Olen jättämässä eläkehakemukseni 1.9 alkaen. Kyllähän sitä asiaa on joutunut funtsaamaan jo pidempään mutta nyt se on totista totta. Miten on ?. Olen kuullut, että monille ihmisille se on kova kolaus- jo sana eläkeläinen kahistuttaa. Tuntee itsensä tarpeettomaksi. Katsoo aamulla verhon raosta kun naapuri lähtee töihin. Tuttu ja turvallinen työyhteisö on historiaa. Parhaan työkaverin hersyvä huumori on kadonnut. Jne. jne........
Voisin olettaa, että kyllä elämänmuutos on melkoinen ja vieroitusoireita on aika monella. Itse jännitän lähinnä sitä, miten pitkä ja pimeä talviaika sujuu.
Voisin olettaa, että kyllä elämänmuutos on melkoinen ja vieroitusoireita on aika monella. Itse jännitän lähinnä sitä, miten pitkä ja pimeä talviaika sujuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juu, aluksi tuntuu " tässäkö tämä sitten oli" mutta kohdallani oli puuhaa omassa kotiympyröissä paljon, joten en kaivannu työ yhteisöä ollenkaa.
Jos on harrastuksia ja oikeaa puuhailua lähi piirissä ei aika ehdi tulla pitkäksi. Tietenkin olen nainen ja naisilla on aina hommia kotipiirissä, väittäisin jopa enemmän kuin miehillä.
Oma sisareni on eläkkeellä ja on myös "mummi". Hänellä on yht. 10 lastenlasta eli keikkaa kuulemma riittää.
Liiankin kanssa, kuulemma.
Suomenkielestä voisivat kyllä kokonaan poistaa sanan "vanhuuseläke" ja korvata sen jollain toisella.
Ikäriavustus?
Espanjassa, johon tunnen "lukkarinrakkautta" avioliittoni kautta, ei tunneta mitään eläkeläisvanhuksia! Siellä on olemassa kolmas ikä - la vida tercera - ja ihmisen elämän kunnioitus jatkuu ja jatkuu...
Vuonna -77 olin ensimmäisen kerran Barcelonassa ja näin murrosikäisen pojan kulkevan käsikynkkää "isomumminsa" kanssa... Katukuva oli kaunis ja sydäntälämmittävä!!!
Siltä ajalta on myös jäänyt mieleeni hyvältä tuoksuva, vastaantuleva vanha mies..!
Lopetin 58 vuotiaana sattuneesta syystä, kyllä se on iso muutos elämään, mutta ihmeellisellä tavalla aika kuluu nopeasti, ehkä tämä data on osa syy siihen ja kun Olgat lähettävät kauniita kuvia.
Ja voihan naisia jahdata netin kautta muutamia tapaamisia on ollut mutta siihen on jäänyt.
Ehkä pitäisi talven olo järjestää muualle, täytyy kai "Olga" tilata,
ei näistä muista näytä olevan.
Kai pitäisi tehdä itsestään mainos video.
pääsin vapaaksi 55-v ja sain eläkeläistittelikin kuusikymppisenä, koko ajan olen nauttinut.
kaupassakin on hieno käydä kun ei tarvi ostaa kuin matkaevästä ja saa katsella kiireisiä työssä käyviä.
saa myös matkustella ulkomaila silloin kun on halvimmat hinnat
ja ihaninta,
ensivuonna pääsen vanhuuseläkkeelle.
Oma uraputkenihan oli masentava.
Täystyöllisyydestä pätkätyö-/työttömyysvuosiin.
Pätkistä työttömyyteen aina pitkäaikaistyöttömyymaääritelmään saakka.
Sitten työttömyyseläkkeelle 6-kymppisenä.
Putken pohjana vanhuuseläke.
Positiivistahan tuossa oli, masentavvudesta huolimatta, liukuva siirtyminen henkinen mukautuminen turhauttavaan joutilaisuuteen ja tarpeettomuuden tunteeseen.
Kaiken huippuna, puolisoni jäi kotiin samoihin aikoihin joten toistemme kasvoja on kokoaikaisesti tuijoteltu jo 10-vuotta.
Sitäkin ennen pahimmoillaan kuukausien jaksoja.
Huonoa on ryhtyä tuntematonta opastamaan.
Tiukasti sinnitellen olen omasta mielestäni säilyttänyt mielenterveyteni.
Parempi etten muilta kysykään!
