Vikalla kolmanneksella olen vasta menossa ja esikoista odotan, mutta olen jo miettinyt lapsen syntymän jälkeistä aikaa, erityisesti ensimmäisiä kuukausia. Luin joskus jostain että lapsen olisi syntymän jälkeen hyvä nukkua yöt vanhempien vieressä, erityisesti äidin. Tämä kuulemma antaa kaikille hyvät unet (ei tarvitse nousta yöllä syöttämään, kun lapsi osaa (ja äiti vaistomaisesti antaa) ottaa tissiä) ja lapsikin on hiljaa.
Tietenkin tässä on myös se, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi kun voi olla äidin lähellä. Mutta minua mietityttää se, että voiko äiti tai isä (siis jos vanhempien välissä nukkuu) vahingossa mennä yöllä lapsen päälle, että se tukehtuu? Ymmärsin kuitenkin, että äidillä olisi se vaisto, että ei nuku päällä mutta entä isä? Ymmärtääkö isä unissaan, että on pieni lapsi vieressä, eikä sitten vahingossakaan käänny lapsen päälle nukkumaan?
Tästä on varmasti monia eri mielipiteitä, mutta jos olette nukkuneet yön lapsen vieressä, niin missä vaiheessa olette opettaneet pinnasänkyyn? Lapset ovat kuitenkin kaikki ihan erilaisia, enkä siksi halua tänne minkäänlaista tappelua tästä aiheesta, kunhan yleisesti kysyn. Itse aion ainakin aluksi nukkua lapseni kanssa, vaikka sohvalla, jos pelottaa isän unitoilailut.
Tietenkin tässä on myös se, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi kun voi olla äidin lähellä. Mutta minua mietityttää se, että voiko äiti tai isä (siis jos vanhempien välissä nukkuu) vahingossa mennä yöllä lapsen päälle, että se tukehtuu? Ymmärsin kuitenkin, että äidillä olisi se vaisto, että ei nuku päällä mutta entä isä? Ymmärtääkö isä unissaan, että on pieni lapsi vieressä, eikä sitten vahingossakaan käänny lapsen päälle nukkumaan?
Tästä on varmasti monia eri mielipiteitä, mutta jos olette nukkuneet yön lapsen vieressä, niin missä vaiheessa olette opettaneet pinnasänkyyn? Lapset ovat kuitenkin kaikki ihan erilaisia, enkä siksi halua tänne minkäänlaista tappelua tästä aiheesta, kunhan yleisesti kysyn. Itse aion ainakin aluksi nukkua lapseni kanssa, vaikka sohvalla, jos pelottaa isän unitoilailut.
Vastaukset 34
Vanhimmat
minulla nyt 4,5 kk tyttö vauva, eka. Vauva nukkui 4 kk meidän vieressä, oli helppo imettää yöllä ei tarvinnu nousta touhuilemaan ja lapsi sai äidin lämpöä ja hellyyttä. Äidillä on vaisto että ei nuku lapsen päälle, tai ainakin minusta tuntui. isä joskus meinasi kädellä huitaista tai kääntyä päälle, ratkaisu on vauvan pinnasänky omaan sänkyyyn kiinni, lai ja lapsi sille puolelle eikä keskelle. Ihanaa oli kun vauva tuhisi vieressä. Nyt olen laittanut vauvan omaan sänkyyn jo kaksi viikkoa, nukahtaa minun viereen illalla ja siitä nostan, yösyöttöjen jälkeen sitten takasin ja aamulla jätän viereen. Sluosittelen, pienet tarvii hellyyttä. Minulle kyllä viisaat lapsettomat sanoivat että ei hyvästä ja nukkuu vielä aikuisena äidin vieressä, enpä usko. Ota vaan vauva vierihoitoon.....
Meillä oli vauvalla pieni vauvasänky aluksi äidin puolella sängyn vieressä, jossa yöunet aloitettiin - näin tottui siihen itsekseen nukkumiseenkin alusta saakka. Kun ensimmäinen nälkä tuli, nostin vauvan viereeni ja jos olin hereillä, kun vauva lopetti syömisen, nostin takaisin sänkyynsä. Jos torkahdin itsekin, jätin vauvan viereeni nukkumaan. Mentiin siis ihan fiilispohjalta, ei mitään jyrkkää koulukuntaa perhepedin puolesta tai vastaan.
Vauvan ja isän välissä oli tyyny taikka kaksi, jotta isä ei kääntyisi vauvan päälle. Mutta aika herkällä vaistolla tuntuu isäkin nukkuvan. Eikä sieltä pyörähdä nukkuessaan minunkaan niskaani, miksi siis olisi kääntynyt vauvankaan päälle. Ne harvat kerrat, kun isä tuli kotiin yöllä ravintolasta, jäi hän nukkumaan olohuoneen sohvalle, koska huppeli ja lapsi eivät sovi samaan sänkyyn.
