Mitä se sitten on? Ootteko alkaneet käydä kirkossa tai muissa seurakunnan tapahtumissa?
Mä en, kun pitäs mennä yksin tai sillee, nii en uskalla. Ja pelkään kyl omituisii katseitaki, jos jotkut vaik ihmettelee.
Mä en, kun pitäs mennä yksin tai sillee, nii en uskalla. Ja pelkään kyl omituisii katseitaki, jos jotkut vaik ihmettelee.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haluaisitko siis käydä?
Voisitko pyytää jotakuta riparikaveria mukaan, ettei sinun tarvitsisi mennä yksin? Jos uskaltaudut kerran menemään yksin, kynnys mennä niin toistamiseen pienenee.
Minä en käy kirkossa, mutta olen varma, ettei siellä katsella oudosti eikä ikävästi. Jos joku itseään muita parempana pitävä ateisti, jolle uskonnottomuus on ainoa totuus, jotain sanookin, (eikä todennäköisesti sano muualla kuin netissä) niin sellaiset puheet voi jättää omaan arvoonsa.
Kuten kirjoituksestasi taas nähtiin, kristinuskonto lisää syrjintää ja yllyttää eriarvoistamaan erilailla kuin uskonnollisesti ajattelavia.
En näe MITÄÄN syytä käydä kirkossa ja seurakunnan tapahtumissa.
Paras, kun jätät ev.lut. uskonnon sen historialliseen arvoonsa, ja jatkat elämääsi, kuin mitään riparia uskonnollisine manipulaatioineen ei olisi koskaan ollutkaan. Älä siis missään nimessä ala enempää sekoittamaan päätäsi menemällä mukaan harhaisesti ajattelevien ihmisten tilaisuuksiin!
Ihminen ei tarvitse uskontoa mihinkään.
Mitä vielä. Minulla on ollut kauheita tunnon tuskia kun mietin mitä tuli tehtyä. Voinko olla todella niin tyhmä että menin aikoinaan ripariin ja kävin vielä julkisesti tunnustamassa jumalauskoni. KYLLÄ OON TYHMMÄ IDIOOTTI.
Aion korjata tilanteen ja en aio päästää omia lapsiani ripariin mistään hinnasta. Kierteen on katkettava.
Älkää menkö ripariin.
Muistan kyllä itsekin arastelleeni heti riparin jälkeen, vaikka mukaan halusinkin kun kaikki niin hyvin näytti viihtyvän. Mutta yhden hyvän ystävän ansiosta olin aika pitkään mukana nuoriskalla ja kahdessa vuodessa muutuin aika paljon rohkeammaksi. Kasvoin silla lailla, että pääsin ilmaisutaidon lukioon peruskoulun jälkeen. ilman seurakuntanuoriaikaa tuskin olisin kasvanut yhtä rohkeaksi.
10:12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.
Joo, haluaisin kovasti olla rohkeempi ja uskaltaa enempi, mutta on vaan jotakin todellisii vaikkeuttajia asian suhteen... Jos olisin rohkeempi jne. niin tiedän kyllä, että elämästä tulis helpompaa ja saisin helpommin uusia kavereita ja saisin ihan uudenlaista sosiaalista elämääkin.......jos menisin mukaan seurakunnan toimintaan nii sielt voisin tutustuu uusiin ihmisiin enemmä ja voisinhan mä kyl yleisesti rohkentuukin sitä kautta, mut eka pitäis vaan rohkastuu ite menemää mukaan sinne, muttaaa VAIKEETA ON. Olis kyllä ihanaa saada uusii kavereita ja ystäviäki....Mietin kyllä usein, että miten paljosta jään paitsi, kun oon tällänen "nynny". Elämä ei oo vaan aina helppoo, toivottavasti iän myötä rohkastun ja varmaan jossain vaihees pakostiki? niin ainakin monilla on käynyt, mutta haluisin vaan nyt jo muutosta elämään ja rohkastuuu ja saada lisää sosiaalist elämää ja kavereita
Koulusta löytää helpommin kavereita kuin kirkosta :)
Olipa edellinen kirjoitus teennäinen, siinä ei ollut hiventäkään totuutta. Olikohan kirjoittaja joku kirkon palkkaama nettikirjoittaja.
Mene mukaan harrastukseen, joka ei ole yksilölaji. Paljon tervehenkisempää, kuin elää satujen maailmassa (=uskonnot).
"Koulusta löytää helpommin kavereita kuin kirkosta"
Rohkenen epäillä.
Jos haluut rohkaistuu ja päästä irti epävarmuudestas mee mallikurssille!! se antaa paljo itsevarmuutta ja ujoudesta pääsee eroon, vaikkei harkitsekaa mallin uraa niinkuin minä. Olen käynyt mallikurssin ja ujous ja epävarmuus jäi taakse, eikä minulla ole pienintäkään aikomusta ryhtyä malliksi!!
Hieman yli kolme vuotta rippikoulun jälkeen erosin kirkosta.
riparin jälkeen alkaa jeesuksen saapumisen odotus ja aina valmiina olo "ikuista" elämää varten eli
jotkut elävät vain kuollakseen
Jep, riparin jälkeinen elämä on pelossa ja ahdistuksessa elämistä. Sitä vain pohditaan joka käänteessä, että on pohjimmiltani paha ja huono ja muutkin ovat sitä, ja sitten koko ajan syytetään, tuomitaan ja rangaistaan itseä ja muita, kun olemme niin kauheita.
Ap:n kirjoituksestakin asia selviää, että syyllisyys kalvaa, jos ei osallistu kirkon toimintaan ja pelko tuomituksi tulemisesta, jos menee kirkkoon.
Elämä on vasta sitten ahdistuksista ja peloista vapaata elämää, kun jättää uskonnot ajatuksistaan. Uskontoja ei yksinkertaisesti tarvita elämässä mihinkään.