Kun liikunta ei vaan kiinnosta...

jotain väärin jos esimerkiksi pyöräily tuntuu henkiseltä kidutukselta. Ota selvää ajotekniikasta, ajovaatetuksesta ja pyörän säädöistä ja aja kevyitä lenkkejä.

Paljonko sulle kertyy päivässä hyötyliikuntaa?

Henk.koht. oon sitä mieltä että ihminen voi olla terve ja hyvinvoiva ilmankin liikuntaharrastusta, jos päivän aikana tekee edes jotain (esim. yht puol tuntia) fyysistä, kävelee töihin/ kävelee portaat/ siivoaa jne.jne.

Entäs jos unohdat siis hetkeksi aikaa liikuntaharrastukset? :) Kuka tietää, jos joskus vielä keksitkin jonkun liikunnallisen harrastuksen.

osa-aikatyö esimerkiksi lehdenjakaja.

Niinpä...Sellainen on juttu ettei sitä motivaatiota kukaan sun päähäs voi kaataa. Ilmeisesti liikunta ei tarjoa sulle tarpeeksi houkutetta missään muodossa eli ei muuta ku makaamaan. Voihan olla, että kun kaikessa rauhassa lisäät painoasi roskaruokaa mässyttäen sanotaan vaikkapa 20-30-40 kiloa ja käyt parissa nivelleikkauksessa sekä alat syömään diabetes- ja verenpainelääkkeitä niin ehkä tulee jossain vaiheessa mieleen et ois kai pitäny tehdä joskus jotain vaikkei ois niin huvittanukkaan.

Minä aion jatkaa aktiivikuntoiluani vaikka suorastaan veetuttaa välillä lähteä ja sohva on huomattavasti minustakin mukavampi vaihtoehto kuin hikoilla jossain saakelin tunnilla. Vaan ei auta, mentävä on huvitti tai ei. Joutuu sitä kai töissäkin käymään vaikkei niin huvita. Elämä on valintoja, tee omasi äläkä ruikuta sitten tekemääsi valintaa.

Minulla motivaatio nousee sillä että maksan vuoden salikortin etukäteen. Motivoi kummasti kun tietää treenit jo etukäteen maksaneensa!

Pyöräilystä: kokeilepa pyöräilyä Mallorcan Alcudiassa. Vuokraamoja on vieri vieressä ja fillarit loistavia. Kevyemmillä pyörillä en ole koskaan ajanut! Tosin sen jälkeen täällä härmänmaassa pyöräily voi tuntua vähän tylsältä mutta spinningissä saa palautettua samoja fiiliksia. (Kokeile eri ohjaajia).

tehdä väkisin, sen olen itsekin oppinut. Jos haluat laihtua (en tiedä onko se motiivisi) niin siihen riittää ruokavalion muutos. 90% laihtumisesta on oikeanlainen ravinto, kuntoilu vain 10% eli ts. se vain tukee laihduttamista. Itse laihdutin vuosi sitten 8 kg vaikka olinkin ihan normaalipainoinen, pelkällä ruokavaliolla. Molempia ei kannata aloittaa samaan aikaan, kun yleensä kuntoilu vain lisää ruokahalua ja tulos on plusmiinusnolla.

Jollet ole kiinnostunut mistään urheilulajista, en kyllä ymmärrä miksi pitäisikään olla, lisää arki-/hyötyliikuntaa. Kävele portaat, mene kauppaan pyörällä tai kävellen, siivoa, haravoi mitä vaan aktiviteettiä. Näin saa myös tehdyksi jotain 'järkevää' ja hyvän mielen.

**ainakin kamppailulajit on pois laskuista, kun en todellakaan ole sellaista tyyppiä joka tahtoisi lyödä/potkia muita edes harjoituksen vuoksi tai tulla itse lyödyksi/potkituksi, en edes suojien kanssa**

Entäs tai chi? Kaikki kamppailulajitkaan eivät ole lyömistä ja potkimista, vaan esimerkiksi aikido pyrkii vastustajan voiman/hyökkäyksen ohjaamiseen muualle väkivallattomin keinoin. Lisäksi seuroissa on todella hyvä henki, muitakin juttuja tehdään yhdessä ja harrastus tarjoaa mahdollisuuden kehittää myös mieltään.

Motivaatio on ensiarvoisen tärkeä liikunnan jatkamisessa. Sinulle selkeästi täytyy olla joku muu intressi pelkän hikoilun lisäksi. Mikä oli se asia, joka sinut sai pitämään ratsastuksesta, voiko sitä löytyä muista lajeista vai onko se pelkästään "hevoset"?

