Minulle on herännyt kysymys, että voinko koskaan tulla raskaaksi. Olen seurustellut jo 7vuotta saman miehen kanssa ja tästä ajasta ehkä vuoden verran olen e-pillereitä käyttänyt, mutta siitäkin on jo 5 vuotta aikaa. Nyt alkaa tuntumaan siltä että meillä on jotain pahasti pielessä, ehkä kummallakin...
Eihän me vielä mitään suunniteltu olla, mutta minun suurin haaveeni on jo ollut sen 5- vuotta saada lapsi ja olla kotiäiti. Nyt vaan alkaa tuntumaan siltä että suurin haaveeni ei koskaan tapahdu. Joo, olen vielä nuori, 22 vuotta mutta tämä alkaa silti jo pelottamaan.
No, ollaan me jo suunniteltu että käydään niissä testeissä,ettei tarvitse epätietoudessa koko ajan elää. Kyllähän se pelottaa mitä sieltä vastaukseksi saadaan. On vain tunne että me emme kumpikaan voisi saada lapsia, ja onko sen jälkeen vielä elämää mitä varten elää???
Eihän me vielä mitään suunniteltu olla, mutta minun suurin haaveeni on jo ollut sen 5- vuotta saada lapsi ja olla kotiäiti. Nyt vaan alkaa tuntumaan siltä että suurin haaveeni ei koskaan tapahdu. Joo, olen vielä nuori, 22 vuotta mutta tämä alkaa silti jo pelottamaan.
No, ollaan me jo suunniteltu että käydään niissä testeissä,ettei tarvitse epätietoudessa koko ajan elää. Kyllähän se pelottaa mitä sieltä vastaukseksi saadaan. On vain tunne että me emme kumpikaan voisi saada lapsia, ja onko sen jälkeen vielä elämää mitä varten elää???
Vastaukset 15
Vanhimmat
...eihän tuo nyt ihan "normaalilta" kuulosta. Olitko siis todella 17 kun jätit pillerit pois? Ollenkaan lapsitoiveitasi vähättelemättä, saattoi kuitenkin olla ihan hyvä ettet sillon vielä lasta saanut.
Kirvestä ei näin aikaisin ja noin nuorena kannata heittää kaivoon, hakeudutte vaan tk-lääkärin kautta tutkimuksiin. Sanoit, että ette ole suunnitellut vielä mitään, mutta et ole käyttänyt pillereitä. Oletteko olleet myös ilman muuta ehkäisyä koko tämän 5v? Kai tiesit että raskaaksi voi tulla vain noin 12 tunnin ajan joka kierrossa, ei siis niin kuin koulussa opetetaan että "nainen voi tulla raskaaksi koska vaan". (Siittiöt tosin säilyvät naisen sisällä 1-4vrk, joten se helpottaa "osumistarkkuutta" hieman) Mutta siis joka tapauksessa lapsen yrittämiseen tarvitsette erittäin aktiivisen sukupuolielämän tai ovulaatiotikkuja. Ovulaation laskeminen kalenterista kun ei myöskään mene aina ihan niin, että 14pv ennen 28pv:n kierron loppua. Itselläni esimerkiksi ovulaatio vaihtelee 13-17 kiertopäivän välillä, luteaalivaihe (vaihe ovulaatiosta vuodon alkamiseen) taas on 11-13pv. Kierto siis pysyttelee 25 ja 29 kiertopäivän välillä, mikä on lääkärin mukaan melko säännöllistä, mutta ovulaatioaika vaihtelee aika paljon. Puhumattakaan sitten jos on todella epäsäännölliset kuukautiset.
Hoitovaihtoehtoja on monia, mutta kannattaa tosiaan hakeutua hoitoihin ajoissa. Tälläkin palstalla on paljon ketjuja joissa puhutaan hoitojen etenemisestä, niiltäkin saat hyvää tietoa. Onnea yrityksellenne ja voimia.
tulee mieleen että "vika" olisi molemmissa?
Ja menkää nyt ihmeessä tutkimuksiin, ei ole enää ns. normaalia jos viidessä vuodessa ei ole raskautunut oltuaan ilman ehkäisyä. Siis oletteko te olleet sen 5v ilman?
Oletko joskus sairastanut klamydian? Tai onko sitä edes koskaan testattu? Se kun voi olla vuosikausia oireeton tehden tuhojaan.