Itseasiassa ensimmäisten hormonihuuruisten viikkojen jälkeen totesin itse, että minulle itselleni tämä vauvan vieressä nukkuminen ei sovi. Nukuin koko ajan aivan koiran unta eli todella huonosti enkä syvää unta lainkaan. Kun lapsi oli omassa sängyssää, oli meidän molempien uni levollisempaa.
Pinnasänkyyn vauva siirtyi pikkusängystä noin 2-3 kk:n ikäisenä. Tämä ennen muuta siksi, että kun lapsen liikkuminen vilkastui (kääntyi vatsalleen varhain) viuhtoivat kädet ja jalat niin, ettei minun nukkumisestani tullut mitään. Paljon rauhallisempaa oli, kun hän mesosi omassa sängyssään ja minä nukuin omssani. Nostin viereen syömään ja sitten taas takaisin sänkyynsä. Tässä vaiheessa syöminen kesti enää n. max 10 minuuttia, joten sen ajan olin itsekin hereillä. Aluksi siihen syömiseen menee niin kauan aikaa, että siinä ehtiikin nukhataa. Ja meillä riitti alusta saakka yhden rinnan imetys kerrallaan. Syömiseen saattoikin siis nukahtaa - ja kun herättiin, vaihdoin vauvan toiselle puolelle.
Imetys loppui meillä puolen vuoden seutuvilla, kun lapsi itse päätti, ettei huoli enää. Tässä vaiheessa lapsi meni nukkumaan omaan huoneeseen omassa sängyssään. Jo ennen tätä hän nukahti itsekseen omaan sänkyyn illalla nukuttamatta. Vietiin iltatoimien jälkeen (vielä valveilla) omaan sänkyyn ja nukahti sinne itsekseen. Nyt kun ikää on vuosi ei nukuttamista tarvitse todellakaan tehdä lainkaan, ei päiväunille eikä yöunille.
Pointtini on, että ei kannata etukäteen päättää asioita kovin tiukasti suuntaan taikka toiseen. Menette fiilispohjalta - sen mukaisesti, mikä TEILLE parhaiten sopii. Se riippuu vähän vauvastakin ja hänen tempperamentistaan, miten se nukkuminen parhait, kuien järjestyy. Tällaisen yökohkaajan vieressä, joka meidän vauva on, tuskin olisi kukaan vakavastikaan perhepedin puolesta puhuja pystynyt nukkumaan, ja sellaisia asioita ei voi etukäteen tietää. Jutelkaa vauvan isän kanssa, mitä mieltä hän on vauvan kanssa samassa sängyssä nukkumisesta. Toiset ajautuvat tilanteeseen, jossa ISÄ joutuu muuttamaan pois makuuhuoneesta vauvan tullessa. Kai se toisille sopii - meillä sellainen ei olisi tullut kuulokaan.
Turvallisin paikka on äidin ja seinän välillä. Ei vauvaa siis keskelle sänkyyn äidin ja isän väliin
Jos aiheesta haluat lukea tässä jotain:
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.
Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.
Muista, että sohvalla ei saa nukkua vauvan kanssa. Se on vaarallista.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139
Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan. Nukkumisalusta ei saisi olla liian pehmeä. Tarvittaessa voi vauvan laittaa vähän kovemmalle alustalle, esimerkiksi hoitoalustalle, jolloin hän myös on vähän korkeammalla kuin muu perhe. Vesisängyssä ei yhdessä nukkumista suositella. On hyvä myös miettiä vauvan vaatetusta, sillä yhdessä nukkuessa, varsinkin saman peiton alla, vauva ei tarvitse yhtä paljon vaatetta kuin yksin. Isomman ja liikkuvan vauvan lattialle putoaminen on aina mahdollista. Sänkyyn voi kehitellä laidat tai muuten peitto- ja tyynykasoin rakentaa barrikadeja tai lattialle sängyn viereen voi laittaa patjan. Jos sänky on liian kapea koko perheelle, voi vauvan oman sängyn asettaa "sivuvaunuksi" laskemalla siitä laidan tai poistamalla sen kokonaan. Myös tavallinen lisävuode sängyn vieressä lisää tilaa, siinä voi nukkua vaikkapa isä. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.
http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/2047-vauvojen-nukkumisesta/
Tuolla paljon eri artikkeleita, lähinnä perhepedin hyödyistä ja kuinka se vähentää kätkytkuolemia.
