Eli kyselen nyt tältä palstalta, kun te wiccat varmasti tiedätte paljon eri luonnonuskonnoista.
Onko siis olemassa luonnonuskontoa, jossa ei olisi minkäänlaista jumaluutta? Olen huomannut, ettei itselleni sovi sellaiset uskonnot, joissa tulee palvoa, pelätä ja olla riippuvainen jostain jumaluudesta.
Energioihin kyllä uskon, mutta jumaluuksiin/jumaluuteen uskominen tuntuu minusta hieman luonnottomalta. (en siis halveksu ketään, vaan puhun nyt vain itsestäni).
Onko siis olemassa luonnonuskontoa, jossa ei olisi minkäänlaista jumaluutta? Olen huomannut, ettei itselleni sovi sellaiset uskonnot, joissa tulee palvoa, pelätä ja olla riippuvainen jostain jumaluudesta.
Energioihin kyllä uskon, mutta jumaluuksiin/jumaluuteen uskominen tuntuu minusta hieman luonnottomalta. (en siis halveksu ketään, vaan puhun nyt vain itsestäni).
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on varmaan lähimpänä tuota tarkoittamaasi suuntaa :) Eklektikot siis kasaavat itse oman "mixinsä" muista uskonnoista ja uskomuksista. Omassani on mm. muinaissuomalaisuutta ja wiccaa. Uskon itsekin energioihin...en niinkään jumaluuksiin/jumaliin. Juhlistan ainoastaan Aurinkoa ja Kuuta. Ei ole siis "pakko" kuulua mihinkää tiettyyn...voi toteuttaa itseään niinkuin haluaa, olla eklektinen.
Kiitoksia :) Otankin enemmän selvää. Jos vaikka googlettamalla löytyisi jotain eklektisyydestä....
Eklektisyys ei varsinaisesti ole "uskonto", eikä luonnonuskonto, vaan selite, jonka turvin voi sekoittaa kaikkea.
Esim. eklektisyys ei vain ainoastaan sanana ole sidonnainen uskontoon vaan myös on yleinen sana taiteessa "henkilö on tuottanut eklektistä taidetta, yhdistämällä impressionismiä ja realismia".
Muitakin luonnonuskontoja on olemassa. Maailman on täynnä erilaisia kulttuureita, historiaa ja heimoja, joilla on ollut omat luonnonuskonnoiksi määritellyt uskomukset. Se miksi wicca tuntuu olevan nyt "yleistermi", johtunee ihmisten laiskuudesta ja epätietoudesta. Myös markkinamiehien rahastusta kun wiccaksi voi nimittää mitä tahansa palvontaa ja rituaalia, joka edes sivuaa Charmedmaista maailmankuvaa.
Wiccassa on Jumalatar ja Jumala (sen miten heidät koetaan ja nähdään eriasia), ja jos heidät poistetaan kyse ei ole wiccasta.
Animismi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Animismi
Tuo voisi olla ehkä lähempänä, jos ei koe varsinaisia jumaluuksia olemassa olevana vaan ympäristössä energiaa.
Ei mullekaan sovi tuo "pelkäämis-palvomis" aspekti ollenkaan eikä se oikein nykypäivänä pädekään. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista että että ihminen pelkäsi, olihan ihminen luonnon armoilla. Wicca ei palvo koska pelkää vaan koska haluaa päästä yhtenäysyyteen luonnon ja universumin energioiden kanssa. Miksi palvoa pelon kautta ja siten lähettää matkaan negatiivista energiaa? Ei maailma hyödy sellaisesta mitään ja olen varma ettei yksikään jumaluus (jos niitä on) sellaista halua.
Minä en tosin luokittele itseäni wiccaksi, olen itsenäisempi ja tunnen vähän samoin kuin sinä. Luokittelen itseni pakanaksi. Rakastan luontoa, se on hyvin lähellä sieluani. Uskon luonnonhenkiin (ne elävät vaan erillä tietoisuuden tasolla kuin me) sekä energia ja henkiolentoihin mutta olen sitä mieltä etteivät he sekaannu ihmisen elämään (suojelioita lukuunottamatta) ellei ihminen halua. Jumalista tai jumalattarista en tiedä, ovatko ne vain nimityksia eri energiavirroille. Mutta toisaalta miksi niin ei olisi? Kun on kerran monia muitakin henkiä. En sulje mitään vaihtoehtoa pois mutten myöskään pahemmin vaivaa itseäni ajatuksilla. Ne joko ovat tai eivät mutta minä elän elämääni.
Näyttää lähinnä siltä että monella on negatiivisia mielleyhtymiä sanoista ja käsitteistä. Voi olla että vallassa olevien uskontojen luomia mielikuvia pidetään vallassa näkemättä niiden taakse.
Wiccassa Jumaluudet eivät edusta pelkoa. Meidän ei tarvitse pelkää heitä. Palvomista emme tee pelossa, vaan lainatakseni "and ye shall dance, sing, feast, make music and love, all in Her praise. For Hers is the ecstasy of the spirit, and Hers also is joy on earth; for Her law is love unto all beings." ja "She is the gracious goddess, who gives the gift of joy unto the heart of man." ja " Let Her worship be within the heart that rejoiceth; for behold, all acts of love and pleasure are Her rituals.".
Näkekää sanojen taakse, joskus pitää hyljätä vanhat käsitteet ja ajatukset, löytääkseen syvemmät asiat jota tätä maailmaa pyörittää.
Lainaus kaikessa runsassanaisuudessaan kiteyttää täydellisesti sen idean.
En minä aikaan pelkää Jumalatarta, vaikka häntä palvonkin. Jos pelkää omaa jumaluuttaan, kenties hän (tai Hän) ei sitten ole se oikea palvottava itselleen.
Saattoi mennä hiukan asian vierestä. Anteeksi.
Taolaisuus.
Jos auttaa...
Ateistisena wiccana en usko mihinkään persoonalliseen jumaluuteen, jumalatar ja jumala ovat enemmänkin meissä itsessämme ilmeneviä asioita, tai vaikka energioita, kuten joku taisi jo sanoa. Mutta minkä tahansa "olennon" (väljä termi) palvonta on miun mielelle hyvin vastenmielistä. Poikkeuksena mahdollinen tuleva tyttöystävä. :P Mutta ymmärsitte.
Jos tunnistat Jumaluudet itsessä olevina asioina tai edes energioina ympäröivässä maailmassa, kyse ei ole ateismista. Persoonattomuus ei tarkoita samaa kuin Jumalattomuus.
Tämä on joku uusi buumi, että pitää sanoilla leikkiä. Wicca ei ole ateismia. Lueppa tarkemmin jotain sanakirjoja ja etsi itsellesi parempi sana kuvaamaan ja opettele mitä sana ateismi oikeasti tarkoittaa.
Vaan kun tarkoittaa. Kirjaimellisesti "jumala(tar)" tarkoittaa miulle persoonallista olentoa. En sellaiseen usko, olen siis ateisti. Wiccassa jumalatar ja jumala ovat miulle vertauskuvia, luonnonvoimia, joita en laske jumaluuksiksi.
Tiedän vallan hyvin, ettei PERINTEINEN wicca ole ateismia. Miun eklektisyys on. Sanakirjaan ei tarvitse siis tarttua. (Ja sivumennen sanoen lukion uskonnot tuli vedettyä lähes kokonaan kympeillä.) :)