Siivoaminen

Jokainen lapsi oppii ajallaan.
Isälläni on lomamökki firma. Monesti siivosimme mökkejä yhdessä, olin 4 vuotta ja siivosin yksin ulko-huussin. Vein maton ulos, harjasin lattian pyyhin seinät istuimet ja kaikki, häädin hämähäkit, ja pesin lattian. Äiti antoi vain välineet siivoukseen ja seuraavana päivänä kun vanhemmat pesivät mökin mattoja, minä pesin puu-ceen maton. Ja ei ole jäänyt mitään traumoja ja olen opiskellut siivousta.

Ja pikkusiskoni puki päivähoidossa talvella kaikki haalarit pipot ja välivaatteet ulos mennessä. Hoitajan tarvitsi vain vetää rukkaset haalarin hihojen päälle. Ja ikä oli 3.

Lapsilta ei tosiaankaan vaadita liikoja. Lapset ovat fiksumpi ja osaavampia kuin kuvittelemme. Lapset vaan tykkää kun täysihoitala äiti 6 ja isi tekee kaiken

Vaadit myös 8-vuotiaaltasi liikaa, KYLLÄ
tuon ikäinen ei kykene täysi yksin pitämään järjestystä yllä.KYLLÄ
Ihan ensiksi; lopeta tappeleminen lapsesi kanssa ja ole suoraselkäinen aikuinen.KYLLÄ
Lopeta lapsen nöyryyttäminen KYLLÄ
antamalla hänen ensin tunkea tavarat kaappeihin ja sängyn alle ja repimällä ne sitten ulos ja käskemällä selvittää se kasa, siihen ei lapsi kykene, ei edes kaikki aikuiset.EHDOTTOMASTI KYLLÄ!! INTISSÄ TUOLLeen nöyryytETÄÄN!

Sinun pitää auttaa lastasi rauhallisesti selviämään siivouksesta, sovitte säännöt mitä lapsen pitää tehdä, näytät kädestä pitäen mitä pitää tehdä etkä jätä lasta vain yksin selviämään sotkusta vaan teet sen hänen kanssaan.KYLLÄ

Pidä mielessä päämäärä; lasta opetetaan aikuisuutta varten eikä hänen tarvitse 8-vuotiaana olla vielä aikuinen joka selviää kaikesta ilman apua.KYLLÄ

Jos alat tappelemaan 8-vuotiaan kanssa niin voin kertoa, että olet hukassa muutaman vuoden päästä kun lapsesi on teini sillä silloin niitä tappelunaiheita tulee rutkasti lisää joten kannattaa valita riidan aiheet huolella eikä tapella kaikesta.AIVAN SAMMAA MIeltä! ja jäät toiseksi...aiNA MULLE HUUDETAAN...

Vaadit 8-vuotiaalta aikuisen ajattelua,MIKS IHMEESSÄ!
hän ei kykene siihen vielä yli kymmeneen vuoteen, joten pitää edetä pienin askelin, sovitte pojan kanssa mitä hänen pitää tehdä, esim. hän siivoaa työpöydän yksin samalla kun sinä esim. imuroit, sitten keräätte yhdessä lelut lattialta ja annat pojalle paljon kehuja aivan kuin hän olisi tehnyt työn yksin. Lopeta uhkailu ja aseta selvät säännöt seuraamuksineen jotta lapsi oppii itse muuttamaan käytöstään haluttuun suuntaan.NII!! Huono keino yrittää lahjoa lasta rahalla, asia pitää olla toisinpäin, jos lapsi ei tee sovittuja asioita hän menettää etuisuuksia.JUST KUN MUN SUUSTA!

Koulutus saattaa kestää siihen asti kun lapsi muuttaa kotoa mutta se on sinun tehtäväsi vanhempana, et voi luovuttaa, sinulla ei ole siihen oikeutta, jos haluat luovuttaa yhden vaivaisen huoneen siivouksen takia niin mitä sitten kun TODELLISET vastoinkäymiset astuvat kuvioon ja niitä tulee enemmän tai vähemmän murrosikäisen pojan kanssa. JUSTJUST!!
******************************************************************************************************
JA se poika kaipaa huomiota ihan selvästi, muutenkin kuin että huudat naama punasena jostain siivoamisesta!
Meillä siivottiin joskus ja jouluks, me pidettiin hauskaa ja luettiin ja naurettiin...ja ihan hyvin on,vaikka lattia olikin kuormattu tavaroilla, hypittiin yli...elämässä pitää olla hauskaa eikä túhlata sitä turhaan huutamiseen.
Sulöla on vartmaan kiva poika, anna sen olla lapsi!

Meitin 5v. likka järjestää omat tavaransa ja imuroi myös niin hyvin kuin 5v. osaa. Aina tietty joutuu patistamaan, mutta ei nyt sentään uusavuton ole. Sitä en osaa sanoa oisko pojissa ja likoissa noin paljon eroa

----- kirjoitti:

Meitin 5v. likka järjestää omat tavaransa ja imuroi myös niin hyvin kuin 5v. osaa. Aina tietty joutuu patistamaan, mutta ei nyt sentään uusavuton ole. Sitä en osaa sanoa oisko pojissa ja likoissa noin paljon eroa

Lue lisää

Lapsissa on eroja. Tytöt on lisäks luonteeltaan erilaisia kuin pojat. Ei oo omia lapsia, mutta osaan kyl sanoo tän ku oon itekkin ollu.

Kyllä meillä 8v osaa laittaa tavarat sinne minne kuuluu, pedata sängyn ja jopa imuroi huoneen lattian.
Ei se ole siitä että vaatis liikaa..
-kyllä meilläkin joutuu huomauttamaan että likaset vaatteet pyykkikoriin tai sitten vien ne sinne itse.
Ei 8v kaikkea huomaa mutta, ei niitä leluja piilotella jne!!!!

Ja meillä ei oo tarvinnu ees käskeä siivoomaan..poika itse haluaa imuroida jne!

Aivan mielettömän upeasti "oopisk" jäsensi asiat.

----- kirjoitti:

Meitin 5v. likka järjestää omat tavaransa ja imuroi myös niin hyvin kuin 5v. osaa. Aina tietty joutuu patistamaan, mutta ei nyt sentään uusavuton ole. Sitä en osaa sanoa oisko pojissa ja likoissa noin paljon eroa

Lue lisää

no meillä ainakin 4-vuotias poika imuroisi vaikka joka päivä jos vain annetaisiin. ja tosiaan hän osaa imuroida. hänen 9-vuotias veljensä osaa myös siivota, ja joutuukin oman huoneensa siivoomaan. mutta se siivoomisen aloittaminen on niin vaikeaa, kun taitaa tuo laiskuus ylättää.
kerran sanoin vanhemmalle pojalle, että huoneesi on ihan sekaisin ja vaatteet hujan hajan. seuraavana päivänä kysyin, että miksi et ole huonettasi siivonnut? vastaus oli, että kukaan ei ole käskenyt:).

truut is aut teö kirjoitti:

Vaadit myös 8-vuotiaaltasi liikaa, KYLLÄ
tuon ikäinen ei kykene täysi yksin pitämään järjestystä yllä.KYLLÄ
Ihan ensiksi; lopeta tappeleminen lapsesi kanssa ja ole suoraselkäinen aikuinen.KYLLÄ
Lopeta lapsen nöyryyttäminen KYLLÄ
antamalla hänen ensin tunkea tavarat kaappeihin ja sängyn alle ja repimällä ne sitten ulos ja käskemällä selvittää se kasa, siihen ei lapsi kykene, ei edes kaikki aikuiset.EHDOTTOMASTI KYLLÄ!! INTISSÄ TUOLLeen nöyryytETÄÄN!

Sinun pitää auttaa lastasi rauhallisesti selviämään siivouksesta, sovitte säännöt mitä lapsen pitää tehdä, näytät kädestä pitäen mitä pitää tehdä etkä jätä lasta vain yksin selviämään sotkusta vaan teet sen hänen kanssaan.KYLLÄ

Pidä mielessä päämäärä; lasta opetetaan aikuisuutta varten eikä hänen tarvitse 8-vuotiaana olla vielä aikuinen joka selviää kaikesta ilman apua.KYLLÄ

Jos alat tappelemaan 8-vuotiaan kanssa niin voin kertoa, että olet hukassa muutaman vuoden päästä kun lapsesi on teini sillä silloin niitä tappelunaiheita tulee rutkasti lisää joten kannattaa valita riidan aiheet huolella eikä tapella kaikesta.AIVAN SAMMAA MIeltä! ja jäät toiseksi...aiNA MULLE HUUDETAAN...

Vaadit 8-vuotiaalta aikuisen ajattelua,MIKS IHMEESSÄ!
hän ei kykene siihen vielä yli kymmeneen vuoteen, joten pitää edetä pienin askelin, sovitte pojan kanssa mitä hänen pitää tehdä, esim. hän siivoaa työpöydän yksin samalla kun sinä esim. imuroit, sitten keräätte yhdessä lelut lattialta ja annat pojalle paljon kehuja aivan kuin hän olisi tehnyt työn yksin. Lopeta uhkailu ja aseta selvät säännöt seuraamuksineen jotta lapsi oppii itse muuttamaan käytöstään haluttuun suuntaan.NII!! Huono keino yrittää lahjoa lasta rahalla, asia pitää olla toisinpäin, jos lapsi ei tee sovittuja asioita hän menettää etuisuuksia.JUST KUN MUN SUUSTA!

Koulutus saattaa kestää siihen asti kun lapsi muuttaa kotoa mutta se on sinun tehtäväsi vanhempana, et voi luovuttaa, sinulla ei ole siihen oikeutta, jos haluat luovuttaa yhden vaivaisen huoneen siivouksen takia niin mitä sitten kun TODELLISET vastoinkäymiset astuvat kuvioon ja niitä tulee enemmän tai vähemmän murrosikäisen pojan kanssa. JUSTJUST!!
******************************************************************************************************
JA se poika kaipaa huomiota ihan selvästi, muutenkin kuin että huudat naama punasena jostain siivoamisesta!
Meillä siivottiin joskus ja jouluks, me pidettiin hauskaa ja luettiin ja naurettiin...ja ihan hyvin on,vaikka lattia olikin kuormattu tavaroilla, hypittiin yli...elämässä pitää olla hauskaa eikä túhlata sitä turhaan huutamiseen.
Sulöla on vartmaan kiva poika, anna sen olla lapsi!

