Koiramme on pennusta lähtien ollut hieman arka. Etenkin jotkin äänet kokee tosi pelottavina (esim.matalalla lentävä helikopteri.) Arkuus on kuitenkin ollut sen verran lievää, että ei ole häirinnyt elämää sen enempää. Koira on nyt hieman yli 2-vuotias ja alkanut mielestäni pelätä aivan uusia asioita. Esimerkiksi takaovesta ei voi tulla sisään yksin, koska parketti narisee siitä kohtaa, kun siihen astuu. Myös portaiden alastulo ei aina onnistu ilman itkua, vaikka aiemmin se ei ole tuottanut mitään ongelmia. Mistä koiran lisääntynyt pelko eri asioita kohtaan voisi johtua?
Mikä olisi paras keino rohkaista arkaa koiraa? Olen yrittänyt olla menemättä koiran "pelkoon mukaan" eli jos vaikka pihalla ollessa helikopteri lentää ohi ja koira hakeutuu viereeni, olen vain haukotellut ja ollut kuin koko helikopteria ei olisikaan. Tämä keino ei kuitenkaan käy silloin kun koira haukkuu ulko-oven takana kun ei uskalla tulla yksin sisälle. Jos jätän koiran huomiotta, se haukkuu, vinkuu eikä tule sisälle ennen kuin menen hakemaan sen.
Sitten vielä eräs toinen ongelma. Koiramme on kyllä arka, mutta osaa se olla itsepäinenkin. Se rakastaa metsälenkkejä, eikä oikein välitä tavallisista lenkeistä. Jos koira näkee, että olen kääntymässä toiseen suuntaan pois päin metsästä, se saattaa iskeä takapuolensa maahan ja kieltäytyä liikkumasta. Näin saattaa käydä myös minkä tahansa lenkin alussa (paitsi metsälenkkien.) Tehokkain tapa saada koira liikkeelle, on heittää talutin maahan ja lähteä kävelemään pois, koira seuraa pian perästä. Näin en voi kuitenkaan toimia vilkkaan autotien vieressä. Olen yrittäny nameilla houkuttelemista, mutta sekään ei ole paras ratkaisu, sillä silloin koira mielestäni oppii, että istumalla maahan ja kieltäytymällä lenkistä saa herkkuja. Olen myös vetänyt koiraa kevyesti ja torunut, mutta siitä ei ainakaan ole mitään hyötyä. Takapuoli pysyy maassa entistä tiukemmin. Mikä avuksi? Toisia samassa tilanteessa olleita?
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea pitkän ongelmani!:)
Mikä olisi paras keino rohkaista arkaa koiraa? Olen yrittänyt olla menemättä koiran "pelkoon mukaan" eli jos vaikka pihalla ollessa helikopteri lentää ohi ja koira hakeutuu viereeni, olen vain haukotellut ja ollut kuin koko helikopteria ei olisikaan. Tämä keino ei kuitenkaan käy silloin kun koira haukkuu ulko-oven takana kun ei uskalla tulla yksin sisälle. Jos jätän koiran huomiotta, se haukkuu, vinkuu eikä tule sisälle ennen kuin menen hakemaan sen.
Sitten vielä eräs toinen ongelma. Koiramme on kyllä arka, mutta osaa se olla itsepäinenkin. Se rakastaa metsälenkkejä, eikä oikein välitä tavallisista lenkeistä. Jos koira näkee, että olen kääntymässä toiseen suuntaan pois päin metsästä, se saattaa iskeä takapuolensa maahan ja kieltäytyä liikkumasta. Näin saattaa käydä myös minkä tahansa lenkin alussa (paitsi metsälenkkien.) Tehokkain tapa saada koira liikkeelle, on heittää talutin maahan ja lähteä kävelemään pois, koira seuraa pian perästä. Näin en voi kuitenkaan toimia vilkkaan autotien vieressä. Olen yrittäny nameilla houkuttelemista, mutta sekään ei ole paras ratkaisu, sillä silloin koira mielestäni oppii, että istumalla maahan ja kieltäytymällä lenkistä saa herkkuja. Olen myös vetänyt koiraa kevyesti ja torunut, mutta siitä ei ainakaan ole mitään hyötyä. Takapuoli pysyy maassa entistä tiukemmin. Mikä avuksi? Toisia samassa tilanteessa olleita?
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea pitkän ongelmani!:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
teet ihan oikein, sitä pitää vain jatkaa kauan. Etene koiran ehdoilla, älä väkisin vie liian pelottaviin paikkoihin.
