Kahden entisen työkaverini huvilat ovat kokeneet kovia.
Olimme viime viikonlopun toisella.
Siellä on tontti parturoitunut mutta päärakennus säästynyt.
Muut rakennukset ovat saaneet omat kaatuneet puunsa.
Samoin ajoneuvot lapsen moposkooteria myöten.
Tilustie, noin 1,5km, on murroksena.
Samoin oli kylätie. Taitaa olla vieläkin.
Henkilövahinkoja ei tullut.
Sain kaverin puhelimeen vasta iltapäivällä ja olin salikäynnistä sen verran uupunut etten lähtenyt talkoisiin 1,5h:n ajomatkan päähän.
Enkä olisi kovin lähelle päässytkään.
Toisen kaverini tavoitin hetki sitten.
Tuho on täydellinen.
Kaikki rakennukset, puuliiteriä lukuun ottamatta ovat vaurioituneet ja kylä- sekä tilustie murrokkona joten huvilalle pääsi ainoastaan vesitse eikä rantaan saakka vaan kaatuneiden puiden vuoksi täytyi kahlata.
Olisin muuten lähtenyt huomenna raivaustalkoisiin mutta jään keskiviikkona kesäleskeksi joten elelen nämä loppupäivät perhe-elämää ja lähden sitten purkamaan energiaani raivaustöihin joita riittää vielä kaksiviikkoisen leskeyteni jälkeenkin.
Voin kuvitella kavereiden harmin.
Toinen on rakentanut huvilansa sähköistettyine aittoineen ja muine rakennuksineen tyhjälle tontille.
Toinen ostanut valmiin mutta panostanut työtä ja rahaa sen ehostamiseen ja varustamiseen.
En tietoisesti kysynyt vakuutuksista koska se olisi vain harmittanut enemmän.
Vaikka vakuutus korvaisikin osoitettavissa olevat, rahalliset vahingot niin tuo pirunmoinen riesa ja harmi jää joka tapauksessa omalle kontolle.
Koska kaikissa asioissa on myönteiset puolensa niin näissä tapauksissa on hyvä että tämä sattui näinkin loppukesästä.
Toisen loma loppui eilen ja toisellakin on vain viikko jäljellä.
Bonuksena se että salin asemesta käyn harrastamassa monipuolista, lihas- ja aerobista kuntoa kohentavaa hyötyliikuntaa (inhoan sanaa).
Olimme viime viikonlopun toisella.
Siellä on tontti parturoitunut mutta päärakennus säästynyt.
Muut rakennukset ovat saaneet omat kaatuneet puunsa.
Samoin ajoneuvot lapsen moposkooteria myöten.
Tilustie, noin 1,5km, on murroksena.
Samoin oli kylätie. Taitaa olla vieläkin.
Henkilövahinkoja ei tullut.
Sain kaverin puhelimeen vasta iltapäivällä ja olin salikäynnistä sen verran uupunut etten lähtenyt talkoisiin 1,5h:n ajomatkan päähän.
Enkä olisi kovin lähelle päässytkään.
Toisen kaverini tavoitin hetki sitten.
Tuho on täydellinen.
Kaikki rakennukset, puuliiteriä lukuun ottamatta ovat vaurioituneet ja kylä- sekä tilustie murrokkona joten huvilalle pääsi ainoastaan vesitse eikä rantaan saakka vaan kaatuneiden puiden vuoksi täytyi kahlata.
Olisin muuten lähtenyt huomenna raivaustalkoisiin mutta jään keskiviikkona kesäleskeksi joten elelen nämä loppupäivät perhe-elämää ja lähden sitten purkamaan energiaani raivaustöihin joita riittää vielä kaksiviikkoisen leskeyteni jälkeenkin.
Voin kuvitella kavereiden harmin.
Toinen on rakentanut huvilansa sähköistettyine aittoineen ja muine rakennuksineen tyhjälle tontille.
Toinen ostanut valmiin mutta panostanut työtä ja rahaa sen ehostamiseen ja varustamiseen.
