Olen kärsinyt nukahtamis vaikeuksista koko ikäni. vaikka olisin kuinka väsynyt en saa rauhaa ajatuksiltani, voin muutamaksi tunniksi jäädä helposti miettimään asioita, joskus jopa ihan täysin turhia kuten mitä ruokaa laitan huomenna, siitä ajatus harhailee taas eteenpäin ja eteenpäin, lopulta huomaan että olen pari kolme tuntia miettinyt ihan idioottimaisia asioita mutta silti en vieläkään saa ajatuksiani sammumaan.
tämä on aivan kamalaa, nyt sitten kaupan päälle on alkanut tulemaan aivan sekopäisiä unia, kun vihdoin ja viimein saan nukahdettua, aamulla herään todella paniikissa ja väsyneenä, joskus meinaa itku tulla kun olen niin helpottunut päästessäni irti ahdistavasta unesta.
mitä ihmettä tämä voi olla, ja mitä tälle voi tehdä? en ikinä saa mitään työtä pidettyä kun en jaksa herätä.
päivällä kyllä nukahdan helposti, mutten ikinä uskalla nukkua koska se takaa sen etten varmasti nuku yöllä, eikä päivät läpeensä nukkuminen sovi oikeen lapsiperheen arjenpyörityksen kanssa yksiin.
tämä on aivan kamalaa, nyt sitten kaupan päälle on alkanut tulemaan aivan sekopäisiä unia, kun vihdoin ja viimein saan nukahdettua, aamulla herään todella paniikissa ja väsyneenä, joskus meinaa itku tulla kun olen niin helpottunut päästessäni irti ahdistavasta unesta.
mitä ihmettä tämä voi olla, ja mitä tälle voi tehdä? en ikinä saa mitään työtä pidettyä kun en jaksa herätä.
päivällä kyllä nukahdan helposti, mutten ikinä uskalla nukkua koska se takaa sen etten varmasti nuku yöllä, eikä päivät läpeensä nukkuminen sovi oikeen lapsiperheen arjenpyörityksen kanssa yksiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta! Minä olen myös lapsesta asti ollut huono nukahtaja.En silloinkaan nukahtanut, jos oli valoisaa tai kuului vaimeitakin ääniä taustalta.Ja tuo asioiden vatvominen.Huh huh,ei tosiaan tarvitse olla suurikaan murhe tai murhe ollenkaan.Ja sama täällä-ajatuksia ei vain saa sammumaan.Väsyttää niin,että sydän hakkaa,mutta ei vaan nukahda...Tai sitten nukahtaa vasta aamuyöllä ja töihin on lähdettävä parin tunnin unien jälkeen.Minulla tilanne eteni työuupumiseen asti.
Kehottaisin hakemaan apua,älä päästä tilannetta pahemmaksi!!! Minulla alkuun auttoi lievät nukahtamislääkkeet, josta on nyt resepti varalla aina.Minulle riittää puolikas tabletti silloin tällöin. Olen saanut apua myös luontaistuotteesta, joka sisältää melatoniinia.Mitään apulääkkeitä ei kannata jatkuvasti käyttää,ettei tule riippuvaiseksi.Sitten se vasta tuskaksi muuttuu...Minä olen tehnyt niin,että korkeintaan kahtena yönä peräkkäin otan samaa tablettia.
Kannattaa muuten tehdä myös masennustesti,vaikka ei muita oireita olisikaan..
Sen olen huomannut, että liikunta kannattaa sijoittaa viimeistään alkuiltaan. Eikä tietokoneella tai television ääressä kannata olla pariin tuntiin ennen nukkumaanmenoa,muuten uni on hyvin levotonta.Ja rentoutusharjoitukset ja pilates on ollut minulle hyväksi.
Voimia Sinulle! Tilanteesta voi selvitä selkeämmille vesille!
Mulla on myös ollut uniongelmia koko ikäni. Yläaste aikoihin tämä ongelma alkoi pahentua ja amiksessa jouduin ensimmäisen kerran hakemaan apua sillä olin jatkuvasti väsynyt.Valvomisen syitä oli monia; joskus oli joku asia kun vaivasi mieltä ja välillä taas ajatus seuraavanpäivän kauppareissusta yms. Ensin söin vuoden verran miedompia unilääkkeitä sittemmin tenoxia. Uni lääkkeistä ei sinänsä apua löytynyt sillä ongelma kun on jatkuva.
No tossa keväällä tuli sitten taas kunnon valvomisputki ja jouduin hakemaan taas uuden reseptin. NO silloinen lääkäri päätti sitten tehdä mulle masennus testit vaikken edes ajatellut olevani masentunut. No masennus se sieltä kuitenkin löytyi. Nyt olen syönyt 3 kk 10mg cipralexia ja nyt viimisen kuukauden olen nukkunut joka ikinen yö 8-10 tuntia. Olen huomannut ettei illalla enää mitkään ajatukset riivaa mieltä ja estä unen tuloa. Unilääkkeetkin saavat nyt jäädä jos näin jatkuu :)
lääkärien masennus diagnooseihin..niitä annettaan kaikille melkeen yhden lapun täytön perusteella.. oma äitini on järkyttävässä lääkekierteessä sillä hänellä todettiin masennus, sai masennus lääkkeet..syö monia eri lääkkeitä ja lopulta selvisi että lääkäri oli selkä kipuihin syöttänyt morfiini johdannaisia lääkkeitä kaksi vuotta ja lopulta kun ne tajuttiin ottaa pois, sai äitini hirveät vieroitus oireet jotka tulkittiin masennukseksi.. jota sitten tietenkin hoidettiin lääkkeillä.. soppa oli valmis ja vieläkin äiti muori vetää melkeen lautasellisen lääkkeitä aamuisin..
tekstistä varmaan ilmenee etten kovin suopeasti suhtaudu lääkkeisiin, on muitakin joiden elämän ovat lääkärin diagnoosit pilanneet, myös oman isäni, lapseni isän
ne ei ikinä jää yhteen lääkeeseen millä lääkärit "hoitaa" joten kannattaa miettiä suostuuko ottamaan kaikkia reseptejä vastaan..
masennuslääkkeet poistavat oireet, eivät sairautta.
juu ei ne sairautta poistakkaa, mut omalla kohdalla olen saanut suuren avun. Lääkkeiden lisäksi joudun käymään kyllä mielenterveystoimistossakin et ei pelkkää reseptiä käteen lytätty ja lähetetty kotiin. Ihmisen on pakko nukkua jos aikoo elää. Töihin on pakko mennä ja pois voi olla vain lääkärin todistuksella, ei tässä voi vaan työttömäksikään ruveta. Ja mä kyllä mielummin syön cipralexia ku tenoxia joka on ainoa lääke josta saan nykyään unen. Bentsoihin jää niin koukkuu ja toleranssi nousee. Ennen kuin toi cipra rupes vaikuttaa oli mun annos oli jo 60mg eli ei hyvä ja ikääkin vasta 23. Ja ei valvomaankaan voi ruveta tulee vielä psykoosi ja sit vasta onki kivaa:)
ja unettomuudesta ei tie semmoinen ihminen yhtään mitään joka ei siitä itse kärsi. Jokainen joka ei pysty nukkua ei kyllä jaksa elämänpyöritystä se on kyllä ihan tosi!!! Se on kyllä jotain kamalaa mennä töihin kun ei ole silmiään ummistanut yön aikana