Sopiva spanieli meille

Ihan uskomattoman helppo koira, ei tuhoa, ei jyrsiä, helppo oppinen, mutta välillä jopa ärsyttävän halukas osallistumaan ihan kaikkeen mahdolliseen. Siis joka kodinaskareeseen se osallistuu, pyykkien laitosta siivoukseen. Sisällä ja ulkona. Oppii huomattavan paljon nimenomaan mallia katselemalla. On uskomattoman kova lasten perään, ja ihmisrakkaus on ihan spanielimaisissa lukemissa:) Luulin omistaneeni aiemminkin helppoja koiria, mutta tämä on ihan huippu. Tosin hiukan "tylsäkin". Noh, tapaturma-altis on jonkin verran, mutta meillä on alusta asti keskitytty myöskin maltin kehittymiseen, ja isoimman kohelluksen pois jäämiseen. Tästä meitä varoiteltiin, joten siksi. Samoin kyllä kiinnitettiin huomioita siihen, että koira ei jää "jaloisspyörijäksi", se oli aika kiinni ihmisessä alkuun. Siis suhteessa muihin pentuihimme.

Tarvitsee paljon aktiviteettia, tarvitsee myöskin johdonmukaisuutta. Jonkin verran on pehmeä, eli koulutus vain pehmein keinoin. Mutta toisaalta, ei tuo sen kummempia tarvitsekaan. Noh, uhmaahan se joskus, mutta se on aikalailla pientä verrattuna melkein mihin vaan koiraan. Liikkumista se rakastaa, ja myöskin kiipeilyä. Voin kuvitella, että kun se on jo täydessä kunnossaan ja ihan aikuinen, ei se tahdo saada sitä kyllikseen.

Koko on kätevä, ja turkin laatu helppo. Trimmattava, mutta ei iso homma, varsinkaan jos ei näyttelytrimmiä tarvitse. Meillä ei vielä mitään terveysongelmaa, mutta koira on nuori vielä. Ollaan tarkkoja ruoan kanssa, ettei tulisikaan (lähinnä korvat).

Ja niin, meillä siis lapsia. Haukkuu jonkin verran, mutta meillä sitä rajoitetaan. Kotona sisällä lähinnä nukkuu ja torkkuu, siis silloin kun ei ole mitään askareita meneillään. Pihalla viihtyy, paitsi sadetta inhoaa. On todellinen vesipeto, lenkilläkin kaikki kosteikot ovat isompi innostuksen aihe kuin toiset koirat esim. Toki koirat eivät ole ongelma, mutta en osaa sanoa miten yleensä, meillä ei ainakaan ole mitään pelkoa tai arkuutta muihin koiriin ilmennyt, mutta on ihan alusta asti niin paljon eri koiria nähnyt, ettei ole oikeastaan ollut muuta mahdollisuuttakaan.

Vertailla en osaa, meillä kun valinta kääntyi welshiin lähinnä koon ja helppohoitoisen turkin vuoksi. Muita ei edes harkittu. Mutta ei se huono valinta ole ollut, moni asia on vaan yllättänyt. On ollut niin erilainen koira kuin mitkään aikaisemmat koiramme. Kaikki on ollut hiukan liiankin helppoa, kuten sisäsiisteyskasvatus. Ja sitten toinen isohko ylläri oli se, miten erilailla koira käyttäytyy luonnossa ja hihnassa. Se on metsässä kuin kotonaan, ja kuin eri koira kuin muualla. Siis edelleenkin, kun vertaan eri rotuisiimme, jotka ovat eläneet samoissa olosuhteissa ja saaneet samoja kokemuksi. Jo pentuna se näkyi mm siinä, että koira alkoi samantien metsään tai luontoon mennessään työskenetelmään. Myöskin uiminen on todella verissä, rakkaus veteen sai sen löytämään jokaikisen kosteikon, ja uimaankin se oppi vajaa nelikuisena. Uimapaikoiksi ennen sitä kelpasi mm vesikuppikin. Koska koira rakastaa vettä kaikessa muodoissaan, on ollut tosi helppoja kaikki pesut ja suihkutukset.

Tässä meidän kokemukset yhdestä rodusta. JOs siitä teille yhtään apua on, kun vertailla en osaa. Mutta kasvattajat kyllä muuten kertovat myöskin mielellään. Katsoppas vaikka sieltä kennelliiton tietokannasta. Myös paljon muutakin hyödyllistä tietoa löytyy sieltä:)