Selaan mun facebookseinää; parisuhteessa, 244 kaveria. Kuvissani näkyy minä ja paljon muita ihmisiä pitämässä hauskaa. Ja niitä kuvia on paljon eri tapahtumista. Kolme viimeisintä seinäkirjoitusta on peräisin joltain muulta kuin multa iteltäni. Edellinen täysin kommentiton ja tykkäämätön tilapäivitys on kirjoitettu 1. helmikuuta. Joo vittujes. Vois luulla et oon suosittu ainakin jossain mielessä. Vaan mitä tapahtuu kun naapurikaupungin kaupunkifestarit pyörähtää käyntiin ja "kaikki" tästäkin kaupungista painelee sinne ryyppäämään. Mun puhelin on monta päivää täysin hiljaa, lukuunottamatta viestejä tyttöystävältä, joka asuu 300km päässä. Okei, myönnetään että oon ollut reissussa 1½ viikkoa. Mut silti, kukaan kaveri ei vaivaudu ees ihmettelemään ja kysyyn missä mä oon. Oon niin täynnä tätä paskaa! Otetaan nyt esimerkki mun "parhaasta kaverista tässä kaupungissa": Soitin viime viikon maanantaina et voiks olla, ei pysty ku se on tyttöystävän kaa. Sit soittaa seuraavana päivänä, sanon et nyt ei pysty ku lähössä just matkoille. Kuuluu "ok, mo" ja puhelun kesto joku 5sek. Tän jälkee 1½ viikkoo, yks soitto kotikaupungin kavereilta. Pisteet sille yhelle... Vituttaa tää ahdasmielinen junttila. Haluisin muuttaa pois, sinne missä tyttöystävä asuu ja missä mulla on kavereita joita oikeesti kiinnostaa mun seura.
Oon nyt miettiny et mistä tää tällanen johtuu et kukaa ei ota yhteyttä. Ensinnäkin, oon asunu tässä kaupungissa vasta neljä vuotta, joista niistäki kaks ekaa vuotta täysin yksin ilman yhtäkää kaveria. Niimpä kaikki kaverit on max. 2vuotta tuntenu ja kellekään en oo paras kaveri.
Toinen mikä vois olla syynä ni se, että oon tämmönen kahen kaupungin ihminen. Mulla on kavereita täällä ja sit 300km pääs isommassa kaupungissa missä tyttöystäväkin asuu. Käyn siellä aika usein ja puhun ehkä liikaakin mitä kaikkee tehään siellä kavereidenkaa ja kuinka hauskaa ollu. Sen takia nää kotikaupungin frendit vois tuntee ittensä aikalailla toisarvosiks ja kuvitella et en oikeesti välitä niistä muuten ku siks ettei tarvii yksin olla.
Mulla on vielä kolmas juttu tähän, mikä tosin on aika kaukaahaetun kuulonen. Oon tosi itsevarma ihminen ja yksilöllinen joka ei lähes koskaan mene valtavirran mukana tai tee päätöksiään muiden neuvojen mukaan. Oon huomannu jopa ihailua mun rokkariasennetta kohtaan ja sitä että sanon asioita suoraan ja tykkään rikkoa tabuja. Onko se sitten niin että ne joilla on heikompi itsetunto ei uskalla ottaa kontaktia vahvempiin yksilöihin?
Niin ja sit vielä se "hassu" juttu, että lähestulkoon kaikki uudet ihmiset joihin tutustun, varsinkin vieraissa kaupungeissa, pitää mua lähes säännönmukaisesti hauskana ja vetävänä tyyppinä. "Loistava jätkä", "helmi", "hauska ja hyvää läppää"... Nää kaikki on yleisiä kommentteja mitä oon kuullu se että tytöt pitää mua hyvännäkösenä. Ja mä tiedän olevani parhaimmillaan loistavaa seuraa! Miks ei sit tässä junttilassa onnistu? Mua pidetään kai outona ja pellenä. Pitää varmaan ottaa selvää minkälaista paskaa musta puhutaan kylällä. Luulen että se paskapuhe liittyy niihin kahteen vuoteen yläasteella jolloin olin aika syrjäänvetäytyvä tyyppi.
Mut tää kaikki vitutus kumpuaa siitä että mulle ei soiteta tai pyydetä mukaan mihinkään. Oon monessa mukana mutta lähes aina oma-aloitteisuuteni ansiosta. Näin mulla. Moi.
Oon nyt miettiny et mistä tää tällanen johtuu et kukaa ei ota yhteyttä. Ensinnäkin, oon asunu tässä kaupungissa vasta neljä vuotta, joista niistäki kaks ekaa vuotta täysin yksin ilman yhtäkää kaveria. Niimpä kaikki kaverit on max. 2vuotta tuntenu ja kellekään en oo paras kaveri.
