Tässä vain ääneen ihmettelen, että miksi kaikki patistavat minua (lh) lukemaan esim. sosionomiksi/sairaanhoitajaksi? Olen miettinyt asiaa, koska kukaan ei tunnu arvostavan työtäni lähihoitajana. Olen tässä laskeskellut, että siellä missä työskentelen, perus SH:n palkka on vain n. 250 e suurempi, kuin minun palkkani. jos nyt lähtisin opiskelemaan, menettäisin sen erotuksen vuosien mittaan monikertaisesti opiskeluajan muutaman satasen tuloissa. silläkö sitten elättäisin perheeni?
Työssäni teen aivan samaa, kuin sairaanhoitajat/sosionomit, sillä en ole, enkä halua sairaalaan töihin, vaan jatkaisin silloinkin työtä vammaisten parissa. Joten täällä ei ole mitään i.v hommia tai muita, jotka meidät SH:n työstä erottaisi. Meillä takamukset pesee (jos joskus tarvitaan), niin SH kuin sosionomikin yhtälailla, kuin LH. Me olemma kaikki ohjaajia, ammattinimikkeeseen katsomatta ja ylpeitä työstämme.
Työssäni teen aivan samaa, kuin sairaanhoitajat/sosionomit, sillä en ole, enkä halua sairaalaan töihin, vaan jatkaisin silloinkin työtä vammaisten parissa. Joten täällä ei ole mitään i.v hommia tai muita, jotka meidät SH:n työstä erottaisi. Meillä takamukset pesee (jos joskus tarvitaan), niin SH kuin sosionomikin yhtälailla, kuin LH. Me olemma kaikki ohjaajia, ammattinimikkeeseen katsomatta ja ylpeitä työstämme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noh, eiköhän tuossa ollut kaikki tarvittavat syyt jatkaa nykyillä linjalla. Ei se amk-aste sinua autuaammaksi tee, ja jos nykyisissä duuneissa viihdyt, niin turha siinä on opintoja kartuttaa. Vammaispuoli on sen verran raskas ja aliarvostettu sektori, että töitä tulee jatkumaan sillä puolella tästä maailman tappiin sinun nykykoulutuksella, eli senkään puolesta koulun ovia tuskin tarvitsee mennä ryskimään.
Enkä nyt osaa sanoa, saako sitä SH:n tittelillä sen enempää arvostusta kuin lähihoitajankaan, ja tuskinpa valtaosa sen takia töissä käykään. Eiköhän se pääasia ole, että on palkkaukseen, työpäikkaansa ja toimenkuvaansa tyytyväinen, ja jos joku noista rupeaa tökkimään, tekee sitten asialle jotain.