Sattui tossa silmiin uutinen kiinalaisista katukeittiöistä. Noh, kiinassa en ole edes käynyt, tosin kerran oltiin menossa ostamaan sinne matkalippuja, mutta matkatoimistot olivat jo kiinni ja kaiketi mentiin sitten Tillikaan ja juotiin ja syötiin pyttipannua niilläkin rahoilla.
Mutta siis asiaan. Ite kun olen vähän asustellut ulkomailla ja aavistuksen matkaillutkin, ruoka on melkein kiinnostavin asia maassa kuin maassa. Se kun on elinehto. Ilman murkinaa ja juomaa kuka tahansa ottaa ja kuolee. Suomessa on sellaista kuin on. Periaatteessa ruokaa on aina saatavilla. Vaan, koitappas aamuyöstä tilata pitsaa kotiin:DDD
Ite aikanaan tykästyin itänaapurissa halpojen kahviloitten nakkipiiraisiin, sekä kahviin, jka keitettiin suoraa valmiiksi sokerin ja maidon kanssa, pirun hyvää. Ja toisaalta, ikävä on suomen intin ruokalan petrooliakin, mitä leikkisästi kahviksi kutsuttiin. Tai jostain tienposkeltas puugrillissä paistettua lihavarrasta jossain itänaapurissa, liha oli mitä oli, mutta ketsuppi oli maukasta :DDD Noh, äänislinnan kuollutta kalaa ei ole ikävä, siitä oikeasti sai ripulin. Vaan se on tosiasia, että kun on nälkä, pitää syödä. Ja olen aina ollut kiinnostunut itämaisista kulttuureista, myös ruokakulttuurista. Johtuu kai siitä, että kun koko lapsuutensa ja nuoruutensa syö pottuja, niihin oikeasti kyllä kyllästyy.
Mutta siis linkki kaikille kulinaristeille:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2010/08/02/katukeittio-ruokkii-kiinan/201010377/145
=DW=
Mutta siis asiaan. Ite kun olen vähän asustellut ulkomailla ja aavistuksen matkaillutkin, ruoka on melkein kiinnostavin asia maassa kuin maassa. Se kun on elinehto. Ilman murkinaa ja juomaa kuka tahansa ottaa ja kuolee. Suomessa on sellaista kuin on. Periaatteessa ruokaa on aina saatavilla. Vaan, koitappas aamuyöstä tilata pitsaa kotiin:DDD
Ite aikanaan tykästyin itänaapurissa halpojen kahviloitten nakkipiiraisiin, sekä kahviin, jka keitettiin suoraa valmiiksi sokerin ja maidon kanssa, pirun hyvää. Ja toisaalta, ikävä on suomen intin ruokalan petrooliakin, mitä leikkisästi kahviksi kutsuttiin. Tai jostain tienposkeltas puugrillissä paistettua lihavarrasta jossain itänaapurissa, liha oli mitä oli, mutta ketsuppi oli maukasta :DDD Noh, äänislinnan kuollutta kalaa ei ole ikävä, siitä oikeasti sai ripulin. Vaan se on tosiasia, että kun on nälkä, pitää syödä. Ja olen aina ollut kiinnostunut itämaisista kulttuureista, myös ruokakulttuurista. Johtuu kai siitä, että kun koko lapsuutensa ja nuoruutensa syö pottuja, niihin oikeasti kyllä kyllästyy.
Mutta siis linkki kaikille kulinaristeille:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2010/08/02/katukeittio-ruokkii-kiinan/201010377/145
=DW=
Vastaukset 32
Vanhimmat
Uskon, että Aasialainen keittiö tarjoaa hyvää ja monipuolista ruokaa, sitä olisi jopa mielenkiintoista opetella itse tekemään, täältä minun asuinkaupungista kyllä ainekset löytyisi. Mitä ne sitten maksaa, on asia erikseen. Mausteitten käyttöä olen koettanut opettaa itselleni ja viimeisin löytöni on korianteri, aivan ihana mauste.
En voi olla mainitsematta maata joka on ollut kyllä esillä jo muista asioista mutta aina kun puhutaan Kreikan ihanasta ruuasta, nousee kuvitellut selkäeväni pystyyn. Kokemukseni ovat ihan jotain muuta jota turisteille ravintoloissa tarjotaan.