En tietoisesti kysynyt vakuutuksista koska se olisi vain harmittanut enemmän.
Vaikka vakuutus korvaisikin osoitettavissa olevat, rahalliset vahingot niin tuo pirunmoinen riesa ja harmi jää joka tapauksessa omalle kontolle.
Koska kaikissa asioissa on myönteiset puolensa niin näissä tapauksissa on hyvä että tämä sattui näinkin loppukesästä.
Toisen loma loppui eilen ja toisellakin on vain viikko jäljellä.
Bonuksena se että salin asemesta käyn harrastamassa monipuolista, lihas- ja aerobista kuntoa kohentavaa hyötyliikuntaa (inhoan sanaa).
Vastaukset 29
Vanhimmat
Harmi.
Vaikka ei ollut köyhältä pois.
Vain kultalusikka suussa syntyneet pystyvät Suomessa huvilan hankkimaan.
Tai talous- tms rikolliset.
Mistä moinen kateus ja kauna johtuukaan? Jos joku on kovalla työllä, säästönsä uhraten, saanut jotakin kasaan, niin miksi se herättää kaunaista kateutta. Moisen tuhon kohdannutta kohtaan ähä kutti - meininki on törkeää.
Ei moinen tuho ole yksin näiltä kadehdituilta pois. Se maksaa meille kaikille. Kansantaloudelle, kuin myös yksityiselle ihmiselle siitä koituu mittavia vahinkoja. Nyt olisi naapuriapu tarpeen. Vaikkapa pienikin. Olisi ainakin henkinen tuki vahinkoa kärsineelle. Mitkään vakuutukset eivät pysty korvaamaan sitä henkistä kärsimystä, rahallisesta vahingosta puhumattakaan, jota vahingon kärsineet ovat menettäneet. Tsemppiä heille kaikille.
Toinen näistä lusikkasuista on 50:n, metallin pk-yrityksessä ikänsä työskennellyt vaihetyöntekijä.
Hänen vaimonsa oli vaiheompelijana pukutehtaan useita vuosia sitten tapahtuneeseen lopetukseen saakka.
Sen jälkeen työttömänä.
Toinen lusikkasuu olisi päässyt sairaseläkkeelle parikymmentä vuotta sitten mutta on yhden miehen toiminimenä hakenut perheensä elannon Oulu - Kajaani linjan eteläpuolelta.
Rouva on ollut osa-aikaisena siivoojana paikallisessa siivousyrityksessä.
Eläköityvät nyt molemmat tänä vuonna 63-vuotisina.
Siinä ne kultalusikat ovat!
Olisikohan elämäntavoilla ja säästeliäisyydellä mitään tekemistä?
Vaikka kyse olisi kultalusikkasuistakin niin harmi on harmi kaikille.
Niiden kohdalla jotka pystyvät kunnostuttamaan paikkansa vierailla eikä hankinta ole aiheuttanut suunnittelua tai säästämistä niin harmi on tietenkin henkilötasolla vähäisempi!
Ei se ole kateutta eikä kaunaa.
Jos vaikka rahat pystyisikin säästämään, ei huvilaa välttämättä saa. Kun ei kukaan myy sopivaa tai kukaan ei myy tonttia, mihin rakentaa. Periaatteessa meillä on rantaa niin ja niin monta metriä henkeä kohti, mutta se on erittäin epätasaisesti jakautunut. Ja jolla sitä on, se ei myy kuin äärimmäisessä hädässä ja kiskurihintaan. Ja tottakai se sattuu olemaan väärällä puolen Suomea. Niin että kultalusikka suussa siinä pitää olla että edes tontin saa. Tai muuten Hannu Hanhi.Tätä tarkoitin.Tai voihan sitä synyä perheeseen, jolla jo on mökkirantaa.
