kenelläkään mitään kokemusta Sofianovan lääkäriasemalla lapsille annetuista hoidoista?
Yksi tapa puolustautua sosiaalitointa vastaan saattaisi olla tämäkin, jos todellista apua löytyy.
Yksi tapa puolustautua sosiaalitointa vastaan saattaisi olla tämäkin, jos todellista apua löytyy.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä lapsille annetuista hoidoista kyseisellä lääkäriasemalla..
Siksi Googlasin > sofianova
asema, jossa annetaan myös niin sanottu vaihtoehtolääketieteeseen kuuluvia hoitoja. Itse en ole Sofianovassa käynyt, mutta kerron sen, mitä tiedän ko. hoidoista.
Itse sairastin vuosia lievää migreeniä, johon eivät mitkään kipulääkkeet auttaneet. Lieväksi sanon sitä siksi, että minulla ei ollut rajuun migreenikohtaukseen kuuluvia näköhäiriöitä, eikä pahoinvointia. Mutta yleensä yön aikana alkanut lievä, toisella puolella päätä tuntuva jomotus saattoi jatkua 5-7 vuorokauttakin ja oli tosi ilkeää. Sain työterveyshuollosta lähetteen 10:een akupunktiohoitokertaan, mutta ei tarvittu edes viittä hoitokertaa, sen jälkeen ei migreenistä ole ollut tietoakaan. Nyt hoidosta on aikaa jo yli 20 vuotta ja on tosi harvinaista, jos minulla on päänsärkyä, ehkä kerran vuodessa voi tuntua väsymyksestä johtuvaa pientä jomotusta, mutta se menee nukkumalla ohi.
Toinen esimerkki on tuttavan tutusta, joka oli sairastanut vuosia vaikeaa anoreksia-bulimiaa, hänellä siis jaksot vuorottelivat, ja hänellä oli nuo molemmat syömishäiriön muodot. Hän kävi aikanaan hypnoosihoidossa ja on ollut siitä asti täysin parantunut. Voi syödä vapaasti kaikkia ruokia, eikä mitään bulimiaankaan viittaavaa ole ollut sen jälkeen. Sitä en tiedä, miten monta hoitokertaa hänen kohdallaan tarvittiin.
Luotettavat hypnoosi hoitajat ovat yleensä suggestioterapeutteja, koska hoitohan perustuu käsittääkseni itsesuggestioon. Myös joidenkin teinien syömishäiriöihin on saatu hyviä tuloksia hypnoosilla, mutta luotettava hoitaja kertoo rehellisyyden nimissä etukäteen myös sen, että jostain syystä hypnoosihoito ei tehoa kaikkiin ihmisiin. Jos esim. kovin stressaantuneen henkilön on vaikea rentoutua vastaanottamaan hoitoa, ei saavuteta samoja lopputuloksia. Hypnoosin syvyys vaihtelee eri ihmisillä, voi olla vaihteluja myös eri hoitokertojen välillä samallakin henkilöllä.
SofiaNovan hypnoositerapia maksaa 65,- kerta. En tiedä Kelan korvauksista, enkä suositeltujen hoitokertojen määristä.
sanaa luotettava, koska alalla liikkuu kaikenlaisia hihhuleita, joihin ei ole luottamista. Siis mihin tahansa hypnoosiin, kenen tahansa luo en ainakaan omaa lastani lähettäisi.
Yhtenä luotettavuuden mittarina voi mainita varmaankin lääkäriaseman yhteydessä toimimisen tai yleensä pitkän alalla toimimisen jonkin yhdistyksen puitteissa.
Ohjelman otsikko oli Lapseni pelkää ruokaa. Siinä seurattiin vuoden ajan kolmea lasta, muut olivat pienempiä, vanhin 12-vuotias. Kertanäkemältä vaikutti, että pienten kohdalla pelästyneet vanhemmat olivat jämähtäneet tiettyihin rutiineihin, joista pääsi aika helposti eteenpäin lapsipsykologi Gillian Harrisin vinkeillä ja ohjauksella. Mutta Suomessahan ei ole tuollaisiin hoitoihin erikoistuneita terapeutteja.