ENtiedä, miksi ajattelen että vika olisi minussa, tuntuu vain siltä. 5 Vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä. Ei ole koskaan ollut klamydiaa, testattu on... Tutkimuksiin kyllä ollaan menossa, minulle se ainakin on kova pala jos ei lapsia tule saamaan...
älä nyt heitä toivoasi vielä ennen mitään hoitojakaan. Ymmärrän ahdistuksesi, itse olen aina -myös sinun ikäisenäsi- halunnut vain tulla äidiksi ja olla äiti jollekin. Nyt ikää on jo 30 ja vieläkään ei ole lapsia suotu, tosin ihan viittä vuotta en ole vielä yrittänyt, koska mieheni löysin vasta reilu neljä vuotta sitten ja ihan heti ei uskalla lapsia yrittää, ennen kuin tietää mitä suhteesta tulee... no kuitenkin.
Se, vaikka jostain syystä et voisi luomusti tulla raskaaksi, ei tarkoita sitä ettet voisi saada lasta. Syitä voi olla tosi monia, kuten esimerkiksi että et ovuloi lainkaan, mikä voidaan korjata hormoneilla. Tai että kohdun limakalvo ei paksuunnu tarpeeksi jotta alkio voisi kiinnittyä, mikä myös voidaan korjata hormoneilla. Vaikka et olisi sairastanut klamydiaa, toinen tai molemmat munatorvistasi voi olla tukossa (oma tilanteeni oli tämä), ne voidaan useissa tapauksissa huuhdella auki joko TSSG:ksi kutsutussa toimenpiteessä (nopea lääkärin vastaanotolla tehtävä toimenpide) tai laparoskopiassa. Sinulla voi myös olla jotakin muita hormonaalisia ongelmia, mikä vaikuttaa siihen että et ole luomuna tullut raskaaksi, vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminta tai joku muu. Kaikki näistä on korjattavissa oikealla lääkityksellä, ihan niinkuin monet muutkin sairaudet.
Jos vika on siittiöissä tai siemennesteessä, voidaan siemenet pestä ja erotella hyvät siittiöt huonoista ja ruiskuttaa "priima tavara" suoraan kohtuun kun on ensin varmistettu että ovuloit. Tätä kutsutaan inseminaatioksi. Jos näilläkään ei onnistu tai ongelma on niin vaikea ettei siittiöitä ole tarpeeksi kyseiseen toimenpiteeseen, voidaan ottaa vaikka ihan yksittäinen siittiö (jonka saa tarvittaessa vaikka suoraan kiveksestä kaivettua jos ei spermassa ole) ja viedä se neulalla yksittäiseen munasoluun, kypsyttää näistä alkio joka sitten viedään kohtuun kasvamaan.
Tällä välillä on vaihtoehtoja vielä vaikka kuinka paljon ja hoito on aina parikohtaista ja yksilöllistä. Joten, vielä kerran, älä maalaa vielä "piruja" seinille. On aivan liian aikaista pelätä ettei mikään näistä onnistuisi. Tsemppiä sinulle ja jaksamista.
Sen unohdin mainita, että oma lapsettomuuslääkärimme oli sitä mieltä että suurimmat ongelmat keskimäärin lasten saamiselle muuten terveillä ihmisillä on ylipaino ja vähäinen liikkunta. Tämän lisäksi pannaan joutavat kahvi (kyllä! 2kp päivässä ehdoton maksimi kuulemma), alkoholi ja tupakka. Näiden asioiden korjaaminen ei toki takaa mitään, meilläkin molemmat olemme urheilullisia perusterveitä raittiita aktiiviliikkujia, mutta silti ei lasta kuulu. NO, kahvia on koitettu vielä vähentää...
Kiitos sinulle näistä tiedoista lapseton 30v. No kohtahan se selviä, että mikä mättää kun käy tekemässä tutkimukset... Toivottavasti asiat on niin hyvin, että ne votaisiin vielä hoitaa :))
Tosiaan itselläni on llut aina haaveena saada lapsi, edes yksi ja kaikila kavereillani jo on lapsia, tämä on todella stressaavaa. Ja kun tietää että toiset tulevat tostanoin vaan raskaaksi, itse ei sitten millään :(
Minun mielestäni olisi aivan mahtavaa jos joskus saisin hoitaa omaa lastani ja se olisi mielestäni "ihme" ja todella toivottu lapsi.