minä en pystynyt koskaan nukuttamaan vauvaa viereeni. Olisihan se ollut helpotus nukkua perhepedissä ja tuikata vain tissi suuhun, kun toinen herää, mutta ei onnistunut meillä. Pari kertaa kokeiltiin ja aina näin niin kamalia painajaisia ja heräsin siihen, että unissani pengoin peittoja ja luulin vauvan tukehtuneen meidän väliimme. Tuttavamme sanoi, että heidän poikansa nukkuu samassa sängyssä, nostavat hänet ihan sinne yläpäähän oman pään tasolle, niin ei tarvitse pelätä. Meillä on mies niin sikeäuninen, etten luottanut siihen, että hän ahtaassa sängyssämme olisi osannut varoa tyttöä. Tyttömme nukkui sitten ihan sänkymme vieressä omassa pinnasängyssään. JOs yöllä heräili, sain makuultaan laitettua tutin hänelle suuhun. Sängyssä en osannut imettää vaan nousin nojatuoliin.
Voisitteko siirtää sänkyä niin, että vauva nukkuisi sinun ja seinän välissä niin ei tarvitse isän unia pelätä? Tai sitten juuri noin, että lapsi nukkuu ylempänä. Perhepedeistä on paljon ollut keskustelua ja käsittääkseni suurin riski on silloin, jos vanhemmat ovat päihtyneitä. JOskus puhuttiin myös vesisängyistä, että ne olisivat vaarallisia. Mutta niin tai näin, etteköhän te parhaan tavan löydä!
Haluan tähän vaan kommentoida, että itsekin näen välillä painajaista, että vauva onkin sängyssämme ja haen häntä kauhuissani hetken, kunnes tajuan, että se oli unta. En uskaltaisi ottaa vauvaa viereeni yöksi, mutta kaikki tyylillään.
Meillä esikoinen nukkui vieressäni, koska häntä ei saanut omaan sänkyynsä nukkumaan millään konstilla. Häntä ei voinut käsitellä nukkuvana ilman heräämistä ja raivaria, joten syötön jälkeen ei voinut siirtää omaan sänkyyn. Hereillä ollessaan halusi aina olla sylissä, joten itsekseen nukahtaminen omaan sänkyyn ei onnistunut kuin lähempänä vuoden ikää.
Kakkonen on eri maata. Hän osasi heti nukahtaa itsekseen ja häntä voi käsitellä nukkuvana ja puoliunisena. Kakkonen nukkuu omassa sängyssään, kun kerran siihen on mahdollisuus. Haluan itse pystyä nukkumaan rauhassa. Kakkonen myös nukkuu parikuukautisena yön läpi 1-2 syötöllä, joten jaksamisen vuoksi ei tarvitse perhepetiin lähteä.
Jos lapsesi osaa nukahtaa itsekseen, pidä siitä taidosta kiinni!
Meillä nyt jo kohta 10 kk ikäinen vauva (myös esikoinen) ei ole yhtään yötä meidän sängyssämme nukkunut. Alkuun oli sänky meidän sänkymme vieressä ja nyt siirretty jo vähän kauemmaksi. Meillä minä olisin saattanut osata varoa nukkuvaa vauvaa välissämme, mutta mies tuskin olisi sitä sisäistänyt. Tuo kun ei aina minuakaan siellä huomaa... Mikäli vauva meillä sängyssä osan yöstä oli pidemmän aikaa, kun sen syötön verran (meillä vauva piti suuresti syömisestä ja söi välillä tunninkin kerrallaan) heräilin sitten aamulla ihan koomakeppinä, kun en ollut kunnolla sitä aikaa saanut nukuttua.
Meillä tosin vaikutti siihen, että vauva omaan sänkyyn heti totutettiin myös se, että kissamme viihtyy erinomaisen hyvin sängyssämme, emäntänsä jaloissa. Pieni pelko oli koko ajan olemassa, että kävisi vauvan päälle nukkumaan, vaikka normaalisti ei meidän väliimme yritäkään tunkea. Pinnasängyn päällehän oli helppo laittaa turvaverkko. Mutta vaikka tuota kissaa ei olisi ollutkaan olisi vauva siitä huolimatta nukutettu omaan sänkyynsä. Tuntuu ajatuksena mielestäni turvallisemmalta.
vauva nukkunut omassa sängyssä aina, häkkisänky on meidän sängyn vieressä mun puolella, joten tutin anto esimerkiksi onnistuu kurkottamalla vain laidan yli (tosin nykyään möyrii sängyssä aika paljon, että saattaa pää olla jalkopäässä ja silloin joutuu nousta). Viereen en ole koskaan uskaltanut ottaa kuin joskus aamuyöstä harvoin nyt isompana, jos vauva ei ole meinannut millään enää alkaa nukkumaan. Olen syöttänytkin alusta asti istualtaan öisin, koska en halua vahingossa nukahtaa vauva vieressä. Ja 1kk ikäisestä asti on nukahtanut iltaisin omaan sänkyyn, tissille en ole nukuttanut koskaan.
