Jäädä loppelämäkseni vanhaksipiiaksi, olen nyt jonkin aikaa seurannut tätä palstaa ja voih.
Kyllä sitä pitäisi osata vaikka mitä.
Onko parisuhde todellakin noin seksi keskeistä, pitääkö osata eri asento joka päivälle.
Pitäisiköhän tässä alkaa opiskelemaan. Mitäpä sitten minun täytyisikään oppia.
Siis kirjastoon mmmmm.
Seksikirjoja, viinikirjoja,,,, runokirjoja
ehkä jooga kirjakin olisi hyväksi
Etiketti, käytös kirja ja ei kait olisi pahitteeksi opetella kokkaamaankaan
unohdinko jotakin,,,,,,,
ehkä jokin näin opit rentoutumaan ja sitten kun olen pahus vielä niin ujo niin jotenkin siitäkin pitäisi päästä eroon ja flirttailu taidot tietenkin pitäisi myös oppia.
Mitähän siellä kansalais opistossa syksyllä oikein alkaa, pitäisiköhän ottaa selvää, ai
mutta ranskan kielikin olisi hienoa,,,,,,
Ei tule mitään, taidan poistua taka vasemmalle ja unohtaa koko seurustelun, kyllä se taitaa olla ihan liian vaikeaa minulle. Seurustelkaa te nuoret, minä taidan alkaa kutomaan vaikka sukkia aikani kuluksi.
Kyllä sitä pitäisi osata vaikka mitä.
Onko parisuhde todellakin noin seksi keskeistä, pitääkö osata eri asento joka päivälle.
Pitäisiköhän tässä alkaa opiskelemaan. Mitäpä sitten minun täytyisikään oppia.
Siis kirjastoon mmmmm.
Seksikirjoja, viinikirjoja,,,, runokirjoja
ehkä jooga kirjakin olisi hyväksi
Etiketti, käytös kirja ja ei kait olisi pahitteeksi opetella kokkaamaankaan
unohdinko jotakin,,,,,,,
ehkä jokin näin opit rentoutumaan ja sitten kun olen pahus vielä niin ujo niin jotenkin siitäkin pitäisi päästä eroon ja flirttailu taidot tietenkin pitäisi myös oppia.
Mitähän siellä kansalais opistossa syksyllä oikein alkaa, pitäisiköhän ottaa selvää, ai
mutta ranskan kielikin olisi hienoa,,,,,,
Ei tule mitään, taidan poistua taka vasemmalle ja unohtaa koko seurustelun, kyllä se taitaa olla ihan liian vaikeaa minulle. Seurustelkaa te nuoret, minä taidan alkaa kutomaan vaikka sukkia aikani kuluksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos et ole näitä tämän päivän puoliaikuisia, sinulla ei ole mitään hätää. Me aikuiset naiset emme tarvitse mitään mediasta apinoituja käyttäytymiskoodeja toistavaa plagiaattia vaan NAISEN. Mukavan, hymyilevän ja sellaisen, joka tietää ihan itse suurinpiirtein mitä on ja mitä haluaa. Nauru on plussaa, eikä siinä pieni ujous haittaa, jos ihana nainen muuten osuu kohdalle. Sehän voi olla päinvastoin aika suloista. Kaikki muu tulee sitten kyytipoikana ja siinä suhteen aikana on aikaa oppia ja opetella monenlaista. Jokainen ihminen on kuitenkin uusi tarina, jota ei etukäteen voi tuntea.
Mutta jos niitä villasukkia haluat kutoa, niin luulen, että tässä maassa on aika monta muutakin naisvarvasparia, jotka ilahtuvat, kunhan taas talven koleat puulattiat ovat täällä. Sekin siis plussaa!
Ystävän kutomat villasukat ovat parasta mitä tiedän ...
opettelusta voisi aloittaa, muita kriteerejä minulla ei ainakaan ole.
Kiitos vastauksista, en minä nyt ihan niin tosissani ollut, mutta sukkia kyllä osaan kutoa
ja olen niitä jo muutamia pereja ystävilleni lahjoittanutkin.
Ai niin, kaipa minä ihan aikuinen nainen olen, vaikka välillä vähän lapsettaakin. Tulee vaan näitä
juttuja lukiessa mieleen että kylläpä se on sitten vaikeaa ja miten ihmeessä kukaan ketään tapaaa.
Milloin sitä on nähty joku kaupassa, linkka pysäkillä ja vaikka missä, se joku niiiiin ihana nainen että. Sitten kun on löydetty joku, niin eikö sitä olla erottu jostain syystä ja nyt sitten täällä huudellaan sen entisen perään.
Olisi mielenkiintoista lukea täällä ihan aikuisia juttuja, kaikenlaisista asioista. Ja kyllä minä valitettavasti olen niiin ujo että, olin tässä vähän aika sitten setan bileissä ja no seinäkukkasena tietenkin, mutta uskalsimpa kuitenkin mennä, onhan sekin jotakin. Lisäksi, en kyllä huomaisi jos joku minusta olisi kiinnostunut, tämä parka saisi kyllä vääntää sen rautalangasta, vähintääkin kissan kokoisin kirjaimin, niin sokeakin taidan olla :-)
On hyvä tietää ettei oikeassa elämässä tarvitse osata kaikkea, eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tulessaan tuopi. Onko ujous todellakin suloista,,,,, mielenkiintoista.
todellakin SÖPÖJÄ!