Vaikkakin olen vielä näin nuori, kaikki lähisukulaiseni eivät sitä ymmärtäisi jos minulla olisi jo lapsi ja sanovat vain" älä sitten tee nuorena lapsia, hyvä ettet ole vielä äiti" yms. Se on todella loukkaavaa, kun eivät he edes tiedä syytä miksi miula ei ole lasta.
Voisin ehkä seuraavan kerran sanoa heille " Joo kuule asia on nyt niin etten välttämättä tule koskaan saamaankaan lapsia, että ole sinä vain sitä onnellinen! "
Sekin, että toivoo lasta liian kovasti voi aiheuttaa sen, ettei tule raskaaksi. Se ainainen toivominen aiheuttaa huomaamatonta stressiä, joka on varsin pätevä ehkäisykeino. Muista siis rentoutuakin. Niin ja kannattaa muistaa luontaistuotteetkin noissa limakalvon ja sperman laadun parantamisessa. Sinkki, seleeni ja foolihappo ovat kokeilun arvoisia. Myös greippimehun sanotaan paksuntavan limakalvoja.
Tosta stressistä jaksetaan aina jauhaa. Mielenkiintoista on, että oma lapsettomuuslääkärimme ei kommentoinut asiaa mitenkään vaikka totesin että mulla on aika stressaava työ. Sanoi että enemmän on merkitystä muilla elämäntavoilla. Luulisi että siihen -vaikka nyt tässä tapauksessa viiteen vuoteen- on jokunen stressitönkin hetki mahtunut, vaan eipä ole silti tärpännyt. Toinen yhtä käytännöllinen neuvo jota kuulee jatkuvasti on "kyllä se siitä kunhan lopetatte ton yrittämisen". Just. Ylipäätään varmasti aika harva lapseton aloittaa stressaamisen heti kuin lapsenkin yrittämisen, vaan kyllä se stressi ja huoli tulee siinä lapsettomuuden myötä kun sitä lasta ei vaan kuulu. Suurin stressi syntyy siitä kun hyvää tarkoittavat ihmiset tulevat selittämään juuri tuota "kyllä se siitä kun et stressaa"-laulua. Miten siinä kohtaa jos epäilet jotain olevan pahasti vialla lopetetaan stressaaminen, tai kun epäilet että se mitä elämältä aina olet halunnut ei koskaan toteudukaan, lopetetaan huolehtiminen tai murehtiminen. Se huoli on vähän sama kuin päänsärky. Se tulee jos on tullakseen ja turha on ketään nyt siitä enää alkaa syyllistää.
Vielä noista lisäravinteista.. itse olen kokeillut sinkin, seleenin, foolihapon, omegavalmisteet, d-vitamiinin, maca-jauheen ja goji-marjat sekä tottakai sen aina mainostetun greippimehun (minkä tosin minulle on väitetty ohentavan liian paksua limaa että siittiöt pääsee läpi, tiedä häntä sitten) mutta edelleen olen ilman lapsia, viiden vuoden jälkeen. Lääkärini sanoi että muulla ei ole oikeasti merkitystä kuin foolihapolla. Vaikka kaipa noita taitaa ihan asiallisiakin tutkimuksia olla esim. sinkistä.
Joo ei se aina stressistä ja liiasta yrittämisestä ole kiinni. Alkuun moni ei kuitenkan tosiaan stressaa. Mekin aluksi olimme asenteelle "tulee jos on tullakseen", emmekä stressanneet. Silti lasta ei kuulunut. Meillä tärppäsi hetkellä jolla olin eniten stressaantunut!
Ja, se että joillakin tärppäsi kun "lakkasivat yrittämästä" ja stressaamatta ei välttämättä johdu siitä. Voihan olla, että heillä olisi jokatapauksessa tärpännyt juuri silloin vaikka stressi olisi jatkunut. Stressi ei tietysti ole hyväksi monestakaan syystä.
Varmaan noilla neuvoilla tarkoitetaan hyvää, mutta useita ne varmasti vain ärsyttää.
Joo, kieltämättä minä stressaan joka päivä, mutta en usko tämän asian vaikuttavan mitenkään lapsettomuuteeni tai edes nuiden syömätapojen jne. Monet tulevat heti raskaaksi vaikka eivät stö kunnolla ja juovat alkoholia sun muuta. Minulle vain ei ole luotu sitä asiaa, että voisin tehdä lapsia.... Se on todella stressaavaa joka minuutti. Mutta toivon että olisi jokin tapa miten voisin lapsen saada.... Tämä on muutenkin erittäin rasittava tilanne, kun nyt on ehkä tulossa ero minulle ja avopuolisolleni kenen kanssa 7 vuotta olen seurustellut. Entiedä miten siitä jatkan ja kuinka sitten käy minun lapsihaaveilulle, sittenhän ei ole edes miestä kenen kanssa asian jakaisi ja luulempa että menee monta vuotta ennenkuin edes tahdon aloittaa uuden suhteen.