Tai onko jotain propseja, palkintoja, joiden avulla voisit saada itsesi houkuteltua tekemään jotain, edes vähän? Aloitin hölkkäämisen jokunen vuosi sitten, vaikka mielestäni se on jumalattoman tylsää monotonista jolkottamista. Itselleni niksi oli musiikki; mielimusaa mp3 -soittimesta ja johan juoksee vaikka kuinka kauan. Nykyään en aina edes kuuntele musiikkia vaan palkinto tulee siitä kun juoksu sujuu ja tuntuu hyvälle kropassa. Tosin juoksu ei ole päälajini, en varmaan viitsisi enempää kuin 1-2 vertaa viikossa.

Kokeile tehdä jotain mukavaa ilman tavoitetta. Kokeile vaikka kydä uimassa. Uinti on hyvää harjoitusta ja saa määrätä oman tahdin. Opettele uudestaan vaikka tekniikoita (aloita yhdestä) rauhassa puolituntia kerrallaan. Missä koet olevasi hyvä? Siivouskin on jo liikuntaa, samoin rappusten kävely hissin sijaan. Älä määrittele urheilupäivää vaan mene kun iskee tarve. Parikertaa viikossa on ihan sopiva. Lihaskuntoa kannattaa ylläpitää joten kuntosalharjoittelu olisi hyvä yhdistää vaikka ennen uintikertaa, jos uimahallissa on kuntosali. Jos mikään laji ei nappaa tee vaikka sohvajumppaa hiljakseen, jotain helppoja ja mukavia liikkeitä. Netistä löytää kaiken tarpeellisen. =) Liikunta on usein yksin työlästä, etsi liikunta kaveri niin motivaatio tulee itsetään. Kaikille ei sovi säännöllinen harrasttus, joten älä pyri säännöllisyyteen. Mene vaikka kävelylle kun siltä tuntuu =)

Kuuntele lempimusiikkiasi mp3-soittimella tai kännykällä samalla kun liikut. Liikkua voi kotonakin tai lähteä esimerkiksi lenkille musiikkisoittimen kanssa. Askel- tai sykemittari voisi myös lisätä motivaatiotasi. Ota tavoitteeksi esimerkiksi 10 000 askelta päivän aikana, joka on suositus. Liian kovia tavoitteita ei kannata ottaa ja alussa kannattaa aloittaa ihan rauhallisesti.

Suosittelen kokeilemaan taideharrastusta. Siinä saa ajatukset suunnattua johonkin kehittävään, eikä tähtäin ole kalorien kulutus, vaan oman mielen virkistäminen. Tietyissä tadeharrastuksissa tulee myös sopivasti liikuntaa. Vaihtoehtoja on paljon: harrastajateatteri, posliinimaalaus, huovutus, savityöt, käsityöt, ilmaisutaito, laulu, soittaminen, elokuvien tekeminen, valokuvaus. Kansalaisopistoilla on hyvä tarjonta ja monissa kunnissa on harrastusyhdistyksiä. Jos et jaksa kiinnostua pitkiä aikoja samasta asiasta, niin suorita lyhyitä kursseja.

Toisaalta jos et halua toteuttaa itseäsi, vaan katsoa muiden tekemistä, niin mene vaihteeksi teatteriin, elokuviin, taidenäyttelyihin tms., mutta joka tapauksessa pois kotoa välillä. Siinä tulee hitunen liikuntaa ja mieli virkistyy.

Luulen että sinulla on piileviä haluja kokeilla erilaisia asioita, mutta et uskalla, koska sinua ei ole kukaan kannustanut niihin. Monesti nämä piilevät halut ovat pelkoja. Esimerkiksi jos pelkäät laulamista, niin saatat syvällä sisimmässäsi haluta kokeilla sitä. Jokin unelma sinulla on. Lähde hitaasti tunnustelemaan, mikä se on. Katsele vanhoja valokuvia ja muistele, millaisia asioita tykkäsit tehdä.

