Hei
Olisi nyt vähän vaikeampi tapaus ratkaistavana, omalla kohdalla.
Tämän vuoden helmikuussa tapahtunutta, kun tuli ero tyttöystävän kanssa, AIKAISEMMIN jouluna. Taustalla vähintään keskivaikea (diagnoosi) tai jopa vaikea masennus. Nyt paljon parempi tilanne, niin olen paremmin alkanut pitää puoliani.
----
Ensimmäiseksi päivän tapahtumista tulee mieleen että olo oli kuin ahtaanpaikankammoisella, joka on mattoon käärittynä - eli voimakas ahdistus. Tämän takia 'päähänpistona' yritin nähdä exän, tämän uuden poikaystävän asunnon luona. Erikseen mainittakoon, että olin ahdistuksen takia pyytänyt puhelimitse apua, että ex tulisi avuksi, jopa sen uuden poikaystävän kanssa. Ei tullut, koska pelkäsi, kun olin aikaisemmin puhelimen kautta purkanut pahaa mieltä, melko pahan kuuloisesti.
(Ero tapahtui puhelimen välityksellä, kun sain tavallaan kiinni itseteossa, kun olin matkoilla, noin 500km päässä).
No, ex ei tykännyt kun ilmestyin oven taakse, ja soitti tietenkin poliisin. Vaikeroin ja itkin oven takana. Ahdistuskohtaus oli hyvin ikävä.
Poliisin ilmestymisen jälkeen minulla ei ole tarkempaa mielikuvaa, eli hieman katkonainen. Sen muistan että vastustin pidätystä. En totellut poliisia = laitoin käden taskuun, kävelin tai juoksin kohti ja huusin että "ampukaa". Tilanne kesti jonkin aikaa, enkä muista kaikkea mitä sanoin. Sitten jostain kumman syystä koko juttu meni ohi ja annoin poliisin hyökätä vapaasti päälle, eli en tapellut vastaan.
Syytteet: Virkamiehen vastustaminen, kotirauhan häirintä ja laiton uhkaus.
Tietenkin seuraus tästä oli matka putkaan, jossa olin yön. Ahdistus ei päästänyt vieläkään otettaan ja oli välillä erittäin paha. Jopa niin paha, että vartija antoi lääkettä, jota oli ollut mukana taskussa (laillinen) - bentsodiatsepaami (Oxamin). Näin jälkeenpäin mietin, että taisin olla aika pahassa tilanteessa kun vartijat tuo huumaavia lääkkeitä putkaan.
Lääke leikkasi pahimpia oireita, mutta ei hävittänyt ahdistusta kokonaan -> univaje.
Aamulla kuulustelu. Ennen sitä toinen poliisi selitti toisesta yöstä putkassa ja mahdollisesti pakkohoitoa.
Kuulustelussa oli pakko vastata että syyllinen vai syytön, ed. mainittuihin kohtiin. Typerästi ajattelin, että pääsen vähämmällä kun tunnustan. Ehkä typerä pelko seuraamuksista jos kiistää. Tai en ole ihan varma miksi myönsin. Kuten sanoin, tapahtumien kulku on hieman utuinen. Selitin kuitenkin että tuo 'laiton uhkaus' on tapahtunut jo yli kaksi kuukautta sitten ja tunteenpurkauksen takia. Kerroin että en ollut ollenkaan uhkaava siellä oven takana - itkin ja vaikeroin sekä hakkasin/'potkin' _säälittävästi_ ovea. Pahallakaan tahdolla sitä ei voi mitenkään sanoa väkivaltaiseksi. Poliisin vastustamiseen kerroin vain niin kuin asia tuntui: exä huusi että 'mene pois' ja poliisi katsoi käytävän ikkunan takaa silmiin - sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin katkonaisia.
Mielestäni omituista on lisäksi se, että kuulustelun suorittanut poliisi antoi minun ottaa lisää oxaminia kuulustelun jälkeen.
---
No se varmaan on asiallinen kohta että vastustin virkamiestä.
Kotirauhan häirintä - no ok, mutta siitä kyllä tulee jotain liian väkivaltaista mieleen.
Laiton uhkaus - tämä ei kyllä tunnu ollenkaan oikeuden mukaiselta. Siitä syystä että se tapahtui kuukausia aikaisemmin, eron jälkeisenä päivänä, 500km päässä, puhelimessa. Lisäksi tuntui siltä että sovimme sen ja Ex jopa kysyi useita kertoja sen jälkeen minun vointia - oli huolestunut yleensä minun olosta. Juttelimme usein puhelimessa, asiallisesti.