Meilläkin istutaan peppumaahan, jos suunta ei kiinnosta. Minusta toruminen on väärin, koirahan yhdistää torumisen siihen, että se istuu tai katsoo sinua silmiin. Jos torut, niin sinun pitää torua juuri sillä sadaosasekunnilla, kun koiran pylly menee maahan. Ja istumisesta toruminen on vähän tyhmää. Istuminenhan on monesti vain hyvä juttu. Kokeile eri nameja, kokeile innostaa leikkiin, tarkkaile koiraa, niin opit huomaamaan milloin se aikoo istua, niin ehdit ennen sitä kiinnittää huomion itseesi. Paljon aikaa näissä jutuissa, paljon toistoj, eri tilanteissa ja valtavasti oman koiran tarkkailua, että oppii lukemaan sitä.
Mene koiran ehdoilla. Jos arkuus tulee suvusta, sitä on lähes mahdoton saada kokonaan pois, pitää vain elää sen mukaan. Suosittelen lukemaan Rauhoittavat Signaalit kirjan, saa kirjastoista.
Meillä myös hiukan samaa vikaa. Koira ei varsinaisesti kyllä pelkää helikopteria mutta huomioi sen kyllä. Siihen itse olen vain todennut että "katos, komee riekko siellä". Ilmoitan siis että olen huomannut saman asian enkä välitä siitä enkä pidä sitä vaarallisena. Sama pätee uudenvuodenraketeihin ja yllättäviin pamahduksiin lenkillä. Totean siis vain että "älä välitä, siellä joku riekko heitti henkensä".
Tuosta eteisnarinasta mietin että voisiko sen kohdan peittää paksulla matolla? Jos se peittäsi narinat. Vähän sama saattaisi auttaa portaissa kulkemiseen. Monille koirille se on hiukan pelottavaa kulkea trapuissa kun ovat liukkaat. Ymmärsin että asuisitte omakotitalossa, niin sen matottamisen ei välttämättä pitäisi olla ongelma.
Lenkkisuuntaa koskevat erimielisyydet ratkaistaan heittämällä "kruunaa ja klaavaa". Nami kouraan ja kerron koiralle että jos nami tulee sinnepäin niin menemme haluamaasi suuntaan ja jos taas haluamaani suuntaan menemme minun määrittämään suuntaan. Jostain syystä nami lähes aina lentää haluamaani suuntaan, eikä koiralla ole asiaan ollut mitään valittamista. Aina on ahteri noussut penkistä.
Ja tuo sama käy kaikkiin lorvikatarrituokioihin joissa koissu alkaa käyttää viivyttelytaktiikkaa(makaa nurmella tai hangessa, kulkee hitaasti ja nuuskuttelee joka korren), nami kouraan, kysymys "haluatko lentävän?", sekä heitto pitkälle ja niin kulku maistuu taas.
"Etenkin jotkin äänet kokee tosi pelottavina (esim.matalalla lentävä helikopteri.)"
"Esimerkiksi takaovesta ei voi tulla sisään yksin, koska parketti narisee siitä kohtaa, kun siihen astuu."
"Myös portaiden alastulo ei aina onnistu ilman itkua, vaikka aiemmin se ei ole tuottanut mitään ongelmia."
Tarkastuta koiran korvat. Onko tasapaino rappusussa hyvä. (kömpelyyttä?)
"Takapuoli pysyy maassa entistä tiukemmin. Mikä avuksi? "
Matkaa jatketaan pysähtymättä ja määrätietoisesti, vaikka "vastakarvaan" mutta pääasia on, että ei pysähdyttä eikä hiljennetä matkaa.
Olisikohan koirallasi vaikka lonkissa vikaa,kipu saa aikaan outoja asioita ja varsinkin tuo,että itkee rapuissa.Nehän on vihoviimiset kipuilevalle koiralle!! Sen verran tarttis olla tuota maalaisjärkeä,että vie koiransa lääkäriin.Ne auttaa myös lääkityksellä pelkoihin,mutta eiköhän tuo ole selvää kipua.
Koiran kanssa on käyty eläinlääkärillä ja lonkat on lääkärin toimesta tarkistettu, mutta hänestä niissä ei ole mitään vikaa. Eli kyllä sitä maalaisjärkeä löytyy, kiitos vaan huolenpidosta:D
"Matkaa jatketaan pysähtymättä ja määrätietoisesti, vaikka "vastakarvaan" mutta pääasia on, että ei pysähdyttä eikä hiljennetä matkaa."
