti kävellään vielä joskus lähes normaalisti, enempää ei uskaltanut toivoa.
Pitkä muutaman vuoden sitkeä kuntoutus - viikottaista kuntosalia, kävelyä, kivun rajoissa rajojen kokeilemista yms. Lihasten vahvistamista. Vähitellen sujuu jo hiljainen juoksu ja maltillinen pallopeli. Vauhdikkaampi (kilpa)juoksu ei onnistu.
Pieniä vastoinkäymisiä välillä eli uusia ruhjeita palloa potkiessa j(a törmeillessä vastapelaajaan) operoituun polveen. Ei muuta kun uutta sitkeää kuntoutusta.
Tuorein tilanne on se, että polvi kestää normaalin arkipäivän kävelyt, pitkä paikallaan olo aiheuttaa hetkittäisiä ongelmia. Jalka on vahvistunut hyvin ja on vain hivenen heikompi kuin terveempi. Lentopallon peluukin jo onnistuu melko hyvin, kiskollinen polvituki on varmistamassa ettei pahempi vääntö tule pelatessa.
Em. vamman lisäksi povesta löytyy revennyttä kierukan palasta, ristisidettä, nivelrikkoa. Treemalla jalkalihakset hyvään kuntoon, polvella pärjäilee kuitenkin melko kivasti. - Anonyymi
Täällä taas ikätyttö. Eilen tuli tasan 3kk siitä kun lumpio halkesi. Olen käynyt viimesen reissun LKS, kuvaus, lääkäri ja fyssari. Olin ihmeissäni, kun lääkäri sanoi, et polvi näyttää hyvältä, siis on luutunut. 3kk päästä otetaan piikit ja lanka pois, mutta yks ruuvi sinne jää. Fyssarilla myös kaikki oli mennyt parempaan päin, mutta polvi taipuu vain 90 astetta. Olen ollut jo yli 3vk ilman mitään tukea. Ohjeiden mukaan treenaan ja käyn päivittäin sauvakävelemässä. Vaikka fyssari sanoi, et kävely näyttää normaalilta tasatahtiselta, niin ittellä on pöljä tunne polvessa, niinkö siellä ois jotain irtonaisia osia😂 ja kyllähän ne piikit siellä välillä tuntuu ja yks törröttää nahasta ylös, yäk.
Minulla olis vakuutusyhtiiöltä vielä kaks fyssarireissua, mutta en oikein tiiä, et mihin menisin Rovaniemellä. 🤔
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031565
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781204- 881127
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1977Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20880
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9724Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8670