Sain esikoisen pari viikkoa sit ja nyt olis nimien valinta ajankohtainen. Lapsen isää asia ei kiinnosta pätkääkään (jäin yksinhuoltajaks), eli kommentteja sieltäpäin ei ole tulossa suuntaan eikä toiseen. Itse haluan himean erikoisen nimen, ettei tulisi leikkikentällä heti samannimistä vastaan ja pasi kaunista nimeä on mielessä. Ongelmana tässä nyt kuitenkin on se, että mulla on suurisuinen täti, ollut aina tosi läheinen enkä tietenkää menettää halua. Nähtyään lapseni, hän alkoi heti päivitellä, kuinka täämä tyttö on aivan sen näköinen, että nimeksi tulee varmasti se (en viitsi nimiä sanoa). Se nimi on minun mielestä tosi tavallinen ja vanhanaikainen, enkä todellakaan halua lastani kastaa sen nimiseksi. Itse en uskalla sanoa sitä tädilleni päin naamaa, koska olen aika ujo ja tätini luonteeltaan tosi vahva. pelkään että hän suuttuu, jos en laita lapseni nimeksi hänen keksimää nimeä. Tätini on jo ehtinyt sukulaisilleni mennä pölöttää tyyliin "(keksimänsä nimi) on todella kaunis, nimikin sopii tälle tytölle tosi hyvin. Varmasti se kastetaan sen nimiseksi". Nyt moni sukuliasistani kuvittelee että tyttöni nimeksi tulee tätini kertoma... en tiedä mitä tekisin... pelkään, että jos laitan lapseni nimeksi itselleni mieluisan niin tätini suuttuu mulle (on oikeasti todella tempperamenttinen, eikä koksaan mieti sanomisiaan) ja saa puheillaan koko suvun minua vastaan. Vaikka lapseni on minun ja mulla on oikeus päättää nimi niin en kuitenkaan uskalla. Tämä on kamalaa, olisiko vinkkejä tilanteen selvittämiseen? Pitäisikö mun ihan röyhkeesti kastaa lapseni juuri sen nimiseksi mitä itse haluan välittämättä tädistäni ja ottaa suvun viha vastaan (tai varsinkin tätini viha, en kuitenkaan halua menettää häntä...) vai kastaa lapseni tätini mieliksi sen nimiseksi mitä hän haluaa...
vaikea valinta
toivotoon
1154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitus on sen verran absurdi että sen on pakko olla trolli. Joka tapauksessa, terve ihmissuhde pohjautuu keskinäiseen kunnioitukseen, mikä tässä tilanteessa tuntuu puuttuvan. Jos menetät henkilön sen takia, että elät omaa elämääsi ja annat omalle lapselle nimesi oman nimimakusi mukaan, ei tämän henkilön "ystävyys" (jota ei kertomuksen perusteella edes ole olemassa) edes ole pitämisen arvoinen. Annat tietysti sen nimen minkä itse haluat. Pakko tosin lisätä ettei lasta kasteta minkään nimiseksi, vaan kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan, mutta tuo on asia erikseen...