Kirkko näkyvissä

Oli kaunis kesäsunnuntai, ja saaren asukkaita jumalanpalvelukseen kuljettava kirkkovene oli täpösen täynnä. Miehet valmistautuivat työntämään veneen vesille, kun saarelaisten hyvin tuntema, kaunis Liisa-tyttönen lyhyessä kesämekossaan juoksi rannalle:

- Ottakaa minutkin kyytiin!

Koska vene oli aivan täpösen täynnä ja Liisan elämäntavat tunnettiin varsin epäkristillisiksi, ei kukaan oikein ollut halukas häntä ottamaan mukaan. Uppoamisen vaarakin oli, eikä istumapaikkaa todellakaan enää löytynyt. Mutta lopulta kuitenkin Eskolan tilan renki Kalle lupasi jalomielisesti ottaa tytön syliinsä istumaan. Liisa otti paikkansa, vene työnnettiin vesille ja suntio kävi airoihin soutajaksi.

Koska matka saaresta kirkolle oli melko pitkä, ja hienoinen tuulenvire keikutti hieman venettä suurella selällä, alkoi myös Liisa keikkumaan rengin sylissä ja kohta Kalle tunsikin jo merkillistä ahtautta housuissaan. Liisa tunsi saman ahtauden, ja keikutti pyrstöään rengin sylissä entistä kovempaa. Lopulta renki ei enää kestänyt, vaan vaivihkaa avasi housunnapit, otti mahtavan kokoisen kullinsa esiin ja ujutti sen takakautta sylissään kiehnäävän tytön märkään pilluun.

Matka jatkui. Suntio sousi, vene keikkui ja samaa tahtia keikkui myös Liisa renki-Kallen sylissä. Kallesta rupesi tuntumaan siltä että kohta lähtee lasti siementä liikkeelle, mutta onneksi kirkkokin oli jo näkyvissä eikä matkaa enää ollut kovin pitkälti. Mutta sitten tuli hieman isompi aalto joka keikautti venettä oikein kunnolla, Liisa liikahti hieman varomattomasti rengin sylissä ja silloin Kallen valtava kyrpä luiskahti ulos ahtaasta kolostaan ja ampui lastin spermaa suoraan venettä soutavan suntion naamaan.

- Katsokaa!, huusi Kalle kiinnittääkseen muiden huomion muualle. - Tuolla jo kaunis kirkkomme näkyykin!

Suntio vilkaisi taakseen kohti kirkkoa, pyyhkäisi liemet naamaltaan, vilkaisi sitten Kallea ja huusi kiukkuisesti:

- No näkyyhän se! Mutta ei sitä nyt silti tarvitse silmille syljeskellä!