Vaikeampi tapaus oli 12-v ja vaikka ohjelmassa ei sanallakaan mainittu hypnoosia, niin tunnistin selvästi Harrisin käyttäneen hänen kohdalla suggestioterapiaa. Hyvin tuloksin käyttikin ja jokainen vuoden ajan seuratuista lapsista kykeni laajentamaan ruokavaliotaan.
Ohjelma nosti myös voimakkaasti esiin muistot oman lapseni syömisongelmista. Suomessa ollaan niin retuperällä niiden hoidossa kuin olla voi! Voin kuvitella, miten ihmiset ovat suhtautuneet ohjelman 12-vuotiaaseen, jolle lääkärit sanoivat vain, että lapsen on annettava syödä sitä, mitä hän pystyy syömään. Näin siitä huolimatta, että lapsi söi valtavat määrät suklaata. Suomessa olisivat naapurit ja tutut nostaneet hirveän huudon tyyliin "Ei kai se lapsi tavallista ruokaa syö, kun puputtaa suklaata tuollaiset määrät."
He eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä puhuvat. Pitäisikö lapsen antaa riutua nälässä ja lykätä vain hänen eteensä sellaisia ruokia, joita lapsi ei kykene syömään siitä huolimatta, että itkee nälästä! Kasvavan lapsen on yksinkertaisesti saatava kasvuunsa jostain tarvittu energia, oli se sitten suklaata tai mitä tahansa, vaikka roskaruuaksi leimattua, mutta arvostelijat unohtavat, että paastoava lapsi kuolee energianpuutteeseen.
En viitsi nykyään enää edes lukea esim. Hesarin keskusteluja lasten syömishäiriöistä, koska siellä tietämättömät paasaavat loputtomiin "pikku-prinsessoista, jotka on hemmoteltu piloille". Suurinta ääntä pitävät joka asiasta yleensä ne, jotka asiasta kaikkein vähiten tietävät, omasta kokemuksesta ei ole puhetta tai korkeintaan jokin lapsen normaali nirsoilu kuvitellaan syömishäiriön pohjaksi. Tuollaisilla neropateilla ei ole mitään hajua lasten todellisista syömisongelmista, joten parhaiten auttaisivat perheitä pitämällä ystävällisesti suunsa supussa.
Jos itse olisin aikanaan kuullut hypnoosin auttavan joidenkin lasten kohdalla myös syömisongelmiin, olisin epäröimättä kokeillut sitä jo alle 10-vuotiaalle, tietysti luotettavalla, tunnetulla hypnoosi-hoitajalla. Kaikille se ei tosiaan tehoa, mutta suurimmalle osalle kyllä, ainakin jonkin verran laajentaa ruokavaliota ja jotkut voivat parantua täysinkin.
Miksi ihmeessä vanhemmat eivät lapselle avun hakemisessa kokeilisi myös vaihtoehtohoitoja! Meilläkin kaikki muu Suomesta saatu hoito, hoidotta jättäminen ja lasta vammauttanut laiton huostaanotto kun on jo kokeiltu.
Luotettavalla hypnoosi-hoitajalla käynnistä kun ei ole mitään vaaraa. Tai sanotaan niin, että suurimmat "vaarat" ovat
-erehtyä huijarin vastaanotolle, jolloin sillä ei ole mitään vaikutusta
-tai lapsi ei kykene rentoutumaan niin, että suggestio toimisi
Paljon suurempi vaara on turhaan syötetyissä psyykenlääkkeissä tai Suomessa laittomista huostaanotoista, joita tehdään myös syömishäiriöiden varjolla hyvistäkin perheistä ja lapsi jää vaille oikeaa apua syömisongelmaansa huostaanotosta huolimatta.
