Tilanne tämä: Yritys aloitettu 08/09, eli vuosi alkaa olla täynnä. Tällä viikolla olin jo varma raskaudesta. Eilen tein clearbluella hyvin hailakan ns. pistehaamun - ja tänä aamuna alkoivat taas menkat, 2 päivää myöhässä. Miten ihminen voi säilyttää järkensä tässä, kun melkein joka viikko naamalle lentää näitä "puun takaa" raskausuutisia? Meikäläisellä on nyt edessä laparoskopia ja miehellä sperman tutkiminen...
En tiedä, että pitäisikö unohtaa koko homma. Se suru ja henkilökohtainen epäonnistumisen tunne vain kasvaa joka kuukausi...Tää lapsiasia on tehnyt elämästä niin raskasta, kun tärppiä ei kuulu. Tuntuu, että en voi edes elää normaalisti, kun pelkää kaiken (kovan treenin, kahvin, alkoholin, joittenkin ruokien, valvomisen ym.) heikentävän raskautumisen mahdollisuutta. Kaikki mahdolliset raskausoireetkin on käyty läpi (lämmöt, itkuisuus, tyyneys, mahan ja rintojen turpoaminen, äklötys kahviin, kirkas valkkari, paksu vaalea valkkari, lievä huimaus, väsymys, terästynyt hajuaisti, kylmä hiki...). En ole vielä siinäkään iässä, että vaihdevuodet tulisivat kyseeseen...Tuntuu, että kehossa tehdään koko ajan jotain epäonnistunutta luonnontieteellistä koetta.
Huoh, kiitos, jos joku jaksoi lukea...Tämä menkkojenalkamisaamu on vaan aina niin paha, että nyt en jaksanut enää kuin piirtää kalenteriin ison kyyneleen...
En tiedä, että pitäisikö unohtaa koko homma. Se suru ja henkilökohtainen epäonnistumisen tunne vain kasvaa joka kuukausi...Tää lapsiasia on tehnyt elämästä niin raskasta, kun tärppiä ei kuulu. Tuntuu, että en voi edes elää normaalisti, kun pelkää kaiken (kovan treenin, kahvin, alkoholin, joittenkin ruokien, valvomisen ym.) heikentävän raskautumisen mahdollisuutta. Kaikki mahdolliset raskausoireetkin on käyty läpi (lämmöt, itkuisuus, tyyneys, mahan ja rintojen turpoaminen, äklötys kahviin, kirkas valkkari, paksu vaalea valkkari, lievä huimaus, väsymys, terästynyt hajuaisti, kylmä hiki...). En ole vielä siinäkään iässä, että vaihdevuodet tulisivat kyseeseen...Tuntuu, että kehossa tehdään koko ajan jotain epäonnistunutta luonnontieteellistä koetta.
Huoh, kiitos, jos joku jaksoi lukea...Tämä menkkojenalkamisaamu on vaan aina niin paha, että nyt en jaksanut enää kuin piirtää kalenteriin ison kyyneleen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa koska tiedän ton tunteen paremmin kuin hyvin.. Tänään kuulin taas, että yks tuttu odottaa vauvaa ja kovasti yritin olla hänen puolestaan iloinen ja tavallaan tottakai olenkin, mutta ensimmäisenä tuntu se jo niin surullisen tutuksi tullut katkeruuden kirpaisu.. Miksei koskaan mulle? Ja miks niiden helvetin menkkojen täytyy aina vaan alkaa??!
Eilinen oli kyllä kauhea päivä. Pettymys oli taas niin murskaava ja olin myös fyysisesti todella kipeä...Kauanko teillä on yritystä takana? Oletko jo ollut tutkimuksissa? Itselläni on tosiaan ma ajanvaraus laparaskopiaan edessä...
Samoja tuntemuksia täällä, tosin meikkä vasta 8 kk yritystä takana mut on se silti vaan niin raskasta. :( nyt tosin päätin et lopetan kaikki ovis tikuttelut, päivien laskemiset ym ym ja mennään nyt pari kuukautta fiiliksellä et tulee sitte ku on tullakseen.
