Kertokaa, antakaa vinkkejä millä
saa 18 vuotiaan tekemään jotain kotonakin.
Tuossa iässä jo pitäisi hieman olla mielestäni oma-aloitteellinen ja edes joskus auttaa kotitöissä.
Mitään kumminkaan tytär ei tee. Olen yrittänyt saada häntä edes tiskaamaan, 4 pv tiskit lojuivat
ja odottivat tiskaajaansa, ajattelin kun olen homman antanut tehtäväksi niin saa myös sen hoitaa.
Mutta tiskit ei häirinnyt häntä ollenkaan, vaatteita lojuu tyttären huoneessa likaisia ja puhtaita sekaisin. Huone on kuin sikolatti. "Hotellipiiaksikaan" en hänelle rupea.
Antakaa vinkkejä, millä olette saaneet huomaamaan nuoren, että ne kotityöt jaetaan jo tässä iässä eikä kaikkia kanneta eteen.
Minä olen jo väsynyt yrittämään.
saa 18 vuotiaan tekemään jotain kotonakin.
Tuossa iässä jo pitäisi hieman olla mielestäni oma-aloitteellinen ja edes joskus auttaa kotitöissä.
Mitään kumminkaan tytär ei tee. Olen yrittänyt saada häntä edes tiskaamaan, 4 pv tiskit lojuivat
ja odottivat tiskaajaansa, ajattelin kun olen homman antanut tehtäväksi niin saa myös sen hoitaa.
Mutta tiskit ei häirinnyt häntä ollenkaan, vaatteita lojuu tyttären huoneessa likaisia ja puhtaita sekaisin. Huone on kuin sikolatti. "Hotellipiiaksikaan" en hänelle rupea.
Antakaa vinkkejä, millä olette saaneet huomaamaan nuoren, että ne kotityöt jaetaan jo tässä iässä eikä kaikkia kanneta eteen.
Minä olen jo väsynyt yrittämään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuota samaa asiaa olisi ehkä kannattanut miettiä jo 10 vuotta sitten...Kun lapselle annetaan pienestä asti pikkuhiljaa vastuuta, niin hän oppii tekemään jotain myös muden eteen...näin ainakin meillä...
on sitä vastuuta annettu ja lelut koottu yhdessä pois jne.
Tämä alkoi vain noin 4 vuotta sitten enkä ole sitä saanu kitketyksi pois.
todellakin kaikki tekevät kotitöitä(4 poikaa).En voisi kuvitellakaan, että minä yksin siivoaisin, tiskaisin...enhän yksin sotkekaan!Ei meilläkään kukaan "riemusta kiljuen" kotitöitä tee(en edes minä),mutta tietävät,että tehtävä on.Harvemmin nykyään tarvitsee edes muistuttaa imuroinnista yms.
kotitöitä ja vastuuta jo pikkulapsena... Kokemuksesta voin sanoa, että se on täysin luonteesta kiinni. Jotkut ei ota sitä ollenkaan tavakseen vaikka kuinka opettais lapsena, pyytäis tai käskis. Toiselle lapselle se sopii luonteeseen ja se sujuu myöhemminkin. Tuollainen nuoren käytös, elää kuin sikolätissä on niin tavallista, mutta niin ärsyttävää mm.vanhemmille, mut viimeistään kun oma kämppä on hoidettavana, silloin se on tehtävä. Tai elät paskassa.
No tämä on valtataistelua, mitä ilmeisemmin. Pistä kuukaudeksi silmäsi kiinni ja älä astu neidon huoneeseen, ellei ole pakko. Ja opettele , että kukin häpeää vain omasta puolestaan. Jos hänelle tulee vieraita , se on hänen asiansa jos huone on kuin sikolätti.
tee huuhshollit itse , ja ajattele , että muu koti on enemmän sinun aluettasi, kyllä jaksat huolehtia, mutta hermot menee ainaisessa pyytelemisessä. Hänhän on jo aikuinen ja kohta muuttaa oman katon alle, kestä , kestä.
Oma nuoreni oli juuri tuollainen ja vaikka lapsena moni asia sujui, ei enää. Hän muutti opiskelemaan, vaikea oli näyttää , että olisin ollut pettynyt, kun lähti- iloinen olin ja ajattelin, että " siperia opettaa".
No hän oppi, toki vaivansa oli ja kantapään kautta, hänellä on hyvin siisti ja mukavan näköinen koti, mutta nytkin kun tuli kotiin , vierashuone, jossa asustaa, on kuin pommin jäljiltä, kestän... no lähtee kohta ja harvoin käy. Tuossa iässä kannattaa laskea rimaa itseltään. Voimia.
kannatuksesta. Kyllähän tässä on yrittänyt silmänsä ummistaa.
Hävettää vain kun ei voi oikein vieraita käskeä
kun toisessa huoneessa on pommi.
Niinhän tuo tytär puhuu, että kyllähän omassa kodissaan sitten pitää siistiä, mutta mikäs tämä nykyinen sitten on, vuokrakämppä, hotelli? Ainakin se on minun kotini. No aikansa kutakin, kyllä huokaisen kun joskus yksin tähän jään.
miettiä aikoinaan tarkkaan tekeekö niitä kakaroita vai ei! Turha nyt enää on valittaa kun paskat on jo housussa. Itepähän olet lapses pannut alulle!
otin lapseni vastaa ja huoleni kannan loppuun asti.
Kuka sitä koskaan tietää minkälaisia "pikkupiruja"
niistä enkeleistä kasvaa.
ovi kiinni vaan kun vieraita tulee. Kyllä he ymmärtää, kun muualla on siistiä. Esim.Opeta pesukoneen käyttö, äläkä puutu siihen sen jälkeen. Pesee omat vaatteensa, jos haluaa puhdasta. Omani nykyisin asuu jo yksin ja kestän ne pari vuorokautta, kun on vieraana.