Yhtäjaksoisesti siellä asuneena 5 kk, tiedän, että pitää löytää paikat joissa saa hyvää jauhettua/jauhamatonta lampaanlihaa esim. Torit joista saa muita vihanneksia ja juureksia. Itse tekemällä näistä saa jotain.
En ole kulinaristi mutta ruuan kanssa värkännyt enemän tai vähemmän koko pienen ikäni.
Suomessa tahtoo vihannekset ja hedelmät olla välillä valtavan kalliita. Meillä kun ei kasva appelsiineja kovinkaan paljoa ja jotain porkkanoita vain kesäisin. Tuontikamaa paljon. Elikkäs se puoli itämaisten ruokien hyvistä puolista jää tavallaan saamattomiksi. Hinta ja laatu siis.
Ja ajattele nyt jotain pottua. Hyviähän ne on näin syksyllä, kun ne saa suurinpiirtein maasta suoraan kattilaan. Vaan tossa talven kuluessa...
Liha meillä on halpaa ja moni muukin ruoka. Enpä tiedä, jokin lihan retale tai jauheliha ei maksa juuri mitään kaupassa. Se keskikalja, tupakka, eksoottiset hedelmät jne, nehän sen kauppalaskun paisuttaa. Ei yks riisipaketti, joka tosiaankin on tuontitavaraa, eikä meillä siis viljellä riisiä. Mutta nykäses naamariin parin eken riisipaketti tai osta kioskilta halvin hampurilainen, kummastahan sitä tulee kylläisemmäksi :DDD
Kreikasta piti sanomani. Mä en hirveästi ole matkaillut, en pidä massaturismista. Mutta olen juu käynyt sielläkin aikanaan. Ihastuin viininlehtikääryleisiin. Yritin ostaa jokaisesta sen turistihelvetin kaupasta viininlehtiä, että pystyisi kotona yrittään kokkaileen kääryleitä. Ei niitä myyty kaupoissa. Piti ostaa muutama säilyketölkki eineskääryleitä mukaan.
Enkä muuten ole ikinä nähnyt suomessa viininlehtiä missään myytävänä, vain pelkkiä viininlehtikääryleitä säilykkeinä. Omituinen kasvilaji. Kaikki melkein juo viiniä, eli pitäis niitä viininlehtiäkin jossain kasvaa. Olen alkanut epäilemään, että viininlehdet kasvavat säilyketehtaassa.
=DW=
Viininlehdet ovat siis ihan tavallisia viiniköynnöslehtiä mutta niistäkään ei saa käyttää mitä tahansa kasvustoa ruokiin siis, vaan niitä tuoreimpia, juuri kasvaneita ja oikeankokoisia, että saat pysymään sen jossain kuosissa. Itse en niistä erikoisemmin pidä, maistuvat tahmaisilta ja sisältökin on melkein pelkkää riisiä, joo, taas pitäisi itse tehdä. Kävisiköhän Suomalaiseksi vaihtoehdoksi nuo viinimarjapensaan lehdet, niissä ainakin olisi makua:))
No eihän ne voi myydä niitä kallisarvoisia lehtiään, kreikkalaiset ovat ovelia kuin ketut. Turisti on pelinappula jolla pelataan ja hän saa aina potin.
Juu kaikki juovat viiniä, olen ollut ihan tavallisessa kreikkalaisessa kodissa lounaalla ennen siestaa ja siellähän on koko suku, viinilasia ei saa juoda tyhjäksi, muten se täytetään.
Ihan samoin kuin Jerusalemissa, ruokaa pitää jättää, muuten lautanen täyttyy, mutta siellä se onkin parempaa, joskin öljyistä.
Vieläkö muuten se räkälä on pystyssä?
Tampereen Tillikkaan. Se on siinä Tammerkoskella, keskellä kaupunkia. Ja se on se aito ja alkuperäinen taiteilijaravintola. Katos, se kun on teatteriravintola. Ja se on maankuulu pyttipannustaan. Noh, ihan tavallista pyttipannua. Siinä sellanen erikoisuus. Taiteilijatko on tunnetusti köyhiä, sitä saa eteensä niin perkeleen monta lautasta kun jaksaa syödä, yhden annoksen hinnalla. Tai ainakin ennen sai, en ole vuosikausiin sattunut käymään siellä syömässä.