Lue lisää

eipä muuta kuin että KYLLÄ!

----- kirjoitti:

Meitin 5v. likka järjestää omat tavaransa ja imuroi myös niin hyvin kuin 5v. osaa. Aina tietty joutuu patistamaan, mutta ei nyt sentään uusavuton ole. Sitä en osaa sanoa oisko pojissa ja likoissa noin paljon eroa

Lue lisää

Tsiisus! lapsi aikuisen töissä ja sitten paheksutte lapsityövoimaa ulkomailla!

kirjoitus!! En tarkoita etteikö lasten kuuluisi siivota mutta tuntuu että jotkut menee ihan liiallisuuksiin tässäkin asiassa,hyvänä esimerkkinä toi kaksosten tuntitolkulla siivoamisjuttu.Ei mitään järkeä.

oli hyvä kirjoitti:

kirjoitus!! En tarkoita etteikö lasten kuuluisi siivota mutta tuntuu että jotkut menee ihan liiallisuuksiin tässäkin asiassa,hyvänä esimerkkinä toi kaksosten tuntitolkulla siivoamisjuttu.Ei mitään järkeä.

Lue lisää

Joo todella loistava näkökulma. Nauratti kyllä kun kuvittelin, että pitäisi vetää vähintäin kerran päivässä keittiön kaapit tyhjäksi ja illalla sitten väsyneenä järjestellä roina kaappeihin kaikki omille paikoilleen.

Lapsen työ on leikki-ja leikin jälkien korjaaminen. Jos leikkii sisaruksen tai/ja vanhempien kanssa niin kaikki voivat myös osallistua jälkien korjaamiseen hymy isin tai/ja äidin naamalla saa lapsen hyvälle tuulelle ja päinvastoin.sitten on kiva leikkiä toistekin:)
Vai onko parempi lelujen lojua lattialla kunnes joku kompastuu niihin ja "lähtee lentoon" ja alastullessaan iskee päänsä lattiian,menettää tajunsa ja kenties halvaantuu,kun selkänikamat kokee liian kovia?

oli hyvä kirjoitti:

kirjoitus!! En tarkoita etteikö lasten kuuluisi siivota mutta tuntuu että jotkut menee ihan liiallisuuksiin tässäkin asiassa,hyvänä esimerkkinä toi kaksosten tuntitolkulla siivoamisjuttu.Ei mitään järkeä.

Lue lisää

Ns.alusta-alkaen laittamaan tavaranta oikeisiin paikkoihin,mitään "ropelia" ei synny.
JK.Ja tämä kaiki vain opastamalla.
JKK.kyllä jos lapsi kasvaa ja sitten "yhtÄkkiä" vaaditaan noihin tehtäviin sellaista se on sitten.

"Taitteleeko 8-vuotias pestyt vaatteensa ja asettelee kaappiin? "

No aivan varmasti taittelee, jos on sen luontoinen ihminen että pitää siitä tai ei pidä sitä rangaistuksena. Minun 6-vuotias poikani kysyi yksi päivä, mitä tekisi. No, meillä nyt ei ole paljon viihdykettä toiminnasta pitävälle lapselle - askartelu ja soittaminen ei sillä hetkellä kiinnostanut ja videota en antanut enää katsoa - joten ehdotin, että voisit vaikka lajitella vaatekaapistasi puserot, joista pidät ja joista et pidä ja laitat ne eri pinoihin. Tehtävä oli vapaaehtoinen, minähän vain ehdotin sitä kun toinen pyysi tekemistä. Ja hyvin näytti puuha maistuvan. Kun minä olin samassa huoneessa omine töineni, hän jaksoi viikatakin puserot, ei tietysti kovin hienosti mutta kuitenkin. Enkä vieläkään usko, että joudun häntä terapiaan viemään tuon takia.

Järjestyksenpito on taito, joka joillain on luonnostaan, toisilla ei. Minun piti lapsena siivota oma huone ja muitakin, osasin homman - ja inhosin sitä. Ei asian osaaminen kuitenkaan ole mikään tae siitä, että aikuisenakin pitäisi kamansa järjestyksessä. Kun pakko loppui, aloin elää omaan tyyliini. Useimmiten on niin sekaista, että vieraita ei voi päästää sisään, jos eivät ilmoita vähintään tuntia etukäteen tulostaan.

Omista lapsistani näen, että siinä missä yksi leikkii kaapin järjestelyä - hän joskus jopa kyselee, voisiko taas järjestää jotain - toinen tekisi mitä tahansa muuta mieluummin.

juha.... kirjoitti:

Lapsen työ on leikki-ja leikin jälkien korjaaminen. Jos leikkii sisaruksen tai/ja vanhempien kanssa niin kaikki voivat myös osallistua jälkien korjaamiseen hymy isin tai/ja äidin naamalla saa lapsen hyvälle tuulelle ja päinvastoin.sitten on kiva leikkiä toistekin:)
Vai onko parempi lelujen lojua lattialla kunnes joku kompastuu niihin ja "lähtee lentoon" ja alastullessaan iskee päänsä lattiian,menettää tajunsa ja kenties halvaantuu,kun selkänikamat kokee liian kovia?

Lue lisää

Nimenomaan näin: lapsen työ on myös leikin jälkien korjaaminen. 8-vuotias varsinkin osaa jo korjata erinomaisen hyvin leikkiensä jäljet, jos hänelle on sitä opetettu pienestä pitäen.

Ja jos ei korjaa, niin ei se kyllä muidenkaan tehtävä ole.

Meillä4hen/1huo kirjoitti:

Ns.alusta-alkaen laittamaan tavaranta oikeisiin paikkoihin,mitään "ropelia" ei synny.
JK.Ja tämä kaiki vain opastamalla.
JKK.kyllä jos lapsi kasvaa ja sitten "yhtÄkkiä" vaaditaan noihin tehtäviin sellaista se on sitten.

Lue lisää

On vain niin, että jokainen on yksilö jo lapsena. Minulla oli 2 lasta, joista toinen ei ikimnä siivonnut mitään tavaroitaan pois, vaan raivostui huutamaan joka kerta.
Toinen, pari vuotta nuorempi, vei tavaroita lelulaatikkoon jo ryömimisikäisenä. Kuljetti tavaran ryömien, konttaamaan hän ei koskaan opetellut, pudotti lelun laatikkoon ja haki seuraavan.
Hän myös piti huoneensa aina järjestyksessä. pienestä pitäen, toinen ei.
Sama koti, samat vanhemmat, sama kasvatus.

No siis näköjään lastasi ei kiinnosta siivoaminen mutta leipominen kyllä. Eihän aikuisenkaan kaikki asiat kiinnosta.
Ongelmasi on kasvatuksellinen ja ennenkaikkea luonnekysymys, jos kerran haluat välttämättä, että lapsesi oppii jonkin tietyn asian niin sinun on panostettava opettamiseen enemmän aikaa ja vaivaa.

Jos lapsesi ei opi helposti pitämään huonettaan siistinä niin sinun pitää opettaa häntä ehkä siihen pari tuntia päivässä joka päivä muutaman vuoden ajan, ehkä siihen asti kun lapsi muuttaa pois kotoa tai sitten voit hellittää hieman, ottaa hieman rennommin, löysätä hieman vaatimuksista ja antaa pojan vaikka leipoa sillä aikaa kun sinä itse järjestelet hänen huonettaan.

Meillä tytön huone oli aina kuin pommin jäljiltä ja tilanne huononi mitä vanhemmaksi tyttö tuli. Minä päätin, että en ota tätä murkun ikuisuuskysymystä huoneen siisteydestä riitojen aiheeksi vaan laitoin oven kiinni.
Lakanat otin parin viikon välein pois ja jätin puhtaat tilalle ja aina ne tiensä oikeaan paikkaan löysivät, ostin ison pyykkikorin tytön huoneeseen johon oli helppo pudottaa likaiset vaatteet. Myös imurointi n. kerran viikossa kuului tytön hommiin mutta muuten sai pitää huoneensa millaisessa sotkussa halusi.

Miksi siis näin; siksi, että tyttö hoiti koulunsa aina moitteettomasti ja sai hyviä arvosanoja, hän harrasti itsekuria vaativaa joukkueurheilua ja käyttäytyi hyvin eikä tehnyt mitään hölmöyksiä, siinä minusta on positiivisia ominaisuuksia yllinkyllin yhdelle lapselle joten viis siitä jos se huoneen siivous ei ollut kympin luokkaa.
Nyt neiti on parikymppinen ja muutti omilleen viime syksynä ja yllätys, yllätys, hänen yksiönsä on siisti ja kauniisti ja kekseliäästi sisustettu pikkubudjetilla. Olemmekin jutelleet tuosta siivousasiasta ja hän sanoi, että ei sitä lapsena ja varsinkaan teininä arvostanut jotain huoneen siisteyttä kun oli niin paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä ja huone oli vaan nukkumisapaikka.

Tyttö sanoi, että nyt on oma koti jonka haluaa olevan viihtyisän ja sanoi myös, että vaikka hän ei kotona siivonnut niin kyllä hän minulta sen mallin sai, että koti on siisti ja kivasti sisustettu eikä hän nyt voisi kuvitellakaan ettei sisustaisi kotiaan viihtyisäksi.

oopisk kirjoitti:

No siis näköjään lastasi ei kiinnosta siivoaminen mutta leipominen kyllä. Eihän aikuisenkaan kaikki asiat kiinnosta.
Ongelmasi on kasvatuksellinen ja ennenkaikkea luonnekysymys, jos kerran haluat välttämättä, että lapsesi oppii jonkin tietyn asian niin sinun on panostettava opettamiseen enemmän aikaa ja vaivaa.

Jos lapsesi ei opi helposti pitämään huonettaan siistinä niin sinun pitää opettaa häntä ehkä siihen pari tuntia päivässä joka päivä muutaman vuoden ajan, ehkä siihen asti kun lapsi muuttaa pois kotoa tai sitten voit hellittää hieman, ottaa hieman rennommin, löysätä hieman vaatimuksista ja antaa pojan vaikka leipoa sillä aikaa kun sinä itse järjestelet hänen huonettaan.

