Moi!
Mulla on suuri ongelma... :( Mä oon menettänyt ruokahaluni. Kouluruokailussa en ole käynyt "huvin vuoksi" kahteen vuoteen ja siitä se sitten on lähtenyt. En syö enää lounasta/päivällistä, koska "en tarvitse". Ennen napostelin aina kaikkea pientä kuten karkkeja jos tuli kesken päivää nälkä, mutta nyt ei enää huvita niitäkään syödä. Olen LIIAN NIRSO! Mikään ei maistu eikä huvita. Aivan kuin olisin liian laiska edes avaamaan jääkaapin ovea! :D En tod. tunne olevani läski, vaan oon tyytyväinen kroppaani. MÄ VAAN EN _VOI_ SYÖDÄ! Ei onnistu millään. En saa suuta avattua vaikka istuisin tunnin voileipä kädessä...! Lisäksi mulla on kokoajan kamala jano joudun roudaamaan vesiputeleita aina mukana. Tää on aika noloa, sillä vaikka mulla ois nälkä, ei onnistu syöminen. Ja jos jossain esim. jossain ruuassa on joku jota luulen roskaksi, heitän koko ruuan pois vaikka se olisi lempiruokaani. Ei onnistu. Suljaan aina ruoka-ajat jotenkin. Auttakaa mua!!:( En voi edes puhua kenellekään aikuiselle asiasta, mutta äiti on kyllä huomannut että jokin on vialla. Apua!!
Mulla on suuri ongelma... :( Mä oon menettänyt ruokahaluni. Kouluruokailussa en ole käynyt "huvin vuoksi" kahteen vuoteen ja siitä se sitten on lähtenyt. En syö enää lounasta/päivällistä, koska "en tarvitse". Ennen napostelin aina kaikkea pientä kuten karkkeja jos tuli kesken päivää nälkä, mutta nyt ei enää huvita niitäkään syödä. Olen LIIAN NIRSO! Mikään ei maistu eikä huvita. Aivan kuin olisin liian laiska edes avaamaan jääkaapin ovea! :D En tod. tunne olevani läski, vaan oon tyytyväinen kroppaani. MÄ VAAN EN _VOI_ SYÖDÄ! Ei onnistu millään. En saa suuta avattua vaikka istuisin tunnin voileipä kädessä...! Lisäksi mulla on kokoajan kamala jano joudun roudaamaan vesiputeleita aina mukana. Tää on aika noloa, sillä vaikka mulla ois nälkä, ei onnistu syöminen. Ja jos jossain esim. jossain ruuassa on joku jota luulen roskaksi, heitän koko ruuan pois vaikka se olisi lempiruokaani. Ei onnistu. Suljaan aina ruoka-ajat jotenkin. Auttakaa mua!!:( En voi edes puhua kenellekään aikuiselle asiasta, mutta äiti on kyllä huomannut että jokin on vialla. Apua!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ruokahaluttomuus ja jano liittyy yleensä diabetekseen.. muutamalla kaverilla on nääs diabetes.. kannattaa mennä vaikka lääkäriin varmuuden vuoks..
Aika vakavalta kuulostaa. Sun kannattais kyllä käydä lääkärillä tai terveydehoitajan kanssa juttelemassa syömisongelmastasi.
Syömishäiriöt ovat nuorilla ihan yleisiä, ei sitä tarvitse hävetä, mutta se kannattaa hoitaa pois !
Zemppiä sulle
Miisu
...
käy ostamassa apteekista ramavit nimistä litkua. mulle autto. lusikallinen päivässä!
Kannattaa hoitaa ongelma alta pois, siitä voi kehittyä vielä pahempi ja ylipäätänsä tuossa kehittyvässä iässä kannattaisi syödä kunnolla ja monipuolisesti.
Syömis-ongelmat sinänsä, isot ja pienet on valitettavan yleisiä, että siltä kantilta et mikään ihme tapaus ole.
Hyvä että tiedostat asian, kaikki ei sitäkään tee.
En ole ennen ajatellut että mulla mikään syömishäiriö olis, mutta kaipa tämän voi sellasiseksikin luokitella. Siis lopetin kouluruokailun ysiluokalla, sen jälkeen en syönyt peruskoulussa, lukiossa, enkä enää ammatillisessakaan koulussa. Nykyään minu ei tarvitse syödä aamulla ollenkaan eikä päivällä. Illalla syön ehkä jos on nälkä. En ole alipainoinen, vaan mielestäni ihan normaalipainoinen. Joskus kuitenkin tulee ahmimiskausia. Saatan syödä vaikka viikon putkeen kaikkia herkkuja ja sitten loppuu taas kun seinään. Toki tiedän, ettei tämä mikään terveellinen elämäntapa ole, mutta sen jälkeen kun muut alkoi huomauttamaan tästä asiasta ja sanoivat, että kuihdun kohta pois jos en syö niin minun piti tosissaan alkaa vahtimaan mitä syön, etten vain liho kun kerran kaikki pitivät minua laihana. Ja mulle tulee aina syömisen jälkeen valitettavasti morkkis. Uskon kuitenkin, että jos laihdun liikaa niin varmaan huomaisin sen itse ja tekisin sitten asialle jotain.
mikä on morkkis? siinä jonnan "kaikki talossa"ki lauletaan "bye bye henkinen morkkis"...enkä tajuu! hellppiii!
Morkkis on paha olo. Ei niin et oksettais, vaan henkisesti paha olla, kun on tehnyt jotain mitä vähän katuu.
Jane