Noh, Malmin Tillikka on edelleen pystyssä, tai ainakin oli pari kuukautta sitten kun ohi menin. Siellä en ole käynyt ikinä. Ja nämä Tillikat ei ole yhteydessä toisiinsa mun käsittääkseni mitenkään. Niillä on sama nimi ja saman tyyppinen liikeidea, siis ravintoloita kumpikin. Mutta eri kaupungeissa ja erilailla suuntautuneita. Yhdessä myydään kaljaa ja pyttipannua, toisessa ilmeisesti lähinnä kaljaa :DDDD
=DW=
on ja voi hyvin, mutta kun siellä viimeksi kävin, se oli muuttunut nuorten diskotyyppiseksi iltapaikaksi. Oli varmasti huvittava näky, kun parin vanhan viisikymppisen koulukaverin kanssa käytiin menneitä muistelemassa. Kauppaopistoaikana se oli kantapaikkamme 1970-1974.
olen käynyt mielenkiinnosta, koska Malmin Tillikka oli nuoruuteni kantapaikka.
artikkeli. Kiinassa en koskaan käynyt, mutta Intiasta sain ripulin vaikka en katukeittiöstä syönytkään.
saanut ripulin vaikka en kummassakaan maassa käynyt. =)
Sisareni poika matkustaa työkseen, on käynyt Singaporet, Sanghait sun muut, en ole hänen kuullut valittavan ruoan aiheuttamista vaivoista. Tosin hänen matkansa ja ruokansa ovat varmaan eri juttu kuin tavallisen turistin. Tavallisesti, jollei satu saamaan ruokamyrkytystä, kestää muutaman päivän ennenkuin on bakteerikanta hyväksynyt vieraan ja silloin ollaan jo kotona.
Vähän menee sivuun. Mutta kirjoitinkin taannoin aiheesta, että Viagra on tarpeeton ja pirun kallis aine. Chili ajaa saman asian ulkoisesti käytettynä. En kylläkään suosittele ketään kokeilemaan...
Niin Intiasta tuli mieleen. En mä sielläkään ole ikinä käynyt. Sattui vaan tossa aikanaan, että muijan frendi otti ukokseen intiualaisen kaverin, hankala nimi, en muista. Ne muutti suomeen. No kun tuttuja, pitäähän ne syömään käskeä. Ja kun intialaiselle ei saa syöttää pyhää lehmää, tein tietenkin riisiä ja kuollutta kanaa.
Tota, kun intialaiset on tottuneet mausteisiin laitoin reilusti chiliä. Satuin ostamaan Habaneroa, luemma vahvinta chiliä, mitä on olemassa. Laittelin siinä ruokaa pöytään ja mainitsin, että ruuassa on rutkasti chiliä. Kaveri vähän naureskeli ja kehuskeli, että heillä intiassa mennään pellolle popsimaan chilejä raakana, että ei tunnu missään.
Niinno. Vähän vaikea selittää. Mutta intialaiset kun on aika tummia ihonväriltään usein. Niin siis, oli hupaisa näky kun se koitti väkisellä vääntää mun ruokaa naamariin ja oli tummanpunainen ja hikeä puski. :DDDD Kyllä se sanoi, että onpas aika tulista. Ja mä latasin sille toisen annoksen lautaselle :DDD
Chilistä saa muuten helpolla ripulinkin.
=DW=
ja mitä te muuti silloin söitte, vai eikö teillä tuntunut se chili missään.
Chili on aika vekkuli juttu, varsinkin tuore sellainen. Ei kantsi käsitellä paljain käsin ja sen jälkeen hieroa silmiä, sen kyllä muistaa.
Habanero on todella tuolisin laji, enkä ole sitä halunnut edes maistaa, toki chiliä käytän mutta yksi vinkki yksinkertaisesta ruuasta. Tuoretta punaista chiliä pilkottuna (pitää liottaa) soijakastikkeeseen, lisäkkeeksi esim. jasmin-riisiä ja jotain liha-vihannesjuttua, mitä nyt aluaa. Siinä taittuu chilin tulinen kärki ja sitä voi jopa syödä ilman, että hiki valuu nenän päästä.
