Tanssilavoilla niin sanotut kädenalitanssityylit ovat selkeästi valtaamassa suosiota tanssiväen parissa. Kun tätä pidetään tanssilavakulttuurin kehittymisenä, niin ilmeistä on, että muidenkin osa-alueiden on kehityttävä tanssilavoilla. Ensimmäisenä kehityskohteena tulee mieleen, että hakualueista on luovuttava (eihän rafloissakaan ole hakualueita) ja sekahaun on oltava päällä kokoajan. Ei olisi enää nirppoja, tyrkkyjä, seinäkukkasia, suosikkeja tms. vaan kaikki olisivat tasa-arvoisia sukupuoleen ja tanssitaitoon katsomatta.
Ei sitten pysähdytä, kun kerran on alettu kehittymään.
Ei sitten pysähdytä, kun kerran on alettu kehittymään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hakusysteemin muutos ei johda sen kummempaan tasa-arvoon muuten kuin ehkä naisten hakuajan osalta. Toiset ovat aina suositumpia, tanssitaitoisempia ja tasa-arvoisempia kuin toiset.
Mitä tarkoittaa "hakualueista on luovuttava"? Eivätkö ihmiset saisi enää olla lavoilla siinä paikassa missä haluavat? Vai mahtaako jollain olla luulo, että "hakualue" on jossain määrätty?
Paras esimerkki tästä on Napikselta viime remontin jälkeen: hakualueeksi ehdotettiin (oli merkitty) täysin toista nurkkaa missä tytöt nyt seisoskelevat.
Kun sekahaku on koko ajan päällä, voidaan (valo)kyltti "miehet hakee"/"naiset hakee" korvata tanssityyliä kertovalla kyltillä "vapari"/"pertsa". Vaparilla mennään vapaalla tyylillä, mutta pertsalla saa mennä vain perinteisellä tyylillä.
Ei koskaan tule tuo toteutumaan, hiihtokilpailut on aivan erikseen. Pitää olla vapaus valita millä tyylillä haluaa tanssia. Tuon ajatusmaailman mukaan pitäisi sitten kaikkien osta tanssia myös bugg buggina, eikä foxina, ja pitäisikö vielä laittaa että tämä mennään paikoillaan häslättävänä-, ja tämä salia kiertävänä buggina?
Joillain egohörhöillä on kauhea tarve pyrkiä pomottamaan joka asiassa, paskaako se kellekkään kuuluu miten kukin tanssii.
Hakeahan voi nytkin mistä vaan, mutta hakualue selkeyttää ja nopeuttaa hommaa. Minusta ei ole mitään syytä luopua hyvästä systeemistä. Paljon hankalampaa olisi ruveta etsimään ympäri lavaa sopivaa paria, kun rivistä sellainen on helppo poimia.
- Ehdotankin seuraavaa ; Jaetaan miehet/naiset seuraavasti : 1. ALUE
- sinkut / täysin vapaat yksilöt
2. ALUE
- eronneet / ero vireillä /haku päällä
3. ALUE
- varatut / karanneet / vain tanssimassa
- muuten vain katselijat
- ehkäpä sitten on helpompi löytää SE OIKEA !
- kun vain katsoo missä odottelee hakuja -D
Tanssipaikoille voisi ne, jotka haluavat ilmoittautua sokkotreffeille : Leikkimielinen pariutumistanssi ;)
- vaikka maksullinen, mutta varmaan mielenkiintoinen , kun kehittelee "palvelua" - D.
No joo, jos ei olla hakemassa paria vain sille yhdelle tanssille, vaan ihan kumppania etsimässä, niin onhan siinä ongelmaa kerrakseen. Mutta kun nyt kuitenkin enemmistö tansseissa kävijöistä on nykyään enempi tai vähempi tanssin harrastajia, eikä kumppanin hakijoita, niin suurimmalle osalle porukasta nykyinen käytäntö riittää hyvin.
Kyllä perushakualueet on hyvä olla olemassa. Selkiyttävät, niin kuin edellinenkin kirjoittaja mainitsi. Ei ole kumminkaan kiveen kirjoitettua, mistä oikein saa hakea tai mistä ei. Naisena tykkään, että minut kopataan matkaan parketille mistä vain. Sehän vain tarkoittaa sitä, että minut on noteerattu ja saan tanssia. Tuolloin en kuulu mihinkään kategoriaan edes hakualuepaikkani mukaan. Eikä hakijan tarvitse olla tuttu, vaan ihan kuka tahansa.
Mitä kaikkea sitten ketjun aloittajan tarkoittama kehitys onkaan, (kulttuuri)törmäilyiltä vältytään, kunhan tanssittaja omaa joustavan ja huomaavaisen muiden tanssiparien väistelytaidon. Tällöin voi vaatimattomammallakin varsinaisella tanssitaidolla saada huomattavasti tanssillisesti kokeneemmankin daaminsa leijumaan tanssitaivaisiin.