Ja koska köyhällä ei ole rahaa sellaiseen kuin huvilaan, niin huvilanomistajat ovat rikkaita. Huvila ei ole elämiselle välttämätön vaan sen avulla parannetaan oman elämän laatua. Se on sitä ekstraa, jota kaikilla ei ole eikä kaikki pysty sitä yllä mainituista syistä hankkimaan. Nyt jos onnettomuus kohtaa huvilaa, ei se ole köyhältä pois, koska eihän köyhällä ole sitä huvilaa rikkoutumassa, vaan rikkaalla.
Molemmilla kuitenkin oli kaksi ihmistä tienaamassa sitä huvilarahaa. Jos minä vaikka tienaisin yksinäni yhtä paljon rahaa kuin nämä pariskunnat yhteensä, huolehtisi verottaja siitä, että nettoansioni olisivat paljon pienemmät kuin pariskunnalla.
Minulla pitää olla yhtä monta keittiötä ja saunaa kuin asukkaitakin, kultalusikkasuille riittää henkeä kohti puoli. Useimmiten sama auton kanssa. Aikaakin säästyy - kun minä kiehutan perunoita 20 minuuttia yhdelle hengelle, niin pariskunta kiehuttaa saman 20 minuttia, mutta pariskunnan toinen puolikas voi tehdä samaan aikaan muuta, mitä minä en voi tehdä. Vaikka nyt sitten rakentaa sitä huvilaa.
Niin että sen kultalusikan vaikutus alkaa jo sen puoliskon löytämisestäkin. Huviilan ja tontin osuuden jo käsittelinkin ylempänä.
Niin ja kultalusikkaiset pääsevät puolella huvilalla taloutensa henkeä kohti, minä joutuisin rahoittamaan koko huvilan henkeä kohti omassa taloudessani.
Tasan eivät mene onnen lahjat monessa muussakaan asiassa kultalusikkasuilla ja meillä muilla.
Harmi se on silti, vaikka huvilan tuho koskisi rikkaitakin. Köyhiä se ei koske, koska heillä ei sitä huvilaa ole.
Ja olen minäkin päässyt muutaman kerran käymään kylässä huvilalla. Yhdessä kerran, toisessa monta kertaa. Näillä kymmenillä en edes haaveile mokomasta. Rajansa kaikella ja suutari pysyköön lestissään.
Eihän tuota nyt tarvitse kadehtia. Kaikille riittää toinenkin puolisko, senkuin vain ottaa sen. Rohkeutta vaan, niin ne ovat rohkeuttaan toisetkin käyttäneet. Ja kun puolisko on kuollut, ovat ottaneet uuden puoliskon. Sillähän siitä selviää, saa jakamaan esimerkkinsä mukaisesti toisen henkilön.
Kaksi ihmistä kun tekee kylppäriremontin, anteeksi siis teettää, he saavat molemmat kotitalousvähennyksen.Ihan sama remontti tuli pariskunnalle huomattavasti halvemmaksi
kun yksineläjälle, tuplavähennyksien takia. Naapuri sanoi,että miten on mahdollista tarjota
yhteiskunnan taholta tällaista veroetua. 10000 remontin todelliset kustannukset jäivät
naurettavan pieneksi, heillä onnellisella avioparilla.
Heitä nyt hemmettiin moinen kesämökkiläisen kadehtiminen. Jos on työllään ja monesta asiasta kieltäytymisellään saanut aikaan kesämökin ja pottumaan, ei se tee ihmisestä riistäjää eikä edes rikasta, muutoin kun henkistä rikaautta saavan eläjän.
Tämä katastrofi koskee koko kansaa. Myöskin Sinua. Ei niitä maanteitä, sähkölinjoja, puhelinasemia eikä vesijohtoja korjata Jumalan maksamalla avustuksella. Sinä, minä ja "hentun Liisa" niitä maksellaan kohonneina vakuutusmaksuina, hintoina ja veroina vielä vuosia. Metsien tuhot ovat mittavat. Kesällä myrskyn tuhoamasta puustosta ei koskaan saa sitä tuottoa, mikä olisi saatu oikeasta korjaamisesta. Lisäksi korjuuolosuhteet ovat vaaralliset ja hirvittävät. Tämä kaikki on pois kansantaloudelta. Meiltä kaikilta jossakin muodossa.