Tuota mainitsemaasi tautia en ole saanut chilistä koskaan, enkä oikein usko siitä johtuvan??
No XX on oleskellut Intiassa useita kertoja ja kertomukset ovat sitä luokkaa etten sinne tunne minkäänlaista hinkua. Kerjäläiset ja löyhkä kuumuuden lisäkdi vievät viimeisetkin halut syödä. No halpoja vaatteita sieltä saa, jos on lähdössä Intiaan, kannattaa mennä tyhjän matkalaukun kanssa.
minäkin noissa maissa ennen matkailin. En ole juurikaan turistimatkoja harrastanut.
Siis samaa kuollutta kanaa. Vaimo on jotenkin tottunut jo mun pöperöihin ja syö mitä eteen isketään. Mä taas on melkein makuaistiton, tupakoinut ja juopotellut ikäni ja haistellut pirun vahvoja kemikaaleja. Eli mulla pitää olla vahvat mausteet. Tosin, nyt vähän hankalaa, kaikki ruoka on mautonta, kun en saisi lääkärin määräyksestä syödä vahvoja mausteita. Aikanaan kasvattelin muuten ite chiliä kasvihuoneessa, en enää moneen vuoteen. Syöminen tylsää, melkein sama mitä mössöä suuhunsa tunkee, ei ne oikein maistu miltään.
=DW=
chiliä sitten mistä sen ripulin sain, kun ravintola oli viiden tähden hotelli. Ei olisi pitänyt ainakaan olla pilaantunutta. Oli se hurjaa kun ilmastoidussa hotellissa hiki pukkasi ensimmäisestä haarukallisesta.:-)
En jaksa uskoa, että siitä viattomasta kasvista tulisi ripuli, täällä kotimaassakaan ei ole niin käynyt ja olen toki chiliä syönyt. Bakteerit lennähtävät suuhun ja sisälmyksiin melkein mistä tahansa ja kannattaakin pitää suunsa kiinni etupäässä kun matkailee:))
No kun hän on vielä elossa ja hyvissä voimissa, jatka samaan tyyliin:))
on työmatkalla sanotaanko nyt vaikka viikon, on selvää, että jossain vaiheessa on syötäväkin. Sitä paitsi jos isännät tarjoavat, niin olisi aika epäkohteliasta sanoa, että en uskalla syödä, kun pelkään saavani vatsanpuruja.
Näin se on, ihan olet oikeassa. Se juuri onkin vitsi, no hotelleissa ei juuri ruuan laatuun voi vaikuttaa kuten ei myös kotona tarjottuun ja on erittäin epäkohteliasta kieltäytyä. Ehkäpä minulla on ollut onni matkassa kun en ole pahemmin sairastunut. Matkakumppanini kyllä Superfastilla matkalla Hangosta Rostockiin ja siinä menikin viikko.
hotelleissa luulisi olevan turvallista syödä. Ne tähdet eivät ole heidän itse itselleen antamia, vaan kasainvälisen järjestön ja laadun takeena pitäisi olla se viisi tähteä.
en aikanaan selvinnyt ilman ripulia. Kerran on ollut punatauti ja pari kertaa salmonella. Yöpynyt ja syönyt olen pääosin viidentähden Taj hotelleissa. Nykyään vetelen siellä aina reilusti yougurthia jokaisella aterialla eikä vatsaongelmia enää ole pahemmin ollut.
siinä Mumbayin Taj Mahal hotellissa, joka pössäytettiin taivaan tuuliin tässä vuosi, pari sitten terroristien toimesta. Minä nimittäin olen käynyt.
minäkin käynyt aikoinaan Singaporessa, Jaavalla Jogjakartan kaupungissa, Balilla ja Manilassa. Hyvä matka oli ja paljon näki kaikkea. Se oli sitä aikaa, kun ei vielä ollut tuo terrorismi voimissaan. Oli siis turvallista matkustaa tuollakin kolkalla maapalloa. Mistään ei tullut ruokamyrkytystä tai ripulia. Oli hyvät hotellit ja ruokakin turvallista. Tosin eihän sekään ole tae, etteikö saisi ripulia tai muuta vatsasairautta, kun ollaan eksoottisissa oloissa.
kaikenkaikkiaan matkailulla on vaikutusta ihmisen suhtautumiseen muuhun maailmaan. Kun on käynyt kotikyläänsä pitemmällä, asenne muunlaiseen muuttuu suvaitsevammaksi. Esimerkiksi katunäkymä niinkin lähellä kuin Lontoossa on jo aivan toisenlainen kuin Helsingissä, joka alkaa sekin olla jo aika kansainvälinen kaupunki.
