Pennun hyökkääminen

Suu on koiran kädet.

Mikä rotu? Lue koiran kasvatus kirjoja, kysy neuvoja kasvattajalta, osallistu koirakouluun. Eka vuosi on aina rankkaa, vaatii kärsivällisyyttä, hermoja, selkeyttä, johdonmukaisuutta. Suhde pentuun luodaan nyt, joka pv. Mitä reilummin pentua kohtelet, sitä enemmän se alkaa luottamaan ja koulutuskin alkaa sujua, koska se kunnioittaa sinua. Hermoja ei saa menettää, silloin menee koiran vasta syntymässä oleva luottamus, kunnioitus ja mielenkiinto omistajaansa.

Jatka kiljahtelua, yksikään koira ei opi noin vain. Joudutte tekemään sitä viikkoja, luultavasti kuukausia, mutta yhtenä pv se vain loppuu. Yksi selkeä kieltosana, pysähdy, älä heilu, älä katso koiraa. Se huomaa, ettei kannata häslätä, koska kaikki siesahtuu, ei tapahdukkaan mitään kivaa. Pennulle on huomiota, jos alat nostelemaan, sanallisesti toistelemaan käskyjä, katsot sitä ym.

Onhan sillä virikkeitä, ettei ole liikaa yksin. Koiraa koulutetaan aina kuukausia, olisi täysin mahdotonta että tuon ikäinen jotakin jo ymmärtäisi. Älä vaadi liikoja. Pennulta menee into oppimiseen, jos yrität kiirehtiä, olet hermostunut, ajoitat väärin ym.

Nyt lähinnä huvittaa meidän pennun hyökkimiset, teki aivan samaa :) Hyvin dominoiva pentu, kiljaisut vain innostivat ja monta kertaa meinasi epätoivo iskeä ja pari kertaa sai maailman kipeimmät reiät pohkeeseen. Ainoa mikä auttoi, oli ottaa hellästi pennun kuonosta kiinnni (niin, ettei saa suuta auki) ja syliin niin pitkäksi aikaa, että rauhottui. Tosin meidän pentu oli vähän pienempi (noin 7kg) ja senkin kokoisen sylirimpuileminen vaati vähän voimia kun monta kertaa niin joutui tekemään päivässä, monen monen päivän ajan. Kun hampaat alkoivat vaihtumaan niin paheni, nyt hampaidenvaihdon jälkeen kuin eri koira :) Ihana, rauhallinen ja tottelee nätisti, eli kyllä se siitä ohi menee. Niin ja paljon aivotyöskentelyä niin väsähtää, me joko opeteltiin uusia asioita tai piiloteltiin nakinpalasia.

Mitä oli mielessä kun pentua harkitsit?

"Miten saan kitkettyä tämän erittäin epämieluisan tavan pois?"
Et mitenkään pentuvaiheessa ,eikä pidä, mutta voit yrittää ohjata tuota muuhun leikkiin.
Mutta pennulle ja sen kehitykselle on myös tarve ja tarkoitus tuohon "paini" hetkeen ja siihen pitää vain asennoitua. Hetken se pentuvaihe vain kestää. (aika pitkän hetken)
Hankaluuksia on tiedossa myöhemmin, jos tuon kitket kokonaan pois.
Pentu vain leikkii pennun tavalla.

Ja ennaltaehkäisy. Rodusta riippuen voi olla hankalampaa tai helpompaa. Meillä esim. loppui lyhyeen tuo ihmisten pureminen, ilman mitään kovia keinoja. Mutta koiralla on vaihtoehtoisia puremispaikkoja, ja kun "sille tulee se ilme"- niin kuin neljävuotiaamme asian ilmaisi, niin heti välittömästi keksittiin muuta puuhaa. Eli huomio toivottuun tekemiseen. Se oli tilanteesta riippuen ulkona temuamista, jalkapalloa, tai älyllisiä haasteita. Älyllisistä haasteista esimerkiksi esineiden tunnistamista, siirtoa ym. Ja kunnon luita on aina, ihan oikeita. Näillä on säästynyt kaikki tuhot, kun ihan pennusta asti on ohjattu jyrsimään sallittuja juttuja. Ja liikunta on oiva keino purkaa energiaa, ja meillä aloitettiin myöskin jäljestysharkat heti. Tietysti pennun kehitystason mukaisesti. Nykyinen pentumme on helppo pentu, en olisi voinut edes kuvitella sellaisia olevankaan, mutta näköjään on. Sallimme sille luontaisen toiminnan, se saa kantaa ja tuoda meille esineitä, osallistua kaikkiin askareisiin jne... Mutta ei-toivottuja emme katso yhtään läpi sormien. Korostan kuitenkin edelleen, että emme käytä murinaa kovempia keinoja. Eli, kun pentu yrittää jotain kiellettyä, niin murahdus vaan riittää, ja heti kun toiminta loppuu, jotain muuta tilalle.

Ihmisen luo mennessä aina vaadimme istumisen, se estää jo kaiken hyppimisen itsessään. Kukaan ei koskaan huomioi(esim. tervehdi), ennen kuin koira rauhoittuu sen verran, että pylly on maassa. Mihinkään ei säntäillä, ei ovista, ei ruokakupille jne, ei vaikka kuinka mieluissaa olisi.

Meillä on tosin koulutuksessa ollut iso apu vanhemmasta koirastamme, jonka malli on todella huomattava apu. Vanhempi koira myöskin näyttää selkeästi opastavan pentua myös koirien kanssa toimimisessa. Koska pentumme on kovin innokas matkimaan, ja turvaamaan toiseen, emme juurikaan lenkkeile porukalla, eli pennun pitää oppia tekemään myöskin omia ratkaisuja ja itsenäistymään. Mutta vanha koira opettaa kyllä tosi paljon ihan perusarjen sääntöjäkin, eli tehokasta on. Ja muuten, keinot näyttävät olevan silläkin melko samat kuin meillä. Eli, murahdus, ja sitten huomionkiinnitys muualle :)

"Miten saan kitkettyä tämän erittäin epämieluisan tavan pois? "

Suora neuvo suoraan kysymykseen: Laita sormen tai käytä sormia koiran kielen takana (ei kurkkutorvessa)
yleensä hieman "kakoo", mutta kyllästyy puremiseen parin kerran jälkeen.
Ohjaa purenta tarve tämän jälkeen toisaalle, sillä se on tarpeen pennulle.