Ympyränmuotoisilla lavoilla lattian voisi jakaa tällä automerkistä tutulla kuviolla:
http://charlescarservice.com/mercedes-logo.gif
Jotta vakavat (vain) tanssinharrastajat eivät tulisi häirityiksi pariutumishaluisten hauilta, pariutumishaluiset pistäkööt neilikan rintapielukseen, josta heidät tunnistaa.
Tanssipaikoille on saatava WEB-kamerat, jotta omalta koneelta pääse näkemään livenä lauantaitanssit.
Samaa olen joskus miettinyt minäkin, kun nykyään weppikameroita on vähän joka kulmassa. Tosin taitaa buumi olla vähän laskenut.
Joo mä kans haluan kamerat ravintoloihin, niin saa kotoa valvoa tekemisiä. Ei tarvi enää itse vaivautua paikalle.
Tanssiseuroihin kuulumattomat nuoret, jotka käyvät tansseissa seuranhaun vuoksi alkavat olla rinnastettavissa saimaannorppiin; uhanalainen, supisuomalainen laji, jonka populaatio olisi turvattava keinolla millä hyvänsä.
Tätä menoa 20 vuoden päästä tansseissa ei käy enää kuin protannsijoita, jotka eivät yksistään tuota lavoilla tarpeeksi voittoa, vaan monia lavoja uhkaa Jäken kohtalo.
-Älkää sitten sanoko, etteikö tästä kukaan varoittanut!!!
Def Humppard: ei se näin yksinkertaista ole. Ihan omakohtainen kokemus: hakeuduin muutamia vuosia sitten vähän yli kolmikymppisenä miehenä tanssipaikoille seuranhakumielessä, mutta kävikin niin että pariutumistarve jäi taka-alalle ja itse tanssiminen nousi tärkeimmäksi motiiviksi. Ensimmäisillä kerroilla tuntui ahdistavalta katsella kädenalitanssijoita, näytti todella pro-hommalta. Osasin foxin, valssin ja tangon perusaskeleet haipuillen. No, kipinä syttyi sitten pikku hiljaa, kävin silloin tällöin mm. bugg, jive ja fusku -treeneissä, harjoittelin kurssilla opittuja asioita käytännössä lavalla ja nyt jo ihan pärjäillään. Hauskaa on ollut ja en ole ainoa jolle on käynyt näin.
Muutaman vuoden kokemuksella voin sanoa, että tanssikulttuuri elää ja muuttuu ihan koko ajan, samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin kulttuuri. Siihen on sopeuduttava, "koirat haukkuu ja karavaani kulkee". Itse tanssiminen tuskin loppuu koskaan. Ja mitä tulee tuohon lavojen tuottoon, osa lavoista varmaan katoaa ja uusia tulee tilalle. Kyllä nämä "proharrastajat" (hirvee termi!) pistävät harrastukseen jo niin paljon rahaa tanssikurssien, tanssireissujen ym. kautta, että vaikkapa muutaman euron korotus pääsylipun hintaan - jos paikan pystyssä pysyminen on siitä kiinni - ei vaikuta sitä eikä tätä harrastukseen. Nyt vain sattuu olemaan taantuma ja onhan noita hotelleja, ravintoloita ja yrityksiä mennyt nurin muutenkin. Näiden "protanssijoiden" lisäksi lavoilla tulee nähdäkseni aina liikkumaan myös "pääasiassa" seuranhakumielellä olevia ihmisiä. Aika moni on kyllästynyt ravintoloiden ilmapiiriin ja humalaisiin, tanssipaikoilla on kuitenkin iloisempi ja jollakin tapaa "terveempi" meininki.
Nämä omakohtaisena kokemuksena.
Vai ei korotus vaikuta. Ne protanssijat on kaikista nuukimpia. Yrittävät joka lavalla sen 2 euron alennuksen jäsenkortilla, vaikkei saisikaan. Vesimukin ja kimppakyydin hinnassa tinkivät muutamasta kymmenestä sentistä.
Noin 95% lavatanssijoista tanssii vähintään kerran viikossa tai useammin ja siihen viiteen prosenttiin sopii parin hakijat ja satunnaiset tanssijat. Se mitä siinä 5%:n ryhmässä tapahtuu on näennäisesti taloudellisesti yhdentekevää, mutta ulospäin näkyvyyden kannalta tärkeää - tuleehan niistä viidestä prosentista osa kerran viikossa tai useammin tanssivia. Näyttäisikin siltä että se 5%:n ryhmä on yllättävänkin tärkeä tuodessaan niitä harrastajia tanssilavoille.
