Miten te muut toimitte noin kaksivuotiaan kiukkukohtauksen tullessa (ei siis ole esim, saanut haluamaansa)? Meillä kiukku on hyvin voimakasta, poika läpsii, kirkuu, ei saa ottaa syliin mutta toisaalta ei saa olla ottamattakaan, pitää olla lähellä mutta kaukana.. Hankalaa! Miten te siis toimitte tuollaisessa tilanteessa? Itse olen rauhallisena, lähellä, en anna läpsiä (otan kädestä kiinni tai menen sen verran kauemmas ettei yletä läpsi). Kestää 5-20 min. Onko vinkkejä?
Lapen kiukkukohtaukset
kiukkulaisen äiti
6446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä tyttö 2v 1kk ja 1v ikäisenä tuli jo esiuhmaa. Siitä lähtien on ollut käytössä jäähypenkki. Nykyään pelkällä jäähypenkillä uhkaaminen estää suurimman kiukkukohtauksen.
Tarvitsemme jäähypenkkiä nykyään tosi harvoin, koska tietää sinne joutuvansa jos käytös menee läpsimisen ja puremisen puolelle. Kiljua ja itkeä saa sitten mielinmäärin, koska sillä tavoin hän osoittaa pahanmielen. Jäähypenkki siis käytössä vain tuohon läpsimiseen ja jos tekee tahallaan kiusaa/sotkee/puree/kaikki muu kielletty.
Sitten tietysti huomion vetäminen toisaalle. Jos ei saa jotain haluamaansa ja rupeaa kiukuttelemaan. Niin otan vaikka palapelin esiin ja pyydän häntä tulemaan leikkimään kanssani. Tai sitten rupean tosi höpsöksi ja pelleilen, jolloin kiukku loppuu ihmetykseen.
lisäys: Sitten jos kieltää jotain mitä lapsi haluaisi esim. karkki tai toisen lapsen lelu, niin minä ainakin selitän hänelle miksi sitä ei saa tai saa ottaa. Ja kerron milloin on hänen vuoronsa. Tämäkin auttaa ennen kuin kiukku pääsee valloilleen
juu olen tuota kaikkea kokeillut, "harhautusta" jotain kivaa leikkiä yms. Ei auta/ kiinnosta mikään silloin kun pikkuherra raivoaa. Tuota jäähypenkkiä olen muulloin käyttänyt, kun ei ole esim totellut, mutta en kiukkuraivareiden yhteydessä. Tiedän kyllä että läpsiminen pitäisi jotenkin saada loppumaan, mutta kun poika itkee ja kirkuu niin en jotenkin viitsi viedä enää jäähypenkille, ettei pienelle tule ajatus, että kiukku (eli jotkut tunteet) eivät oisi sallittuja, että niistä rankaistaan jäähypenkillä? En tiedä olenko kenties liian sentimentaalinen.. :) Rankkaa tämä lasten kasvatus...
Sen verran korjaan, että kiukkukohtaus ei ole jäähypenkin arvoinen vaan se läpsiminen. Meillä on 8kk ikäinen vauva, johon tyttö joskus purkaa kiukkuaan lyömällä ja silloin tulee välitön jäähy. Huudon ja kiljumisen hän saa tehdä missä haluaa, koska pitäähän lasten saada osoittaa tunteensa.
Monasti kysyn lapselta vielä, että mikä sinua kiukututtaa? Ai ettet saanut karkkia? No mutta kun ei ole karkkipäivä/saat lupaamani karkin ruoan jälkeen. Kysyn, selitän ja puhumme siitä raivokiukusta...Vaikka välillä tuntuu, ettei lapsi kuule minua huutamisen yhteydessä :)
Olen siis yrittänyt saada lastani puhumaan tunteistaan (ei puhu paljon, mutta koko ajan enemmän) ja sillä että kerron kiellon yhteydessä miksi näin tehdään tai ei tehdä, saa monesti kiukunpuuskan häviämään ennen kuin se edes alkaakaan. Yllättävän älykkäitä nämä pirpanat kumminkin on :)
VOIMIA!! Meillä on ihan tajuttoman tempperamenttinen tämä esikko (ollut vauvasta asti) Kuopus on taas rauhallinen kuin viilipytty ja nauraa vaan koko ajan
HAH! Toistan itseäni :D Ku ei muista taas päivästä mitään eli mitä on kirjoittanut aikaisemmin päivällä...
Onneksi näitä lapsia on vain kaksi ;)
Niin tarkennan vielä, että kiukkuraivarin yhteydessä en "raaski" viedä jäähylle missään tapauksessa, kun tulee sellainen olo, että pojalle on siinä kiukussa kestämistä muutenkin. En siis vie vaikka poika läpsisi, ehkä pitäis,i mutten raaski. Siinä vaiheessa, jos läpsii eikä lopeta vaikka siirryn hiukan tai otan kädestä ja sanon, että läpsiä ei saa, lähden kävelemään toiseen huoneeseen ja sanon että "äiti on olohuoneessa, tule sitten kun olet rauhoittunut". Tuohon läpsimiseen oikeastaan vakiovärssy on, että "sinua saa kiukuttaa ja harmittaa ja olla paha mieli, se on ihan normaalia, äitiäkin kiukuttaa välillä. Mutta vaikka kiukuttaisi et saa läpsiä toisia, etkä itseäsi. (Äiti rakastaa sinua niin paljon etten anna sinun satuttaa itseäsikään.) Äiti rakastaa sinua vaikka kiukuttaakin." Hankala vaihe tämä uhmaikä kyllä, välillä on ihan kädetön olo. Eikä sitten halua aiheuttaa mitään "traumojakaan", haluaisi aina toimia oikein tilanteissa.. Kiitos tsemppauksesta, sitä kyllä tarvitaan :)