Hyvät ihmiset, nyt tarvitaan teidän neuvoja hyvässä ja pahassa. KOKEMUKSIANNE SIIS!
Olen muuttamassa omakotitaloon maaseudulle, tosin naapurina asuvat miehen vanhemmat. Onko teillä kokemuksia tällaisesta? Millaisia, miten sujuu tai mitä vaaditan että elämä sujuu kaikinpuolin yksityisyyden rajat säilyen? Toki seudulla on muitakin naapureita, mutta haluaisin armollisen yleisön kokemuksia vastaaviin asioihin liittyen.
Olen muuttamassa omakotitaloon maaseudulle, tosin naapurina asuvat miehen vanhemmat. Onko teillä kokemuksia tällaisesta? Millaisia, miten sujuu tai mitä vaaditan että elämä sujuu kaikinpuolin yksityisyyden rajat säilyen? Toki seudulla on muitakin naapureita, mutta haluaisin armollisen yleisön kokemuksia vastaaviin asioihin liittyen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
naapurilla on ikää 40 vuotta tai enemmän on se melko varmasti jonkun anoppi jos ei ole lapseton.
Mutta eiköhän sulle tuosta riemu ja keskustelun aihe aukene, tiedä vaan tarkkaan mitä se anoppi puhuu missä käy ja keitä tuntee.
Työnnä kuule vaan se pääs persesees senkin pihan vahti !
Ja helkkarin tärkeä sellainen.
No vitty, mitenkähän siut sais ruotuun kele ...!?!
Mut älä narsu inise, älä älä perkele enää inise :)
Mitenkä on, onko anoppilan väellä tapana osallistua aktiivisestikin elämäänne? Siitä voi varovaisesti päätellä miten asustelu onnistuu (tosin saattaa vaaka kallistua ihan toiseen suuntaankin).
Meillä miehen äiti asuu korttelin toisessa kulmassa, joten ei ihan rajanaapurina, mutta viitisen minuuttia menee matkaan. Tuntuu kyllä, että liian lähellä on. Hänelle annettiin avain, jotta vara-avain olisi lähellä ja helposti saatavilla. Emme kuitenkaan halunneet sitä pihalle piilotella. Nyt hän sitten kulkee täällä käydessään kuin omaan kotiinsa. Tulee varoittamatta, omalla avaimellaan ja välillä tuo jopa ystäviään mukanaan katsomaan miten poikansa on taloaan remontoinut ja haluaa samalla esitellä näille kavereilleen nuorinta lastenlastaan. Lisämainintana tähän vielä se, että tämä talo on aikoinaan ollut hänen anoppilansa ja sinne on aina ollut avoimet ovet. Jo miehen muille sukulaisille taisi tulla shokkina se, että laitoimmekin pääoven lukkoon päivisinkin.
Ei auta, vaikka hänelle varovaisesti tuosta käytöksestä huomauttaisi. Muistaa sen, kunnes taas seuraavan kerran... Minua ei varsinaisesti haittaa se, että hän kylässä käy. Sehän on normaalia, mutta pitääkö tänne ilmoittamatta tupsahdella, jatkuvasti? Se on viheliäistä. Puhelin on kuitenkin keksitty ja molempien meidän numerot on hänen kännykkäänsä tallennettu (tein sen itse, joten olen varma asiasta). Muuten muistaa kyllä meille soitella ja tehdä tikusta asiaa.
Näistä kokemuksista viisastuneena toisin olisin tehnyt sen, että vara-avain olisi annettu jollekin toiselle. Vaikka sitten vaan toiselle naapurille tai lähellä asuville tutuille. Piilottaakin olisin sen saattanut tässä tapauksessa.
Yleensä ei ole ihan hyvä idea muuttaa niin lähelle anoppia. Anopit kun usein luulevat ettei miniä osaa hoitaa kotiaan, lapsiaan eikä miestään. Anopit huomauttelevat kaikista asioista ja haastavat riitaa milloin mistäkin.
Itselläni oli melkoisen hankala ja riidanhaluinen anoppi enkä suostunut asumaan lähellekkään juuri siksi, hän oli ja on edelleen ilkeä ihminen ja sai siitä ilkeydestään myös palkkansa, sairastaa nimittäin Alzheimeria.
uudestaan ja äläkä anna sitä anopille. Hyvä paikka vara-avaimelle on autossa jossain lokerossa ja kyllä talon ulkopuolelta löytyy hyviä piiloja avainmelle. Itsellä mökin avain on mökin rakenteissa muuta sellaisessa paikassa johon ei yletä kuin jakkaran päältä paitsi minä kun on mittaa 204cm koska jos siellä ei olisi avaimia niin kun oltaisiin mökin pihassa niin avaimet olisi kotona mutta autossa on aina mökin toiset avaimet hyvässä pikassa eikä niillä kukaan mitään tee kun ei tiedä mihin ne avaimet sopii.
Ongelmia jos anoppisi kunnioittaa teidän yksityisyyttä eikä ole joka päivä kylässä mutta jos tulee liikaa häiritsemään hän kumman vanhemmat ne ovat laittaa rajat omille vanhemmille jos likaa häiritsevät. Itse en voisi kuvitelakkaan asuvani omien tai puolison vanhempien lähelläkään ja kun lapsuuden kodista olen muuttanut pois niin etäisyyttä on ollut vähintään 50km mutta nykyjään kun vain äitini elää niin 160km ja se on sopiva välimatka eivätkä omat vanhemmat ole koskaan tulleen kylään kuin pyytämällä koska heillä on aina ollut oma elämä eikä siihen ole kuulunut liikaa tuppautua lapsien perheiden elämään.