Ne kesämökkialiueet eivät palaa yhden ihmisen elinikänä entiselleen. Virkistysarvo on menetetty vuosikausiksi.
Älä puhu skeidaa. Tiedät hyvin, että tuo minkä nyt kirjoitit, ei pidä paikkaansa. Ällistyttävä katkeruus ja kaunaisuus todellakin paistaa tekstistäsi.
Moni on hankkinut mökin tai huvilan, miten vaan halutaan kesäasuntoa nimittää, säästämällä pienistäkin tuloistaan, ja sinä viitsit tuommoista tänne kirjoittaa...paraskin.
Eikä tämä edes ole ainut tapaus laatuaan...
Kaksi yksinäistä olisi joutunut teettämään kaksi eri kylpyhuoneremonttia joista olisivat saaneet yhteensä kaksi kotitalousvähennystä. Pariskunta teetti yhden kylpyhuoneremontin josta sai yhteensä kaksi kotitalousvähennystä. Melkoinen tuki yhteiskunnan ääntenkalastajilta pariskunnille, yksinäisistä ei niin väliä.
Näitä vastaavia esimerkkejä sosiaalisesta rasismista löytyy pilvin pimein, mutta eihän valtiolliseen rasismiin puututa. Sehän on "maan tapa"!
Yksinäiset maksavat edelleen vanhanpojan ja -piian veroa, vaikka muille nimikkeille piilotettuna.
Suuri kateus paistaa kirjoituksistasi sitroen. Käännät alkuperäisen aloituksen valitukseksi siitä, kun ei ole sitä toista puoliskoa, että saisit kotitalousvähennyksiä riittävästi. Hanki semmoinen puolisko itsellesi! Niin yksinkertaista se on. Loppuu sitten ainakin tuo valitus, ehkä alkaa toinen sen jälkeen, mistä tuon tietää.
Mene peruskouluun ja opettele kirjoittamisen perusasiat ja tule vasta sitten suoltamaan
tyhjänpäiväistä paskaabaikuisten palstoille.
P.s naapuri peruutti audilla pihalla olevaan mäntyyn. Menemme kukkien kanssa lohduttamaan
heitä ,koko perheen voimin.
ITKETTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Niin paljon ettei oikeastaan kannattaisi reagoida mitenkään.
Mutta kuitenkin!
Katkeran kirjoitusesi kärki kohdiustuu lähinnä oman yksinolosi surkeuteen.
Tai sen sellaiseksi kokemaasi.
Vaikutat kokoikäsinkulta koska muuten tietäisit mitä merkitsee lasten hankkiminen vastuineen ja seurausvaikutuksineen.
Myös taloudellisesti!
Tuon yksin ansaitsevan verotuksen tiedän henkilökohtaisesti erittäin hyvin.
Elätettävänäni oli lisäksi vaimo ja kaksi lasta.
Vaimo ei saanut penniäkään mistään!
En tiedä ansiotasoasi mutta onkohan sinullakaan käsitystä kahden vaihetyöläisen yhteisansioista ja vuosikausien työttömyyden merkityksestä tuloihin?
Leskeyttä lukuun ottamatta yksinelo on oma valinta!
Hihkukaa jos huvittaa!
Valintakriteerit, olosuhteet, ympäristön tai kodin paineet yms. sopii selittää mutta omasta valinnasta on kyse!
Yhtä sinnkua lukuun ottamatta en tunne ketään itse huvilan hankkinutta.
Olisikohan kyse elämäntavasta?
Lopuksi. Meilläkään ei ole huvilaa mutta siitä huolimatta myötätuntoni on noiden myrskytuhouhrien, tuntemattomienkin, puolella!
Eivät ne mökkiläiset yksin maksa mm. teiden kilometrien pituisia raivauksia, 10kV:n muuntajien tuhoja, kilometreitäin kaatuneita korkeajännitelinjoja eivätkä viimekädessä edes kohonneita vakuutusmaksuja.