Sää oot, et mitään muuta. Minkäs hemmetin takia sää jaksat porata sen perään noinkin pitkän litanian hienoja lajeja liikkua kun jo otsikossas oot ampunut itteltäs jalat alta; "kun liikunta vaan ei kiinnosta,..". Hätäsempi vetäis sen johtopäätöksen että oot hyväksynyt ittes sohvaperunaksi ja kerjäät heikkoo itsetuntoos pönkittään muita luusereita. Ei tehoo, mun puolesta saat makailla haavoille asti itses. Ihminen vastaa omasta hyvinvoinnistaan ja liikunnastaan kuitenkin pitkälti itse, se ei ole vielä sossun luukulta saatavaa etuisuutta, mutta sellaista ilmeisesti olet paitsi.
Yksi laji sulta unohtu listastas; et oo ajatellu naida ittees kuntoon, koittasit ees. Joku sano että se olis mieluisaa liikuntaa. Nobellin palkinto sulle tulis antaa, ei liikkumisen ilosta, vaan kitinän huipusta.

Lainaa kirjastosta kirja, missä neuvotaan joogauinti. Se on 20 kertaa tehokkaampaa kuin reipas kävely hapenoton kannalta. Voit vielä löytää itsesi. Onnea!

Minulle tulee viestistäsi sellainen olo, ettet tosiasiassa usko kenenkään voivan auttaa. Kerrot vaikeuksistasi liikunnan suhteen, mutta epäilen, että niin kuin lapsi joka kysyy äidiltä, mitä tekisi, torjut jokaisen ehdotuksen. Kuulostat hyvin valittavalta, jopa marttyyrilta, haluatko mieluummin empatiaa ja huomiota kuin turhia neuvoja? Onhan sinulla oikeus empatiaan, mutta et voi saada sitä, jos et tunnusta itsellesi, että kaipaat sitä etkä liikuntavinkkejä. Ehkä liikunta ei ole se, joka sinua todella painaa, koska liikuntahan on vain liikuntaa, tokko siitä noin surulliseksi voi tulla? Oletko muuten tyytyväinen elämääsi ja mielialasi korkea? Jos on, elä murehdi asioita, joita on turha murehtia. Jos ei, niin keskity niihin asioihin, älä johonkin sijaisongelmaan.

Ei kukaan kuole liikunnan puutteeseen. Miksi kuolema edes tulee mieleesi? Harva miettii asiaa urheilen tai kuolen nuorena näkökulmasta. Kokeilet urheilua toisensa perään ja petyt ja petyt ja petyt, koska on aika hidastaa ja miettiä, mistä todella on kyse? Jos et ole muuten masentunut tms. niin voi myös kysyä, kuka kiduttaa itseään asioilla joista ei pidä, miksi?

Jos on noin kiinnostunut liikunnan hyödyistä, vaikkei liikunnasta nauttisikaan, niin tuskin 40 min tylsyyttä kolmesti viikossa on ylivoimaista. Mulla autto joskus kävely/juoksulenkeillä, kun hankin sykemittarin. Otin selvää, millä sykkeellä pitäs liikkua että alkas peruskunto nousta. 40 min meni nopeasti, kun sääteli vauhtia sykkeen mukaan. Kun alko huomata, että syke pysy helpommin alhaalla, vaikka vauhti lenkeillä oli sama, se toi pikkasen lisämotivaatiota. Tylsäähän se välillä on, mutta joskus sitä tylsyyttä on vaan siedettävä.

On monenlaista! Rakasteleminen kuluttaa energiaa aika hyvin ja vastaa pitkähköä lenkkiä. Ja tarvitseeko sitä hevosella ratsastaa...:)

On metsääsä juokseminen. Se on se kaiken liikunnan alkumuoto, jota esi-isiemme esi-isät harrastivat aikana, jolloin ihmislaji kehittyi. Siitä pitäisi siis suurimman onnen ja tyydytyksen tulla.
Mutta metsässä ei saa juosta kuin asfsalttitiellä, monotonisesti kuin kone. Metsä on aistinautinnon runsaudessa ja pikku yksityiskohtien vaihtelevuudessa loputtoman rikkauden ja onnen lähde. Siihen ei siis vboi soveltaa sitä, mitä yksitoikkoiserssa kaupunkimaisemassa liikkuessa oppii, vaan on opeteltava kokonaan uusi taidon laji.
Helpoiten oppiminen käy, kun aloittaa aivan hitaasti, hitain askelten kävellen metsäpolulla, niin että ehtii reagoida täydesti jokaisen askeleen nousuihin ja laskuihin, jokaiseen pienee epätasaisuuteen, nousta kannolle, vajoa upottavalla mättäällä, kiivetä taiten kaatuneiden puunrunkojen yli,... Alati liikunnan vaihtelevuudesta, sen uutuudenviehätyksen tuomasta nautinnosta ja metsän kauneudesta nauttien. Ajan myötyä kokemiskyky kasvaa, kulku helpottuu ja nautinto moninkertaistuu, kuntokin kasvaa...
Kokeilepa, vaan älä heti lannistu! ENSIMMÄISILLÄ KERROILLA RIITTÄÄ METRI MAASTOSSA... J aharjoitella voi kaiken ikää!