Meillä tytön huone oli aina kuin pommin jäljiltä ja tilanne huononi mitä vanhemmaksi tyttö tuli. Minä päätin, että en ota tätä murkun ikuisuuskysymystä huoneen siisteydestä riitojen aiheeksi vaan laitoin oven kiinni.
Lakanat otin parin viikon välein pois ja jätin puhtaat tilalle ja aina ne tiensä oikeaan paikkaan löysivät, ostin ison pyykkikorin tytön huoneeseen johon oli helppo pudottaa likaiset vaatteet. Myös imurointi n. kerran viikossa kuului tytön hommiin mutta muuten sai pitää huoneensa millaisessa sotkussa halusi.

Miksi siis näin; siksi, että tyttö hoiti koulunsa aina moitteettomasti ja sai hyviä arvosanoja, hän harrasti itsekuria vaativaa joukkueurheilua ja käyttäytyi hyvin eikä tehnyt mitään hölmöyksiä, siinä minusta on positiivisia ominaisuuksia yllinkyllin yhdelle lapselle joten viis siitä jos se huoneen siivous ei ollut kympin luokkaa.
Nyt neiti on parikymppinen ja muutti omilleen viime syksynä ja yllätys, yllätys, hänen yksiönsä on siisti ja kauniisti ja kekseliäästi sisustettu pikkubudjetilla. Olemmekin jutelleet tuosta siivousasiasta ja hän sanoi, että ei sitä lapsena ja varsinkaan teininä arvostanut jotain huoneen siisteyttä kun oli niin paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä ja huone oli vaan nukkumisapaikka.

Tyttö sanoi, että nyt on oma koti jonka haluaa olevan viihtyisän ja sanoi myös, että vaikka hän ei kotona siivonnut niin kyllä hän minulta sen mallin sai, että koti on siisti ja kivasti sisustettu eikä hän nyt voisi kuvitellakaan ettei sisustaisi kotiaan viihtyisäksi.

Lue lisää

Opetuksesi on siis mennyt perille. Voit olla tyytyväinen lopputulokseen. :)

Muidenkin vanhempien tulisi ymmärtää, että he eivät voi kiirehtiä lapsen oppimista ja kykyä omaksua saatu opetus. Se taito kehittyy ajan kanssa. Lapsella on niin monta asiaa opittavana, että joku järjestys siinä on oltava. Äiti toivoisi oman työnsä helpottamiseksi, että siivoustaito olisi niiden ensimmäisten taitojen joukossa, mutta jokainen teini-ikäisen lapsen vanhempi tietää, että niin ei ole. Jopa leipominenkin menee edelle. Ne jäljet on helpompi korjata ja pyyhkiä pöytä jauhoista puhtaaksi.

Ennemmin tai myöhemmin jokainen kuitenkin oppii olemaan sisäsiisti. Harvalla aikuisella ihmisellä koti on hyrskyn-myrskyn. Jos on, hänellä on muukin elämä sekaisin.
Se onkin jo toinen juttu, sanoi Kiplinkin.

Apua turvattomille kirjoitti:

Opetuksesi on siis mennyt perille. Voit olla tyytyväinen lopputulokseen. :)

Muidenkin vanhempien tulisi ymmärtää, että he eivät voi kiirehtiä lapsen oppimista ja kykyä omaksua saatu opetus. Se taito kehittyy ajan kanssa. Lapsella on niin monta asiaa opittavana, että joku järjestys siinä on oltava. Äiti toivoisi oman työnsä helpottamiseksi, että siivoustaito olisi niiden ensimmäisten taitojen joukossa, mutta jokainen teini-ikäisen lapsen vanhempi tietää, että niin ei ole. Jopa leipominenkin menee edelle. Ne jäljet on helpompi korjata ja pyyhkiä pöytä jauhoista puhtaaksi.

Ennemmin tai myöhemmin jokainen kuitenkin oppii olemaan sisäsiisti. Harvalla aikuisella ihmisellä koti on hyrskyn-myrskyn. Jos on, hänellä on muukin elämä sekaisin.
Se onkin jo toinen juttu, sanoi Kiplinkin.

Lue lisää

Olen eronnut 5v sitten poikani isästä ja poikani täytti juuri 18v.Luonteeltaan poikani on kiltti,älykäs ja tunteellinen.Mutta,mutta laiska tekemään koulun hyväksi muuta kuin sen mikä on aivan pakko ja nyt on viimeinen luokka lukiossa alkanut.Mikään puhe ei auta,että yrittäisit nyt tämän vuoden niin sitten se olisi ohi !Toinen huoleni aihe on oman huoneen siivous.Sitä ei kertakaikkiaan ole ,niin että huone on kuin likainen läävä.Lattialla ei ole kohtaa mihin astuisi ja koulutehtävät (ne vähät) tehdään sängyssä istuen.Pojan isä syytää vieläkin leluiksi luokiteltavaa tavaraa kassikaupalla silloin harvoin kun tapaavat.Mikään puhe ei tässäkään asiassa auta.Kun joskus harvoin enää jaksan mainita sana siivous niin vastaus on :"minä olen mies"!
Poikani isä osallistui n. 3-4v avioliiton alussa kotitöihin eikä sen jälkeen ollenkaan.Esimerkkiä hänestä poikamme ei ole voinut saada koska tapaavat niin harvoin ja on myös perusluonteeltaan aivan erilainen.Kun muutin pois niin mies ei tehnyt omakotitalossamme yhtään mitään.3v lehdet ajelehtivat pitkin ja poikin lattioita,keittiötä ei ihmisasumukseksi uskoisi.Vaatteita lojuu mikä missäkin ja uusia ostetaan kun ei osata pestä pyykkiä eikä silittää.Poikamme käy jouluisin isänsä luona ja SIIVOO.Antakaa edes 1 hyvä vinkki siitä mitä voin tehdä!!!
Tämän ihanan ja kamalan murkkuni kanssa.Itsestäni tuntuu että paras tapa on luovuttaa mutta eihän sekään oikein ole.....

Älä huoli. Pari ensimmäistä vastausta olivat ilmeisesti ihmisiltä, joilla ei joko ole omia lapsia tai sellaisilta, jotka ovat superkasvattajia. Tai ainakin niin luulevat olevansa hyssytellessään penskansa lellityiksi.

Kyllä kahdeksanvuotias on niin iso, että pystyy selviämään siivouksestaan.

Tässä olen sitä mieltä, että Sinun on kasvettava. Älä alennu tappelemaan poikasi kanssa, älä alennu lahjomaan, kiristämään tms.

Ilmoita pojallesi, että huone on siivottava. Älä sano, että jos et siivoa, niin keräät tavarat pois, älä mene kiristyslinjalle, vaan toimi. Mikäli huone ei ole kolmen tunnin päästä siisti, niin mene ja kerää KAIKKI irtotavarat jätesäkkeihin ja heitä ullakolle tms. Jos poikasi saa raivarin, niin pysy itse rauhallisena. Älä edes korota ääntäsi. Jos käy päälle, niin ota lapsi syliin ja pidä sylissä niin kauan, että rauhoittuu. Jos käy väkivaltaiseksi, niin lapsesta saa pitää rauhoittamisen ajan kiinni ronskimminkin. Kun lapsi on rauhoittunut, kerro että tavarat saa sitä mukaa takaisin, kun niille löytyy joku paikka.

Minun nyt 13-vuotias tyttöni kävi yhdeksänvuotiaana samanlaisen vaiheen ja hän oppi keräämään omat lelunsa samanlaisen episodin jälkeen. En kiristänyt, uhannut enkä lahjonut. Eikä ole vielä edes alkanut potkia mummoja tai rikkomaan yhteistä omaisuutta.

.. tuon ikäisten kanssa ja palkitaan ku on hyvin tehty..minullaki 2 poikaa jotka jo armeijan käyneet...oppivat kyllä mutta lapsen pitää olla lapsi aikansa...se ei kestä kauaa..ja on poissa kotoa ,minullaki nuorin muutti ja teini iässä sai komentaa ,lapsena leikkiä...erilaisia olivat mun pojat vaikk sama kasvatus malli...lapsi muistaa sen tunnelman kotona ..leikin varjolla ja ajan kanssa yhdessä tehden tulee hyvää jälkeä ja hyvä mieli...antaa lasten tehdä j aitse siinä vähä auttaa...ja kaikki tyytyväiset kerran viikkoon..kaikkea hyvää arkeesi ..se on tärkeämpi ja muistuu lapselle mieleen aina..itsekin muistan kiljuvan äiteeni..äiti taas ei muista et oli sellaine ,mutt onneks vanha isäni muistaa..että muisti on vlaikoiva ihmisellä..tee ihana lapsuus ja aikuisena he kiittää! rakkautta ja kuria ja neuvoja tarvii pienet ja isommatkin lapset.ei rakkautta saa kukaan liikaa...vaan huonoa kohtelua liikaa vaatimmuksia ja lapset valmiit jo eläkkeelle ku uupuvat ja mielenterveys menee kovassa puristuksessa koulu,koti.- ja kuitenkin leikii aikansa ja kasvaa aikuiseksi

oopisk kirjoitti:

No siis näköjään lastasi ei kiinnosta siivoaminen mutta leipominen kyllä. Eihän aikuisenkaan kaikki asiat kiinnosta.
Ongelmasi on kasvatuksellinen ja ennenkaikkea luonnekysymys, jos kerran haluat välttämättä, että lapsesi oppii jonkin tietyn asian niin sinun on panostettava opettamiseen enemmän aikaa ja vaivaa.

Jos lapsesi ei opi helposti pitämään huonettaan siistinä niin sinun pitää opettaa häntä ehkä siihen pari tuntia päivässä joka päivä muutaman vuoden ajan, ehkä siihen asti kun lapsi muuttaa pois kotoa tai sitten voit hellittää hieman, ottaa hieman rennommin, löysätä hieman vaatimuksista ja antaa pojan vaikka leipoa sillä aikaa kun sinä itse järjestelet hänen huonettaan.

Meillä tytön huone oli aina kuin pommin jäljiltä ja tilanne huononi mitä vanhemmaksi tyttö tuli. Minä päätin, että en ota tätä murkun ikuisuuskysymystä huoneen siisteydestä riitojen aiheeksi vaan laitoin oven kiinni.
Lakanat otin parin viikon välein pois ja jätin puhtaat tilalle ja aina ne tiensä oikeaan paikkaan löysivät, ostin ison pyykkikorin tytön huoneeseen johon oli helppo pudottaa likaiset vaatteet. Myös imurointi n. kerran viikossa kuului tytön hommiin mutta muuten sai pitää huoneensa millaisessa sotkussa halusi.