---
No ehkä nyt itse kysymyksiin:
Onko kuulustelupöytäkirjan asioita mitenkään mahdollista muuttaa/lisätä asioita?
Onko tuo kuulustelu mennyt ihan oppikirjojen mukaan, jos kuulusteltava on silminnähtävästi ollut pahassa tilanteessa?
Jos kiistää osan teoista (laiton uhkaus, ja ehkä myös kotirauhan häirintä), niin mitä tapahtuu? Oikeuteen? Alhaiset tulot ei oikein houkuttele tällaiseen vaihtoehtoon.
Olisi nyt vähän vaikeampi tapaus ratkaistavana, omalla kohdalla.
Tämän vuoden helmikuussa tapahtunutta, kun tuli ero tyttöystävän kanssa, AIKAISEMMIN jouluna. Taustalla vähintään keskivaikea (diagnoosi) tai jopa vaikea masennus. Nyt paljon parempi tilanne, niin olen paremmin alkanut pitää puoliani.
----
Ensimmäiseksi päivän tapahtumista tulee mieleen että olo oli kuin ahtaanpaikankammoisella, joka on mattoon käärittynä - eli voimakas ahdistus. Tämän takia 'päähänpistona' yritin nähdä exän, tämän uuden poikaystävän asunnon luona. Erikseen mainittakoon, että olin ahdistuksen takia pyytänyt puhelimitse apua, että ex tulisi avuksi, jopa sen uuden poikaystävän kanssa. Ei tullut, koska pelkäsi, kun olin aikaisemmin puhelimen kautta purkanut pahaa mieltä, melko pahan kuuloisesti.
(Ero tapahtui puhelimen välityksellä, kun sain tavallaan kiinni itseteossa, kun olin matkoilla, noin 500km päässä).
No, ex ei tykännyt kun ilmestyin oven taakse, ja soitti tietenkin poliisin. Vaikeroin ja itkin oven takana. Ahdistuskohtaus oli hyvin ikävä.
Poliisin ilmestymisen jälkeen minulla ei ole tarkempaa mielikuvaa, eli hieman katkonainen. Sen muistan että vastustin pidätystä. En totellut poliisia = laitoin käden taskuun, kävelin tai juoksin kohti ja huusin että "ampukaa". Tilanne kesti jonkin aikaa, enkä muista kaikkea mitä sanoin. Sitten jostain kumman syystä koko juttu meni ohi ja annoin poliisin hyökätä vapaasti päälle, eli en tapellut vastaan.
Syytteet: Virkamiehen vastustaminen, kotirauhan häirintä ja laiton uhkaus.
Tietenkin seuraus tästä oli matka putkaan, jossa olin yön. Ahdistus ei päästänyt vieläkään otettaan ja oli välillä erittäin paha. Jopa niin paha, että vartija antoi lääkettä, jota oli ollut mukana taskussa (laillinen) - bentsodiatsepaami (Oxamin). Näin jälkeenpäin mietin, että taisin olla aika pahassa tilanteessa kun vartijat tuo huumaavia lääkkeitä putkaan.
Lääke leikkasi pahimpia oireita, mutta ei hävittänyt ahdistusta kokonaan -> univaje.
Aamulla kuulustelu. Ennen sitä toinen poliisi selitti toisesta yöstä putkassa ja mahdollisesti pakkohoitoa.
Kuulustelussa oli pakko vastata että syyllinen vai syytön, ed. mainittuihin kohtiin. Typerästi ajattelin, että pääsen vähämmällä kun tunnustan. Ehkä typerä pelko seuraamuksista jos kiistää. Tai en ole ihan varma miksi myönsin. Kuten sanoin, tapahtumien kulku on hieman utuinen. Selitin kuitenkin että tuo 'laiton uhkaus' on tapahtunut jo yli kaksi kuukautta sitten ja tunteenpurkauksen takia. Kerroin että en ollut ollenkaan uhkaava siellä oven takana - itkin ja vaikeroin sekä hakkasin/'potkin' _säälittävästi_ ovea. Pahallakaan tahdolla sitä ei voi mitenkään sanoa väkivaltaiseksi. Poliisin vastustamiseen kerroin vain niin kuin asia tuntui: exä huusi että 'mene pois' ja poliisi katsoi käytävän ikkunan takaa silmiin - sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin katkonaisia.
