Apeus tunkeutuu
ihoni läpi
kuin hiki helteellä
tässäkö se oli
kolmikymmenvuotinen sota
papin aamenella siunattu
rakkaustarina
yhdessä taisteltu
rauhaa rakenneltu
rämmitty kivisiä polkuja
moottoritiellä mentiin lujaa
muistatko ?
Mitä meistä jäi
jäljelle ?
Kaksi toisilleen
vierasta
selkä selkää vasten
kaksin yksin
yksin kaksin
ja minä salaa toivon
rakkautta
hieman rakkautta
hellää kosketusta
palvelusvuosilisiäni
kenties sinäkin toivot
kenties tunnet saman apeuden
miksi sanat jäivät lukkojen taa ?
Aika meni niin nopeasti
väsyimme, unohdimme
voimaa antavan kosketuksen
hellät sanat
tiedäthän sinä
niitäkin tarvitaan, joskus !
On vain toisistaan vieraantuneet
uupuneet taistelukaverit
sammunut hiillos
sammunut rakkaus.
ihoni läpi
kuin hiki helteellä
tässäkö se oli
kolmikymmenvuotinen sota
papin aamenella siunattu
rakkaustarina
yhdessä taisteltu
rauhaa rakenneltu
rämmitty kivisiä polkuja
moottoritiellä mentiin lujaa
muistatko ?
Mitä meistä jäi
jäljelle ?
Kaksi toisilleen
vierasta
selkä selkää vasten
kaksin yksin
yksin kaksin
ja minä salaa toivon
rakkautta
hieman rakkautta
hellää kosketusta
palvelusvuosilisiäni
kenties sinäkin toivot
kenties tunnet saman apeuden
miksi sanat jäivät lukkojen taa ?
Aika meni niin nopeasti
väsyimme, unohdimme
voimaa antavan kosketuksen
hellät sanat
tiedäthän sinä
niitäkin tarvitaan, joskus !
On vain toisistaan vieraantuneet
uupuneet taistelukaverit
sammunut hiillos
sammunut rakkaus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mukava että olet palannut, vaikka runosi onkin kovin surullinen. Hyvä ja vaikuttava, kuten saattaa odottaa.
- Sellaista elämä on, harvoin tanssia ruusuilla, ellei tarkoiteta piikkejä.
Olen palannut. Silloin tällöin tulee käytyä täällä lueskelemassa, hiljaiseksi on palsta mennyt.
Elämässä on iloja ja suruja, eihän se muuten elämää olisikaan. Niin, ruusuilla tanssiessa pitää
muistaa ne piikit . Kiitos palautteesta ! :)
Kauniin haikea ja valitettavan totuudenmukainen monen keski-ikäisen kokemus puettu hienoksi runoksi.
- Kun ei tavoita enää toista vuosikymmenien jälkeen ja lapset eivät enää pidä pesää koossa,
palava hiillos on muuttumut mustaksi tomuksi ja vain muistot ovat jäljellä.
Varmaan useilla keski-ikäisillä, pitkän liiton sankareilla on samankaltaisia kokemuksia, kun hiillos
sammuu ja tuntuu, että sanoja ei löydy, kokee kenties olevansa, kaksin yksin. Kiitos palautteesta ! :)
Kaiho-Mieli, upea runo sinulta. Luin sen moneen kertaan.
Mieleeni tuli tällainen runon pätkä:
Halusin vain kertoa arkiset asiat,
mutta sinun manööverisi ei kuullut niitä.
Vastasit teknisellä kielelläsi asioihin,
kuin puhuisit suurelle yleisölle.
Olisinpa ollut hiljaa.
Hienoa, että runoni herätti ajatuksia, sillä tuostahan ilmenee se " kaksin yksin ", kun ollaan eri
aaltopituuksilla . Kiitos runosta ja palautteestasi !
Aivan oikein, ymmärsit juuri mitä tarkoitin. Kiitos sinulle.