Nimittäin en enää halua kokea samaa pettymyksen tuskaa minkä koin kesäkuus ku menkat taas jälleen alkoi. Tuolloin olin aivan varma et nyt oon jo raskaana ku olin ekaa kertaa ottanu ovistikut käyttöön ja saanu niiden avulla bongattua oviksen..kunnes sitte ne menkat alko kuitenkin. :( kaikki tehtiin mitä kehotettu eli seksiä joka päivä 4 päivän ajan ovisten aikaan jne jne..vaan ei mistään apua. :( sillo itkin todellakin 3 päivää putkeen ja samaan syssyyn kuulin täysin yllättäen et kaveri joka ei ollut edes yrittänyt raskautta ni olikin tullu raskaaks..ja siihen murruin minä! :(
Mut sain jotenkin kuitenkin lopetettuu tuon tuskan sisältäni ja päätin et nyt loppuu et tää menee jo ihan älyttömyyksiin ku saa jo rajun itkukohtauksen ku menkat alkaa..
Nyt ollaan siis ihan diilispohjalla, yrittäminen sinällään lopetettu ja vaan katotaan mitä tapahtuu. :) ja jos ei vuoteen oo tullu tulosta ni sit tutkimuksiin. :)
tosiaan vuosi täynnä, ja tuntuu, että seison jonkin kuilun partaalla. Lapsettomuus on nyt ihan tosiasia, eikä enää kuukaudesta toiseen jatkunutta huonoa tuuria. Pelottaa, että tästä alkaa vuosia kestävä kuluttava prosessi tutkimuksineen ja hoitoineen, toivoineen ja pettymyksineen...Pelkään, että hukkaan useita elämäni vireitä vuosia jonkin takia, mitä en voi ehkä koskaan saada - mutta siltikään en voi antaa periksi ja unohtaa vauvahaaveita...
Toivotaan kovasti plussia meille kaikille :)!
Että vaikka nyt näyttäis siltä, että et saa koskaan luomuna lasta niin voi hyvinkin olla et sit ku ne tutkimukset on tehty ni teissä ei kummassakaan todeta mitään vikaa. :) eli toisinsanoen liika asialla stressaaminen voi myöskin aiheuttaa sen ettei se onnistu..eli siis ku miettii ja stressaa sitä liikaa.
Nimittäin muutama mun tuttu on kokenu just tuon et tehty kaikki tutkimukset mistä ei oo mitään löydetty ja sit jokunen kuukaus sen jälkeen onkin tullu luomuna raskaaks. :)
Mutta hyvähän se on tottakai tutkia tuo asia! :)
Jaksamista! =)
luin keskustelunne, ja sanon kans, että tiedän esimerkiksi tapauksen missä lasta oli yritetty vuosia ilman tulosta, ja asiaa "liikaa" mietitty ja vatvottu, eikä mitään tapahtunut, niin pariskunnalla alkoi taloprojekti ja muita asioita pyöriä mielessä, niin kappas, lapsi tulossa.. :) tsemppiä! itselläni vasta orastava vauvakuume..ei ajankohtainen asia vielä, mutta tullu nyt lueskeltua näitä keskusteluja ja ympärillä vauvabuumi menossa.. itselläni on tilanne, että miehellä on lapsi.. ja voin kertoa, että välillä pelkään, mitä jos en itse voikaan saada lasta ym..
Me yritimme kolme vuotta, josta suurimman osan ajasta laskeskelin "oikeat päivät yrittää". Lueskelin netistä kaiken mahdollisen lapsen saamisesta, ja yritin tulkita merkkejä oikein. Ja petyin kerta kerran jälkeen, kolme kertaa raskaustestikin näytti plussaa, vielä toistettuna, mutta sitten mondeot jo melkein alkoivatkin. Alkoi mennä luottamus ensinnäkin lapsen saamiseen, ja testeihin en luottanut enää lainkaan. Ja vaikka olinkin tavallaan iloinen muiden raskauksista, niin olin kyllä myös niin kateellinen, että välillä pisti oikein vihaksi! Hyvä, etten alkanut vihaamaan lapsia - kai jonkinlaista käänteispsykologiaa: jos inhoaisin vauvoja, niin ei niin väliksi, vaikkei niitä tulisikaan.
Lääkärille meneminen oli usein mielessä, mutta sitten noin kolme vuotta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen olinkin raskaana, ja nyt meillä on vuoden ikäinen tytär! En silti tiedä, neuvoisinko odottamaan kolmea vuotta ennen tutkimuksia, se on pitkä aika kokea toistuvia pettymyksiä, jos jokin olisikin perustavanlaatuisesti pielessä.