Suosittelen vauvan kanssa yhdessä nukkumista! Se on niin ihanaa olla vauvan lähellä ja hän tuntee samoin.
Kun isä on sängyssä (emme asu yhdessä) hän aina haluaa vauvan sinne, mutta olen huomannut että miehen uni on sikeämpää ja lihaksikkaat kädet voi vahingossa survasta vauvaa. Kun mies nukahtaa siirrän vauvan turvallisempaan paikkaan... :) Yleensä ollaan siis minä ja vauva kahdestaan eli ei ongelmaa.
En usko että on pelkoa että kierähdät itse vauvan päälle. Mutta muista että vauva voi tukehtua paksuun aikuisten peittoon. Eli pidä vauva hieman erillään itsestäsi ja peittele vauvan omalla peitolla.
Joskus unen sekaisesti nostan vauvan mahani päälle ja sekin voi olla vaarallista jos itse nukahtaa syvästi ja vauva kierähtää. Ehkä suurin haittapuoli on että kun vauva imee tissiä niin ei sitä sitten jaksa alkaa nostaa röyhtäsemään, varsinkin kun se heräis. Minun vauvani ainakin tarttis nostoa vaikka onkin ollu pelkällä rintamaidolla. Joskus tulee puklit sänkyyn. Tärkeintä on että alusta (=patja) on tarpeeksi kova jotta vauvan omat oksennusrefleksit toimii. Rätti on aina ulottuvilla.
meillä näin =) eli aluksi mietin ninku varmaan kaikki et mitä jos vauva litistyy ja ahistaa nukkua vieres enkä osaa nukkua jne ja alussa näin olikin, vahdin itteeni ja isää eli nukuin huonosti. sitten tehtiin niin että minä ja vauva nukutaan parisängyssä, isä eri huoneessa :) toiminut. kohta vauva omaan petiin siirretään nukkumaan! helppo yöllä imettää jne. =)
Tätä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Jos koko porukka ei samaan petiin mahdu, niin eihän se nyt hyvänenaika voi isä olla, joka sieltä pitää pois häätää!?
varmaan nauttii vauvan tulosta, kun joutuu nukkuakin yksin. Huh huh..
on aikuinen ihminen joka ymmärtää että nukkuminen eri paikassa on vain väliaikaista ja jos isä ei osallistu vauvan yöheräilyihin niin eiköhän asia kannata järjestää niin että äidillä on helpompaa.Hyvä isä ja puoliso ymmärtää tämän.
ainakin olen niin tottunut nukkumaan miehen vieressä, etten saisi varmaan edes nukuttua jos ei mies olisi siinä vieressä :P
En kylläkään itse ole nähnyt siinä mitään vaikeaa, että vauvan nostaa sängystä syömään ja takaisin sänkyyn. Silloin kun vauva oli pieni, kävin yleensä vielä jokaisella syöttökerralla vessassa ja joskus ripustin pyykitkin kuivumaan kun kerran olin hereillä :)
Meillä on koko perhe alusta asti nukkunut samassa vuoteessa, vauva nyt 6 kuukautta. Hyvin on sujunut: en ole kierähtänyt kertaakaan vauvan päälle. Mieheni sen sijaan alussa oli muksaista vauvaa muutamia kertoja, mutta sain puoliunissani joka kerta oman käteni väliin. Hormonit kai vaikuttaneet. Nyt vauva on alkanut liikkua niin paljon, että tarkoitus olisi siirtää hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Toistaiseksi minä olen se, jolle tekee tiukkaa siirtää lapsi omaan sänkyyn, koska olen tottunut nukkumaan vauvan kanssa ja se on ihanaa. Aamut erityisesti,kun vauva herättää kasvoja nypläämällä ja heti innokkaana hymyilee,ah ihanaa! Toisaalta olisi ihan kiva saada oma tila takaisin omasta sängystä, aika niska kierossa on tässä nukuttu...
Itse olen molempien lasten kanssa nukkunut alakerrassa sohvalla, kun ovat olleet vielä pieniä. Makuuhuoneet ovat yläkerrassa ja koska imetys on molemmilla kerroilla loppunut lyhyeen (toisinsanoen ei onnistunut alun alkaenkaan), on alakerrassa helpompi ja nopeampi päästä jääkaapille ja mikrolle maitoa laittamaan. Ja mieheni kuorsaa siihen malliin, etten minäkään siinä kunnolla voi nukkua, jos vieressä oltaisiin. Vauvaa en uskaltaisi miehen viereen laittaa, koska ukko ei kyllä räjähdykseenkään heräisi. Ja meidän sänkyyn ei saisi pinnasänkyäkään sivuvaunuksi.