Miksi siis näin; siksi, että tyttö hoiti koulunsa aina moitteettomasti ja sai hyviä arvosanoja, hän harrasti itsekuria vaativaa joukkueurheilua ja käyttäytyi hyvin eikä tehnyt mitään hölmöyksiä, siinä minusta on positiivisia ominaisuuksia yllinkyllin yhdelle lapselle joten viis siitä jos se huoneen siivous ei ollut kympin luokkaa.
Nyt neiti on parikymppinen ja muutti omilleen viime syksynä ja yllätys, yllätys, hänen yksiönsä on siisti ja kauniisti ja kekseliäästi sisustettu pikkubudjetilla. Olemmekin jutelleet tuosta siivousasiasta ja hän sanoi, että ei sitä lapsena ja varsinkaan teininä arvostanut jotain huoneen siisteyttä kun oli niin paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä ja huone oli vaan nukkumisapaikka.

Tyttö sanoi, että nyt on oma koti jonka haluaa olevan viihtyisän ja sanoi myös, että vaikka hän ei kotona siivonnut niin kyllä hän minulta sen mallin sai, että koti on siisti ja kivasti sisustettu eikä hän nyt voisi kuvitellakaan ettei sisustaisi kotiaan viihtyisäksi.

Lue lisää

**Tyttö sanoi, että nyt on oma koti jonka haluaa olevan viihtyisän ja sanoi myös, että vaikka hän ei kotona siivonnut niin kyllä hän minulta sen mallin sai, että koti on siisti ja kivasti sisustettu eikä hän nyt voisi kuvitellakaan ettei sisustaisi kotiaan viihtyisäksi.**

Tää on just se pointti, ei niinkään se että mitä lapsille annetaan tehtäväksi vaan se millaisen elämisen mallin vanhemmat antavat. Monista asioista voidaan vääntää kättä mutta sitten kun se järki tulee päähän, niin mallia katsotaan usein omasta kotoa. Toisaalta niin hyvässä kuin pahassa. Monikaan vanhempi ei lapselleen salli alkoholin juomista mutta juovat itse. Ja mitäs ne monet teinit haluavat kuitenkin kokeilla ennemin tai myöhemmin, kun se on niin coolia ja aikuisten homma?

toivoton äiti kirjoitti:

Olen eronnut 5v sitten poikani isästä ja poikani täytti juuri 18v.Luonteeltaan poikani on kiltti,älykäs ja tunteellinen.Mutta,mutta laiska tekemään koulun hyväksi muuta kuin sen mikä on aivan pakko ja nyt on viimeinen luokka lukiossa alkanut.Mikään puhe ei auta,että yrittäisit nyt tämän vuoden niin sitten se olisi ohi !Toinen huoleni aihe on oman huoneen siivous.Sitä ei kertakaikkiaan ole ,niin että huone on kuin likainen läävä.Lattialla ei ole kohtaa mihin astuisi ja koulutehtävät (ne vähät) tehdään sängyssä istuen.Pojan isä syytää vieläkin leluiksi luokiteltavaa tavaraa kassikaupalla silloin harvoin kun tapaavat.Mikään puhe ei tässäkään asiassa auta.Kun joskus harvoin enää jaksan mainita sana siivous niin vastaus on :"minä olen mies"!
Poikani isä osallistui n. 3-4v avioliiton alussa kotitöihin eikä sen jälkeen ollenkaan.Esimerkkiä hänestä poikamme ei ole voinut saada koska tapaavat niin harvoin ja on myös perusluonteeltaan aivan erilainen.Kun muutin pois niin mies ei tehnyt omakotitalossamme yhtään mitään.3v lehdet ajelehtivat pitkin ja poikin lattioita,keittiötä ei ihmisasumukseksi uskoisi.Vaatteita lojuu mikä missäkin ja uusia ostetaan kun ei osata pestä pyykkiä eikä silittää.Poikamme käy jouluisin isänsä luona ja SIIVOO.Antakaa edes 1 hyvä vinkki siitä mitä voin tehdä!!!
Tämän ihanan ja kamalan murkkuni kanssa.Itsestäni tuntuu että paras tapa on luovuttaa mutta eihän sekään oikein ole.....

Lue lisää

Onneksi olkoon! Peset mahdollisesti vielä kolmekymppisenä poikasi pyykkejä, ja merkata kalenteriisi koska on pojan työkkäri ja soitella ja muistutella. Olet antanut auktoriteettisi valua hukkaan jo aikoja sitten. Poikasi siivoaa isälläsi, koska siellä isä pitää narut käsissään ja on pojalleen se mikä vanhemman kuuluu olla! Kun kerrot, että olisi vain helpompaa antaa olla kertoo jo paljon miksi poikasi ei tee mitään. Koska äiti sen kuitenkin loppupeleissä tekee, näinhän se on aina mennyt. viikkorahat tulee kuitenkin. Ainoa mikä tässä vaiheessa voisi ehkä auttaa on vapauksien vähennys. eli liittymät kiinni. rahaa ei tipu, ja pelikonsolit sun muut myyntiin. Siinä onkin lapsella kaksi vaihtoehtoa. Ryhtyä ottamaan vastuuta omasta itsestään(josta luonnollisesti seuraa vapauksien antaminen takaisin pikkuhiljaa) tai lapsesi jatkaa samaa rataa ja muuttuu sitten lukion välivuosien jälkeen sosiaalipummiksi. ruinaa rahaa. suosittelen sinua ottamaan lapsen isän tähän kasvatukseen mukaan, koska näyttäisi siltä hänen sanansa lapsellenne on painava.

Aikuisen näkökulma omasta osaamisesta lapsena:

Itse en edes yli 10-vuotiaana lapsena erottanut likaista vaatetta puhtaasta. Jos muistin, mitä oli päälle viimeiset kaksi päivää (usein ei jäänyt mieleen) saatoin siitä päätellä, että ne ovat likaisia. Mutta vaatteen ulkonäkö tai säilytyspaikka, esim. lattia, ei kertonut mitään vaatteen puhtaudesta.

Vasta noin 13-vuotiaana opin erottamaan sen, milloin omat hiukseni ovat likaiset. En kokenut niitä edes tosi rasvaisina mitenkään epämiellyttävinä. Äidin kanssa monet kerrat katsottiin peilin edessä sitä muutosta, mikä tukassa on, kun se on puhdas ja pöyhkeä tai likainen, kiiltävä ja päätä pitkin menevä.

Oman huoneen siisteys oli äidin käsissä siihen asti, kunnes olin yläasteella. Silloin aloin arvostamaan oman huoneen siisteyttä vastapainona sille, että muu koti oli aina sekaisin. Kodin sekaisuudesta huolimatta äitini yritti saada minua siivoamaan omaa huonettani. Se tuntui typerältä, koska muukin koti oli sekaisin. Onnistuin ala-asteikäisenä siivoamisen osalta vain siltä osin, että pystyin laittamaan näkyvät tavarat näkyvälle paikalle järjestykseen, joka oli ennalta sovittu. Laatikoiden sisällöt ja käyttötarkoitukset unohtuivat alinomaa ja tuntui myös typerältä laittaa järjestykseen jotain sellaista, joka ei näy. Näin ollen en ollut myöskään halukas laittamaan esim. kyniä laatikkoon, koska "tiesin" ja aavistin, että sinne ne unohtuvat enkä niitä sitten löydä, kun tarvitsen.

Vaatteiden lajittelu hyllyille oli tosi vaikeaa. Meni monta vuotta ennen kuin opin, että tällä hyllyllä on pikkuhousut, tällä paidat jne.. Vääriä hyllyvalintoja tuli usein. Ehkä 12-vuotiaana vasta opin sen, että en ehkä itse osaa laittaa tavaroita oikein - ja kykenin oikein itse päättelemään, että vaatetta kannattaa etsiä myös väärältä hyllyltä.

Keittiöstä en tajunnut yhtään mitään paitsi yläasteella, vaikka olin ensimmäisestä luokasta lähtien yksin kotona iltapäivät. Vanhemmat olivat laittaneet valmiit voileivät rasiaan, jotka söin, kun tulin koulusta. Itse otin maitoa tölkistä lasiin. Ehkä puolen vuoden harjoittelun päätteeksi muistin laittaa maidon aina takaisin jääkaappiin.
Kun ala-asteikäisenä meille tuli tiskikone, en pitkään aikaan käsittänyt, mitä sillä tehdään, koska en jälleen kerran erottanut likaisia astioita puhtaista. Vaikutti siltä, että vanhemmat siirtelevät astioita mielivaltaisesti koneen, tiskikaapin ja pöydän välillä. Vasta äidin kanssa opettelun kautta tajusin, että likaiset astiat haisevat ja niissä on ruoantähteitä. (vrt. hiukset).

Minusta et vaadi liikaa lapselta mutta metodisi on väärä. Sinun pitää selittää lapselle itsestään selvät asiat moneen kertaan ja harjoitella niitä hänen kanssaan. Sovitte vaikka, että samaa paitaa pidetään kaksi päivää. Toisen päivän iltana lapsi vie paidan pyykkikoriin. Lapsi tuskin kykenee laskemaan päiviä mutta sinun tehtäväsi on sanoa tästä muutama vuosi eteenpäin, että nyt on mennyt kaksi päivää samalla paidalla. Jos alushousuja käytetään päivä, poika voi päivän päätteeksi itse viedä ne pyykkikoriin, koska se on jokapäiväiseen riisuutumiseen liittyvä juttu. Kannattaa varmaan myös viedä pojalle oma pyykkikori omaan huoneeseen. Olethan samalla tavalla opettanut, että housut laitetaan yöksi tuolille, koska ne laitetaan aamulla taas jalkaan.
Sinun pitää myös sanoa, että legot laitetaan legokoriin. Ja samalla tavalla näkyvillä paikoilla olevat lelut voidaan asettaa sinne vaikka illalla. Suosittelen näin. Kädestä pitäen.

Ymmärrän sinua!
Päiväkodissa opettajatkaan eivät siivoa lasten leikinjälkiä.
Kun vanhempa tulee hakemaan lastaan kotiin (ainakin omalla työpaikallani) fiksut vanhemmat kehottavat lapsiaan siivoamaan leikkinsä pois ennenkuin menevät pukeutumaan ja lähtevät.
Minkälaisia aikuisia lapsista tulisikaan jos heitä ei opeteta siivoamaan jälkiään eikä millään ole minkäänlaisia seurauksia.