Suomessa varmaan lapset hyötyisivät suggestio-terapiasta eniten, kuten sen yhteydessä ei mainittaisi hypnoosi-sanaa ollenkaan, niin kukaan luulottelija ja kuvittelija ei saisi siitä ennakkoluuloilla väritettyä vettä myllyynsä.
Ei Suomessa todellakaan ole kunnon hoitoa syömishäiriöihin. Ainut meidänkin saama ohje oli juuri tämä:
"Voin kuvitella, miten ihmiset ovat suhtautuneet ohjelman 12-vuotiaaseen, jolle lääkärit sanoivat vain, että lapsen on annettava syödä sitä, mitä hän pystyy syömään. Näin siitä huolimatta, että lapsi söi valtavat määrät suklaata. Suomessa olisivat naapurit ja tutut nostaneet hirveän huudon tyyliin "Ei kai se lapsi tavallista ruokaa syö, kun puputtaa suklaata tuollaiset määrät." "
Tosin minun lapseni ei syönyt mitään makeaa, ei edes karkkeja, eikä juonut limsoja tai sokeroituja mehuja. Mutta kyllä arvostelijoita silti riitti, jotka eivät todellisuudessa ymmärtäneet yhtään, mihin puuttuivat. Meillä tilanne oli pahimmillaan juuri tuo, että jos en olisi antanut lapselle niitä ruokia, joita hän pystyi syömään, hän olisi kuollut nälkään ruokalautasensa viereen. Tätä on mahdoton ymmärtää kenenkään, joka ei ole tällaista nähnyt.
Sen takia täälläkin nähdyt mesomiset tyyliin, miten lapsi syö vain roskaruokaa tuntuu niin naurettavalle. Näin minäkin tuon ohjelman ja eräänkin lapsen kohdalla oli valtava edistysaskel, että hän PYSTYI syömään hampurilaisen.
Lapseni saamat hoidot:
1) Kaksi vuotinen analyyttinen ryhmäpsykoterapia. Hoito oli lapselle raskas, mutta siitä ei ollut MITÄÄN HYÖTYÄ.
2) Kaksi kuukautta kestänyt tutkimus psykiatrisella osastolla. Lääkärit eivät osanneet neuvoa mitenkään. Tai siis ainut neuvo oli, että on annettava syödä sitä, mitä lapsi pystyy syömään, oli se sitten mitä tahansa.
3) Laiton huostaanotto ja sijoitus laitokseen. Lapsen vointi huononi silmissä. Syömiseen ei otettu paljon kantaa, uhkailtiin kyllä, mitä tapahtuu, jos heille "nirsoilee". Pitkin hampain noudatettiin lääkäreiden antamia ruokailusuosituksia. Psykiatrin lapsi sai tavata kerran 4 kk kestäneen sijoituksen aikana. Lapsi sanoi nyt tuosta vierestä, että hän kärsi siellä nälästä koko sen ajan, minkä joutui siellä olemaan.
4) Neurologisesta kuntoutuksesta lapsi on hyötynyt muuten paljon, mutta syömisongelmaan siitä ei ole ollut apua.
Lapsi haluaisi syödä monipuolisesti, mutta ei pysty. Mitähän seuraavaksi? Ehkä meidänkin pitäisi kokeilla vaikka SofiaNovan suggestioterapiaa...
PS. Lapseni söi pienenä vain pelkkää leipää, mutta mikähän rääkynä siitä täällä olisi noussutkaan, jos olisin joutunut kertomaan hänen syövän vain pizzaa ja hampurilaisia :D
Kaikki mahdolliset "joka äidin konstit" on jo vuosia sitten kokeiltu, yhden ainoaa uutta vinkkiä en ole toistakymmeneen vuoteen enää mistään keksinyt tai löytänyt. Parasta on luoda vain yhteinen ruokahetki niin mukavaksi ja rentoutuneeksi kuin ikinä osaa, niin lapsi kykenee syömään edes niin sanotun oman ruokavalionsa mukaisia ruokia.
läpi hypnoosihoidon ja se auttoi. Kyse oli nimenomaan syömisongelmista ja hoidon aikaan lapsi oli 13 vuotias.
tai vaihtoehto on parempi kuin laiton huostaanotto johonkin lumehoitoa antavaan hirveään laitokseen, joita Suomi on tällä hetkellä väärällään.
