Kertokaapa viisaammat, miten toimia, kun haluaa kirjoittaa omaan elämäänsä pohjautuvan kirjan paljastamatta muiden siinä mukana olevien henkilöllisyyksiä.
Onko ihan ok kirjoittaa muutetuilla nimillä ja kertoa esim. alkutekstissä (vai loppusanoissa?), että kirja pohjautuu tosielämään, mutta nimet on muutettu?
Minkä verran on ok 'värittää' tarinaa, eli kertoessaan todellisista tapahtumista lisätä mukaan asioita (esim. aistimuksia, tuntemuksia, tapahtumia), joita ei oikeasti muista?
Onko ihan ok kirjoittaa muutetuilla nimillä ja kertoa esim. alkutekstissä (vai loppusanoissa?), että kirja pohjautuu tosielämään, mutta nimet on muutettu?
Minkä verran on ok 'värittää' tarinaa, eli kertoessaan todellisista tapahtumista lisätä mukaan asioita (esim. aistimuksia, tuntemuksia, tapahtumia), joita ei oikeasti muista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse koen olevani tavallaan vaitiolovelvollinen suhteessa lähimmäisiini. Heidän osuuksiaan voisi tietysti siistiä, mutta samalla kärsisi kerronnan mielenkiinto. Tarinathan saa ravintonsa konflikteista. Jos taas ryhtyisin keksimään ihmisille nimiä, olisi omakin nimi muutettava ja julkaistava teos taiteilijanimellä.
Ehkä kannattaisi lähteä liikkeelle avoimin kortein ja yksinkertaisesti kysyä lupa jokaiselta asianosaiselta. Muutenkin heidän kanssaan on hyvä tehdä yhteistyötä, jos mahdollista. Pahimmalle vihamiehelle on tietysti hankala mennä asiaa esittämään. Siitä saattaisi tulla kirjan loppuun pari lukua lisää.
Toinen jippo voisi olla lähteä kirjoittamaan muka fiktiivistä teosta, väärillä nimillä ja väritetyillä tuntemuksilla. Tämän tyyppistä olit ajatellutkin ja mielestäni se on ihan ok.
Kyseessä on sen verran kauan sitten tapahtunut, että osa tarinaan liittyvistä henkilöistä on jo kuollut. Etenkin yksi näistä edesmenneistä on erittäin keskeinen ja värikäs persoona, jonka tempauksista kertoessaan joutuu miettimään jopa jäljellä olevien läheisten välistä sopua yms. :)
Tarina on kuitenkin koskettava ja kertoo tänäkin päivänä ajankohtaisesta ja vaikeasta asiasta, joten tuntuisi tärkeältä kertoa, että näin on oikeasti tapahtunut.
Kyseessä ei ole oma tarinani, vaan minua on pyydetty kirjoittamaan toisen henkilön elämästä.
Kyseisen henkilön omakohtainen tarina on siis jo kirjoitettuna, ja minun tehtäväni olisi saada se oikeanlaiseen muotoon ja asuun. Saas nähdä. Mutkia matkassa.
nimet voisi muuttaa, vaikka tarina muuten noudattaisi todellisia tapahtumia. Näin hahmojen oikeat henkilöllisyydet tietäisi, tai voisi päätellä vain rajattu lähipiiri.
Tämän jälkeen miettisin mistä kohtaa aloittaisin kerronnan. Tapahtumillahan on alku ja loppu. Hyvä vaihtoehto on aloittaa hetkestä, jolloin päähenkilö elää käännekohdan kynnyksellä. Jotain traagista on tapahtumassa, tai on juuri tapahtunut. Tästä rungosta haaroittaisin pieniä takaumia menneisyyteen, miten kaikki sai alkunsa ja miksi tapahtumat kehittyivät juuri kyseiseen suuntaan. Vuorottelu pitää lukijan uteliaana, kun mennyt ja nykyhetki täydentävät luku luvulta toisiaan.
Mutkia matkassa? Vasta ensimmäisen mutkan jälkeen näkee seuraavaan, joten ei kun kynä käteen ja onnea matkaan.
Hyviä näkökohtia toit esille.
Jonkin verran on saatu jo hahmotettua kokonaisuutta ja tapaa kertoa tarina.
Paljon on kyllä vielä työsarkaa, mutta jospa se tästä.
Perinteisesti voit vieraannuttaa tarinaa muuttamalla henkilöissä mm. sukupuolia, ikää, luonnetta, tarinan aikaa ja paikkaa yms. Eli älä kirjoita suoraan elävää elämää vastaavaa tarinaa, vaan muuntele sitä tarpeeksi. Mieti myös, mikä ero oli mm. Susan Ruususen muistelmalla ja toisaalta jari tervon Goljatilla. Molemmissa kaikki tiesivät, kenestä on kyse, mutta Tervo ei kirjoittanut ihan yks yhteen elävän elämän kanssa.
vinkkejä ja tuulahduksia ulkomailta:
http://homeworktips.about.com/od/biography/a/bio.htm
http://www.writeanygenre.com/biography-writing-format.html
Tervolla muuten tarkasti parikin WSOY:n juristia romaanin ennen ulos tuloa, Ruususella ei kukaan. Kustantaja ei kai ajatellut kauhean pitkälle tai oli kummallisen kokematon. No hui hai, Ruususen ura kirjailijana on lyhyt ja Tervon kiehtova ja pitkä. Toiset osaa, toiset vaan ei opi.