Tuosta sohvalla nukkumisesta, kun sitä ei suositella, niin riippuu ihan sohvasta (koko, malli, korkeus).
Meidän sohva on toooodella syvä, eikä liian pehmeä. Vauvan alle olen vielä laittanut jäykemmän raunallisen hoitoalustan ja ohuen petauspatjan. Vauva nukkuu poikittain minun pääni yläpuolella, ja siitä on helppo tuttia lykätä suuhun ja pulloa tarvittaessa. Vauva on nyt 3 kk ja kohta taitaa jäädä yösyötöt kokonaan pois, niin päästään siirtymään omaan pinnasänkyyn. Nytkin saattaa vetäistä 7-10 tuntia putkeen ilman syöttöä. Normaalisti kyllä herää kerran. Päikkäreitä nukutaan sohvalla kans.
Esikoinen alkoi nukkumaan yöt pääosin heräämättä ja hänen kanssaan siirryttiin omaan pinnasänkyyn yläkertaan hieman yli 2kk iässä. Esikon kanssa tosin aluksi yritettiin nukkua yläkerrassa, mutta siirryin pian alakertaan vauvan kanssa, koska ylhäältä oli tosiaan hankalaa äkkiä lähteä maitoa hakemaan. Lisäksi vielä mies (joka ei paljoa ole lastensa eteen tehnyt), huusi öisin raivona, että "tuleeko sitä vitun maitoa", kun vauva huusi nälkäänsä ja minä kiireessä alakerrassa lämmitin maitoa. Ei noussut kuitenkaan itse koskaan sängystä vauvaa syöttämään. Ei kertaakaan.
Moikka
meillä esikoista ei nkutettu ollenkaan vieressä just ton pelkäämisen takia. mutta toinen olikin sellanen tapaus ettei muualla nukkunut niin pakkohan se oli opetella. mieheni on kummastellut monet kerrat miten sitä jotenkin voi unissaankin alitajusesti tietää että se vauva on siinä vieressä, kertaakaan ei oo päälle kierähdetty :D
nyt vauva on kolme kk vanha ja oppinu nukkumaan omassa sängyssään, nukkuu siellä paljon paremmin nykyään ku vieressä. mutta alussa ei ollu vaihtoehtoo ja kyllähän se imetys on tosi kätevää kun vauva n valmiiks vieressä. kun siitä alusta pääsee ja vähän tottuu niin ite ainakin nukahdin aina heti takas ku olin tissin tarjonnu, vauva sitten söi siinä ja nukahti itsekkin kun oli kylläinen.
Kyllä siihen tottuu nopeesti että vauva nukkuu vieressä, mutta jos ihan tyytyväisenä nukahtaa omaan sänkyyn ni on se kuitenkin pitemmän päälle helpompaa niin. Eihän se voi kuitenkaan loppuikäänsäkään siinä vieressä nukkua. mutta kokeilkaa jos siltä tuntuu.
Etukäteen on vaikea suunnitella, minäkin laitoin vastasyntyneelle kopan sänkymme viereen - vauva nukkui siellä yhden syöttövälin... Ei nukkunut yksin, yöt itkua jos yritti ja heräsi heti jos yritti koppaansa siirtää. Joten perhepeti tuli, vaikken sellaista suunnitellutkaan. Vauva kohta 4kk ja pinnasänky hankittuna sänkymme viereen, jonkun syöttövälin öisin ja päiväunet siellä jo nukkuukin.
Mutta nyt öisin tahtoo olla "ongelmana" se, että olen jo niin tottunut vauvan syöttämiseen puoliunessa/unessa, ette tahdo olla hereillä häntä sinne nostamaan... Huvittavaa, koska alussa makasin jäykkänä silmät apposen auki, tuntui oudolta kun joku on tississä kiinni. Viime yönä kävi ekan kerran niin etten edes herännyt lapsen vaatiessa ruokaa, ihmettelin vaan havahtuessani kiristävää tunnetta rinnassa ja huomasin vauvan olevan syömässä.
Neidistämme on tullut vaan sen verran liikkuvainen, että kaikkien unirauhan vuoksi taitaa pinnasänky häämöttää. Samoin vauva reagoi meidän liikkeisiin.