En koskaan ole tykännyt mistään "ryhmäliikunnasta ". Minut on leikattu muutama kerta ja liikkua pitäisi.

Ainoa mistä nautin ,on kävely,se on helppoa eikä ole varusteista kiinni,eikä ilmoista,aina pystyy kävelemään.
Pukeutuu vain sään mukaan.

Kannattaa aloittaa lyhyistä lenkeistä,ettei vastemielisyys heti iske ja lisätä määrää pikkuhiljaa.
Olen nauttinut joka hetkestä ja kilot on karissut ja henkinenkin puoli kohentunut.

Se sopii kaikille ja kaverinkin voi ottaa välillä mukaan.

Yleensä uuden lajin kanssa menee niin että ensin alkuinnostusta, sitten vähän tylsistyy, ja sitten vasta löytyy se varsinainen vaihde, kunnon innostus. Eli kannattaa pakottaa itsensä liikkumaan jonkin aikaa, sitten kun siihen tottuu, tapahtuu niin päin, että on kuin murkkuja housuissa, kun ei pääse liikkumaan. Ja ihan se liikuntakertakin alussakin menee kuitenkin usein niin että lähteminen on tympivintä, harvemmin sitä kuitenkaan liikuntatuokion lopetettuaan harmittaa miksi lähti. No ehkä jos vaikka nilkkansa murtaa tms. mutta noin niin kuin perustapauksessa.

Laji mikä on kivaa kun harrastaa on seksiä 3-20 kertaa viikossa niin kunto nousee ja niin edelleen ja myös hauskaa.. Yksi pointti on ett urheilu vaatii henkistä kanntta ja taytyy tykäätä siitä rasituksesta mikä tulee vaikka 15 km metrin juoksulenkistä tai 60 km pyöräilylenkista ja sehän on haukaa kun saa itsestään kaiken irti ja tavoitteitä pitää olla vaikka jos halua cooperin testissä juosta 3500 metriä 12 minuutissa niin juoksulenkit pitää tosissaan juosta ja saada vaikka 10 km lenkillä vauhti pitää olla 5 minuuttia kilometri niin hyvä tulee. Yhsi hyvä kuntoilumuoto on vaikka mikroauroilu radalla kun sitä ajaa tunnin täysillä niin vaatii kuntoa. Motokrossi kunnon radalla vaikka 125 kuutioisella moottoripyörällä vaatii myös kuntoa kun parituntia ajelee niin hyvä tulee. Kuntonyrkkeily on hyvä kun siinä lyödään vain säkkiä ja säkki ei lyö takaisin. Laskuvarjohyppy on kanssa kosva laji kun täytyy uskaltaa hypätä sielta lentokoneesta ja niin edelleen. Tanssiminen on myös kuntoa vaativa laji kun 5 tuntia tanssii tanssilavalla niin vaatii kuntoa.

Toivoton tapaus. Ehkä et oikeasti halua liikkua eikä se silloin sinulta onnistu. Onneksi koko ajan tulee uusia lajeja. Eikun silmät auki ja kokeilemaan.

se kaikista inhottavin oppiaine koulussa monille........ Monesti lintsasin niiltä tunneilta joka näkyi myös numerossa. Ei kaikki ole notkeita, nopeita ja kilpailuhenkisiä. Liikunta on vain tarpeellista terveyden kannalta, joten kannattaa harrastaa hyötyliikuntaa. Silloinkin se ON tylsää mutta jos istuu perse homeessa autossa, sekin alkaa tympäisemään ja vaikuttamaan mielialaan masentavasti. Kannattaa jättää auto sivuun kaupunkiliikenteessä ja liikkua pyörällä tai kävellen. Ota musaa mukaan niin ei ole tylsää. Kovan rasituksen ja sykkeen jälkeen olo on loppujenlopuksi hyvä.

Saappaanheitto on mukava laji. Tervetuloa kaikki !
http://www.saappaanheitto.com

En pääsyt selville pitäisikö sinun liikkua pudottaaksesi painoa vai vaan kunnon takia? Jos olet ylipainoinen, varma dietti on Cambridge-kuuri. Ei tarvitse liikkua, jos ei halua ja laihtuminen on taattu, jos otat kuurin tosissasi. Puhun kokemuksesta. On muuten tehokas kuuri ja tuloksia saa jo ensimmäisellä viikolla.