Kotonani omat teinit joko siivoavat huoneensa tai teen vähennyksen viikkorahasta. Välillä löydän limupulloja tai karkkipapereita sängyn alta, jos näen tämän toistuvan kolmantena kertana viikossa vähennän 1€ viikkorahasta.

8 -vuotias on vielä vähän nuori yksin siivoamaan huonettaan. Omat lelut toki laatikoihin, kirjat jne. Pedatkaa sänky yhdessä, poika voi pyyhkiä pölyt kun ostat hauskan, edullisen, värikkään pölyhuiskan ja itse imuroit.
Meillä on torstai suursiivouspäivä: kaikki kantavat kortensa kekoon ja kun työ on tehty tehdään jotain kivaa joko heti siivouksen jälkeen tai sovitaan päivä jolloin mennään leffaan tms.


Kertokaa mielummin neuvoja ja kokemuksia jotka tiedätte toimivat, kuin moittimalla ihmistä joka tarvitsee apua!
Aurinkoista loppukesää kaikille!

Suosittelisin, että teet pojille ohjelaput vaikkapa seinälle. Niissä voi lukea, mihin mikäkin kuuluu tai niissä voi olla selviä kuvia, esim legojen kuvia ja laatikko, johon legot kuuluvat. Lisäksi jos jaksaa, voi jopa tehdä jonkin taulukon, johon voi merkata, kun homma on tehty. Jokin mukava palkinto esim. leikkihetki siivouksen jälkeen voi auttaa motivoimaan lasta vielä lisää. Näin sinun ei tarvitse olla koko ajan neuvomassa, kun pojat voivat itse tarkistaa lapuista. Kannattaa tietenkin muistaa, että ohjelaput täytyy käydä huolellisesti läpi ennen käyttöönottoa :)

idearikas__ kirjoitti:

Suosittelisin, että teet pojille ohjelaput vaikkapa seinälle. Niissä voi lukea, mihin mikäkin kuuluu tai niissä voi olla selviä kuvia, esim legojen kuvia ja laatikko, johon legot kuuluvat. Lisäksi jos jaksaa, voi jopa tehdä jonkin taulukon, johon voi merkata, kun homma on tehty. Jokin mukava palkinto esim. leikkihetki siivouksen jälkeen voi auttaa motivoimaan lasta vielä lisää. Näin sinun ei tarvitse olla koko ajan neuvomassa, kun pojat voivat itse tarkistaa lapuista. Kannattaa tietenkin muistaa, että ohjelaput täytyy käydä huolellisesti läpi ennen käyttöönottoa :)

Lue lisää

Lasta voi myös auttaa, että hän saa itse pohtia, missä olisi millekkin hyvä paikka. Jos joku muu päättää paikoista, niitä voi olla vaikea muistaa.

Tove Jonsson kirjoitti:

Onneksi olkoon! Peset mahdollisesti vielä kolmekymppisenä poikasi pyykkejä, ja merkata kalenteriisi koska on pojan työkkäri ja soitella ja muistutella. Olet antanut auktoriteettisi valua hukkaan jo aikoja sitten. Poikasi siivoaa isälläsi, koska siellä isä pitää narut käsissään ja on pojalleen se mikä vanhemman kuuluu olla! Kun kerrot, että olisi vain helpompaa antaa olla kertoo jo paljon miksi poikasi ei tee mitään. Koska äiti sen kuitenkin loppupeleissä tekee, näinhän se on aina mennyt. viikkorahat tulee kuitenkin. Ainoa mikä tässä vaiheessa voisi ehkä auttaa on vapauksien vähennys. eli liittymät kiinni. rahaa ei tipu, ja pelikonsolit sun muut myyntiin. Siinä onkin lapsella kaksi vaihtoehtoa. Ryhtyä ottamaan vastuuta omasta itsestään(josta luonnollisesti seuraa vapauksien antaminen takaisin pikkuhiljaa) tai lapsesi jatkaa samaa rataa ja muuttuu sitten lukion välivuosien jälkeen sosiaalipummiksi. ruinaa rahaa. suosittelen sinua ottamaan lapsen isän tähän kasvatukseen mukaan, koska näyttäisi siltä hänen sanansa lapsellenne on painava.

Lue lisää

no just joo, isin mallihan se olikin täydellinen kun isi ei siivoo ensinkään. isin luona poika sentään näkee millaseks koti tulee kun ei siivota ja siksi varmaan siivoo. tiedätkö että kotona on ihan eri asia siivota kun jonkun muun luona!

toivoton äiti kirjoitti:

Olen eronnut 5v sitten poikani isästä ja poikani täytti juuri 18v.Luonteeltaan poikani on kiltti,älykäs ja tunteellinen.Mutta,mutta laiska tekemään koulun hyväksi muuta kuin sen mikä on aivan pakko ja nyt on viimeinen luokka lukiossa alkanut.Mikään puhe ei auta,että yrittäisit nyt tämän vuoden niin sitten se olisi ohi !Toinen huoleni aihe on oman huoneen siivous.Sitä ei kertakaikkiaan ole ,niin että huone on kuin likainen läävä.Lattialla ei ole kohtaa mihin astuisi ja koulutehtävät (ne vähät) tehdään sängyssä istuen.Pojan isä syytää vieläkin leluiksi luokiteltavaa tavaraa kassikaupalla silloin harvoin kun tapaavat.Mikään puhe ei tässäkään asiassa auta.Kun joskus harvoin enää jaksan mainita sana siivous niin vastaus on :"minä olen mies"!
Poikani isä osallistui n. 3-4v avioliiton alussa kotitöihin eikä sen jälkeen ollenkaan.Esimerkkiä hänestä poikamme ei ole voinut saada koska tapaavat niin harvoin ja on myös perusluonteeltaan aivan erilainen.Kun muutin pois niin mies ei tehnyt omakotitalossamme yhtään mitään.3v lehdet ajelehtivat pitkin ja poikin lattioita,keittiötä ei ihmisasumukseksi uskoisi.Vaatteita lojuu mikä missäkin ja uusia ostetaan kun ei osata pestä pyykkiä eikä silittää.Poikamme käy jouluisin isänsä luona ja SIIVOO.Antakaa edes 1 hyvä vinkki siitä mitä voin tehdä!!!
Tämän ihanan ja kamalan murkkuni kanssa.Itsestäni tuntuu että paras tapa on luovuttaa mutta eihän sekään oikein ole.....

Lue lisää

Siis anteeks ???

Toden totta leipomisessa täytyy osata funtsia monta asiaa päällekkäin. Poikasi pitää leipomisen lopputuloksesta, siivoamisen mieltä hän ei näe. Hän on kulinaristi - ei visualisti :)

toivoton äiti kirjoitti:

Olen eronnut 5v sitten poikani isästä ja poikani täytti juuri 18v.Luonteeltaan poikani on kiltti,älykäs ja tunteellinen.Mutta,mutta laiska tekemään koulun hyväksi muuta kuin sen mikä on aivan pakko ja nyt on viimeinen luokka lukiossa alkanut.Mikään puhe ei auta,että yrittäisit nyt tämän vuoden niin sitten se olisi ohi !Toinen huoleni aihe on oman huoneen siivous.Sitä ei kertakaikkiaan ole ,niin että huone on kuin likainen läävä.Lattialla ei ole kohtaa mihin astuisi ja koulutehtävät (ne vähät) tehdään sängyssä istuen.Pojan isä syytää vieläkin leluiksi luokiteltavaa tavaraa kassikaupalla silloin harvoin kun tapaavat.Mikään puhe ei tässäkään asiassa auta.Kun joskus harvoin enää jaksan mainita sana siivous niin vastaus on :"minä olen mies"!
Poikani isä osallistui n. 3-4v avioliiton alussa kotitöihin eikä sen jälkeen ollenkaan.Esimerkkiä hänestä poikamme ei ole voinut saada koska tapaavat niin harvoin ja on myös perusluonteeltaan aivan erilainen.Kun muutin pois niin mies ei tehnyt omakotitalossamme yhtään mitään.3v lehdet ajelehtivat pitkin ja poikin lattioita,keittiötä ei ihmisasumukseksi uskoisi.Vaatteita lojuu mikä missäkin ja uusia ostetaan kun ei osata pestä pyykkiä eikä silittää.Poikamme käy jouluisin isänsä luona ja SIIVOO.Antakaa edes 1 hyvä vinkki siitä mitä voin tehdä!!!
Tämän ihanan ja kamalan murkkuni kanssa.Itsestäni tuntuu että paras tapa on luovuttaa mutta eihän sekään oikein ole.....

Lue lisää

Jos haluat edistää pojan oppimishaluja, niin siivoa hänen huoneensa, sisusta se kauniiksi. Vaikuttaa todella paljon opiskeluhaluihin.

Eli tee nyt se, mihin hän ei itse pysty.

näkökulma kirjoitti:

Aikuisen näkökulma omasta osaamisesta lapsena:

Itse en edes yli 10-vuotiaana lapsena erottanut likaista vaatetta puhtaasta. Jos muistin, mitä oli päälle viimeiset kaksi päivää (usein ei jäänyt mieleen) saatoin siitä päätellä, että ne ovat likaisia. Mutta vaatteen ulkonäkö tai säilytyspaikka, esim. lattia, ei kertonut mitään vaatteen puhtaudesta.

Vasta noin 13-vuotiaana opin erottamaan sen, milloin omat hiukseni ovat likaiset. En kokenut niitä edes tosi rasvaisina mitenkään epämiellyttävinä. Äidin kanssa monet kerrat katsottiin peilin edessä sitä muutosta, mikä tukassa on, kun se on puhdas ja pöyhkeä tai likainen, kiiltävä ja päätä pitkin menevä.

Oman huoneen siisteys oli äidin käsissä siihen asti, kunnes olin yläasteella. Silloin aloin arvostamaan oman huoneen siisteyttä vastapainona sille, että muu koti oli aina sekaisin. Kodin sekaisuudesta huolimatta äitini yritti saada minua siivoamaan omaa huonettani. Se tuntui typerältä, koska muukin koti oli sekaisin. Onnistuin ala-asteikäisenä siivoamisen osalta vain siltä osin, että pystyin laittamaan näkyvät tavarat näkyvälle paikalle järjestykseen, joka oli ennalta sovittu. Laatikoiden sisällöt ja käyttötarkoitukset unohtuivat alinomaa ja tuntui myös typerältä laittaa järjestykseen jotain sellaista, joka ei näy. Näin ollen en ollut myöskään halukas laittamaan esim. kyniä laatikkoon, koska "tiesin" ja aavistin, että sinne ne unohtuvat enkä niitä sitten löydä, kun tarvitsen.