Minä harmittelen henkilötasolla sitä suunnatonta mielipahaa joka on mm. näiden tuutavieni kohdalle osunut.
Toisen rouva oli täysin toivoton.
Tänä vuonna eläköityy osa-aikasiivoustyöstään ja olivat suunnitelleet joutopäiviensä viettoa mökkiympäristössä.
Nyt vastassa on toivottoma näköinen raivaus ja korjaus.
Lähden keskiviikkona auttelemaan.
naapurin puolesta.
En keräisi adressia enkä surunvalittelulähetystöä mutta sattumoisin kohdatessamme sanoisin jonkun osaaottavan sanan!
Hitonko riemua toisen vahingosta on?
ihan oikein ja laajakatseisesti tuon kotitalousvähennyksen? Mielestäni et. Ensinnäkin, vähennysoikeus on henkilökohtainen, ei talouskohtainen. Siitä kun lähdet ajattelemaan asiaa vähän eteenpäin, niin huomaat luultavasti aika pian sen ainoaksi? oikeudenmukaiseksi ja käytännössä toimivaksi toteuttamistavaksi.
Varmaan muistitkin, että kotitalousvähennyksen saa vain työn osuudesta ja että sillä on suuri työllistävä vaikutus. Pieni- tai keskituloiset perheet tuskin ostaisivat arkeaan helpottavia palveluita ilman molempien vähennysoikeutta, palveluitahan usein tarvitaan 12 kk/v.
Pimeän työn teettäminenkin lisääntyisi.
Positiivista asiassa oli myös se, ettei mennyt työpaikka ja työväline. Olisi niinkin voinut olla. Monelta samassa rytäkässä meni ainut työväline. Siinä ei kovin enää naurata. Jos ylimääräinen meni, se ei elämää hirveesti hetkauta, mutta se ainut, joilta samassa rytäkässä meni ainut elinkeino - työ - tuloa tuottava väline, silloin on jo tosi kovasta koettelemuksesta kyse, mistä murkinaa hampaiden väliin jatkossa?
Yrittämisessä on omat riskinsä ; ( I know )
Saattaa olla liikkeestä ostettavissa.
Ehkäpä vakuutuksellakin on jotain tekoa?
Tuttavieni tapauksissa on kyse pitkäjännitteisestä säästämisestä ja varsinkin toisen kohdalla, mittavasta omasta ja perheen jäsenten työpanoksesta.
Löysin sen parikymmentä vuotta sitten. Se oli tosi rähjäisen näköinen: Veranta kallellaan, puutarhassa metrin korkeita rikkaruohoja, alakerta tosi paskainen, autotalli täynnä ruostunutta rojua, mutta katto ja seinät olivat kunnossa. Talossa sisällä oli vanhat tapetit, vanhat muovilattiat. Minä olin juuri eronnut nainen, 2 lasta ja kaksi kissaa. Koko komeus maksoi 65.000 €, nykyrahassa. Aloitin lasteni ja tuttavien kanssa repimällä verannan pois, jolloin sen tilalle jäi betoninen pohja. Joka viikko haki roska-auto rakennusjätettä.Sitten siivottiin puutarha, kiskottiin rikkaruohot pois. Sitten maalattiin talon peltipaneliset seinät. Kissoille putsattiin portin pielessä olevat pylväät.Siinä ne rötköttivät ja odottivat meitä kotiin.Bambit kävelivät öisin puutarhassa ja fasaanit verantapohjalla.- Sitten aloitettiin sisällä muutokset: revittiin tapetit alas, ja muovimatot. Otin maalarin tapetoimaan seinät valkoiseksi.Kylpyhuoneet laatoitettiin, putkia korjattiin, kylpyhuoneiden saniteettikalusteet uusittiin. Lattioihin tuli parkettia, yläkertaan laminaattia, tarjoushinnoilla. Keittiön kaappien ovet vein
uusittaviksi, liesi vaihtui ja tiskikone tuli. Alakerta laitettiin kuntoon. Korjautin aina kun oli vähän rahaa.