Suomessa ei ole tieto-taitoa parantaa syömishäiriöitä, ei edes ongelmasyömistä, jotka ovat kaksi eri asiaa.
Ainut vanhempien saama neuvo meidän erikoislääkäreiltämme on antaa lapsen syödä juuri sitä, mitä hän pystyy syömään, sitten tehdään huostaanotto, eikä huostaanotetulle ole sen kummemmin hoitoa syömisongelmiin, koska sitä ei ole koko tässä maassa! Ihan turha tulla tietämättömien piipittämään, että hoitoa on, koska se on vain lapsen säilyttämistä jollain psykiatrisella osastolla kuukausien ajan ja kun lapsi kotiutuu - siis hoitoyksikön henkinen väkivalta loppuu - oireet palaavat ennalleen. Sekö muka on hoitoa! Edes noita lumehoitopaikkoja ei ole kuin muutama kymmen ja se on törkeän vähän koko maan tarpeeseen nähden. Aivan sama koskee aikuispotilaita, joten vähän ontuvaa vedota siihen, että oireiden uusiminen johtuisi potilaan paluusta "huonoon kotiinsa".
Lapsen syömisongelmat aiheuttavat helposti valtavaa tuskaa, huolta ja stressiä koko perheelle. Tämä ketju on taas yksi osoitus siitä, että vanhemmat ovat valmiita kokeilemaan IHAN MITÄ TAHANSA saadakseen lapsen paranemaan. Ja kyllä kannattaa kokeillakin, että aiheettomalta, turhalta ja lasta parantamattomalta huostaanotolta vältyttäisiin. Laitoksissa nämä lapset kiusataan nälällä, pelottelulla ja uhkailulla henkihieveriin, kun kotona sentään lääkäreiden ohjetta noudatetaan, että lapsen annetaan syödä edes sitä, mitä pystyy syömään.
Siitähän sitten palstoilla huuto ja haukkuminen nousee, jos se sattuu olemaan esim. hyvin sokeripitoista tai muuten sellaista, mikä katsotaan terveellä ihmisellä epäterveelliseksi. Mitenkähän nuo haukkujat toimisivat siinä tilanteessa? Tappaisivatko lapsen nälkään vai alentuisivatko pakkosyöttämiseen? Jälkimmäistä jopa meidän tumpelot psykiatrimme kuitenkin kehottavat ehdottomasti välttämään.
Jos siis lääkäreiltämme puuttuu tieto-taito näiden ongelmien parantamiseen, niin miten se muka oikeuttaa huostaanottoon? Ja jos vanhemmat onnistuvat omalla kustannuksellaan hankkimaan lapselle PARANTAVAA hoitoa, niin kyllä sen kuuluisi olla Kela-korvattavaa. Vai huutavatko huostahullut tähänkin, että lapsella ei ole oikeutta perustuslain muille kansalaisille lupaamaan julkiseen terveydenhoitoon?
Yksi tapa vastustaa laittomia huostaanottoja, jos on kyse lapsen syömishäiriöstä tai ongelmasyömisestä:
http://www.terveysinfo.fi/uutiset/artikkeli_lue/556
Hypnoosi- ja suggestioterapia
Mitä hypnoosi on?
