Oon löytänyt nää sivut vasta pari vuotta sitten!
Jos nimittäin oisin lukenut näitä sivuja aiemmin, olisin edelleen koiraton. :(
En ikimaailmassa olisi uskaltanut ottaa pentua joka nyt kolmevuotiaana on kertakaikkisen ihana perheenjäsen. Ja kyllä vaan: perheenjäsen! Tosta karvakasasta huolehditaan yhtä hyvin kuin aikoinaan huolehdin pienistä lapsosistani. Mutta niin paljon oon nyt lukenut näiltä sivuilta kaikenlaista, että kyllä ois menny pupu pöksyihin koiraa hankkiessa!
Tämä karvakasa on sekotus metsästys- ja paimenkoiraa. Varmaan löytyy sukupolvien takaa muutakin mitä ei ulkonäöstä voi äkkiseltään päätellä. Emä on ihan puhdasrotuinen Karjalankarhukoira (riista- ja vahtiviettinen), isässä ainakin dallua, shelttiä (=pienikokoisuus muhkea kaulus) ja ties mitä muuta. Vahinkopentuna putkahti maailmaan, haulikon alta pelasti perheen tytär ja kaikki kuusi pentua saivat elää luovutusikään asti. En tiedä, mitä muille pennuille kuuluu. Enkä edes halua tietää. Tää koira on mun, enkä tarvii mitään yhteydenpitoa emän tai muiden pentujen omistajiin.
Mulle tää rekku oli arvoitus tullessaan, niinkuin mäkin sille. Yhdessä ollaan opittu toisistamme paljon. En yritä väkisin tappaa riista/vahtiviettiä, mut en myöskään vahvista niitä turhanpäiten. Vaikka se ois muuten tosi helppoa ja joillekkin jopa houkuttelevaa. :) Suojeluviettiä löytyy myös, sitäkin koulutetaan pois.
Oon joskus miettinyt, että tää mein rekku ois varmaan väärissä käsissä ihan tappaja! Niin paljon löytyy ihan lähipiirissä ihmisiä mitkä kuvittelee että koira oppii koirien tavoille itsestään. Ei tarvii komentaa eikä vaatia mitään, kyllä koirasta tulee "koira" kunhan se aikuistuu. HAH!!!
Monta tilannetta on ollut, kun koira "haastaa" jonkun tekemään oman tahtonsa mukaan. Olen kieltänyt ottamasta haastetta vastaan. No, jotkut siihen haasteeseen suostuu ja sitten ollaan viikon päästä ihmeissään että miks se koira murisee mulle kun en tänään haluakkaan rapsuttaa?
Oonkin pähkäillyt, että onko oikeesti mukana elävien ihmisten kouluttaminen vaikeampaa kuin koiran kouluttaminen??? Meillä koira ilmoittaa hyvin kovaäänisesti ovikellosta
Jos nimittäin oisin lukenut näitä sivuja aiemmin, olisin edelleen koiraton. :(
En ikimaailmassa olisi uskaltanut ottaa pentua joka nyt kolmevuotiaana on kertakaikkisen ihana perheenjäsen. Ja kyllä vaan: perheenjäsen! Tosta karvakasasta huolehditaan yhtä hyvin kuin aikoinaan huolehdin pienistä lapsosistani. Mutta niin paljon oon nyt lukenut näiltä sivuilta kaikenlaista, että kyllä ois menny pupu pöksyihin koiraa hankkiessa!
Tämä karvakasa on sekotus metsästys- ja paimenkoiraa. Varmaan löytyy sukupolvien takaa muutakin mitä ei ulkonäöstä voi äkkiseltään päätellä. Emä on ihan puhdasrotuinen Karjalankarhukoira (riista- ja vahtiviettinen), isässä ainakin dallua, shelttiä (=pienikokoisuus muhkea kaulus) ja ties mitä muuta. Vahinkopentuna putkahti maailmaan, haulikon alta pelasti perheen tytär ja kaikki kuusi pentua saivat elää luovutusikään asti. En tiedä, mitä muille pennuille kuuluu. Enkä edes halua tietää. Tää koira on mun, enkä tarvii mitään yhteydenpitoa emän tai muiden pentujen omistajiin.