Noista petivaatteista sanoisin ettei ole ollut tarpeen lähteä sänkyä "riisumaan" koska vauva ollut alusta asti jäntevä. Meillä ainakin vauva nukkunut paremmin jos tuntee ympärillään "suojaavia" seinämiä peitoista ja tyynyistä, kuin että makaa jämäkällä patjalla oman pikkupeittonsa kanssa.
ei ole varmaan teidän asia arvostella täällä muiden ratkaisuja, kuulkaa kaikki konstit kokeiltu ja tämä oli kaikkien kannalta paras ratkasu, arvostelkaa vaan kun että tiedä mitä on elämä ja unen määrä kolikkilapsen kanssa jhoka ei nukkunut yöllä eikä päivällä. että jos sain tuon järjestelyn avulla nukuttua muutaman tunnin yössä, niin en aatellu tulla täältä lupaa kyselemään. että jotkut ihmiset osaa olla raivostuttavia.
Kenelle oikein vastaat ja mikä oli viestisi/nimimerkkisi mihin viittaat? Kannattais varmaan opetella käyttämään vastaa viestiin -toimintoa ennen kuin tulee hiiltyneenä avautumaan tänne. Onko sulla edes oikea ketju auki. Indeed: "että jotkut ihmiset osaa olla raivostuttavia". Katso peiliin.
viestihän oli tarkotettu kaikille niille jotka hikeenty meidän perheen nukkumistavoista :D jokainen varmaan tunnistaa ittesä!
viesti oli siis tätä en.. alkuselle.
pyydän anteeksi kun meuhkasin ilman nim. en sitä tarkoittanut muille. hitsas vaan pikkusen kiinni..=)
Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Seksiä voi harrastaa myös nukkuvan lapsen ollessa samassa huoneessa, jopa samassa sängyssä, kunhan muistaa huumankin keskellä ottaa sen huomioon. Toisia lapsen läsnäolo saattaa häiritä ja silloin voi siirtyä rakastelemaan vaikkapa olohuoneeseen tai kenties kokeilla kerrankin sitä kuuluisaa keittiönpöytää...
Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä.
Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.
Mikä avuksi unipulmiin?
Vieressä tuntuu turvalliselta
Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.
Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.
Yksin oleminen pelottaa vauvaa
Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.
Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.
-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.
Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.
Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.
Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki
Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.
- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.
Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.
- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.
Ei pehmeää sänkyä!
Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä
Useimpien vauvojen mieleen on nukkua vanhempiensa kanssa. Virallisesti yhdessänukkumista ei suositella mutta aikuinen ihminen pystyy kyllä itsekin tekemään omat päätöksensä. Ei ole mitään syytä miksi terve, normaali äiti tai isä ei voisi nukuttaa lastaan vieressään jos niin haluaa. Perhepeti on luonnollinen ja lapsiystävällinen vaihtoehto. Ainoastaan vesisänky on sellainen vuode, jossa ei vauvaa saa nukuttaa vieressään, eikä muutenkaan ole suositeltavaa vauvaa sinne jättää yksinkään nukkumaan.
Alkuun vauva voi mainiosti nukkua samassa sängyssä vanhempiensa kanssa. Se ei vie paljoa tilaa ja äidin on vaivatonta ja helppoa hoitaa yösyötöt ilman sen suurempia rasituksia. Kun vauva kasvaa ja oppii itsekin liikkumaan, on hyvä tarkistaa nukkumajärjestelyt. Lapsi voi tippua sängystä mikäli hän nukkuu reunan puolella, varsinkin jos jo osaa itse kääntyä. Tässä vaiheessa kannattaa lapsi laittaa seinän ja vanhemman väliin, siirtää patjat lattialle,kehitellä laita omaan sänkyyn tai hankkia vauvalle sänky oman sängyn viereen. Näitä voi kukin kehitellä itsekin sen mukaan miten mielikuvitus ja käytännöllisyys antaa myöden. Jos haluaa vauvalle pinnasängyn, paras on tietenkin sellainen,josta saa toisen laidan joko kokonaan pois tai esim. taitettua laidan yläosan alas. Tällä systeemillä voi vauvaa nukuttaa vieresssään myös silloin, kun ei halua vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Myöhemmin voi pinnasängyn vaihtaa tavalliseen lastensänkyyn, lapsesta riippuen joko kokonaan laidattomaan tai sellaiseen johon saa toiseen reunaan laidan.