Mielestäni omituista on lisäksi se, että kuulustelun suorittanut poliisi antoi minun ottaa lisää oxaminia kuulustelun jälkeen.
---
No se varmaan on asiallinen kohta että vastustin virkamiestä.
Kotirauhan häirintä - no ok, mutta siitä kyllä tulee jotain liian väkivaltaista mieleen.
Laiton uhkaus - tämä ei kyllä tunnu ollenkaan oikeuden mukaiselta. Siitä syystä että se tapahtui kuukausia aikaisemmin, eron jälkeisenä päivänä, 500km päässä, puhelimessa. Lisäksi tuntui siltä että sovimme sen ja Ex jopa kysyi useita kertoja sen jälkeen minun vointia - oli huolestunut yleensä minun olosta. Juttelimme usein puhelimessa, asiallisesti.
---
No ehkä nyt itse kysymyksiin:
Onko kuulustelupöytäkirjan asioita mitenkään mahdollista muuttaa/lisätä asioita?
Onko tuo kuulustelu mennyt ihan oppikirjojen mukaan, jos kuulusteltava on silminnähtävästi ollut pahassa tilanteessa?
Jos kiistää osan teoista (laiton uhkaus, ja ehkä myös kotirauhan häirintä), niin mitä tapahtuu? Oikeuteen? Alhaiset tulot ei oikein houkuttele tällaiseen vaihtoehtoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kanadalaiset ja amerikkalaiset tiedemiehet ovat onnistuneet pyyhkimään ihmisten mielistä epämiellyttäviä
muistoja propranololiksi kutsutun aineen avulla.
Itselleni määrättiin sattumalta ko. nappia laskettelemaan pulssia, joku vuosi sitten.
Minun eletystä elämästä jääneet epämillyttävät muistot on lakanneet stressaamasta ja ahdistamasta.
Aika auttaa, mutta itse uskon hyötyneeni ko. napista tukena.
Vielä tuli mieleen sattumalta määrätyistä lääkkeistä. Minulla vaihdettiin mieliala, masennuslääke runsas
3,5 vuotta sitten, 150mg efexor depot,iin. Uusi lääke osoittautui vähitellen minulle hyvin toimivaksi.
Lisäksi uskon sen olleen ratkaiseva apu yli 35 vuotta jatkuneen tupakoinnin, ja lähes yhtä kauan
jatkuneen liiallisen alkoholin käytön totaaliseen lopettamiseen 3,5 vuotta sitten.
niin, että kuulustelupöytäkirja toimitetaan syyttäjälle. Mikäli syyttäjä päättää nostaa syytteen, niin asia menee tapahtumapaikkakunnan käräjäoikeuteen. Siellä saa kertoa ihan vapaasti oman versionsa tapahtumista, riippumatta siitä mitä kuulustelupöytäkirjassa lukee.
Sitten tuo laiton uhkaus. Vaikka asia olisi kuinka ollut sovittu uhrin kanssa, niin rikos on silti tapahtunut ja siitä voidaan tuomita (mahdollisesti, oikeus toteaa sen). Kaksi kuukautta sitten tapahtuneena se ei myöskään ole rikosoikeudellisesti vanhentunut.
"Jos kiistää osan teoista (laiton uhkaus, ja ehkä myös kotirauhan häirintä), niin mitä tapahtuu? Oikeuteen?"
Sinä olet jo myöntänyt teot, vasta oikeuden istunnossa ne voi kiistää. Suosittelen ottamaan yhteyttä asianajajaan. Alhaisten tulojen varassa olevalle on mahdollisuus saada apua oikeusaputoimistosta.
http://www.oikeus.fi/4313.htm
Asetuksen mukaan poliisi saa kyllä kuulustella sieluntoiminnaltaan häiriintynyttäkin. Siitä on kuitenkin tarpeen mukaan neuvoteltava omaisten tai lääkärin kanssa.
