Mitä mieltä olette seuraavasta.Mieheni aikuinen tytär asuu lapsineen aivan nurkan takana,yksinhuoltajana.
Tytär käy melkein joka päivä lapsineen tai yksinään.Ei siinä mitään,mutta joskus se häiritsee vaikka minulla hyvät välit heihin onkin.Siinä sitten käydään omaaloitteisesti jääkaapilla,joskus kysytään se lupakin :)On siis kuin kotonaan.Oikein hävettää tätä edes kirjoittaa,mutta olisin kiinnostunut kuulemaan kuin yleistä on että aikuinen perheellinen lapsi käy kotonaan noin usein?
Tähdennän vielä,etten ole mustasukkainen...
Tytär käy melkein joka päivä lapsineen tai yksinään.Ei siinä mitään,mutta joskus se häiritsee vaikka minulla hyvät välit heihin onkin.Siinä sitten käydään omaaloitteisesti jääkaapilla,joskus kysytään se lupakin :)On siis kuin kotonaan.Oikein hävettää tätä edes kirjoittaa,mutta olisin kiinnostunut kuulemaan kuin yleistä on että aikuinen perheellinen lapsi käy kotonaan noin usein?
Tähdennän vielä,etten ole mustasukkainen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
keskustella rakentavasti miehesi kanssa asiasta? Jos ensin puhuisitte keskenänne ja miettisitte, miten asiasta puhutaan tyttären kanssa?
Itse en tykkäisi, että puolison (tai omakin) tytär, jolla on jo oma talous ja oma perhe, käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla.
Jos miehestäsi ei ole asiasta keskustelijaksi, yrittäisin ottaa asian puheeksi tyttären kanssa.
Ikävä tilanne sinulla.
Meillä on kaksi yhteistä lasta.Olisinko paha äitipuoli,en halua sitäkään.Tää on niin tätä,kiitos sulle kommentistasi!
Miksi tyttärellä on avain sinne ja hänen pitäisi jo pärjätä omillaan, ottaa vastuuta omasta ja lapsensa elämästä jos on vanhemmaksikin ollut tarpeeksi kypsä. Mieheni vanhemmat asuvat kaukana ja hän maksaa aina ruuasta käytyään kotonaan lomillaan kun on itsensä elättävä aikuinen eikä mikään luuseri. Eikä itsellänikään ole niin huonosti mennyt kotoa lähdettyäni että olisi sinne tarvinnut mennä syömään. Luulisi olevan aika nolottavaa tuollainen ja ihmettelen kuinka jotkut kehtaa?
Ei hänellä avainta ole mutta,tulee kun ollan kotosalla,mihin aikaan vain.Joskus kun olen ajatellut viettää rauhallisen illan nuorison mentyä menoilleen niin sitten yhtäkkiä pelmahtaa talo täyteen ääntä ja meininkiä.Ja miehellä ei tietysti ole mitään sitä vastaan,oikein viihtyy.Mutta mikäs minä olen arvostelemaan,minä vain satun asumaan tässä . :) Rasittavaa on se ,että jos joskus olisi kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa,niin ....se on mennyttä kun lapset ja koira säntäävät siihen ilmoittamatta.sitten vietetään iltaa koko komppania.
Mies on kyllä oikea heimopäällikkö,on mukavaa kun kaikki häsäävät ympärillään.Enhän valita mutta välillä ärsyttää,onkohan se oikein?
Jos ärsyttää, niin ärsyttää. Ei kai tunnetta voi sanoa vääräksi, mutta ehkä tuossa tapauksessa se aiheuttaa syyllisyydentunteita.
Olisiko niin, että tällä tyttärellä ei ole tarpeeksi ystäviä ja hän on kotonaan yksisäinen. Haluaisiko hän jutella vaikka itseään painavista asioista (yksinhuoltajuus ei varmaan ole herkkua), muttei osaa aloittaa keskustelua. Tai hän on vaan ihminen, joka ei pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään ja käyttää isäänsä hyväkseen. Sujautteleeko isä ehkä rahaa kouraan silloin tällöin...
Jos puutut asiaan, leimataan sinut luultavasti juuri pahaksi äitipuoleksi. Voit vaikka saada miehesikin isänvaistot puhkeamaan niin, että hän kääntyy asiassa sinu vastaan. On kyllä tosiaan ikävä tilanne =/
Vastaava tilanne, ystävättären omillaan asuva aikuinen poika (21v.) vietti aikaa äitinsä luona kuin kotonaan, söi, nukkui tuntikausia jne. (asuntokin on miehen, jos sillä nyt mitään merkitystä on.., jonne ystävättäreni oli muuttanut.)
Mies sitten sanoi kerran ystävättärelleni, miltähän hänen pojastaan tuntuisi, jos minä menisin hänen kotiinsa makoilemaan päiväkausiksi, nauttimaan jääkaapin antimista, valitsemaan tv kanavat jne. Viesti tuntui menneen perille ja äiti otti asian puheeksi poikansa kanssa. Nykyisin kyläilee kutsuttaessa tai käväsee tyyliin "kahvilla" joskus.
Entä jos kyseessä olisi sinun tyttäresi edellisestä suhteestasi? MIten toimisit?