Kolme vuotta sitä kesti ja kun talo oli valmis, makasin väsyneenä lattialla ja halusin vain pois. Olin allerginen jatkuvalle pölylle ja raatamiselle. Meklari myi talon 190.000 eurolla ja sanoi, että oli nätti talo.
Muutin asuntoon, mitä ei tarvinnut korjata.-Missä se minun kultalusikkani oli? Ei ole näkynyt sitä vieläkään.-Uuden miehen löysin vasta talon korjauksen jälkeen, eihän siihen kaaokseen olisi varmaan ketään löytynytkään.
Tietenkin kannattavaa toimintaa Suomessa ilman veroja.
Älähdyksistä päätellen taisi kalikka kalahtaa, vaikka tarkoitus oli vain kirjoittaa asioista oikeilla nimillään...
Aiheetta enempään: sitroen.
Eikö niitä valmiita mökkejä ole myytävänä ihan vedenkin ääreltä? Ei tarvita tontteja mihin rakentaa, kun on jo tontti ja rakennukset valmiina. Siitä vaan katselemaan semmoista ja ostamaan. Sitten sitä voi laittaa mieleisekseen, kun on kaikki jo perusvalmiina.
olivat pienituloisia, pitkään säästäneitä joista toinen hankki maapohjan kauan sitten "halvalla" ja toinen osti vanhan lautarakenteisen jota itse ajan myötä laitteli.
Elä viitsi rienata!
Tarkoitin tuon ed. vastauksen tuosta valmiina ostamisesta sitroenille. En todellakaan näille ihmisille, jotka ovat säästäneet pienistä tuloistaan itselleen kesäpaikan, joka nyt luonnonvoimien johdosta on vaurioitunut.
Tuo nimimerkki sitroen kun valitteli tuolla aiemmin, että ei löydy tonttia, eikä kukaan suostu myymään sitä veden ääreltä, vaikka olisi kenties varaa ostaakin. Hänelle tarkoitin tuon, että ostaa valmiina koko paketin.
Myötätuntoni on kyllä näiden tuhoista kärsineiden puolella todellakin!
niin säälittävää että..... Ai niin, piti sanomani, että käytän mielelläni muovisia kertakäyttölusikoita.
niin onkin, kohdallasi, tosi säälittävää.
Ehkäpä siksi oletkin köyhä ja katkera, kun rahasi muoviin tuhlaat. Yksi teräslusikka olisi paljon edullisempi. Himonsa kullakin, vapaa valintahan tuo on.
Hienoa L-L, noin tekisin itsekin, ja olisin harmissani kenelle tahansa sattuisi tuolllaista.
Monethan menettivät sähkön puutteen vuoksi, juuri pakastamansa mansikkasadon, ja paljon muuta. Monilla jo pari vrk sähköt pois. Ei luonnonvoimille paljon mitään voi, ennakointikaan ei paljon auta.
Kiitokset mielessäni lähetän sinulle, tuollaisia ystäviä monet kaipaavat, ja kun ei heillä ole, eivät soisi muillekaan. Empatiahan on häviävä luonnonvara, tässä itsekkyyden takapajulassa.
Kun käyn kusella,vaikka 5 kertaa päivässä,niin vasta illalla vedän vessan. Säästän vuodessa noin 250 euroa.
Analogiaa.
Tottumusta köyhyyteen ja kurjuuteen.
Käydessämme Espanjan asunnollamme suihkussa, sovimme peräkkäisistä tai samanaikaisista suihkutteluista.
Kaasulämmitteinen kuumavesiboileri on keittiössä ja putket kylppäriin ovat niinpitkät että kuuman veden tulo kestää muutaman minuutin.
Kuitenkin, heti kun avaa kuumavesihanan käynnistyy kaasupoltin joten eri aikaan suihkuttelu kuluttaisi tarpeettomasti kaasua seinien lämmitykseen.
En ole laskenut säästöä mutta kotiinpäin tuo kuitenkin on.
Tartteekin ajatella tuota vessajuttua!