...jos ei ole eväitä. Kyllä täällä ne vastaavat, joilla on ideoita ja halu keskustella.
Hei !
Onpa kammottava kannanotto, toivottavasti et ole oikeasti opettaja ja jos olet niin tiemme eivät koskaan kohtaa koulussa.
Ja väsyneelle äidille pieni lohdutuksen sana; taistelin aikanaan samoista asioista poikani kanssa, eikä oikein tuntunut menevän perille. Nyt kun poika asuu omillaan,huomaan, että hän tekee monet asiat juuri niinkuin olin opettanut. Tulos näkyy vain jälkeenpäin. Eli jaksa kasvattaa, sato korjataan usein myöhemmin ! Jaksamista sinulle!
Minä kanssa monta vuotta katsoin pojan sotkuista huonetta,en kerännyt sieltä pyykkejä pois,ja jos poika valitti että ei löydä puhtaita vaatteita sanoin että pesen kaikki vaatteet jotka löydän pyykkikorista en muista.Huomautin toisinaan siivouksesta,mutta jos ei siivonut annoin huoneen olla.Aikansa siinä meni,pikkuhiljaa poika alkoi petata petiään ettei kaveri katso niin karsaasti sotkuista huonetta,samoin imuri löysi toisinaan huoneen,ja vaatteet alkoi ilmestyä pyykkikoriin.Ja kun äiti ei vaihtanut lakanoita sänkyyn hoksasi poika että puhtaat lakanat on kiva toisinaan vaihtaa:=))))
Nyt poika on maailmalla jo,ja tuntuu pitämään omaa kotiaan kunnossa.
Joten kyllä se siitä kunhan jaksaa vain odottaa.
Pitää antaa elämän opettaa....kyllä ne pikkuhiljaa huomaan että puhtaus ja siisteys on kiva asia.
Nyt minulla on tytöllä 10v, kova koulu menossa,lakanat vaihdan tytön huoneeseen ja luutuan silloin huoneen vasta jos tyttö on sen ensin muuten siistinyt.Mutta aika sotkussa on huone jatkuvasti.=)))mutta eiköhän se tästä.
Aina kun kavereita tulee siivoaa tyttö huoneen kyllä joten toivonmukaan pääsen tämän tytön kanssa helpommalla kun pojan kanssa.Ainakin siinä siivouksessa.Mutta pakko sulkea silmät aina silloin tällöin
Minulla oli vanhemman pojan kanssa sama ongelma ja kun hän 18 vanhana lopetti koulunkäynnin ja ajatteli jäädä kotiin makaamaan. Niin hommasin oman asunnon hänelle, pahalle se tuntui kuin hylkäisi lapsensa. Hän oli kuitenkin täysi-ikäinen ja nyt 28 ja 3 lapsen isä, olemme puhuneet asiasta hänen oltuaan omassa elämässä muutaman vuoden ja kerroin kuinka tunsin itseni hirviöksi , kun pakotin hänet muuttamaan omaan asuntoon. Hänen mielestä se oli parasta mitä saatoin tehdä, että hän joutui ottamaan vastuun omasta elämästään.
Nyt taistellaan 13 sisaren kanssa aivan samoista asioista jo monta vuotta, välillä tuntuu, että hulluksi tulee kun jauhaa samaa tekstiä vuodesta vuoteen, mutta joskus hänkin joutuu huolehtimaan omasta kodistaan ja itsestään silloin se jauhaminen ei ole mennyt hukkaan eikä opettaminen. Kumma kyllä keskimmäisen tytön kanssa näitä ongelmia ei ole ollu.
Minä kuskasin likaiset tiskit "tiskaajan" huoneeseen. Eipä kauaa tarvinnut odottaa... ja puhdasta tuli. Samoin likapyykit, jos eivät olleet siellä missä piti.
sama tilanne toisen pojan kanssa. Ikää vain ei ole vielä kun 15v. mutta en haluasi jäädä odottelemaan muutosta yhtään pitempään.
Mies on ihan raivona mulle, pitää kaikkea äidin vikana kun siinä missä hän on tiukkana niin äiti muka lipsuu, voihan se näinkin olla..mutta tuntuu pahalta, kun nykyään meidän keskustelut on aina vaan sitä samaa: "Oletko tehny läksysi, oletko siivonnut huoneesi, entä pyykit, oliko sun vuoro hoitaa tiskit..no mikset tee mitään!
Ja kaikista ärsyttävintä tässä on se, että seuraavassa hetkessä poika on mankumassa itsellen jotain, eikä ymmärrä että helpommin saisi kun tekisi omat hommansa, on vain entistä nyreämpi kun ei saa taaskaan haluamaansa.
Toisaalta 'vaihtokauppa' on ainut tie meillä vähäänkään yhteistyöhalukkuuteen eli jos nuori tekee mitä odotetaan niin vanhemmat palkitsee sen ja ei sen palkinnon tarvitse olla mitään rahalla ostettavaa, vaan erioikeuksia, vapauksia, jopa ystävällisyytta..
Aivan samat jutut. Mutta näiden murkkujen ikään kuulemma kuuluu narsistinen käyttäyminen. (Psykologin lausunto) Itsekkyys, kova tahto ja määräileminen. Ei siihen auta maamme laulukaan. Yritettävä vaan estää pahimmat yhteen törmäykset. Vaihtokauppa on meidänkin ainoa tie, jos sekään aina auttaa. Sitähän se on myös aikuisten maailmassa.