Mulle tää rekku oli arvoitus tullessaan, niinkuin mäkin sille. Yhdessä ollaan opittu toisistamme paljon. En yritä väkisin tappaa riista/vahtiviettiä, mut en myöskään vahvista niitä turhanpäiten. Vaikka se ois muuten tosi helppoa ja joillekkin jopa houkuttelevaa. :) Suojeluviettiä löytyy myös, sitäkin koulutetaan pois.
Oon joskus miettinyt, että tää mein rekku ois varmaan väärissä käsissä ihan tappaja! Niin paljon löytyy ihan lähipiirissä ihmisiä mitkä kuvittelee että koira oppii koirien tavoille itsestään. Ei tarvii komentaa eikä vaatia mitään, kyllä koirasta tulee "koira" kunhan se aikuistuu. HAH!!!
Monta tilannetta on ollut, kun koira "haastaa" jonkun tekemään oman tahtonsa mukaan. Olen kieltänyt ottamasta haastetta vastaan. No, jotkut siihen haasteeseen suostuu ja sitten ollaan viikon päästä ihmeissään että miks se koira murisee mulle kun en tänään haluakkaan rapsuttaa?
Oonkin pähkäillyt, että onko oikeesti mukana elävien ihmisten kouluttaminen vaikeampaa kuin koiran kouluttaminen??? Meillä koira ilmoittaa hyvin kovaäänisesti ovikellosta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan olisin voinut saman kirjoittaa. Oma järjenkäyttö on sallittua. Todellakin. Kiitos muistutuksesta noiden muidenkin tällä palstalla tappelevien ja vänkäävienkin puolesta.
Kyllä näiltä palstoilta saa aina niin "asiantuntevia" vastauksia, että aremmalla saattaisi tosiaan se koira jäädä hankkimatta. Esimerkkejä löytyy vaikka miten. Esim. kyselet jostain koirienkoulutus oppaasta, niin yksikään niistä ei ole kelvollinen. Mikä kelpaa yhdelle ei kelpaakaan toiselle. Täällä on usein mielipiteet niin jyrkkiä, että itse asia hukkuu niiden alle: neuvojen antaminen.
En kiellä, etteikö täältä saisi myös hyviä neuvoja ja ohjeita, joskus niitä on vain kovin vaikea suodattaa kaiken muun seasta.
On aivan selvää, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä myös koiriin liittyen. Siksi on myös selvää, että jos yksi tykkää jostain koirankoulutusoppaasta, niin toinen tietenkään ei.
Itse korostan aina omaa ajattelua ja omaa järjenkäyttöä. Vinkkejä voi kysyä, mutta suoraan ei saisi mitään hyväksyä ehdottomana totuutena. Oikea tapa löytyy aina oman koiran kanssa oman järjen mukaan arjessa touhutessa.
Mielipiteet on tietysti jyrkkiä, koska monilla ihmisillä on valtava halu olla aina oikeassa. Ja netissä voi olla paljon jyrkemmin nimettömästi oikeassa kuin kasvotusten olisi mahdollista.
on joskus melkoisen hörhöä porukkaa, jotka vastaavat myös hanakammin. Mutta kyllä vaikka arveluttaa oman näkemyksen tuominen esille niin se kannattaa silti tehdä. Siinä ei itse kuitenkaan menetä kuin maineensa joka ei vaihtuvalla nimimerkillä kirjoittaen mitään haittaa. Mutta se joku muu saattaa saada siitä mielipiteestä paljonkin irti. Huonot kommentit voi tosiaan vain suodattaa pois.