Vaatteiden lajittelu hyllyille oli tosi vaikeaa. Meni monta vuotta ennen kuin opin, että tällä hyllyllä on pikkuhousut, tällä paidat jne.. Vääriä hyllyvalintoja tuli usein. Ehkä 12-vuotiaana vasta opin sen, että en ehkä itse osaa laittaa tavaroita oikein - ja kykenin oikein itse päättelemään, että vaatetta kannattaa etsiä myös väärältä hyllyltä.

Keittiöstä en tajunnut yhtään mitään paitsi yläasteella, vaikka olin ensimmäisestä luokasta lähtien yksin kotona iltapäivät. Vanhemmat olivat laittaneet valmiit voileivät rasiaan, jotka söin, kun tulin koulusta. Itse otin maitoa tölkistä lasiin. Ehkä puolen vuoden harjoittelun päätteeksi muistin laittaa maidon aina takaisin jääkaappiin.
Kun ala-asteikäisenä meille tuli tiskikone, en pitkään aikaan käsittänyt, mitä sillä tehdään, koska en jälleen kerran erottanut likaisia astioita puhtaista. Vaikutti siltä, että vanhemmat siirtelevät astioita mielivaltaisesti koneen, tiskikaapin ja pöydän välillä. Vasta äidin kanssa opettelun kautta tajusin, että likaiset astiat haisevat ja niissä on ruoantähteitä. (vrt. hiukset).

Minusta et vaadi liikaa lapselta mutta metodisi on väärä. Sinun pitää selittää lapselle itsestään selvät asiat moneen kertaan ja harjoitella niitä hänen kanssaan. Sovitte vaikka, että samaa paitaa pidetään kaksi päivää. Toisen päivän iltana lapsi vie paidan pyykkikoriin. Lapsi tuskin kykenee laskemaan päiviä mutta sinun tehtäväsi on sanoa tästä muutama vuosi eteenpäin, että nyt on mennyt kaksi päivää samalla paidalla. Jos alushousuja käytetään päivä, poika voi päivän päätteeksi itse viedä ne pyykkikoriin, koska se on jokapäiväiseen riisuutumiseen liittyvä juttu. Kannattaa varmaan myös viedä pojalle oma pyykkikori omaan huoneeseen. Olethan samalla tavalla opettanut, että housut laitetaan yöksi tuolille, koska ne laitetaan aamulla taas jalkaan.
Sinun pitää myös sanoa, että legot laitetaan legokoriin. Ja samalla tavalla näkyvillä paikoilla olevat lelut voidaan asettaa sinne vaikka illalla. Suosittelen näin. Kädestä pitäen.

Lue lisää

AIVAN MAHTAVA KIRJOITUS! Lapsen mieli toimii juuri noin. Joskus tunnistan nuo samat fiilikset aikuisenakin.

"Ennen vanhaan", kun vaatteita oli huomattavasti vähemmän, niiden järjestyksessä pitäminenkin oli kai helpompaa. Ja toden totta, jos vaate on lattialla, ei se ole merkki sen likaisuudesta! Ehkäpä pyykkikori omassa huoneessa voisi olla ratkaisu. Vessan koriin sitä ei jaksa kuitenkaan viedä, joten likainen vaate lentää koriin, puhdas tai määrittelemätön lattialle. Ja homma toimii!

Tove Jonsson kirjoitti:

Onneksi olkoon! Peset mahdollisesti vielä kolmekymppisenä poikasi pyykkejä, ja merkata kalenteriisi koska on pojan työkkäri ja soitella ja muistutella. Olet antanut auktoriteettisi valua hukkaan jo aikoja sitten. Poikasi siivoaa isälläsi, koska siellä isä pitää narut käsissään ja on pojalleen se mikä vanhemman kuuluu olla! Kun kerrot, että olisi vain helpompaa antaa olla kertoo jo paljon miksi poikasi ei tee mitään. Koska äiti sen kuitenkin loppupeleissä tekee, näinhän se on aina mennyt. viikkorahat tulee kuitenkin. Ainoa mikä tässä vaiheessa voisi ehkä auttaa on vapauksien vähennys. eli liittymät kiinni. rahaa ei tipu, ja pelikonsolit sun muut myyntiin. Siinä onkin lapsella kaksi vaihtoehtoa. Ryhtyä ottamaan vastuuta omasta itsestään(josta luonnollisesti seuraa vapauksien antaminen takaisin pikkuhiljaa) tai lapsesi jatkaa samaa rataa ja muuttuu sitten lukion välivuosien jälkeen sosiaalipummiksi. ruinaa rahaa. suosittelen sinua ottamaan lapsen isän tähän kasvatukseen mukaan, koska näyttäisi siltä hänen sanansa lapsellenne on painava.

Lue lisää

Kyllähän nyt ymmärsit asiat suorastaan päin mäntyä !!! Meillä menee pojan kanssa hyvin enkä passaa enkä paapo! Poika on älykäs ja aktiivinen muutoin.Enkä todellakaan usko että hänestä kehittyy peräkamarin poikaa.Isää en moiti pojan kuullen.Huonoa omaatuntoa vai helppoutta mutta kun tämän ikäiselle kannetaan kassikaupalla leluja ja syydetään rahaa tai ostetaan kaikki markkinoille tulevat peliuutuudet.Minkäs teet ?
No lohduttaahan minua kun isä ja poika viettävät jouluaaton yhdessä ja pojan on raivattava tilaa että omakotitaloon pääsee sisälle ja saa pöydän siihen malliin että siinä voi aterioda.
Isää ei ole pätkääkään koskaan kiinnostanut kasvatustyö ! Jos minä yritän siihen johdonmukaisuutta, niin jos pIkaisesti tapaavat niin johan asia käännetään nurinniskoin.
Ei auta kuin luottaa pojan fiksuuteen ja joskus heräävään oman "pesän puhdistus" !

suu auki kirjoitti:

Siis anteeks ???

Meillä ei ole koskaan ollut murrosiälle tyypillistä kuohuntavaihetta.Niinpä en tätä protestia osaa muuksikaan mieltää.Pojat myös kehittyvät töttöjä hitaammin vai kuinka ?

Näinhän se menee, pojalla isompi huone ja tyttö auttaa. Siinä sitä taas ollaan. Mikään ei koskaan muutu.

åääö kirjoitti:

Näinhän se menee, pojalla isompi huone ja tyttö auttaa. Siinä sitä taas ollaan. Mikään ei koskaan muutu.

Juuri sama asia kolahti. Poikaraukka kun on niin onnekas, että on saanut isomman huoneen ja ilmeisesti sinne enemmän ehkä rompettakin, niin onhan se "reilua" ja "selvää" että "kiltti" tyttö siivoaa hänen jälkiään.
Voi herranjestas sanon.
Näin sitä tehdään meitä "kilttejä" tyttöjä miesten orjiksi. Hävetkää!!!!!!!!

No tietenkin kirjoitti:

Juuri sama asia kolahti. Poikaraukka kun on niin onnekas, että on saanut isomman huoneen ja ilmeisesti sinne enemmän ehkä rompettakin, niin onhan se "reilua" ja "selvää" että "kiltti" tyttö siivoaa hänen jälkiään.
Voi herranjestas sanon.
Näin sitä tehdään meitä "kilttejä" tyttöjä miesten orjiksi. Hävetkää!!!!!!!!

Lue lisää

Jep, olisi kyllä kiva kuulla perustelu tällaiselle menettelylle! Kai tuolla kasvatuksella tytöstä tuleekin järjestelmällisempi ja pojasta huithapeli "siivouskyvytön"...

En usko, että hän käyttäytyy noin sinua kiusatakseen. Todennäköisesti hänestä tuntuu ihan aidosti siltä, että siivoaminen on vaikeaa eikä hän oikein osaa sitä. Jutelkaa yhdessä siitä, mikä siivoamisessa on hänen mielestään hankalaa, ja yrittäkää keksiä miten sen voisi tehdä hänelle helpommaksi, niin että huone saataisiin pysymään sellaisessa kunnossa jonka voit hyväksyä.

kerran vapaan kasvatuksen helmet täällä jauhaa silkkaa paskaa. faktahan tässä on se että jos oikeasti oletetaan ettei kahdeksan vuotias lapsi kykene loogiseen ajatteluun. Ja paskat. Jos mammat paapoo mukuloitaan maailman tappiin ja auttaaa esim. teini-ikäistä lastaan siivoamaan, on aivan varma että vielä yli kaksikymppisenä saat kotiosi pyykkikassin kaksi kertaa viikossa. tämä on itse todettua faktaa omasta kaveri piiristä. kyllä jo kahdenksan vuotiaan normaalin lapsen aivot omaavat päättelykyvyn ja omaan huoneen siivoaminen on jo mahdollista tehdä. Lasta voi aina hieman auttaa ja opastaa, mutta juurikin tuo tavaroiden jemmaaminen piiloon, on syytä kitkeä pois tuossa iässä. Mielestäni voisit näyttää lapsellesi kuinka nopeasti siivoaminen oikeasti sujuu kun sen tekee tehokkaasti ja oikein. Ja kun lapsi on tuosta suoriutunut, niin sitten voisi porkkanana antaa karkkipussi päivän, tai tilata pitsaa, tai lähteä vuokraamaan joku lasten leffa, yms. näin luodaan lapselle mielikuva että siivoaminen on oikeasti helppoa ja nopeaa, ja kun sen nopeasti tekee pääsee nopeammin viettämään laatu aikaa perheen kanssa. Ja jos ihminen oikeasti kypsyisi tasan 18-vuotiaana, niin silloinhan koulutkin vasta alkaisi. jo lapsen älyllisten lahjojen kehittymisen auttamiseksi, tulisi joka vuosi lisätä pikkuhiljaa vastuuta ja antaa vapauksia jolloin lapsi joutuu oppimaan uutta ja kehittymään ihmisenä. Mutta muista että ongelma tilanteissa ei kannata hermostua! vaan jos lapsesi ei siivoakkaan, niin sitten ilmoitat selvästi että hän saa tämän "porkkanan" vasta kun huone on siivottu, sekä pikkuveli taas pääsee viettämään laatu aikaa kun hänen huoneensa on valmis. Näillä eväillä itse lähtisin sinuna liikkeelle. pitää muistaa että lapset kasvaa henkisesti koko ajan ja siihen millainen lapsesta tulee aikuisena, on vanhemmilla hyvä mahdollisuus vaikuttaa juurikin vastuun antamisella. Kyseessähän on kuitenkin vain oman huoneensiivous, eikä perheen auton sytytyksen ajoitus, ja nokka-akselien säätö. eli pikkuhiljaa lisää vastuuta lisää palkkioo lisää vapauksia= täysin yhteiskunta kelvollinen ihminen, joka kantaa vastuunsa ja pystyy arkielämässä selviytymään ongelma tapauksissa.

