Auttakaa auttakaa :)
Elikkäs, minulla on 3kk ikäinen mäyräkoira. Työt alkoi, pentu joutuu joskus olemaan 8h yksin, mutta aika harvoin. No tänään oli kotona yksin reilu 3tuntia. Ja huuto oli aivan kamala, myös naapurin mukaan.
Ulos asti kuulin kun huusi, haukkui ja ulvoi. Oottelin vähän aikaa , ja kun hiljanen hetki tuli menin sisään. Mäyrikseni "sekos" ihan täysin kun näki minut..melkeen 15 min huusi mun sylissä ja nuoli ja huusi jne...
koiraa ollaan jätetty ihan pikkuhiljaa yksin..aloitettu ihan vaan takki päälle ja takas jne..
mut ei näytä auttavan. Lähtiessä koira ei yleensä huuda, koska jätän aina herkkuluun kun lähden. Musiikkia laitetaan soimaan, on ihania vilttejä missä loikoilla, luita jne..enää en osaa tehä muuta, mikä auttais. Luotanko vaan, että se menee ajan kanssa ohi. Vai voisko vielä jotain kokeilla?
sitruunapantaa en kokeile missään nimessä, sitä ei kannata minulle ehdottaa :)
Elikkäs, minulla on 3kk ikäinen mäyräkoira. Työt alkoi, pentu joutuu joskus olemaan 8h yksin, mutta aika harvoin. No tänään oli kotona yksin reilu 3tuntia. Ja huuto oli aivan kamala, myös naapurin mukaan.
Ulos asti kuulin kun huusi, haukkui ja ulvoi. Oottelin vähän aikaa , ja kun hiljanen hetki tuli menin sisään. Mäyrikseni "sekos" ihan täysin kun näki minut..melkeen 15 min huusi mun sylissä ja nuoli ja huusi jne...
koiraa ollaan jätetty ihan pikkuhiljaa yksin..aloitettu ihan vaan takki päälle ja takas jne..
mut ei näytä auttavan. Lähtiessä koira ei yleensä huuda, koska jätän aina herkkuluun kun lähden. Musiikkia laitetaan soimaan, on ihania vilttejä missä loikoilla, luita jne..enää en osaa tehä muuta, mikä auttais. Luotanko vaan, että se menee ajan kanssa ohi. Vai voisko vielä jotain kokeilla?
sitruunapantaa en kokeile missään nimessä, sitä ei kannata minulle ehdottaa :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietääkseni tuohon yksinolonopetteluun ei oo vippaskonsteja. Muita kuin juurikin tuo pikkuhiljaa opettelu. Minuutti tai puoli kerrallaan koko ajan pitkittää poissaoloa. Tee selväksi ettet hyväksy huutoa, kun oot kotona, eli sylistä lattialle ja huomioitta kun huutaa.
tänään kun tulin töistä, huusi sylissä mutta..puolet vähemmän kun eilen :)
jospa se tästä...ehkä siihen ei oo muuta keinoa kun aika. Koska kaikki on kokeiltu. Jotain rauhoittavaa lääkettä ois mutta siihen en viittis alkaa..
Sehän on ihan muksu vasta, ja tottahan se pelottaa ku mami lähtee, hylkääkö lie.. Mutta eipä mitkään rauhoittavat ole ratkaisu! Äläkä viitsikään. Oppia pitää ennen pitkää, ja eikä lääkkeet kouluta..
Tuota, ensin sanot koiran huutaneen 15 minuuttia sylissä, sitten vain puolet vähemmän eli silloinkin monta minuuttia.
Olisiko vika liiallisessa sylittelyssä, pennusta on totutettu emäntäriippuvainen ja kun emäntä sitten ei olekaan paikalla, niin huudetaan, kunnes tulee...?
Meillä ei koskaan ole ollut tuollaisia ongelmia, ei kyllä mäyriksiäkään, joten en tiedä, onko rotutyypillistä. Mutta meillä tullaan ja mennään, sanotaan heipat ja tervehditään koiria saavuttaessa. Ei kuitenkaan pentunakaan sylitellä varttia saavuttaessa eikä ainakaan, jos pentu huutaisi koko ajan.
Näkisin, että totuta pentu rauhoittumaan. Kaikilla pikkukonsteilla, kuten istuminen ennen ruokakupin saantia jne. Totuta se myös siihen, että saapuessasi tervehdit koiraa iloisesti, mutta puuhaat sen jälkeen omiasi, laitat ruokaa, mitä nyt sitten töistä tullessasi teetkin. Älä ryhdy sylittelemään vartiksi, vaan ensitervehdyksen jälkeen anna pennulle puruluu/lelu ja ryhdy omiin puuhiisi. Aluksi pentu voi hyppiä vasten ja vaatia tottumaansa sylittelyä, mutta torju se ystävällisestä ja jatka puuhiasi. Kehu aina, jos pentu puuhaa omiaan tai seurailee sinun puuhiasi käyttäytyen kauniisti.