Pahin pelkoni on että jään kokonaan lapsettomaksi ja pahimmassa tapauksessa yksinäiseksi.
kuulepas surullinen tyttö. Olen pahoillani parisuhteesi vuoksi, mutta jos tuo on tilanne, että ero on tulossa, ei missään tapauksessa ole oikea aika saada lasta!!!
Selvitä ensin tilanne parisuhteessasi ja sen jälkeen jos vielä yhteisen perheen perustaminen vaikuttaa ajankohtaiselta, voitte järkevästi edetä lapsiasiassa. Myös hoidot voivat olla rankkoja parisuhteelle, joten keskellä parisuhdekriisiä ei ehkä ole viisasta muutenkaan niihin hakeutua. Ja lapsi ei missään tapauksessa ole mikään parisuhteen liima, vaan parisuhteen pitäisi olla se turvallinen ja vakaa ympäristö mihin lapsen olisi hyvä tulla! Sinä ja miehesi olette lasta varten, lapsi ei ole teitä varten.
Ymmärrän, että pelkäät sinussa olevan jotakin vikaa, mutta olet saanut nyt paljon faktoja käyttöösi joiden perusteella sinun pitäisi ymmärtää, että on todella aivan liian aikaista maalailla tuollaisia maailmanlopun maisemia. Vaikutat viesteissäsi aika ahdistuneelta ja masentuneelta, käytät ilmaisuja jotka ovat hyvin lopullisia, koko loppuelämää koskevia ja dramaattisia. Olet kuitenkin vasta 22 -sinulla on hedelmällisiä vuosia edessä lähes yhtä monta kuin ikää tähän mennessä!! Lisäksi ette ole vielä käyneet ainoissakaan tutkimuksissa. Mielestäni sinun kannattaisi puhua lääkärin kanssa myös näistä epätoivon tunteista ja ahdistuksesta, myös niihin voi saada apua. Suomalaisista joka kolmas -joka neljäs kärsii jossain elämänsä vaiheessa jonkin asteisesta masennuksesta. Myös masennus voi ehkäistä raskautta.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
Lapseton 30v
mitään lasta tuohon tilanteeseen!!
Ja ehdit vielä solmia suhteita. Voihan olla että miehesi spermassa ei ole eläviä siittiöitä laisinkaan, käsittääkseni häntä ei ole tutkittu.
Oletteko te kuitenkin nyt menossa yhdessä tutkimuksiin?
Tietenkin menemme tutkimuksiin, vaikka eroaisimme, onhan se hyvä tietäävoiko niitä lapsia koskaan saada, tulevaisuutta ajatellen ja joo en ole tämän miehen kanssa tekemässäkään lapsia, mutta en halua epätietoudessakaan elää.
Minäkin puutun tuohon stressi-lässytykseen. Ajattele vähän. Tuolla logiikalla kukaan raiskauksen tai insestin uhri ei ikinä saisi lasta. Entäpä teiniraskaudet? Jos stressi-selitys pitäisi paikkansa teiniraskaudet vähintään puolittuisivat. Ihan oikeesti, älkää viittikö jauhaa tota stressisoopaa!
Itselläni selittämätön lapsettomuus, 3 vuoden yrittämisen jälkeen raskauduin luomusti. Ja mitä lähipiiri totesi? No totta kai: "sä osasit sitten viimeinkin rentoutua ja lakkasitte yrittämästä." Ääh... En todellakaan. Kyllä me tikuteltiin ja ajoitettiin yhdyntöjä samalla lailla koko 3 vuotta. Eivätkä elintavat muutoinkaan muuttuneet miksikään.
En tarkoita että oma yksittäistapaukseni todistaisi stressi-väitteen sinällään vääräksi, haluan vain käyttää sitä havainnollistavana esimerkkinä. Mutta koettakaa nyt tajuta, että stressi voi VÄLILLISESTI aiheuttaa lapsettomuutta (esim. jos ovuulatio jää kokonaan puuttumaan), mutta ei se stressi SINÄNSÄ mikään lapsettomuuden selitys tai syy ole!