Hypnoosissa on kysymys luonnollisesta, jokaisen kokemuspiiriin kuuluvasta ilmiöstä. Hypnoositila on tajunnantila valveillaolon ja unen välillä. Samankaltaisesta tilasta saatetaan käyttää myös nimiä syvärentoutuminen, nirvana, transsi, mietiskely jne. Hypnoosissa ihminen voi olla hyvin rentoutunut tai aktiivinen, täydellisesti johonkin tehtävään keskittynyt. Hypnoositilassa ihminen on luova ja löytää yhteyden helpommin sisäisiin voimavaroihinsa. Samanaikaisesti suggestioalttius lisääntyy ja oppiminen tehostuu. Hypnoositila auttaa myös elimistön erilaisia toimintoja tasapainottumaan. Hypnoositilassa ihminen on täysin tietoinen ympäristön tapahtumista; hän kykenee tarvittaessa helposti palaamaan takaisin tietoiseen tilaan. Ulkoiset häiriöt eivät vain enää häiritse keskittymistä olennaiseen. Hypnoositilan syvyys vaihtelee eri ihmisillä. Osalle ihmisistä hypnoosiin meno on nopeaa ja helppoa. Toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa ja yksilöllisemmän työskentelytavan. Hypnoosiohjaajan ja asiakkaan vuorovaikutussuhteen toimivuus on myös merkittävä tekijä. Jokaiselle löytyy jokin tapa tai hypnoosiohjaaja, joka saa hänet hypnoosiin. Periaatteessa kaikki hypnoosi on itsehypnoosia ja on vaan tunnistettava itsekullekin parhaiten sopiva malli. Hypnoosisyvyydelläkään ei välttämättä ole olennaista merkitystä lopputuloksen kannalta. Harjoittelun myötä kyky syvempään hypnoositilaan paranee jokaisella.
Hypnoosi- ja suggestoterapia
Hypnoosi- tai suggestoterapia on lyhytterapiaa. Suggestoterapiaistunnon aikana tehdyt harjoitukset ja annetut suggestiot toimivat mielen tiedostamattomalla tasolla automaattisesti tukien tietoista tavoitteenasettelua. Suggestoterapia on vuorovaikutteinen tapahtuma, joka rakentuu asiakkaan maailmankuvan, arvomaailman ja moraalin kunnioittamiselle.
Suggestoterapiassa tapaaminen rakentuu keskustelusta, asiakkaan haastattelusta ja itse hypnoosityöskentelystä. Sen aikana käytetään suggestioita ja tehdään erilaisia mielikuvaharjoituksia, jotka luodaan yksilöllisesti asiakkaan tavoitteiden tueksi.
Mihin ja kenelle hypnoosi sopii?
Hypnoosia ja suggestoterapiaa voidaan soveltaa monella eri alalla. Useimmiten niitä käytetään varsinaisen terapian lisäksi valmennuksen ja itsensä kehittämisen apuvälineinä, tukemaan tavoitteiden saavuttamista. Terapiassa yleisimpia käyttöalueita ovat erilaiset pelot ja jännitystilat, unettomuus, uupuminen, syömishäiriöt, kivun hallinta, psykosomaattiset oireet sekä itsetunnon, stressinhallinnan ja henkisen suorituskyvyn kehittäminen. Erilaisten addiktioiden, tupakka-, alkoholi- ym. riippuvuuksien hoidossa on suggesto- ja hypnoositerapialla saatu aikaan hyviä tuloksia. Myös allergioita ja yliherkkyyksiä on mahdollista hoitaa näillä menetelmillä. Synnytysvalmennus, urheilun psyykkinen valmennus ja esiintymisvalmennus ovat samoin esimerkkejä hypnoosityöskentelyn kohdealueista. Hypnoosia voidaan soveltaa myös työnohjauksessa ja työyhteisöjen koulutuksessa.
Hypnoosi sopii periaatteessa kaikille ihmisille. Yleensä kuitenkin varotaan hypnoosin käyttämistä rajatila ja psykoosipotilaiden kanssa.
Ketkä soveltavat hypnoosia?
Hypnoosin taitajilla on hyvin monenlainen tausta ja peruskoulutus. Monet käyttävät hypnoosia lisävälineenä omassa ammatissaan lääkärinä, psykologina, sairaanhoitajana, fysioterapeuttina, opettajana, valmentajana, terapeuttina jne ja osalla se on päähoitomuoto.