Joskus kuulee kritisoitavan perhepetiä sillä, että vanhemmat voivat tukehduttaa lapsen esim. kierähtämällä sen päälle. Tämä ei ole mahdollista kun on kyse terveistä, normaaleista vanhemmista. Asia on tietysti toinen jos kyseessä on humalassa oleva tai lääkkeiden tai huumaavien aineiden vaikutuksen alainen vanhempi. Lapsen omat vanhemmat osaavat kyllä lastaan varoa ja erityisesti äiti on virittäytynyt sellaiselle aaltopituudelle, että herää kyllä jos vauvan sormikin on jäämässä hänen alleen! Jos asia kuitenkin vanhempia häiritsee, voi yrittää keksiä miten saa mielenrauhan ja voi nukkua levollisin mielin vauva vieressään. Yksi keino alkukuukausien ajaksi on leikata äitiyspakkauslaatikosta yksi reuna pois ja laittaa laatikko sänkyyn viereensä ja vauva laatikkoon. Alusta lähtien voi myös nukuttaa lasta omassa sängyssä kuten jo aiemmin mainittiin. Tällöin vauva nukkuu vieressä mutta omassa "osastossaan" ja kaikilla on oma tilansa pyöriä unissaan.
Yhdessä nukkumisen arvellaan ehkäisevän mm. kätkytkuolemaa, koska vauva on jatkuvassa valvonnassa nukkuessaan äidin vieressä. Äidin hengitys ohjaa vauvan vielä epätäydellistä hengityskeskusta ja äitien on todettu reagoivan unissaankin vauvan hengityskatkoksiin esim. liikahtamalla. Vauva puolestaan havahtuu tästä jatkamaan hengittämistä. Myös vauvan ruumiinlämpö pysyy tasaisempana nukuttaessa ydessä ja äiti pystyy myös tarkkailemaan ja säätelemään lämpötilaa helpommin.
Kun äiti ja vauva nukkuvat yhdessä, hoituvat yösyötötkin vaivattomasti ja usein äiti ei edes tiedä aamulla kuinka usein vauva on yöllä syönyt. Jos äiti menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, on todettu äidin ja lapsen unirytmien tahdistuvan samaan rytmiin. Näin äidin ei tarvitse herätä kesken syvimmän univaiheen, vaan hän herää kevyemmästä unennäkövaiheesta eikä ole yhtä väsynyt kuin olisi jos joutuisi heräämään kesken syvänunen vaihetta. Unen antama virkistys on tällöin suurempi kuin jos jatkuvasti joutuisi heräämään "väärään" aikaan. Imetys myös auttaa äitiä nukahtamaan uudestaan, koska se vapauttaa äidin verenkiertoon hormoneja joilla on rauhoittava vaikutus. Myös vauva saa maidossa "unilääkettä" joka puolestaan auttaa vauvaa nukkumaan paremmin.
Moni on huolissaan siitä, että lasta ei sitten saa enää millään pois vanhempien sängystä tai huoneesta jos tämän antaa nukkua siellä pienenä. Kuitenkaan kovinkaan moni lapsi ei nuku enää murrosiän kynnyksellä vanhempiensa kanssa ja todennäköisesti enemmistö vieressä nukutetuista lapsista haluaa 3-6 vuoden iässä omaan sänkyyn tai huoneeseen. Tästä tuskin kannattaa olla huolissaan!
Mulla ei ikinä ollu tarkotus nukuttaa vauvaa viereen, ei sillä että olisin sitä vastaan. Esikoinen nukkuikin pinnasängyssä alusta asti (oli pullovauva). Toisen lapsen kanssa kävi sitten niin, ettei hän alkuun suostunut nukahtamaan muuten kuin tissille (tutti ei kelvannut, saatikka pullo) ja jos laittoi omaan sänkyyn heräsi heti. Kolme ekaa kuukautta myös huusi alkuyöt aina sinne yhteen-kolmeen saakka, jonka jälkeen mulle oli ihan sama missä tai miten päin vauva on, kunhan on hiljaa. Niinpä hän sitten sai nukkua mun vieressä ekat kuukaudet. Kun vauva oli neljän kuukauden ja kuukauden päivät oli nukkunut suht hyvin siirsin välillä pinnasänkyyn (joka oli meidän sängyn vieressä), koska aloin kaipaamaan syvää unta ja omaa tilaa. Välillä tyttö heräsi ja otin takaisin viereen, välillä jatkoi uniaan.
Puolvuotiaasta on nukkunut käytännössä täysin pinnasängyssä, silloin jäi myös yösyötöt pois.
Minäkin neuvoisin siis, ettei mitään kannata hirmu tarkkaan suunnitella tai päättää etukäteen, käytäntö näyttää sitten mikä on teille sopiva tapa.
Meidän vauva nukkui vieressä ja olin itsekin huolissani päälle pyörähtämisestä. Ratkaistiin ongelma sillä että siirsin vauvan aina niin, että nukkui pää meidän päiden ja tyynyjen yläpuolella eli itse nukuttiin hieman alempana sängyssä. Ihan keskelle meidän väliin en vauvaa koskaan laittanut, koska ei tuntunut turvalliselle. Meidän välissä nukkuin hyvin ja oli helppo siirtää rinnalle.