No minä olen ollut sellainen omatoimimatkailija ja laittanut etupäässä ruuat itse vaikka pitkiäkin aikoja maailmalla viettänyt.
Pikaruokaan olen sortunut ihan pari kertaa koska paikalliset pikaruokalat ovat olleet epämääräisiä. MC Donalds on tunkeutunut jokapaikkaan ja niihin on turha mennä paikallisen Mäkkärin toivossa. Ainoa puoli niissä että ovat aina auki jos muut paikat ovat kiinni.
Turistirysät ovat jääneet näkemättä koska jos näet yhden, olet nähnyt ne kaikki, periaate toimii, eli Espanjan aurinkorannikolla vannottu uskollisuudenvala ei sekään pitänyt (sivuhuomautus).
Maassa olevat mikrobit aiheuttavat epämiellyttävän olon joka paikassa missä et ennen ole käynyt, elikkä bakteerikanta on erilainen, se voi olla ihan harmitonta ja menee päivässä ohi, näin olen sen käsittänyt.
mutta omatoimimatkailijan elämä onkin oma juttunsa. Vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta lähteä maailmalle omin voimin. Sitä en ole koskaan harrastanut, mutta en sen enempää ole noilla aurinkorannoillakaan yhtä kertaa lukuun ottamatta ollut. Mallorcalla lihapullia ja suomalaisia ja ruotsalaisia öykkäreitä, kiitos ei.
Minä en taas muusta matkailusta tiedä oikein mitään. Omatoimi on ollut minun juttuni.
Tuosta pikaruuasta vielä kun nykyiset aikuiset lapseni olivat sellaisia 10 v molemmin puolin, mentiin Prahassa syömään. Kun heidän mielipidettä kysyttiin ravintolasta, oli Mc Donalds jonka mainoksen olivat nähneet.
No syötiin Mäkkärissä ja kaikki samoin kuin täälläkin. Loppujen lopuksi päädyttiin ravintolaan ja kun ei yhtään tiennyt mitä tulee (tarjoilijat englanninkielentaidottomia), tilasimme 2 annosta listan alkupäästä. Sitten jaoimme saaliin...
Samaa systeemiä noudattaa Lidhl, kaikki myymälät ovat joko samanlaisia tai sitten arkkitehdin paperi on pantu nurinpäin ja sama järjestys. No saksalaiset sen osaa.
konseptit ovat asia erikseen. Olen itse ollut erään palveluksessa jo 1980-luvulla. Kun menin Budapestiin, niin yhtään kertaa en viikon aikana syönyt muualla, kuin paikallisissa pienissä ravintoloissa ja hyvää ja laadukasta ruokaa sain. Se oli kyllä ryhmämatka, mutta ryhmän mukana en liikkunut, vaan itse etsin kohteet, jotka halusin nähdä.
Mumbain Taj Mahal hotellia? En ole koskaan yöpynyt siellä, sillä Mumbaissa yövyn aina ystävieni luona, eräässä konfrenssissa olen kylläkin kyseisessä hotellissa käynyt puhumassa, silloin kaupunki oli vielä bimeltään Bombay.
ja siinä hotellissa olen itsekin ollut eräässä konferenssissa.
Maassa maan tavalla. Itse olen tykästynyt ranskalaiseen patonkikulttuuriin ja boulangereihin jotka niitä myyvät. Noista pikkuputiikeista saa taatusti tuoreita tuotteita ja paistoerät myydään yleensä loppuun, joten muutaman tunnin vanhaa ei enää ole.
Tuota taustaa ja kokemusta vasten suomalainen muovipussileipä on vastenmielistä hirvitystä.