Näistä hypnoosin ammattilaisista löytyy tietoja mm Suomen hypnoosiyhdistys ry:ltä, Tieteellinen hypnoosi ry:ltä ja Hypnoosliitto ry:ltä, joiden rekisterissä olevat terapeutit ovat sitoutuneet mm yhdistysten internet sivuilla näkyvien eettisten sääntöjen noudattamiseen
Lisätietoja
Seuraavien kotimaisten yhdistysten kautta saa lisätietoa hypnoosista, suggestoterapeuttien ja hypnologien yhteystietoja sekä tietoja yhdistysten järjestämistä koulutuksista.
Suomen Hypnoosiyhdistys ry.
· Palvelunumero 010 8504 767
www.shy.fi ja www.hypnologia.com
Hypnoosiliitto ry
www.hypnoosiliitto.fi
Tieteellinen hypnoosi
www.hypnoosi.net
Lisätietoja myös kirjoittajalta:
Suggestoterapeutti
SHY Timo Lehti,p. 050-512 4219
[email protected]
www.shy.fi/timolehti
sanoa ainakin sen, että koska syömisongelmaan ei tämän maan koululääketiede voi tarjota parantavaa apua, niin tuskinpa varsinaiseen syömishäiriöönkään.
Meillä on kokeiltu
- analyyttinen ryhmäpsykoterapia 2 vuotta, vaikka "hoito" oli meille molemmille älyttömän raskas, mitään hyötyä syömisongelmaan siitä ei ollut
- vuosi turhia perheneuvolakäyntejä, josta emme saaneet kuitenkaan lähetettä neurologian puolelle, valehdeltiin, että psykiatrin puolelta kirjoitetaan tarvitut lähetteet, "tämä on meidän käytäntö"
- 2 kk psykiatrisella tutkimusosastolla, jossa vasta uskottiin monen vuoden aikana antamani kuvaukset siitä, miten vähän lapsi syö
- lapsi sai väärän diagnoosin, väärän lääkityksen ja lähetteen psykiatriseen hoitoon, vaikka ei psykiatrinen potilas ollutkaan
- psykiatrian tutkimusosastolla kiellettiin neurologisen ongelman olemassa olo, kirjoitettiin jatkohoitolähete pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon
- koska sairaalapaikkaa ei saanut hoitotakuulain puitteissa, pikalähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle 2 vuotta kestävään intensiivihoitoon
- lastenkoti vaati tehtäväksi laittoman huostaanoton, vaikka sosiaalitoimi ei löytänyt kodistamme huostaanottoperusteita
Näistä huostaanotoista Päivi Lipponen teki kirjallisen kysymyksen hallituksen kyselytunnilla, mutta osan lasten peruspalveluista romahduttaneet poliitikot vain hymistelivät tälle laittomuudelle, eikä asiaan puututtu siten kuin olisi tehty, jos asiat haluttaisiin hoitaa lakien mukaan ja lasten ihmisoikeuksien mukaisesti.
- lapsen vointi romahti muutamassa kuukaudessa niin kaikkine kaltoinkohteluineen niin, että en palauttanut häntä enää laitokseen
- järkyttynyt sossu purki huostaanoton ja lapsi sai jäädä kotiin sillä suunnitelmalla, että sairaala antaa uuden jatkohoitolähetteen
- Lastenlinnan ylilääkäri kielsi sairaalaa kuitenkin antamasta meille vastaanottoaikoja, koska "lapsella oli ollut hyvä hoitopaikka, mutta vastoin suunnitelmaa lapsi kotiutettiin".
- kotiutumisen jälkeen kesti 8 kk, ennen kuin oikea dg saatiin yksityiseltä lääkäriasemalta
- sen jälkeen pääsimme vasta Lastenlinnan neurologian osastolle, jonne piti odottaa puoli vuotta, osastojakson jälkeen saimme kuntoutussuunnitelman, jonka saamisene lapsella olisi ollut täysi oikeus ilman laitonta huostaanottoakin
- ja taas kesti odottaa liki vuoden, ennen kuin kuntoutus alkoi
Neurologinen kuntoutus on ainut, josta lapsi on hyötynyt ja kovasti onkin. Mutta syömisongelmaan ei ole ollut avainta heilläkään. Voin sanoa kolme asiaa, joilla tätä lasta on vammautettu ja oikeaan hoitoon pääsyä estetty. Ne ovat tarhassa tapahtunut pakkosyöttö, väärä hoitoonohjausjärjestelmä, joka kulkee aina psykiatrian puolen kautta ja laiton huostaanotto.