Pöytäkirjaan on kuitenkin tällöin tehtävä merkintä kuulustelusta ja sen syystä, miksi sitä on pidetty välttämättömänä.
hmm.. Pollareilta ihan hienoa että antoivat sulle sen pampulan. Oloon ihan oikein ja määrätty roppi. Olet luultavasti voinut olla psykoottisessa tilassa- tilanteeseen liittyen(ero), joten mennee vastustukset normi-mielenterveysongelman, eli erosta johtuneen ahdistuksen ja masen piikkiin. Jos vanhaa todellista väkivaltataustaa ei ole - vois katsoo, että puheet eron jälkeen ovat pelkkää puhetta suutuspäissään, eikä tavallista toimintaa. Ethän ole kenellekään ihmiselle tuossa mitään tehnyt , ovea potkinut ja huudellut. Toiselle henkilölle kyllä uhkaus aiheuttaa pelkoa, joten siitä et pääse minnekään.
Linnaan tuosta et pääse, ja kertomalla että tarvitset terapiaa erosta johtuneeseen masennukseen ym - asia mennee läpihuutojuttuna. Lääkäri luultavasti voi kirjoittaa sinulle jo ennen rosista jonkun lausunnon? Paree hakee se miekkarista siis valmiiksi. Ei kovin kummoinen juttu, joten tuskin kannattaa menettää lisää yöunia tuon tuomion takia- mieluummin yrittää sopeutua siihen itse ero-juttuun ja selvitä sen kanssa. Lisäksi mukaan hommiin se oikeusavustaja. Soitto oikeusaputoimistoon jos varaton. Tsemppiä. Homma hanskassa.
Kiitos vastauksista.
Täytyy vielä tarkentaa, että tuo uhkailu, mikä tapahtui eron jälkeisenä aamuna, oli kyllä osoitettu toiselle henkilölle, kuin kenen kanssa puhuin. Eli siis yksinkertaisemmin: sanoin uhkailut tyttöystävälle, sen uuteen kumppaniin liittyen. En koskaan henkilölle itselleen. En tiedä onko sillä merkitystä.
No en tiedä. Pyysin sitä anteeksi hieman sen jälkeen, mutta... Puhuimme moneen otteeseen sen jälkeen ja jopa itkimme yhdessä (puhelimessa) - ex kysyi vointia moneen otteeseen, eron jälkeen. Tuntuu siltä että sitä eron jälkeisen aamun tunteenpurkausta halutaan käyttää lyömäaseena. Ei mitään muuta ihmeellistä.
----------
Niin ja mitään rikosrekisteriä yms ei ole olemassa.
Ja joo, poliisi oli ihan viksu :)
"Sitten tuo laiton uhkaus. Vaikka asia olisi kuinka ollut sovittu uhrin kanssa, niin rikos on silti tapahtunut ja siitä voidaan tuomita (mahdollisesti, oikeus toteaa sen)."'
Laiton uhkaus samoin kuin mainittu kotirauhan rikkominen eivät ole lähtökohtaisesti yleisen syytteen alaisia rikoksia, vaan niissä lähtökohtaisesti uhri päättää voiko yleinen syyttäjä nostaa syytettä, eli ns. asianomaisrikoksia. Asia on täysin heidän käsissään. Kuulostaa vähän tulkinnanvaraiselta, täyttyykö edes laittoman uhkauksen tunnusmerkistö, luultavasti se on vain ollut vasta yhtenä esitutkintanimikkeenä.
Jos menee oikeuteen, niin hanki oikeusapua ja lääkärintodistus terveydentilastasi. Selvältä sakkokamalta näyttää.
Vihaan ihan vitusti koko lakia ja oikeuslaitosta. Nuo vitun kunnianloukkaukset ja häirinnät ja uhkaukset vois poistaa laista niiden avulla kusipäät vaan kiusaa muita. Saatanan apinat ei välitä jos sulla on mielenterveysongelma tai vaikka mikä olo. Lisäksi jos ite teet rikosilmotuksen samaa tyyppiä vastasn itse kukaan ei ota tosissaan ja tutkintaa ei suoriteta. Suomessa on vain vääryyttä ja paskaa.
No mut, ei hän se että sulla on mielenterveysongelma ja ihan vitun paha olo, tarkoita sitä, että sä saisit tehä rikoksia, uhkailla tai häiritä toisia ihmisiä.
On ihan selvä et sulla on ihan helvetin paha olo, mutta auttaako siihen sun pahaan oloon toisten kiusaaminen? Ne varmaan kokee sun toiminnan ihan samallaiseksi kiusaamiseksi, mitä sä itse tunnet kokevas. Entäs jos sillä sun häirinnän kohteella on ihan helvetin paha olo jo muutenkin?