Mutta ei itsesäälissä rypevät!!!
jotain rajaa.jos pelkästä katseesta lapanen uppoo suuhun. silmät pyörähtää nuritte päin niin ei oo kiva se eikä itesäälissä rypeeminen,ei nappaa mua.
Oikeesti, rasittava sellainen nainen ku että se on sulle; *No ku mä oon vaan tällänen, enkä tollanen(osoittaa kaunista, lähistöllä ystäväjoukkonsa keskelllä paistattelevaa nauravaa naista).Ei musta o mihinkää, ku oon näin ruma ja en edes osaa jutella mitään* ja litania jatkuu kunnes keskeytät sen ja sanot; *Kyllä sä mulle kelpaisit!* Sitten se katsoo sua hölmistyneenä, läikyttää siiderinsä sun syliin ja näyttää siltä että delaa justiinsa siihen paikkaan.Ja sä mietit pitäiskö ottaa se sun syliin, ennenku se kaatuu ja lyö takaraivonsa naapuripöydän kulmaan.Ennenku sä kerkeet tekee mitään, se juoksee pois ja katoaa kulman taakse.Sitten sä mietit pitäiskö lähteä perään vai tuleeko se takasin, jos se meni vaikka vessaan kokoamaan ittensä.Kun sitä ei kuulu takaisin, kyllästyt ja meet juttelee jollekkin toiselle naiselle.Sitten yöllä saat siltä anteeks anelevan tekstarin.Ja kun se ruoskii itteensä lisää itsesäälillä ja pyytelee anteeks huonouttaan, ni sä tunnet ittes marttyyriks, etkä todellakaan halua enää tavata kyseistä naista.
ei, en kyllä todellakaan ryve itsesäälissä. Olen tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. Sitä vaan lapsesta asti on ollut vaikea tutustua toisiin, mutta en todellakaan sääli itseäni enkä sitä muiltakaan odota. Olen ujoudestani huolimatta hyvin vahva ja itsenäinen ihminen. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaan on vaikeaa.
Hyvä muuten tuo siideri juttu. Jos minulle tultaisiin juttelemaan, niin en minä kyllä karkuun juoksisi, vaikka sitten siiderin onnistusinkin läikyttämään.
Miten on, eikö ujokin voi kuitenkin, ujoudestaan huolimatta olla itsevarma. Toiset vaan ovat, hiljaisia, ujoja, enemmän kuuntelijoita kuin toiset.
Ja onko muuten tullut mieleen että, hieman vitsailinkin kirjoittaessani. En ota itseäni ihan niin vakavasti. Sehän on suorastaan huvittavaa mennä setan bileisiin, eikä sitten saa siellä edes suutaan auki, että voisi tutustua toisiin. Kyllä kait sitä itselleenkin saa nauraa, vaikka syy nyt ei niin naurettava olisikaan. :-)
asioiden osaaminen ja kiinnostus uusin asioihin on osa minua, ei minua rakasteta kuitenkaan sen takia että osaan monia asioita ja kiinnostun uusista vaan persoonani takia johon tämäkin piirre kuuluu.
Minulle löytyi ihminen joka arvostaa tätäkin ominaisuutta minussa ja olen aivan varma että jos saat sen itsetuntosi kohdilleen sinulla on yksi pari lisää villasukkia kudottavana.
Sen mitä olen törmännyt vähän vanhempiin ns ikisinkkuihin tuntuu että heillä on se rima muuttunut muuriksi, ollaan unohdettu ettei siihen kuole jos yrittää mutta ei onnistu, ihmissuhteissa. Halutaan kuin tarkkaan harkittu huonekalu sinne omaan kotiin, ettei ne omat rutiinit ja elämänkulku sekoa.
En nyt sano että sinä olet tällainen, mutta minulla on tällainen kuva että joko halutaan 100% varmuus että suhde tulee toimimaan tai ei viitsitä/uskalleta alkaa mihinään ja sen lisäksi suhteen pitäisi istua omiin kuvioihin mitään muuttamatta. Toinen vaihtoehto on se ettei enää uskota eikä luoteta siihen omaan vetovoimaan, ihmetellään mitähäntuokinhalusi-tyyliin jos joku koittaa lähestyä ja itse ei oteta askeltakaan sen suuntaan että jotain säpinää syntyisi, odotellaan vain ihmettä.
Ei rakkaus ihan ilmaista ole, pitää olla rohkea eikä siihen tarvita oppaita eikä kursseja, vaan halu elää elämänsä niin hyvin kuin se on mahdollista. Siinä elämän loppupuolella kun istuu ja miettii että mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin silloin 40-50 elinvuotta sitten, toivon ettet sinäkään mieti että mikähän ihmeen pelko siinä oli ettei uskaltanut vain ottaa riskejä ja koittaa, sehän kuuluu elämään. Kelloa ei käännetä taaksepäin, sinuna siis ottaisin ihan uuden otteen elämään etkä miettisi -mikset voi-seuraavia vuosikymmeniä.
sinulle somesaypotato, niitä askeleita minä juuri tässä yritän ottaa. Kyllä elämä on jo opettanut ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Koskaan ei tiedä mitä on tulossa ja kuinka kauan tätä elämää vielä on edessä. Vielä jokin aika sitten en olisi edes uskaltanut mennä mihinkään setan bileisiin, nyt sentään saan jo itseni liikenteeseen. Että hieman edistystä on jo tapahtunut, vähän mutta kuitenkin.
Ei ole niin helppoa yrittää muuttua ja alkaa huomata mitä kaikkea on ympärillä. Muuten sinun kirjoituksiasi on aina mielenkiintoista lukea.