Olisi säästetty aikaa rutkasti ja lapsi säästetty laittoman huostaanoton traumoilta, jos olisin perheneuvolan sijasta hakeutunut aikanaan suoraan yksityiselle puolelle, mutta laittomien huostaanottojen salaaminen saa aikaan sen, että normaali vanhempi ei voi kuolemakseen kuvitella sellaista Suomessa tapahtuvan. Tavallinen vanhempi uskoo Suomen olevan oikeusvaltio, eikä tule edes mieleen, että lapsi voisi terveydenhuollossa kohdata mitään laittomuutta, törkeästä kaltoinkohtelusta puhumattakaan.
Viranomaisrikosten ja poliitikkojen salailu omista perusturva- ja lasensuojelurikoksistaan saa aikaan turhaa vanhempien haukkumista, joka edelleen ylläpitää lapsia kaltoinkohtelevia järjestelmiä myös perusopetuksen puolella.
ainut apu löytyy vaihtoehtolääketieteen puolelta. Ulkolaisista tv-sarjoista nähdyt kikkailut auttavat vain joitain pieniä leikki-ikäisiä, en vähättele niitä ollenkaan, monille perheille niistä on suunnatton apu. Mutta Suomessa ei ole edes sitä vastaavaa apua missään tarjolla.
Ei pakkosyöttökään aiheuta sellaista traumaa kaikille lapsille kuin jos kohteena on erilaisista aistiyliherkkyyksistä kärsivä AS-lapsi. Ja pakkosyöttöäkin on eriasteista alkaen siitä, että hoitaja istuu vieressä ja tuntikausien ajan lasta istutetaan paikallaan, kunnes lautanen on tyhjä. Ja sitten on toinen äärimmäisyys, että lapseen käydään käsiksi, yksi pitää käsiä selän takana, toinen vääntää suuta väkisin auki ja kolmas lappaa ruokaa suuhun niin paljon kuin lapsi oksentamiselta ja itkemiseltä pystyy nielemään. Näin lapsia "autettiin" Hakuninmaan tarhassa Helsingissä ainakin vielä 90-luvun lopulla.
Koulussa lapsi joutui näkemään nälkää 3 ensimmäistä vuotta, koska eväiden vienti kouluun oli ehdottomasti kielletty. Vaikka ei ihan suoraan sanottukaan, niin asenne oli ilmeisesti se, että "kyllä koulussa opetetaan lapsi syömään, koska äiti on ollut niin tumpelo, että ei ole sitä kotona osannut opettaa." Vasta koulun vaihdon ja oikean dg:n myötä eväät koulussa sallittiin.
Syömishäiriöliiton kautta tutustuimme myös lukuisiin perheisiin, joiden lapsella on varsinainen syömishäiriö, eikä heistä yksikään ole varsinaisesti parantunut Suomessa annetusta koululääketieteen "hoidosta". Tämä alue on meillä niin laiminlyöty kuin olla voi ja varmaan hyvä bisnesidea olisikin jolle kulle tuoda tähän maahan todella auttavaksi todettua hoitoa, jota muualla kyllä on saatavissa.
Pelkkä huostaanottojen tyrkyttäminen näihin ongelmiin on törkeää ja älytöntä. Huostahullut tietysti tietämättömyyttään lietsovat tilannetta vielä paasaamalla, että "varmasti taustalla on joitain muutakin syytä kuin lapsen syömättömyys". Ei tosiaan tarvitse olla. Esim. viime keväänä täällä kirjoitti joku huolestunut äiti, joita uhkasi huostaanotto. Mitähän sille perheelle kuuluu nyt?