Toinen mikä vois olla syynä ni se, että oon tämmönen kahen kaupungin ihminen. Mulla on kavereita täällä ja sit 300km pääs isommassa kaupungissa missä tyttöystäväkin asuu. Käyn siellä aika usein ja puhun ehkä liikaakin mitä kaikkee tehään siellä kavereidenkaa ja kuinka hauskaa ollu. Sen takia nää kotikaupungin frendit vois tuntee ittensä aikalailla toisarvosiks ja kuvitella et en oikeesti välitä niistä muuten ku siks ettei tarvii yksin olla.
Mulla on vielä kolmas juttu tähän, mikä tosin on aika kaukaahaetun kuulonen. Oon tosi itsevarma ihminen ja yksilöllinen joka ei lähes koskaan mene valtavirran mukana tai tee päätöksiään muiden neuvojen mukaan. Oon huomannu jopa ihailua mun rokkariasennetta kohtaan ja sitä että sanon asioita suoraan ja tykkään rikkoa tabuja. Onko se sitten niin että ne joilla on heikompi itsetunto ei uskalla ottaa kontaktia vahvempiin yksilöihin?
Niin ja sit vielä se "hassu" juttu, että lähestulkoon kaikki uudet ihmiset joihin tutustun, varsinkin vieraissa kaupungeissa, pitää mua lähes säännönmukaisesti hauskana ja vetävänä tyyppinä. "Loistava jätkä", "helmi", "hauska ja hyvää läppää"... Nää kaikki on yleisiä kommentteja mitä oon kuullu se että tytöt pitää mua hyvännäkösenä. Ja mä tiedän olevani parhaimmillaan loistavaa seuraa! Miks ei sit tässä junttilassa onnistu? Mua pidetään kai outona ja pellenä. Pitää varmaan ottaa selvää minkälaista paskaa musta puhutaan kylällä. Luulen että se paskapuhe liittyy niihin kahteen vuoteen yläasteella jolloin olin aika syrjäänvetäytyvä tyyppi.
Mut tää kaikki vitutus kumpuaa siitä että mulle ei soiteta tai pyydetä mukaan mihinkään. Oon monessa mukana mutta lähes aina oma-aloitteisuuteni ansiosta. Näin mulla. Moi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Poista Facebookkisi.
Siinä taas nähttin facebook on turha paska
sil ei saa pillua
244 kaveria PARISUHTEESSA? kuinkakohan monta kaveria sulla kokonaisuudessaan on?
Mitäpä jos etsit sieltä ne oikeat kaverit, jotka TIEDÄT JA TUNNET, ja vertailet sitten.
Ei tästä facebookkia voi syyttää, vaan helvetin tyhmää nuorisoa.
Mulla vähä sama juttu, ennen kaverit soitteli jne.. Enää ei paljoakaa
Musta toi ei tarkota et parisuhteessa on 244 kaveria, vaan se ite on parisuhteessa ja kavereita yhteensä 244... no en tiedä, mutta kannattaa olla onnellinen etes tosta vähästä ja voihan se paskalta tuntua ja tuntuukin, mutta vielä paskempaa se on kun ei ole yhtään kaveria ja istuu äitin kanssa kotona, koneella ja kattoo tonne torille, minne varsinkin viikonloppusin kerääntyy kylän nuorisoo autoineen juomaan jne... mutta eipä ne osaa sitä' arvoastaa, kun se on niille arkipäivää, toisinkuin mulle. Tulee vaan mieleen et miksi maailmaan ylipäänsä on luotu hiljasia, ujoja ja muuten näkymättämiä ihmisiä jotka ei saa mitään aikaan, tai etes yhtä kavreria joka pysyis pitempään kuin esim opiskeluajan,, kysympähän vaan..??,..
toisaalta.. kannattaa myös mennä itseensä.. itellä vaa ainaki tulee mieleen et jos joku uskaltaa kehuu itteesä ja pistää yksinäisyyden ulkoisten tekijöiden syyks nii ... voi olla itseensä menemisen paikka.
olet liian itserakas..
mulla facebookissa n. 30 kaveria, puolet niist suunnilleen sukulaisia ja lisäksi tietenkin tyttöystävä
Oon 15 vuotias tyttö enkä voi käsittää mihin facebookkia tarvitsee? Jäänkö jostain paitsi jos en siellä ole? Empä usko. Kavereitten kanssa saa jutella jo koulussakin ihan tarpeeksi.