Sama tuli mullekin mieleen. Nuorempi saa apua ja ohjeistusta, isompi ei. Vituttaahan ne nuorta mieltä kun toinen saa enemmän huomiota ja siksi hän "taantuu", jotta saisi huomiota.

Allos huoli pojassasihan on ilmiselvasti lentajan ainesta.

Klöö kirjoitti:

Sama tuli mullekin mieleen. Nuorempi saa apua ja ohjeistusta, isompi ei. Vituttaahan ne nuorta mieltä kun toinen saa enemmän huomiota ja siksi hän "taantuu", jotta saisi huomiota.

Lue lisää

Kyllä lapsi on sun poikasi pitkään vielä,sanon minä. Miten nykyisin lasten pitäsi olla aikuisen järjellä varustettuja jo pienenä,ennen ne oli lapsia, joita ohimennen neuvottiin, ja käsketys simputus ei tullumieleen.Neuvoloissa ja kaikissa kasvatus neuvoissa oli ,ota huomioon kun on pienempi ,isompi taantuu sille tasolle, jos vanhempi ei ota huomioon ,noin pieni ikäero ja sinä neuvot pienintä ja toista simputat. Voi hänelle jäädä ikuinen muisto ja vastenmielisyys siivous sanaan ja toimintaan.Kahden aikuisen pojan åitinä sanon, heillä siivoo vaimot ja miehet. Lapsena olimiten oli huoneet, jaksoin ne siivota vaikka päiväkodis työskentelin, lapset oli sillon niin erilaisia, toinen sottapytty, nyt viimosen päälle siisti. ja toinen siisti kaikki järjestyksessä,kunnes toinen opetti , on hienoa jos ei aina siivoa liian siistiksi.Mutta nyt heidän kodedeissa ei ole huonoa siivoa, vaan puhdasta ja vaatteet paikallaan.

Selvä, nyt tiedän miksi nykykakarat tuntuvat olevan velttoja paskoja, kiukuttelevia ja uusavuttomia: heidän ei tarvitse tehdä mitään, kun eivät "kykene", kyllä mamma hoitaa...

Kyllä itse ainakin "jo" 8 -vuotiaana osasin siivota oman huoneeni siinä missä sotkinkin.
Ei minulta lapsuus jäänyt yhtään väliin. Se on kyllä ihan totta, että toiset lapset tarvitsevat hieman enemmän opastusta kuin toiset, mutta ehkä alkuperäiseen kirjoitukseen palatakseni, voi 8vuotiaan avuttomuus johtua nuoremmasta veljestä. Onhan se epäreilua, että häntä autetaan enemmän.
Eli kyllä lapsi siivota osaa, kunhan ei aseta omia ihanteita siisteyden suhteen lapsen kykyjen yli. Ja hyvähän se on lapsenkin osata siivota omat lelut lattialta tietyssä iässä, ettei perusasipita tarvitse sitten teinille opettaa...

kamala lukea miten 8-vuotiaalta odotetaan moisia :(

Ja että äiti nöyryyttää vielä, kun toinen yrittää jotenkin asian hoitaa.

ja kun asia ei ole alunperinkään sujunut, olette vielä siirtäneet isompaan huoneeseen.

Sinä voit auttaa, ostatte vaikka ikeasta kaikenlaisia muovilootia, ja tussilla päälle teksti L-E-G-O-T (tai hetkonen, 8-vuotiaat osaa varmaan lukea jo :D) ja viereen niiden kuva. Kengille sama juttu, vaikka vaatekaapissakin. Oma pyykkikori huoneen nurkkaan.

Jos sitä tavaraa on niin paljon, että huone on sen takia sekainen, voisitte yhdessä puhua onko joistain leluista aika luopua (ei väkipakolla, itsellä traumoja kun omat vanhemmat päättivät että olen liian vanha leikkimään ala-asteella). Tai vaikka ei kokonaan luopua, mutta osa leluista voitaisiin varastoida, ja vaihdella välillä.

Anna 8-vuotiaalle positiivista huomiota siinä missä 5-vuotiaallekin. Hän kaipaa rakkautta, lempeyttä ja huolenpitoa vieläKIN

Noita ei saa palkita rahalla.

kuulostaa ihan ihanalta tuon vanhemman pojan siivous:D,,,,

Onkohan sinulta pienenä lyöty maitohampaat kurkkuun.

Mene hoitoon pipipää, tai miksi et kuule menis uimaan vähän liian kauas myrskyllä!!
Sua ei kukaan kaipais!

Ehkäpä useampikin lä kirjoitti:

Mene hoitoon pipipää, tai miksi et kuule menis uimaan vähän liian kauas myrskyllä!!
Sua ei kukaan kaipais!

Voithan sää mennä maalitauluksi, että saavat harjoitella lättyyn lyömistä sinun hammasrustoosi.
Voin kuvitella että on kyllä oksettavassa kunnossa, mutta voishan niitä muutaman kerran moukaroida.
Muutapa lässäys voisi olla kovempikin.

Minun lastenlapsi tyttö 8-vuotias on myös laiska siivoamaan. Sanoinkin hänelle että mikähän sinusta sitten isona tulee . Tyttö vastasi että minusta tulee laiska kotirouva . Sanoin että etsi sitten rikas mies jolla on varaa ottaa siivooja .

Samannäköiset laatikot eri tavaroille on vihoviimeinen keino. Silloin joutuu pysähtymään jokaisen rojun kanssa ja miettimään mihin sen heittäisi kun taas jos säilytysboksitkin ovat erilaisia, niiden hahmottaminen on helppoa.

saat pitää maitohampaat suussasi.

on joku paskarantu housuissa kulkeva nelikymppinen äijän jässikkä, joka ei tiedä mikä sukka on puhdas ja mikä ei. Saati mihin sen likaisen sukan veisi.
Näitä uusavuttomia äidin kultapojuja ja tyttöjä alkaa tipahdella kohdalle ihan jokapäiväisenä tuttavuutena ammatin puolesta.

Ei äideilläkään järki päätä särkemään asti pääse. Odottavat vielä nelikymppisenkin pikku äidin kullan oppivan tuomaan sukat, ainakin edes toisen niistä, pesuun.

ei ole hampaita nakeroilla KUN ON ISKETTY MAITOHAMPAAT KURKKUUN TOTTELEMATTOMUUDESTA, IKENILLÄ HE JÄYSTÄVÄT LAKUMATTOA

dreammother kirjoitti:

ei ole hampaita nakeroilla KUN ON ISKETTY MAITOHAMPAAT KURKKUUN TOTTELEMATTOMUUDESTA, IKENILLÄ HE JÄYSTÄVÄT LAKUMATTOA

Vieläkö sinä täällä vikiset?
No,noh, menepäs nyt ottaan lääkettä ripiään!!

Sinä tuota aloitusta, lapsihan on siivonnut, mutta tämä, suoraan sanottuna, hullu akka menee ja repii kaiken lattialle, eihän se lapsi koskaan saa karkkia kun ei kelpaa se että on siivonnut omalla tavallaan. Ja kerro sinä tai aloittaja, miten luulette että 8-vuotiaalla on sama käsitys siististä tai likaisista vaatteista kuin aikuisella ? Ei lapset ole turhantarkkoja, eikä pidäkään olla, tuolla iällä.

Ja niin,kysy häneltä inhottaako häntä vaikka hämähäkit,itse sen takia vihaan siivoamista.

Nyt on kyllä aika mennä ottaa lääke tai kaksi.
Ja sinäkin voit mennä lättyyn hakkaajien kokeilumaalitauluksi. Oiiiiikein hyvin sinun älykkyysosamäärällesi se sellainen sopisi, ajatteleppa itekki.

Osaavat siivota huoneensa,jos niitä opetetaan ja vaaditaan niin tekemään. Osaahan jo 8 vuotias näpytellä tekstareita ja pelata tietokonepelejä,joten siivoaminen on niiden rinnalla huomattavasti helpompaa. Näin lapsikin oppii tarpeellisia taitoja tulevaisuutta varten. Siivoamisesta ei pitäisi maksaa mitään,koska sen pitää kuulua aivan tavalliseen yhteiseloon perheessä. Muistan kun olin itse nuori, alle kymmenen. Kävin silloin jo kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita,siivosin,lämmitin puulämmitteisen saunan,kannoin pihakaivosta saunaan vedet,kitkin kasvimaat,talvella tein lumitöitä pihamaalla,raput ym,puhdistin lumesta,hain postit ym.Silti jäi aikaa läksyjen tekemiseen,harrastuksiin ym omaan aikaan. Ei lapsi opi mitään tekemään,jos sitä ei opeteta tekemään. Nykyajan vanhemmilla on vanhemmuus hukassa,ollaan vaan lapsien kamuja ja hyssytellään tenavia. Ei vielä 10 vuotta sitten ollut näin paljon uusavuttomia,kuin nykyisin.

