Hei kaikki maatiaiskissan onmistajat!
Olen jo pitkään halunut kissaa ja nyt olisi sopiva hetki hankkia kissakaveri. Olen ajatellut ottaa nartun, joten 1) olisiko sille parempi seuralainen toinen narttu vai kolli? Vai onko sen niin väliä? Ja
2) ovatko maatiaiset yleensä sylissäviihtyviä kissoja? Haluaisin sylissäviihtyvän rapsuteltavan kissan, mutta kavereini kissa on maatiainen (löytökodista) eikä viihdy sylissä. Serkullani taas on maatiais-norski sekoitus eikä sekään viihdy sylissä. Joten vaikuttaako taustat heillä vai ovatko maatiaiset yleensä ei sylissäviihtyviä?
Kiitos jo vastauksistanne etukäteen :)
Olen jo pitkään halunut kissaa ja nyt olisi sopiva hetki hankkia kissakaveri. Olen ajatellut ottaa nartun, joten 1) olisiko sille parempi seuralainen toinen narttu vai kolli? Vai onko sen niin väliä? Ja
2) ovatko maatiaiset yleensä sylissäviihtyviä kissoja? Haluaisin sylissäviihtyvän rapsuteltavan kissan, mutta kavereini kissa on maatiainen (löytökodista) eikä viihdy sylissä. Serkullani taas on maatiais-norski sekoitus eikä sekään viihdy sylissä. Joten vaikuttaako taustat heillä vai ovatko maatiaiset yleensä ei sylissäviihtyviä?
Kiitos jo vastauksistanne etukäteen :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ai niin ja vielä, 3) vaikuttaako sukupuoli sylissäviihtyvyyteen/seurallisuuteen? Kummat siis ovat seurallisempia yleensä? Kissani aijon tietenkin leikata heti kun mahd. olen kuullut että sekin voi vaikuttaa asiaan? Totta? :)
se on täysin kissan luonteesta kiinni.Mulla on ollu sekä kolleja,että narttuja,leikattuja sekä leikkaamattomia,siamilaista,persialaista ja nyt viimeiset tuttavuudet 3 maatiaispentua.Kaikilla oma luonteensa,Jotkut viihtyneet sylissä jotkut eivät.Näistä pennuistakin selvästi erottaa jo luonteet,vaikka samasta pentueesta lähtöisin.Yksi niistä on ylitse muiden ihmisseuraa rakastava ja sylissä viihtyvin.Se pitäisi osata kattoo,kun kisua valitsee,että miten se suhtautuu ihmisiin ja sylissäoloon,jos vartavasten sylikisua havittelee :)
Hei,
otimme pari vuotta sitten maatiaiskissat ja koska perheessä oli jäljellä kaksi siskosta, emme tahtoneet erottaa niitä vaan otimme molemmat. Itse suosittelen kahta kissaa , varsinkin jos ovat samasta perheestä. Eivät tee pahojaan ja ovat toisilleen seuranaan. Meillä siskoskissat ovat tyystin erilaisia persoonia, toinen on hyvin hellyydenkipeä ja kiehnää sylissä, toinen menee menojaan. Pahojaan eivät ole paljon tehneet ja olemme jättäneet ne kotiin yhdeksi yöksi, hyvin pärjäävät kun on kipot täynnä ruokaa.
Jep, riippuu ihan kissan luonteesta, meillä kaksi maatiaiskissaa, tyttö ja poika, eri pesueista, hyvi tulivat toimeen ja tulevat vieläkin, ja ovat leikattuja! Poika ei enimmäkseen ole sylikissa, mutta haluaa olla vieressä esimerkiksi sohvalla tai kun nukutaan ja haluaa paljon rapsutuksia! Tyttö kissa on aina ollut sellainen vauva että, pienestä pitäen kun sen otti syliin, alkoi kova leipominen ja kaulan ''lussuttaminen'' eli nuoleminen... Mutta jos kyseinen kissarouva ei halua olla sylissä, ei se varmasti siinä myöskään pysy.. monesti nykyään kun ovat paljon vanhempia ja olleet meillä pitkään, eli luottavat kunnolla, on molemmat saattaneet tulla itsekseen syliin jos on vaikka ollut sohvalla, mutta yleisesti ei aina oikein tykkää jos roikotellaan, että mieluiten tulevat itse syliin tai kiehnäämään.. Näin ainakin meillä :)
Ja onhan tuo ''räsynukkekissa'', ragdoll-rotu jonka pitäisi kuulemma ns. valahtaa syliin otettaessa ja jäädä siihen, että tykkäävät olla sylissä ja ovat seurallisia (netistä luin myös jotain), en sitten tiedä, ikinä en ole sellaista syliini saanut :)
En menisi allekirjoittamaan sitä etteivätkö kaksi pentua tekisi pahoja.
Itsellä kaksi kollia, samasta pentueesta ja vahtia riittää. Silloin ei löydy ihmisille
korvia kun oikein leikitään, milloin roikutaan ikkunaverhoissa, kaadetaan uteliaisuudesta kukkamaljakko, syödään
viherkasvit.....
Mitään tärkeää ne ei vielä oo kuitenkaan onnistuni ihan täysin rikkomaan,paitsi mun uudet varvastossut
mitkä olis silputtu ihan totaalisesti ollessamme viikonlopun poissa. Kissoilla oli kyllä hoitaja, mutta nämä ovat hyvin kerkiäväisiä...