Meillä tuo matkan jatkaminen ei onnistu sillä koira jää jälkeen ja lopulta iskee takapuolensa maahan. Ei auta kiskominen sillä koira pistää vielä kovempaa vastaan. En muutenkaan haluaisi koiraa väkisin mukanani raahata. Haluaisin että se seuraisi ihan omasta halusta.
Täytyy varmaan jatkaa tuota nameilla houkuttelua ja toivoa että monen toiston jälkeen voitaisi jättää ne vähän kerrallaan pois, ettei tarvitse koko loppu elämää namien kanssa houkutella:)
sillä voi olla kipuja. Älä pakota! Onko koira kuvattu, vaikka olisikn niin jokin on voinut muuttua. Ei se, että kuvattu joskus, tarkoita että lonkat olisivat ikuisesti ok. Ihmiselläkin ne kuvat ja nivelsärky voi koirallakin olla hel...tin kovaa. Koska koira ei näytä kipujaan helposti, se saattaa tulla näkyviin vain esim tuollaisessa kieltäytymisessä.
ihmiselläkin ne kuluvat.
Huonoon tai huonontuneeseen näköön.
Meillä ensimmäinen merkki oli se, että koira kieltäytyi agilityssä a-esteen ylityksestä, vaikka se oli sen suosikkiteline ollut aina siihen asti. Noh, kun se teki sen toisen kerran, lähdimme lääkäriin. Kaikki kuvattiin, selästä ei löytynyt vikaa röntgenissä. Sitten alkoi tulla pikku hiljaa eri oireita, koira ei esim. joskus päässyt ylös, takapää tuntui veltolta, ja esimerkiksi lumihangesta ei päässytkään enää pois. Kyseessä oli selästä johtuva ongelma, ja kiropraktikko löysi sen, ja oireilu pysyi vuosia hyvin hallinnassa säännöllisillä hoidoilla, sekä erityisesti painonhallinnalla. Nyt ymmärrän sen oman selkäni kanssa hyvin. Pienikin hermojumi aiheuttaa oireilua esim. jalan alueella.
Näön huononeminen muuten näkyy meidän nykyisellä koiralla lisääntyneellä ja aktiivisemmalla korvien käytöllä. Esim. lenkillä niiden korvien kääntely ja asennot sen kertovat, että näönvarainen hahmottiminen on heikentynyt. Siis nykyisellä koiralla, ja taustalla on suht nopeasti syntynyt tila vammojen seurauksena. Hiukan on sellainen "säikkymisoireilukin" lisääntynyt. Varsinaisesti arkuutta se ei ole, ja olen alkanut varoittamaan koiraani esim. lähestyvistä polkupyöristä jne. Mielestäni tämä on helpottanut.
Varsinaiseen arkuuteen en keksi muuta kuin ehkä D.a.p-pannan käyttö altistusharjoituksiin yhdistettynä. Ihan kuin pennunkin kanssa. Eli alkujuurille, ja realisitisesti. Askel kerrallaan, ja koiraa rauhoittaen. Joihinkin asioihin, kuten ukkoseen en ole koskaan saanut joka koiraani suhtautumaan luottavaisesti, se on niin luonnollinen reaktio. Olemme kuitenkin kiinnittäneet huomiota siihen, että se ei siirry vanhemmalta nuoremmalle koiralle, eli ukkosella tehdään jotain kivaa. Vanhempi ei osallistu, mutta rauhoittuu ehkä paikalleen, mutta nuorempi ei välitä siitä.
Itsekin siis aloittajan tilanteessa alkaisin pohtimaan tarkkaan milloin oireilu alkoi tai paheni (esim. portaat). Liittyikö siihen jokin tietty tapahtuma, voi olla pienikin. Ja tietysti lääkäriin joka tapauksessa. Suomessa on myös koirien käyttäytymiseen erikoistuneita eläinlääkäreitä. Voisi olla kannattavaa kokeilla käyntiä sellaisella. Ei muuten ollut edes sen kalliimpaa kuin tavallinen lääkäri, matkakuluja tosin tuli:) Kannatti käydä ainakin omasta mielestäni. Saimme ainakin varmuutta, vaikka itse apua ei juurikaan saatu ongelmaamme, joka ei ollut omani käyttäytyminen, itse ongelmamme oli vieraiden koirien hyökkäävä käytös. Eli tavallaan konstitkin oli aika vähissä meidän tapauksessamme, kävimme siellä vain, jotta löytyisi keino oman koiramme turvallisuuden parantamiseen :)