Olen reilu 40nen nainen. Avioero, avoeroja useampia, ei kuulosta hyvältä. Nyt vielä terveys petti, mutta eteenpäin mennään, sanoi mummo lumessa. Ihmiset, se on sillä tavalla (olen itsekseni tuumaillut), että onni ei tule aina heti ovelle. Sitä pitää etsiä, pettyä, ja sitten "honata". Olen jälleen onnellisessa suhteessa. Joko tämä suhde nyt pitäisi, säilyisi ja kukoistaisi. Uskon ja toivon niin. Siihen ei ikäni riitä, mitä vanhemmillani oli, siis yhdessäoloon hyvinä ja pahoina päivinä, mutta siihen ikäni riittää että yrittänyttä ei laiteta. Eli huomenna on aina uusi mahdollisuus. Pitäkää huoli toisistanne. Elämme täällä vain kerran.
Elämä taytyy joskus aloittaa monta kertaa uudelleen ennen onnea
nobody66
3343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen ollut saman naisen kanssa vuodesta -84 ihan kakarana alettiin ja vielä jatketaan kilometrejä on takana 45.
Sinulla nobody66 on juuri oikea asenne elämään!! . . .. lannistua ei saa vaikka vastuksia olisikin. . . sillä myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko!! . . . Onnea ja menestystä elämääsi!!
Maailma ja sukupuoliroolit on kuule kovasti muuttunut meidän vanhempien päivistä. Alkaa oleen aika harvinaisia noi useiden kymmenien vuosien suhteet. Vaikka itse haluaisi ja jaksaisi, ei se vastapuoli aina jaksa kun houkutukset ja paineet on nykypäivänä ihan toista luokkaa kuin 1960-luvulla.
Nykyään ei tarvitse edes olla ketään ollakseen onnellinen.