vanhemmillani on yhteishuoltajuus, ja olen 14-vuotta nyt. asun isäni kanssa pienellä paikkakunnalla, ja haluaisin muttaa viimeistään lukioon äitini luo lähimmälle isolle paikkakunnalle. isäni vain kieltää minua muuttamasta. hän on muuten reilu ja tosi hyvä tyyppi mutta kun en saisi vaan muuttaa. äitini myös haluaisi minut asumaan luokseen. tämä paikka ahdistaa minua, en ole tavannut kavereitani koko kesänä ja epäsosiaalistun kovaa vauhtia. onko siis mahdollista hakea ratkaisua lakiteitse minun aloitteestani?
voinko yli 12-vuotiaana muuttaa toisen vanhempani luo?
MS/bitchy
9423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
äitiäsi ajamaan asiaa eteenpäin eli ottamaan isääsi yhteyttä ja kertomaan sun toiveesta. Jos isä vastustaa eikä asiaa saa sovittua lastenvalvojan luona rauhallisesti, niin äidillä on mahdollisuus oikeuseitse lähteä ajamaan sun muuttoa. Sun mielipide painaa aika paljon kun olet jo yli 12v ja isäsi tietää tämän myös!
Sä itse et pysty tekemään yksin mitään vaan äitisi on laitettava asia vireille.
Kyllä sinä voit itse muuttaa eikä kukaan voi sinua estää. Mutta parempi olisi kyllä että vanhempasi hoitaisivat tuon asian.
No, kaksitoistavuotis ei voi muuttaa ilman vanhempien suostumusta. Mutta 12 vuotta täyttäneen sana painaa muuttoasiassa ja häntä ei esim, palauteta vastoin tahtoaan, mutta kyllä asiasta pitää tehdä sopimus lastenalvojan luona tai saada päätös oikeudessa. Keskustele äitisi kanssa ja ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan.
Jos halutaan saada muutosta elatusssopimukseen tarvitaan toki sopimus lastenvalvojalla tai päätös oikeudestaa. Mutta nuori voi kyllä muuttaa ominpäin ja asua täysikäiseksi asti toisen vanhemman luona ilman päätöksiä tai sopimuksia.
Mutta kuten sanoin, parempi antaa aikuisten hoitaa tuo kuvio.
Jos vanhemmat asiat yhdessä sopivat, niin miksi ei niitä virallisia papereita sitten voi täyttää. Mutta tässä onkin kysymys siitä, että isä ei suostu muuttoon. Jos lapsi muuttaa ilman suostumusta, niin isä todennäköisesti vie asian oikeuteen. Ja maistraatti lähettää isälle muuttoilmoituksen saatuaan hyväksymispyynnön, jos isä ilmoittaa, ettei suostu, muutto ei onnistu (15 vuotias voi muuttaa ilman vanempien suostumusta, joten kauan ap:n ei tarvitse odottaa). Miksi Tseeus pitää aina sopimuksetonta tilaa parempana?
Maistraatti kyllä vahvistaa sen uuden osoitteen jos äiti pystyy osoittamaan että lapsi asuu jo hänellä. Maistraatin on vahvistettava asuinpaikka sen mukaan missä lapsi tosiasiallisesti asuu. Voihan olla että isä sitten taipuu ajan kanssa sitten tekemään uutta elarisopimusta. Isä voi viedä oikeuteen mutta eihän se johda mihinkään.
En ymmärrä miksi tarvitaan sopimuksia lapsen asumisesta, elareista toki tarvitaan mutta sen voi hoitaa jälkikäteenkin. En koe niitä soppareita niin tärkeiksi. Itse en ole tehnyt mitään virallisia sopimuksia mistään, ihan sähköpostilla/suullisesti on sovittu lapsen asumisesta, luonapidosta ja elatuksesta ja hyvin on sujunut monta vuotta. Tärkeämpää on saada yhteisymmärrys vanhempien välillä kuin tyydyttää sossujen tarpeita :D
Jos on yhteishuolto, lain mukaan molempien pitää antaa suostumus muuttoon. Ja ei tässä todellakaan sossujen tarpeista ole kysymys. Jos vanhemmilla on yhteisymmärrys sopimuksen allekirjoitus ei suuri vaiva ole ja jos vanhemmilla ei ole ole yhteismmärrystä, sopimuksilla on suuri merkitys. Ja kas kun me sossut joudutaan tekemisiin juuri niitten vanhempien kanssa, jotka eivät pääse yhteisymmärrykseen.
Maistraatti toki kysyy isän mielipidettä - mutta tekee sitten harkinnan mukaan sen päätöksen mitä vahvistetaan lapsen asuinpaikaksi. Jos äiti pystyy osoittamaan että lapsi asuu jo hänellä (esimerkiksi käy koulua äidin paikkakunnalla jne) niin maistraatilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa lapsen osoitetta.
Toki vanhempien pitäisi päästä sopuun tuosta mutta siihen ei tarvita sossuja vaan riittää että vanhemmat keskenään sopivat. Samoin voivat keskenään myös hoitaa tuon elatussopimuksen. Tosin siinä on riskinsä että vanha virallinen sopimus jää voimaan ja sen takia kannattaa siihen ehkä hakea sossun leimaa.
Jos vanhemmat eivät pääse sopuun sossulla ei ole mitään roolia (paitsi voivat antaa neuvotteluapua) vaan silloin oikeus päättää. Mutta ainoa syy miksi tarvitaan joku virallinen päätös on tuo elatuskuvio. Sen takia tekisin niin että antaisin lapsen muuttaa, hän menisi uuteen kouluun, sitten muuttoilmoitus, sitten hakemus Kelaan lapsilisää varten. Tämän jälkeen sitten neuvottelemaan exän kanssa elareista. Jos exä ei taivu niin sitten ajan kanssa hakemaan päätöstä oikeuden kautta.
Silloin kun vanhemmat pääsevät keskenään sopuun ei ole yleensä tarvetta vahvistuttaa niitä sopimuksa sossussa. Jos epäilee ettei toinen maksa elareita tai jos on pienet lapset ja epäilee ettei lähi luovuta tapaamisiin kannattaa hakea se sossun leima niihin soppareihin. Muilta osin pärjää ihan hyvin keskinäisillä sopimuksilla.
oikeassa. Mutta ethän sinä sitä tajua.