Omakotitalosta täytyi muuttaa pieneen kerrostaloasuntoon.
Sen hyvänä puolena on etten näe töihin lähteviä.
Mahdoton analysoida miten tässä oln selvitty.
Pitäisiköhän vieroitusoireisiin laskea vaimoni tapa pari kertaa vuodessa häipyä viikoksi -> kolmeksi tyttöjen matkalle?
Ilmeinen oire kyllästymisestä?
Rattoisia eläkepäiviä sinulle!
Kyllä se siitä-varmaankin. Kommenttisi pitävät varmastkin paikkaansa. Juu, yksi asia oan myös miten tuon
"avokin" kanssa sitten menee ? Hän kun on jo eläkkeellä ja näin ollen ollaan joka päivä kuin p & p.
Hänellä onkin tapana aina joskus lähteä pieneen kakkosasuntoonsa E-Karjalaan. Saavat molemmat aina joskus vähän omaa aikaa. Sinänsä ihan OK. Ilman sarvia ja hampaita.
Jos vähän tunnelmaa kevennetään niin voin todeta, että eipähän tarvitse kohta enää joka sunnuntai silittää seuraavan viikon paitoja.
Kaikilla meillä on oma tarina ja monella kyyneliä paljon matkassa, ainakin minulla.
Täyytyy nähdä elämänkaari aika, sillä me yli 60, onko vielä puolet jäljellä, tuskin on. USA:ssa on vielä hyvin vanhoja yksinkertaisissa tehdastöissä, että kiittäkäämme elämää mikä meillä on.
Olen useammasa yhteydessä toitottanut omista reviireistä ja ajasta.
Työni luonteen vuoksi totuimme määräaikaisiin erillään oloihimme mutta yhteinen aikakaan ei muodostunut ongelmaksi.
Nyt kokoaikalaiskoina käytännöksi on ilman sopimuksia muodostuneet tietyt arkirutiinit.
Minulla aamupäivä salilla ja vaimolla entisen työkaverin kanssa lenkkeily.
Kotona, toisen ollessa koneella, toinen ei astu huoneeseen pyytämättä.
Ei meillä mitään salattavaa ole mutta periaatteesta.
On vain yksi tietsikka.
Nuo pari vuosittaista tyttöjen matkaa saattavat vaikuttaa vähäisiltä mutta mielestäni nekin ovat hyödyllisiä!
Lisäksi vaimolla on kolmen sortin yhdistystoimintaa niihin silloin, tällöin liittyvine retkineen.
Meille tämä on sopinut erinomaisesti.
Yleispäteväksi reseptiksi en uskalla suositella.
Kuitenkin, mielestäni kummallakin täytyy olla tilaa "hengittää"!
Olen jättänyt eläkehakemuksen elokuun alusta, mutta päätöstä ei ole vielä kuulunut. Olen nyt ollut kuukauden lomalla ja minusta tuntuu, että sopeudun hyvin uuteen olotilaan. Olen muuttanut maalle ja hankkinut koiran. Tekemistä on vaikka kuinka paljon, enkä pelkää talven pimeitä. Mukavaa vaan, kun ei tarvitse lähteä.
Ei minkäänmoista soppeutumsivaikeutta. Ihan luontevasti on sujunu. Jouluksi, jos sattusit piätöksen suamaan, se on jo aika joutusaa hakemusten käsittellyy.
Laitoin hakemuksen joskus toukokuussa ja varauduin 2 kuukauden odotukseen, mutta päätös tulikin jo alle kuukaudessa. Tätä äärimmäisen itsellistä elämää on harjoiteltu jo hyvä holli, syssymmällä alkaa eläke napsahdella tilille. Enkä töihin kaipaa, vaikka tilalleni tulleen henkilön hommia olen sivusta vielä seuraillut ja väliin jotain ohjeitakin antanut - siis silloin kun on pyydetty.
Muistetaan vaan liikkua ettei ennen aikojamme kangistuta. Minä vetäisin tänään muutaman kymmenen kilometrin pyörälenkin, ja mukavalta tuntui. Aina ei vaan millään viitsisi... no, pitäähän sitä välillä laiskotellakin kun oikein viran puolesta saa niin tehdä.
Iloisia eläkepäiviä sekä aloittajalle että muillekin!
PS laitoin tekstini tähän lokeroon, kun jouluksi piätös -nimmarin teksti tuntui niin tutulta ja mukavalta.