Haluan kirjoittaa oman tarinani tänne, ilman mitään sen tarkempaa syytä, mutta ehkäpä tämä voisi auttaa jotakuta! Ei tämä mitään kamalan vakavaa ole, mutta itselleni se on ollut aikamoinen kamppailu.Tämä palsta on ollut suureksi avuksi minulle; olen huomannut, etten ole yksin ongelmani kanssa.
Vedin kannabisöverit aiemmin tänä vuonna. En tajunnut heti, mistä oli kyse, vaan jouduin täyteen paniikkiin ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Myöhemmin aloin saada paniikkikohtauksia. Ymmärsin, että kannabiskokeilu toi esiin piilevän paniikkihäiriöni, joka olisi todennäköisesti lauennut myöhemmin jossain muussa tilanteessa. Kannabis nyt vaan sattui tuomaan sen mielessäni piilevän mörön esiin, kuten sillä on tapana. En ole koskenut ko. aineeseen sen jälkeen. Alkoholinkin kanssa olen hyvin varovainen, jotain hyvää siis tuossakin kamalassa kokemuksessa.
Aloin kokea jokapäiväistä ahdistusta ja epätodellista oloa. Olin varma, että tulen hulluksi. Siihen päälle koulustressi, niin soppa alkoi olla valmis. Pari kuukautta sitten huomasin, etten saa enää unta. Aloin olla jo aika toivoton, ja pelkäsin, että alan miettiä itsemurhaa.
Sain ongelmiini apua. En mielelläni nappaile lääkkeitä, mutta itselleni ne ovat auttaneet. Syön melatoniinia säännöllisesti, ja Zopinoxia tarvittaessa. Paniikkihäiriööni sain masennuslääkkeet. Ajattelen itse, että juuri masennuslääkkeet ovat auttaneet minua eniten. En enää stressaa unettomuuttani, ja ahdistuskaan ei enää paina.
Mutta eniten kohentuneesta olostani saan kiittää elämäniloani. Päätin, että en anna periksi, vaan selviän tästä voittajana! Vielä en ole ihan perillä, mutta tunnelin päässä näkyy jo valoa. Olen itkenyt, puhunut kavereille ja perheelle (tärkeää!), harrastanut liikuntaa ja ulkoilua PAKOLLA, kuunnellut musiikkia, tehnyt kaikkea, vaikka olo oli välillä niin väsynyt, että teki mieli vaan jäädä sänkyyn makaamaan silmät auki - uni kun ei kerran tullut.
Luin myös hyödyllisen kirjan, joka itselläni auttoi unettomuuden käsittelyyn: Trevor Powell-Vapauta itsesi haitallisesta stressistä. Siinä oli monia hyödyllisiä vinkkejä ja esimerkiksi mielikuvaharjoitteluja. Olin aika skeptinen aluksi, mutta ihme kyllä ne auttoivat. Oman asenteen vaikutus on tärkeä, ja mielellä on valtavan suuri voima.
Tässä viestissä ei nyt varmaan ollut päätä eikä häntää, mutta helpotti kirjoittaa! Minä jatkan eteenpäin hymy korvissa vaikka väkisin. Ja jos joku yö ei nukuta, niin paskat, sitten ei nukuta! Haluan toivottaa kanssaunettomille tsemppiä ja ennen kaikkea positiivista asennetta. Nyt kuulostan joltain Marco Bjurströmiltä, mutta ilman sitä on vaikea ponnistaa ylöspäin!
Vedin kannabisöverit aiemmin tänä vuonna. En tajunnut heti, mistä oli kyse, vaan jouduin täyteen paniikkiin ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Myöhemmin aloin saada paniikkikohtauksia. Ymmärsin, että kannabiskokeilu toi esiin piilevän paniikkihäiriöni, joka olisi todennäköisesti lauennut myöhemmin jossain muussa tilanteessa. Kannabis nyt vaan sattui tuomaan sen mielessäni piilevän mörön esiin, kuten sillä on tapana. En ole koskenut ko. aineeseen sen jälkeen. Alkoholinkin kanssa olen hyvin varovainen, jotain hyvää siis tuossakin kamalassa kokemuksessa.
Aloin kokea jokapäiväistä ahdistusta ja epätodellista oloa. Olin varma, että tulen hulluksi. Siihen päälle koulustressi, niin soppa alkoi olla valmis. Pari kuukautta sitten huomasin, etten saa enää unta. Aloin olla jo aika toivoton, ja pelkäsin, että alan miettiä itsemurhaa.
Sain ongelmiini apua. En mielelläni nappaile lääkkeitä, mutta itselleni ne ovat auttaneet. Syön melatoniinia säännöllisesti, ja Zopinoxia tarvittaessa. Paniikkihäiriööni sain masennuslääkkeet. Ajattelen itse, että juuri masennuslääkkeet ovat auttaneet minua eniten. En enää stressaa unettomuuttani, ja ahdistuskaan ei enää paina.
Mutta eniten kohentuneesta olostani saan kiittää elämäniloani. Päätin, että en anna periksi, vaan selviän tästä voittajana! Vielä en ole ihan perillä, mutta tunnelin päässä näkyy jo valoa. Olen itkenyt, puhunut kavereille ja perheelle (tärkeää!), harrastanut liikuntaa ja ulkoilua PAKOLLA, kuunnellut musiikkia, tehnyt kaikkea, vaikka olo oli välillä niin väsynyt, että teki mieli vaan jäädä sänkyyn makaamaan silmät auki - uni kun ei kerran tullut.
Luin myös hyödyllisen kirjan, joka itselläni auttoi unettomuuden käsittelyyn: Trevor Powell-Vapauta itsesi haitallisesta stressistä. Siinä oli monia hyödyllisiä vinkkejä ja esimerkiksi mielikuvaharjoitteluja. Olin aika skeptinen aluksi, mutta ihme kyllä ne auttoivat. Oman asenteen vaikutus on tärkeä, ja mielellä on valtavan suuri voima.
Tässä viestissä ei nyt varmaan ollut päätä eikä häntää, mutta helpotti kirjoittaa! Minä jatkan eteenpäin hymy korvissa vaikka väkisin. Ja jos joku yö ei nukuta, niin paskat, sitten ei nukuta! Haluan toivottaa kanssaunettomille tsemppiä ja ennen kaikkea positiivista asennetta. Nyt kuulostan joltain Marco Bjurströmiltä, mutta ilman sitä on vaikea ponnistaa ylöspäin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihana kuulla :) Hyvää kesän jatkoa sinulle! :)
Mulla samanlaisia ajatuksia, kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse!:)