Kolme laihaa varista
talon pihanurmikolla,
emo ja poikaset, luulen.
Olen ne ennenkin nähnyt,
vähemmän huomannut,
ihmettelen, miksi.
Nyt näin ahojahdin takia;
kaunis nainen häiriintyi
rumuudesta pihallaan.
Pysähdyin ajattelemaan,
onko varis rumempi muita
vai vain rumempi ääni.
Jos se laulaisi kauniisti,
se olisi ihana lintu,
kaikkialle toivottu.
Miten tärkeä on ääni,
sen laulun kauneus,
viekö rumuus ruuan?
Katselin kolmea varista,
suu auki helteen takia,
ei ruuan toivossa.
Luulen että ne kärsivät,
viisaat linnut,
äänestäjien takia.
talon pihanurmikolla,
emo ja poikaset, luulen.
Olen ne ennenkin nähnyt,
vähemmän huomannut,
ihmettelen, miksi.
Nyt näin ahojahdin takia;
kaunis nainen häiriintyi
rumuudesta pihallaan.
Pysähdyin ajattelemaan,
onko varis rumempi muita
vai vain rumempi ääni.
Jos se laulaisi kauniisti,
se olisi ihana lintu,
kaikkialle toivottu.
Miten tärkeä on ääni,
sen laulun kauneus,
viekö rumuus ruuan?
Katselin kolmea varista,
suu auki helteen takia,
ei ruuan toivossa.
Luulen että ne kärsivät,
viisaat linnut,
äänestäjien takia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyl vares o jollain tappaa kaunis lintu, ko oikein ossa katto. Mut se ääni ei ol kaikkein kaunein,
varsinki aamusin, ko silmäs aukase ja avonaisest akkunast kuulu niitten raakunta.
Tykkäsin täst runost ja hiano, ko joku vareksistaki kirjotta ! :)
No juu, minulla on vähän tarvetta nostaa esille ja puolustaa vähän huomattuja tai sorrettuja luontokappaleita, joskus ihmisiäkin. Varista on on rangaistu ihmisen mielestä ikävällä äänellä ja siitä saa sitten kärsiä koko olentoparka.
Omien ja varmaan monien muittenkin havaintojen mukaan, varis on linnuista fiksuimpia. Kerran seurasin variksen ongelmanratkaisua, kun olin ripustanut talipallon oksasta n. 60 cm:n narun varaan. Helppo juttu, tuumi varis, nosti narua nokallaan niin paljon kuin kerralla sai, astui narun päälle ja toisti operaation, kunnes talipallo oli varpaitten välissä ja nokittavissa. Ihailin suoristusta, ihailen varista.
Hiano, ko joku o sorrettuje ja vähemmä huamattuje pualustaja. Olen samaa miält, et vares o fiksu.
Juu ja hyvämuistine. Viime kesän yks purotti pyrstösulkas mun suihkulähte reunal, nostin sen
kauniste kivie viere ja annas olla, seuraavan päivän see tul, katteli ynmpärilles, otti sulkas ja lens pois.
Tais olla oikke perintökalleus! :)
Hauska kokemus tämä variksen muistista; se jos mikä osoittaa sen älyä, monet eläimethän muistavat asioita vain muutaman minuutin, koskee vähän koiriakin, ainakin joissain asioissa. Se sulka saattoi olla muuten tarpeen peränrakennuksessa, siis pehmustuksessa, jos oli sellainen aika vuodessa.
Kiitos hauskoista varistarinoista !
Hienoa, että kerrotte kokemuksistanne niillekin,jotka eivät erityisemmin pidä tummasta linnusta.
Saattaapi vain olla, että varisvihaajat eivät taida käydä näillä runosivuilla tai ylipäätään tarkkaile variksen tai muidenkaan lintujen elämää.
Lintutarinoita lisää!
Kiitos itsellesi! Mukava kun joku lukee näitä luontojuttuja. Ja jos vielä pitää niistä, se on ylimääräistä. Luonto on aiheena loputon, joten varoitus on paikallaan; voi tulla lisää.
Hauskan kesän loppu
(3 varista, istui aidalla...)
Kun kotoa lähdin,
sinne jäit sinä, siskoni,
ja Kalevi-varis.
Tulin sinua moikkaamaan,
vaan en kertonut millä kyydillä.
Näin sinut pihasta, tulit hiekkatietä pitkin,
et ollut yksin.
Kalevi-varis istui olkapäälläsi,
kokonainen parvi mustavalkoisia kesy-kavereitaan taivasta
vasten.
Talojemme lapset ja varsinkin Taru,
seurasivat sinua, ja olitte kuin
paraati.
Kysyin miten sen teitte, mutta en muista selitystäsi.
Muistan vaan..
puisen ristin, ja pahvi-kyltin takapihalla,
"Kalevi-varis"
Liikuttava kertomus kadonneesta lapsuudesta ja eläinystävästä. Luulen, että moni lapsi on haudannut linnun tai hiiren, mutta nimettömänä. Kalevi sai nimen mukana persoonallisuuden, jollainen sillä varmaan oli muutenkin, mutta ilman nimeä. Nimellä se muistetaan.
Luultavasti hänen kuolemansa johtui ruokinnasta - ihminen ei saata ymmärtää linnunpojan jatkuvaa nälkää ja tietynlaisen ruuan tarvetta. Itsekin poikasena epäonnistuin variksen kasvatuksessa. Oravien kohdalla se sen sijaan onnistui. Tosin imettäjänä toimi kissa, hellä emo.
http://varistarinoita.blogspot.com/
Anteeksi myöhäinen vastaus lähetykseesi, mutta ehdin ne vasta lukea. Laveaa ja lempeää kuvausta luonnosta ja vähän muustakin. Kun joskus epäilee omien runojensa liikaa pituutta, lohduttaa lukea ihan toisenlaista, todella avaraa kuvausta. Kaikenlaista kirjallisuutta tarvitaan.
Kiitos! Ja tarinat jatkuvat . . .
luin pari tarinaasi ja melkoinen luonnonkuvaaja sinä oletkin. Mitä variksiin tulee, olen näillä pakkasilla ihmetellyt samaa asiaa kuin joskus ennenkin; mikä koskee muitakin lintuja. Miten ihmeessä niitten tikunohuet koivet pysyvä sulina? Oli verenkierto millainen tahansa. Ihmisen paljon isommat kädet ja jalat paleltuisivat ilman suojaa hyvin nopeasti.
Kiitos! Hieman vastaus viipyili...
Halusivat lehteenkin jututtaa, no miehän menin.
Lukaiseppa artikkeli: http://www.oululehti.fi/etusivu/bloggailun_sietämä_tön_keveys_5258468.html
Facebookissa saa fanittaa :)
https://www.facebook.com/pages/Wilhelm-Won-Waris/166000373446794