Muuten osaavat kyllä käyttäytyä suht hyvin,toki ovatvasta n.3-4kk vanhoja, ja kaikkea pitää siis vieläkokeilla....
PS: toinen kisuista roikkuu parhaillaan seinälipussa....
Miten olisi joku pari vuotias löytökissa? Löytöeläintalot osaavat monesti kertoa jotain kissan luonteesta ja näin voit valkata semmoisen joka tykkää enemmän olla sylissä.
Toisaalta... Monet kissat ei nuorena viihdy sylissä, mutta vanhemmiten kaipaavat läheisyyttä. Itse otin noin 1½v löytökissan muutama vuosi sitten, ensimmäiseen vuoteen kissa ei paljoa sylissä ollut, mutta vähitellen alkoi siinäkin viihtyä. Nykyään (noin 5v nyt) kissa tulee useinkin syliin jos makaan sohvalla. Kissani on leikattu tyttö.
Olen itsekkin miettinyt että rotukissa olisi hieman varmempi vaihtoehto mutta täytyy vielä mietiskellä :) Jatkakaa vain kirjoittelemista :)
Mulla oli myös 2 ihan luovutusiässä hankittua maatiaispoikaa, veljekset, ja oli kokenu kuulemma kovia (olen siis hommanut kaikki kissani kissojen katastrofiyhdistyksestä) ja samana iltana jo kun olin ne hakenut kotiini, tuli toinen pojista jo ihan syliin nukkumaan selälteen, ihan itse vaikka pojat säikkyivätkin uutta paikkaa:) ja kovia olivat pojat nukkumaan vieressä, ei päässyt edes yksin vessaan etteikö oven takaa kuulunut ''itkuja huuto''.. Pakkohan siinä oli aina ovi avata ja monesti kissat tiesi lähteä perään jos itse lähti johonkin vaikka makuuhuoneesta.. :) ja jopa nämä pojat olivat tiskausseurana suurenmoisia! Aina naamat liikku samaan suuntaan ja saippuakuplat oli mahtavia ja vesi... Ihme kyllä moni kissa ei vedestä tykkää, mutta nämä pojat tulivat jopa välillä ihan kirjaimellisesti suihkuun asti mukaan ja ihan itse sinne tassuttelivat, vaikkakin varoivat suihkua kastumasta kokonaan mutta monesti olivat suihkuverhon takana vain tai vessanpöntön päällä ja juttelivat kovasti! :D Ikävä niitä on
Oikein mainio juttu tämä! Löytöeläinsuojissa on joskus kissoja, jotka ovat joutuneet olemaan siellä kovinkin pitkään (tai sijaiskodeissa), ja niiden tavat ovat tulleet tutuiksi.
Silloin tiedät etukäteen, minkälaisen kissan saat.
Perjaatteessa kissakaverin sukupuolella ei ole väliä, ainakaan silloin jos meinaat leikkauttaa molemmat,
mikä olisi omasta mielestäni suositeltavaa.
Kissat ovat yksilöitä, olivat ne sitten rotukissoja, risteytyksiä tai maatiaisia.
Itsellä kaksi maatiaista, toinen hinkuu aina syliin ja olisi siinä vaikka koko päivän, toinen (ovat
siis sisaruksia) tulee syliin harvemmin ja mielummin vain katselee vierestä.
Kannattaa jo silloin kun käyt tutustumassa pentuihin katsoa miten kisut käyttyäytyvät.
Jos et tunne pentuja entuudestaan mennessäsi hakemaan niitä, voit kysyä omistajalta
minkä luonteisia pennut ovat, käytös muovautuu ympäristön vaikutteista, siis miten kissaa
on kohdeltu ja käsitelty sekä myös geeneistä.
Kaikki kissat eivät vain viihdy sylissä, ja toiset eivät lähde sylistä pois millään.
Toivottavasti onnistut löytämään itsellesi hyvän kissakaverin.
PS: Itselläni oli joskus oikein erakkoluonteinen kissa joka ei tykännyt kenestäkään, pitkän pinnan avulla onnistuin kuitenkin ystävystymään hänen kanssaan, ja vaikka hän ei ikinä sylissä viihtynyt
oli meillä paljon kivoja hetkiä. Hän tuli viereeni nukkumaan yöksi (mutta häntä ei saanut liikuttaa koska hän suuttui). Hän myös istui/nukkuin tietokoneen näytön päällä ollessani koneella. Olihan hän loppujen lopuksi aika seurallinen kissa vaikka ei syliin koskaan tullutkaan.
PPS: Kissojen käytös voi olla joskus myös erittäin raivostuttavaa, kissoja kun ovat, kuuluu luonteeseen se minä itse. Ollaan kuin maailman omistajia ja sopivan tilanteen tullen loukkaannutaan eikä edes katosta päälle :D
Harkitse tarkkaan, sinulla on vielä mahdollisuus perääntyä *NAURAA*
Jep, kissat kyllä ovat oikeita minä itse -eläimiä :D Ja jos syliin ei haluta niin siinä yleensä ei pysytä ja kynnet teroitetaan sinne mihin tykkää, vaikka verhoihin tai nahkasohvaan jos siltä tuntuu.. Mutta en yleistä! Jotkut ovat erilaisia, tuossa ylempänä se selitettii oikein hyvin että itseäki hymyilytti :D On ne kissat niiiiin ihania!