Niin olen jo 25v. ja rupesin nyt ajattelemaan, että mikä vittu siinä on, että sitä hyväksyntää pitää yrittää joka helvetin vastaantulijalta saada? Ajatelkaa nyt itsekkin. Olkaa omia ittejänne. Ette tarvi toisten hyväksyntää!
Hyväksynnän hakeminen
anteeksi ku elän
2470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa ihmettelen, koulussa varsinkin tämä sirkus ja ihme tarve saada itseään esille on vahvasti esillä. Oon saanu yläasteen aikana niin tarpeekseni noista kaiken maailman kuppikunnista, että vaikka itsellään olisi ihan järkevää asiaakin, niin se jätetään täysin huomiotta ja ihan kuuluvalla äänellä olen puhunut, enkä kenenkään päälle ole puhunut. Kun itse puhun, niin sen jälkeen katse kiertää ringissä, eli saako minulle nyt vastata vai ei. Aika naurettavaa minusta. Olen maininnut heille heidän kuppikunnastaan, mutta kaikki siihen kuuluvat kieltävät sen olemassaolon.
En ole mikään "hiiri", joka ei ikinä uskaltaisi puhua, mutta kun keskustelusta aina suljetaan pois huomiotta jättämällä, niin ei siinä enää paljon halua keskustella kyseisten kuppikuntalaisten kanssa. Eli kyllä minäkin sitten oikeiden kavereiden kanssa puhun paljon, mutta omien luokkalaisten kanssa en ikinä tullut toimeen.
Nyt menen lukioon, ja toivottavasti siellä ei ole tällaista kuppikunta meininkiä.
Minusta tuntuu että se on ihmiselle ihan luontainen tarve tulla hyväksytyksi porukkaan. Laumaeläimiä kuitenkin ollaan, niin se semmoinen yhteisöllisyys ja ryhmään kuuluminen on tärkeää mielenrauhallemme. :) Jokainen tietysti tulisi hyväksyä ryhmään sellaisena kuin on, mutta harvoin varsinkaan teini-iässä ihmiset ovat niin varmoja itsestään, että suhtautuvat kaikkeen erilaisuuteen mutkitta.