jännityksen resepti

jännitystä. Räjähdykset ovat tylsiä, ja tappelut ovat ei-jännittäviä. Takaa-ajossa alkaa olla sitä jotakin. omassa lajityypissään esimerkkinä Householdin (?) Ihmismetsästys.

Minua viehättää eniten psykologinen jännitys, ei action. Mielikirjailijoitani ovat Karin Alvtegen, Karin Fossum, Inger Frimansson.

Räjähdykset alkaa olemaan jo sen verran loppuunkulunut idea, että sellaiset saa lukijat jo tympääntymään. Parhaiten jännitystä saadaan jos päähahmolle annetaan jokin salaisuus joka paljastuu hiljalleen. Ja jos päähahmo joutuu varaan, sekin saa lukijan lukemaan sivuja yhä nopeampaa.

saatananmoinen ahdistus.

Jenkkien jännityselokuvissa on miltei poikkeuksetta tietty kaava, vastakkain on idylli ja jollain tavoin mullistava tapahtuma, joka rikkoo tai uhkaa rikkoa tämän idyllisen olotilan. Seurauksena on pelkotila sekä kiristyneet ihmisuhteet. Kuvaan tulee henkilöitä, joilla on valmis suunnitelma tilanteen ratkaisemiseksi ( tietysti epätodellisia, mutta suuri osa ihmisistä luottaa heihin ) ja monesti he edustavat ammattilaisryhmää, sotilaita, palomiehiä, lääkäreitä. insinöörejä tms. Juoneen kuuluu tietysti joku konna, omaa etua ajava henkilö tai ryhmä.
Tarinan päähenkilöksi nousee sankari, johon ei aluksi uskota, hänen läheisensä on menehtynyt rikoksen uhrina joka liittyy juoneen tai rakkaita uhataan.
Juoni on monisäikeinen, sankaria saattaa auttaa tiettyyn pisteeseen asti joku, joka on valmis uhraamaan sankarin saadakseen hyötyä tai mainetta mutta joka paljastuu viime hetkenä petturiksi.
Kun kaikki näyttää päättyvän onnnellisesti, tapahtuu jotakin, joka uhkaa päättyä katastrofiin. Vain äärimmäisin ponnisteluin sankari pystyy pelastamaan tilanteen ja kaikki päättyy onnellisesti. Joissain tapauksissa tillanne kerrotaan takautumana. Silloin sankari on saattanut menehtyä esimerkiksi ajamalla räjähdysaineita täynnä olevan rekan johonkin jokeen tai rotkoon, jossa räjähdys aiheuttaa komean soihdun mutta ei uhkaa yhteisöä. Ja idylli eheytyy.
Eli tälleen.