Alkoholia käyttäneenä tai kipeänä ei pitäisi vauvan viereen mennä nukkumaan, silloin on suurempi riski pyöriä päälle tai niin olen lukenut.
Alusta asti on muksu nukkunut omassa sängyssään meidän vanhempien sängyn vieressä. Nukahtaa sinne ja aamulla on siellä ihan iloisesti hereillään pitkätkin pätkät ennen kuin tulee seurankipeys tai muu hätä. Pojalla ikää nyt 3kk.
Poika on ollut pulloruokinnalla ihan alusta asti (tissiä ei ole koskaan saanut), joten koska minun on öisin kuitenkin noustava hakemaan keittiöstä maitoa, ei ole ollut hankalaa pitää lasta omassa sängyssä nukkumassa. Alussa söi kolmisen kertaa yössä, nykyään kerran. Jos tissiteltäisiin voisi tietty olla helpompaa pitää lasta samassa sängyssä.
Ollaan koko porukka vauvaa myöten melkoisen levottomia nukkujia (vauvakin viuhtoo unissaan käsillä välillä niin paljon, että melkein lähtee lentoon.. :), joten en usko että olisi edes turvallista pitää lasta välissä nukkumassa. Litistymisvaara olisi varmasti melkoinen.¨
Poika vaikuttaa iloiselta, tyytyväiseltä ja kaikin puolin terveeltä, vaikka ei ole tissiä koskaan saanut tai vieressä nukkunut, jota moni jaksaa kauhistella. Mielestäni lapselle pystyy tarjoamaan läheisyyttä ja turvaa ilman näitäkin, enkä usko että tuolle mitään traumoja jää.. :) Ja onpa tilanteessa sekin etu, että eipä taida tarvia murehtia sellaista, kun miten saisi lapsen sitten joskus omaan sänkyynsä yksikseen opetettua taikka tissistä vierotettua, jos tulisi eteen sellainen tilanne, että tissi tekisi myös tutin virkaa.. :)
Täällä joku kommentoi, että vanhemmat voi paneskella, vaikka lapsi olisi samassa sängyssä samanaikaisesti... Yöööh. Ei kyllä itseäni ajatus kauheasti kiihota. Ja ajatus siitä, että isän tulee poistua muualle nukkumaan, on myös absurdi. Kai sillä parisuhteellakin on iso merkitys myös lapsen hyvinvoinnin kannalta? En haluaisi nukkua eri huoneessa kuin mieheni. Noh, jokainen omalla tyylillään tosiaan.
Enemmän on merkitystä sillä, että saavatko perheenjäsenet nukuttua. Sivuseikka on vain MISSÄ nukutaan. Univelka ja jatkuva vuoteesta ravaaminen vaatii veronsa ja väsyneenä ihminen on kärttyisä ja helposti räjähtävä. Miten parisuhteen käy silloin? Jos väkisin pitää vauva pitää eri huoneessa ja sitten kukaan ei nuku kunnolla? Onko siinä järkeä? Sitten ei ainakaan se seksi ja parisuhteen hoitaminen kiinnosta, kun päivä menee vain siitä selviämiseen jotenkuten kauheassa väsymyksessä.
Yöllä nukutaan ja jos se sujuu parhaiten samassa huoneessa, niin so??
Seksiä voi harrastaa missä vain ja milloin vain - näin kärjistetysti. Sen ainoa paikka ei ole parisänky todellakaan.
Mä väitän, että parisuhde kärsii eniten siitä, kun ei saa nukuttua, kun vauva huutaa yksinään omassa huoneessa. Vähiten kärsii siinä, että löydetään ne nukkumapaikat, jossa kaikki saavat leponsa. Seksiä voi harrastaa esim. olohuoneen sohvalla kun vauva on jo nukkumassa vanhempien huoneessa.
Liikuttavaa, että teidän mielestänne on ok, jos vieressänne nukkuu kissa (!!!) tai ajatteleva (??) aikuinen mies, mutta voi kauhistus, jos viereen pyrkii avuton, mistään mitään ymmärtämätön "alkukantainen" vauva. Anna mun kaikki kestää. Hieman toivoisi suhteellisuudentajua näihin juttuihin. Ja jotain tajua nyt ylipäänsäkin.
En yhdestäkään vastauksesta löytänyt kohtaa, jossa joku olisi vauvaa nukuttanut alusta alkaen omassa huoneessa. Kenelle oikein vastaat?