8-vuotias kiukuttelee eikä "ymmärrä, muista" mitään, koska annat huomiosi nuoremmalle eli 5-vuotiaalle. Tee molemmille kuvallisia ohjekortteja mikä mihinkin kuuluu ja kumpikin kyllä kiikuttaa ne sinne. Voit vielä sanoa, ettei jos eivät tiedä niin voivat sinulta käydä kysymässä, ja annat vinkin. Älä itse siellä hästää toista neuvomassa ja toinen saa olla oman järkensä varassa vaikkei sitä vielä juuri ole tuonikäisellä. Ole vain taustatuki ja anna lasten hoitaa hommansa ikänsä mukaan. Isommalle enemmän ohjekortteja ja pienemmäle vähemmän. Palkinnot myös tarvitaan! Jotain kivaa, kun kaikki hommat on tehty omien taitojen mukaan. Yhteinen pelihetki, ruuanlaittoa, leikkiä ulkona yms. Nyt olet kyllä itse aiheuttamassa tuon käytöksen. Ei 8-vuotias ymmärrä että pienempi saa äidin huomion vain siivousopetuksen takia vaan vain sen, että pienempi sen saa vaikka tämä kasivuotiaskin sitä haluaisi. Jaapa huomiosi lapsillesi tasapuolisesti niin säästyt monilta ongelmilta myös jatkossa. Katkeruus jää lapsen mieleen aikuiseksi asti jos häntä kokee ettei ole ollut yhtä arvokas saamaan vanhemman huomiotai kuin sisarus oli kyse mistä arjen hommasta tahansa.

lapset. kirjoitti:

Osaavat siivota huoneensa,jos niitä opetetaan ja vaaditaan niin tekemään. Osaahan jo 8 vuotias näpytellä tekstareita ja pelata tietokonepelejä,joten siivoaminen on niiden rinnalla huomattavasti helpompaa. Näin lapsikin oppii tarpeellisia taitoja tulevaisuutta varten. Siivoamisesta ei pitäisi maksaa mitään,koska sen pitää kuulua aivan tavalliseen yhteiseloon perheessä. Muistan kun olin itse nuori, alle kymmenen. Kävin silloin jo kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita,siivosin,lämmitin puulämmitteisen saunan,kannoin pihakaivosta saunaan vedet,kitkin kasvimaat,talvella tein lumitöitä pihamaalla,raput ym,puhdistin lumesta,hain postit ym.Silti jäi aikaa läksyjen tekemiseen,harrastuksiin ym omaan aikaan. Ei lapsi opi mitään tekemään,jos sitä ei opeteta tekemään. Nykyajan vanhemmilla on vanhemmuus hukassa,ollaan vaan lapsien kamuja ja hyssytellään tenavia. Ei vielä 10 vuotta sitten ollut näin paljon uusavuttomia,kuin nykyisin.

Lue lisää

meillä siivottiin joka perjantai tai lauantai koko talo kun olin lapsi. me lapset osallistuttiin minkä pystyttiin. vaihdettiin lakanat, tampattiin mattoja, pyyhittiin pölyjä, imuroitiin, tiskattiin jne. oli kivaa kun vanhempien kanssa tehtiin yhdessä eikä siitä edes neuvoteltu että siivotaanko vai ei, sitä muuten siivottiin.
yläasteella ja lukiossa siivous jostain syystä lankesi mulle vanhimpana lapsena ja siivosin ainakin alakerran joka viikko. meidän lasten huoneet oli yläkerrassa ja niitä ei ollut pakko siivota joka viikko enää siinä vaiheessa. välillä siivosin alakerran nenä nyrpällä, välillä ajattelin että äiti ja isä töistä tullessa on iloisia kun on siistiä. ja niin olivatkin. kyllä lapsikin osaa ajatella joskus että ilahduttaa vanhempiaan siisteydellä. mutta pikkusisko ei pistänyt rikkaa ristiin siivouksen kanssa.
nykyään meidän kotona ei siivota joka viikko. lapsiakaan ei kyllä ole, katsotaan sitten kun on, miten asiat menee. tavarat järjestellään, pyykkiä pesen niin usein kun tarvitsee ja tiskitkin pesee kone. siskoni koti taas on supersiisti, ehkä siksi, että hänen ei lapsena tarvinnut ottaa vastuuta siivouksesta.
korostan kuitenkin luettuani näitä vastauksia täällä, että näennäisistä ikäkausien osaamisista ja osaamattomuuksista huolimatta JOKAINEN LAPSI ON YKSILÖ joka osaa ja tykkää eri asioista. jos sinun lapsi osaa ja tykkää jostain, ei se tarkoita että saat sillä nokittaa toisen lasta tai kasvatusta jos se lapsi ei osaa tai tykkää. minä ja siskokin oltiin ihan erilaisia ja ollaan edelleen. sisko ei koskaan ajatellut että äiti voisi ilahtua siististä kodista. minä olin se vastuuntuntoinen. eikä siitä muuten maksettu.
ap kirjoitukseen ehkä se kommentti kun monelta muultakin, että lopeta se rähjääminen. hyviä kommentteja olit saanut joiltakin, asiat on todennäköisesti järjestettävissä muulla kun mahtavvalla huudolla.
tsemppiä kaikille lasten kasvatukseen!

Sen huomaa jo näistä vastauksista kun lukee niitä . Tietenkin elämä on rauhallisempaa ilman lapsia. Mutta jokainen normaali mies ja nainen haluaa perillisiä .

mummo jo kirjoitti:

Sen huomaa jo näistä vastauksista kun lukee niitä . Tietenkin elämä on rauhallisempaa ilman lapsia. Mutta jokainen normaali mies ja nainen haluaa perillisiä .

No minä en sitte varmaan ole normaali kun en perillisiä halua!!

"Remmi Apeli",kyllä siitä on ollut "puhetta"

jos jättää siivoamatta höpöhöpö

...VASTUUTA lapselle kehitystason mukaan juuri niin paljon kuin kykenee hoitamaan. Kasvatuksessa JOHDONMUKAISUUTTA ja SELKEYTTÄ. KEHUJA, KEHUJA JA KEHUJA "oikein" tehdyistä asioista ja konkreettista neuvontaa, jos asiat ei suju... Ensimmäinen vastaaja jo sanoi oikeastaan kaiken tarpeellisen. Olikohan se Dr Phil vai joku muu viisas, kun kertoi vähän vanhemman lapsen, joka ei huolehtinut huoneensa siivoamisesta, vastanneen kysymykseen, "Mitä huoneesi siivoaminen tarkoittaa?", että ikkunoiden pesemistä ja verhojen vaihtamista jne. kaikkea mitä äiti/isäkin tekee. Kyllä lapselle pitää selittää mitä siivoaminen hänen kohdallaan tarkoittaa, selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Ja tietenkin valvoa hänen tekemisiään MONEN MONTA KERTAA. Tavoitteena itsenäisesti toimiva yhteiskuntakelpoinen ihminen, mutta vasta monen miljoonan toiston jälkeen!

Mitä helekutin väliä sillä huoneen siivoamisella on!
EI MITÄÄN!
nauti terveestä lapsestasi joka voi juosta ja kiivetä, hyppiä ja riemuita, touhuta ja nauraa!
Terve lapsi kaikin puolin...ja sinä itket joutavaa...siivoamista!
Asiaa joka kuuluu aikuiselle!
Pidä huolta lapsestasi, iloitse hänestä ja hänen kyvyistään ja taidoistaan!

Vois laittaa vaikka millaisia linkkejä vammaisiin...ja muihin avuttomiin jotka ei osaa eikä pysty siivoamaan!
Ja kuka ne lelut on sinne laahannu!
Itte olette ostaneet, älä vieritä lapsen syyksi, vie lastensairaalaan tai lastenkotiin kossa niitä osataan arvostaa jos se siitäkin on kiinni...köyhille lapsille joilla ei mitään ole,m Virossa ja muualla...
Häpeä vähän!

Tuossa aiemmin oli puhetta siitä, että lapselta vaaditaan liikaa? Minun mielestäni ei todellakaan ole liikaa vaadittu että lapsi siivoaa oman huoneensa. Itselläni on 4 vuotias poika, hän laittaa itse lelut paikoilleen ja vie likaiset pyykkikoriin. Siivouspäivinä annan hänelle rätin ja hän pyyhkii kanssani pölyjä, ihan omasta halustaan! On lapselle erittäin terveellistä antaa vastuuta, ja lelut ovat mainio kohde sille nuoressa ja vähän vanhemmassakin iässä. Lapsi tuntee kuuluvansa tiiviimmin perheeseen kun hänelläkin on oma vastuu alueensa.
Tietysti joudun patistamaan lelujen laittamiseen joka päivä (huone siistitään ennen nukkumaan menoa joka ilta)mutta meillä toimii etuuden pois otto. Jos poika ei siisti niin karkkipäivä lähtee siltä viikolta. Se tepsii ainakin vielä hyvin ja tulee leluille vauhtia. Tietenkään 4 vee ei vielä osaa järjestelemällä järjestellä, vaatimuksena onkin että laleut laitetaan lelukoriin ja hyllylle niin että lattialla ei ole leluja eikä lelut ole hyllyllä kasassa. - Se riittää tässä vaiheessa.

Mutta kun poika on kahdeksan vaadin kyllä että lelut ovat järjestyksessä, koulupöytä järjestyksessä ja vuode sijattuna. Jos ei ole viikkorahat lähtevät ja teevee kielto tulee. Minä vaadin, koska muuten lapsi ei opi. Meillä on säännöt ja rajat - jos niitä ei noudata niin siitä tulee seuraamus. lapset kyllä ymmärtävät syy-seuraus yhteyden jo varhain. itseni mielestä useimmat jo 3 vuotiaina. Tietysti lapsissa on eroja niinkuin meissä vanhemmissakin.

poika ja tyttö siivoavat huoneensa siten että minä siivoan heidän kanssaan! Ei heitä yksinään kiinnosta huoneensa siivoaminen vaan haluavat minut mukaan. Enkä heiltä yksinään siivoamista vaadikaan, tulee kaikille parempi mieli kun siivotaan yhdessä ja äiti hoitaa isommat asiat. Esim. imuroinnin tai tasojen pyyhkimiset.
Sitten kun olemme valmiit, ihastelemme aikaansaannosta hetken ja kiitän lapsia siitä että HE siivosivat huoneensa. Ovat silloin varsin tyytyväisiä aikaansaannoksistaan, eikä kenelläkään jäänyt paha mieli. En voisi itse vain seistä vieressä ja komennella toista tekemään, sillä siitä saisin vain itse hermoromahduksen ja lapsien uhmaaminen kasvaisi potenssiin sata. Meidän perheessä komentelulla ei saa mitään aikaiseksi, vaan kehumalla, palkitsemalla ja esimerkin näyttämisellä. Ei, en tajunnut tätä heti, olin yhdessä vaiheessa lähes yhtä vaativa kuin sinä mutta jossain vaiheessa ymmärsin että tässä suhteessa minä olen väärässä ja jotain muuta pitää asian eteen yrittää. Vanhemmuus kun ei ole toisen kyykyttämistä ja komentelua vaan osallistumista ja kuuntelemista.