Jos haluat totuttaa pennusta sylikoiran, sylittele vasta myöhemmin illalla, jolloin syliinpääsy ei liity saapumiseesi. Mutta silloinkin, jos alkaa tulla huutoa, laske pentu lattialle. Syliin pääsee ja siinä saa olla vain, jos käyttäydytään nätisti. Huutamisesta ei palkita sylittelyllä.
Pentu on toki pieni, ja kuukausikin tekee ihmeitä pennun henkisessä kasvussa. Ensi kuussa tilanne voi muutenkin olla jo paljon paremmin. Mutta perusperiaate pitäisi aina olla, että ei-toivotusta käytöksestä ei palkita, se jätetään huomiotta ja myöhemmin, kun koira osaa jo asioita, sen tekeminen kielletään. Vain hyvästä, toivotusta käytöksestä palkitaan huomiolla, nameilla, leluilla, sylittelyllä...
Varmasti minussa on vikaakin, koska koira on aikamoinen sylikoira . Mutta kyllä se tästä ajankanssa.
Naapurit huolettaa, että millon niillä hermo palaa...jospa ei.
Pentusi on pieni ja suloinen:) Yleensä ihmisten sietokyky kasvaa kummasti näiden edessä. Saa empatiat puolelleen. Juuri siitä samasta syytähön usein pieniltä sallitaankin enemmän, mihin sitten mennäänkään. Alat nyt vaan ihan opettamaan koiraa pois sinusta, usko pois, se on koirankin paras:)
Joka ikinen kerta itselleni on tuottanut vaikeuksia "hylätä" pentu, vaikka ei olisi tarvettakaan. Mutta onneksi järki on aina sanonut, että se on koiran parhaaksi oppia vähitellen, eikä kertarysäyksellä. Koveta itsesi, älä vaivu liikaan säälittelyyn. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta.
ei minusta ole paha jättää se yksin..koska sillon se ei vingu.
Mutta kun tulen töistä, niin sillon on hankala olla sitä huomioimatta ku toinen niin kovasti huutaa ja haluaa syliin. Mutta pakko se on kovettaa sydän ja olla huomioimatta niin kauan, että koira rauhoittuu.
Vaikka osa kyllä sanoo et koira pitäisi huomioida..et mitenkähän on :)
No, huomioimisesta saadaan äkkiä näillä palstoilla sota aikaiseksi, jos sitä aletaan pohtia. Kuten kaikesta muustakin.
Mutta jos luit aiemman viestini, niin en suinkaan sanonut, ettei koiraa pitäisi lainkaan huomioida. Päinvastoin, sanoin, että "saapuessasi tervehdit koiraa iloisesti, mutta puuhaat sen jälkeen omiasi". Kyllä koiran pitää tottua siihen, ettei emäntä ole koko ajan koiran hännässä kiinni. Jos ei ole tarkoitus, ettei koira ole emännän hameenhelmoissa. Ja koira oppii siihen ihan yhtä lailla kuin lapsikin oppii, ettei hänen ympärillään pyöritä joka hetki.
Sanoin myös "Kehu aina, jos pentu puuhaa omiaan tai seurailee sinun puuhiasi käyttäytyen kauniisti.". Tämäkin on huomiointia. Koiralle osoitetun huomion ei aina tarvitse olla sylittelyä, vaan se voi olla muutakin huomiota, kuten oikeasta käytöksestä annettu iloinen kehuminen. Voit myös järjestää pennulle aktivointipuuhaa. Hirveän yksinkertainen tapa on taitella tyhjästä wc-paperirullan hylsystä "lieriö" ja laittaa sinne joku nami. Koiralla riittää toviksi puuhaa naperrellessaan hyvänhajuista "lelua".
Toimi näin, 100% varma tulos:
30min ennen lähtöä ÄLÄ huomioi koiraa, EI katsetta, EI lällytystä ei mitään.
15min kotiin palattua, ÄLÄ huomioi koiraa, EI katsetta, EI lällytystä ei mitään.
Jos pentu meinaa tulla perässäsi ulos, murahda se pois. Ei ihme, että teillä on eroahdistuneet koirat kun inhimillistätte ne jo pennusta asti piloille.
1vk ja tilanne on ohi. Ruokit vaan koiran ahdistusta jos alat lällyttämään sitä palatessasi kotiin, sinun pitää tehdä sille selväksi että ininä/hepulointi ei johda mihinkään. Ei ton ikänen pentu jaksa kauaa riehua, kun rauhoittunu kutsu luokse ja helli.
no jos se nuin yskinkertaista on, niin pakkohan se on kokeilla. Katotaan viikonpäästä miten toimii;)