Tavallisissa tansseissa lähes kaikki tanssijat ovat vakiokävijöitä. Niitä satunnaisia on vain muutama illassa ja täysin tuntemattomia hyvin vähän. Erikoisemman ohjelman illassa saattaa satunnaisia ja tuntemattomia olla jopa moninkertainen määrä tavalliseen iltaan verrattuna ja se näkyy lisääntyneenä tanssijoiden määränä, koska se "oma jengi" on kuitenkin lähes samassa määrin liikkeellä. On myös havaittavissa että lähilavojen "kova ohjelma" vähentää sen vakijenginkin märää.
Valtaosa lavatanssijoista on harrastajia. Muiden kuin aktiivisten harrastajien osuus - pienestä osuudesta huolimatta - on merkittävä, koska siitä ryhmästä tulee runsaasti vuosikausia tanssivia harrastajia.
Lipunmyyjä vahvisti sen mitä itsekin olen ounastellut: netissä tanssilavojen proharrastajista tai ka-tanssijoista valittaa pääasiassa pienehkö satunnaisesti tanssivien tai uusia asioita haluttomasti opettelevien ryhmä, joka kokee että tanssipaikka ei ole samanlainen iskumesta kuin ehkä joskus omassa nuoruudessa "siellä kotiseudulla". Ilkeästi voisin heittää, että helpon piparin toivossa lavoille ei kannata vaivautua, vastapainoksi saa kuitenkin usein uusia tuttuja, liikunnan iloa, hyvää mieltä, oppimisen iloa ilman ravintoloista tuttua känniääliö- ja kähmintämeininkiä. Toki omasta asenteesta riippuen. Elämänkumppanikin voi löytyä kuten monen muunkin harrastuksen parista.
Voisiko joku vielä selittää miksi tanssipaikoista nykysin halutaankin helikopterihelvettejä, joissa ei saisi vakavassa mielessä parisuhteita syntyä (-Menkää ravintoloihin tai sinne tai tänne etsimään sitä seuraa saat...! tuntuu olevan tällä palstalla "modernien tanssijoiden" mielipide)?
Yhdyn edellisen kanssa samaan. Asia on juuri näin. Vanhat entisajan tanssit takaisin, kiitos. Baarit ei nappaa. Tansseista se oikea mukaan.
Jos tanssien harrastajat jäisi tanssipaikoista pois, niin lähes kaikkien tanssilavojen olisi lopetettava toiminta. Näinhän oli lähes käydä 80-luvulla, mutta tanssista muodostui harrastus korvaamaan niitä aikaisempia parinmuodostumistansseja. Jos harrastajia ei olisi, niin ei olisi lavojakaan.
Harrastuksen lisääntyminen on myös antanut mahdollisuuden elvyttää vanhoja toimintansa lopettaneita lavoja ja myös uusiakin on rakennettu. Harrastuksen merkitys tulee hyvin esille monipuolisen tanssin suosion lisääntymisestä. Monipuolisen tanssin paikat ovat ylivoimaisesti suosituimpia. Käytännössä kaikki isot paikat ovat monipuolisen tanssin paikkoja.
Perinteisen tanssin paikatkin ovat pikkuhiljaa muuttumassa monipuolisen tanssin paikoiksi, kun suuret iukäluokat tulevat eläkeikään. Nyt jo varttuneille suunnatuissa tanssipaikoissa tanssin monipuolisuus lisääntyy voimakkaasti. Ainoastaan eläkeläisillekin suunnatuissa tansseissa tanssitaan jo enenevässä määrin swingejä ja muita kädenalitansseja. Näyttäisikin siltä että varttuneen väen paikoista ne vahvistuu voimakkaimmin missä tanssitaan myös kädenalitteluja.
On ollut muutamia tanssipaikkoja missä ohjelmisto on ollut vain perinteisiä tansseja suosiva, mutta nämä paikat ovat kuolleet pois tai niiden ohjelmistot ovat uudistuneet myös kädenalitteluja suosivaksi.
Hyvä esimerkki kuolleesta perinteisen tanssin paikasta on Lomakouhero. Se oli paikka missä ei edes voinut tanssia kädenalitansseja ja sitä paikkaa ei enää ole. Kaiken lisäksi Lomakouhero sijaitsi alueella missä perinteisellä tanssilla oli vahva asema. Nyt Lomakouheron vaikutusalueen muissa tanssipaikoissa kädenalitanssit ovat lisänneet rajusti suosiotaan. Sama suuntaus on merkittävän vahvaa myös perinteisen tanssin vahvalla alueella Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Muutamassa vuodessa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan tanssipaikoissa kädenalitanssijoiden määrä moninkertaistunut ja suosio kasvaa jopa kiihtyvällä vauhdilla.
Niin on että kehitystä tarvitaan ja muutos on jo tapahtumassa, huomaa se joka vähänkin seuraa aikaansa.