Kokeile sellaista jos muu on liian tylsää.

Ei treeni nautintoa olekaan. Sen kuuluu olla kipua mutta kivassa mielessä.

Sun ongelmas on, että teilaat monta liikuntamuotoa omien ennakkoluulojesi takia.

Tiesitkö, että ehkä puolet taistelulajeista on sellaisia, että niissä ei edes lyödä ja potkita ketään.

Olen harrastanut Bujinkan Budo Taijutsua, ja kertaakaan treeneissä en ole lyönyt ketään enkä potkaissut. Lisäksi lajissa on sosiaalisuutta, filosofiaa, kulttuuria - liikkuminen on minulle vain sivutuote.

Saan urheilulajeista näppylöitä. Bujinkan ei ole urheilua, siinä ei kilpailla. Se ei ole myöskään kamppailulaji, koska siinä ei kamppailla (vaikka virheellisesti nimitetäänkin bujinkan.fi -sivulla)

Eräs inhimillinen laji on jooga, se ei aliarvioi henkistä puolta, siitä löytyy pehmeämpiä sekä rasittavampia sovellutuksia (astangassa hiki lentää kuulemma). Kun sen oppii, voi joogata kotonakin, joten ei ole pakko raahautua aina salille -- ja vaikeusastetta löytyy tarpeen mukaan, ettei heti pääse kyllästymään. Kannattaa vaan hakeutua asiantunteville tunneille ensin, jooga poikkeaa tavallisesta jumpasta asenteensa puolesta, mukavan open tunneilla oppii ja viihtyy paremmin.

Toinen mitä suosittelen on ihan jokapäiväinen kävely, se hyötyliikunta, eli jättää auton lyhyiksi matkoiksi pois ja kävelee sen sijaan lähikauppaan ym. se on koukuttavaa, kävellessä ajatukset lepäävät ja virtaavat ihan eri lailla kuin sohvalla istuessa, ja selkäkin saa hyvää liikettä. Ja luonto tulee kävellessä lähelle.

Älä lannistu, ota pieniä juttuja kerrallaan. Älä ota liikuntaa "lajeina", vaan tee mitä huvittaa.

En osaa muuta kuin ehdottaa yhtä uutta lajia (en lukenut onko sitä ehdotettu jo). Kokeilepa tankotanssia.

Tankoilussa kunto kohoaa ja lihakset kasvavat. Myös notkeus lisääntyy. Aloittaessa ei tarvitse olla hyväkuntoinen, eikä notkea. Piirit ovat kivat ja laji on todella hauska! Kipukynnys ei voi olla alottaessa kovin matalall, kiipeily nääs nipistää, mutta se helpottaa ajan kanssa. Tässä lajissa on helppo kehittyä huimaa vauhtia!

Mä vihaan liikkumista yhtä paljon kuin rakastan ruokaa, joten liikun, kun on pakko. Mua ajaa tässä eteenpäin se, että mitään turhaa en tee eli lajit pitää olla rajuja, jotta tulee varmasti hiki pintaan.
Ratsastusta ei lienee voi korvata millään, mutta luontoon pääsee jalan: kävellen tai juosten. Mä ainakin tykkään teknisestä avusta ja käytän puhelimen ominaisuuksia reitin mittaamiseen, ajan ottoon ja kartan katseluun - se tekee lajista jotenkin jännittävämmän, kun voi verrata tuloksia.
En urheilisi, jos en olisi lihavuuteen taipuvainen. Ei kaikkien tarvitse!

On monia harrastuksia, joita ei mielletä liikunnaksi/urheiluksi, mutta jotka ovat siitä huolimatta sekä lihaksia että aerobista kuntoa rasittavia. Tällaisia ovat mm. rumpujen soitto (hiki lentää ja olkapäät tykkää), koiran ulkoiluttaminen, kaikki remppaaminen, rakentelu ja kodin sisustaminen (käytä työkaluja, joissa ei ole moottoria), teatteri/näytteleminen, moottoriurheilu (karting sopii taviksen lompakolle), sienien ja marjojen keräily tai puutarhan hoito. Kun vähän miettii, löytyy näitä vaikka kuinka paljon.

Sitten on näitä tylsempiä, arkisia liikuntamuotoja joita ei voi mieltää harrastukseksi kuten kauppakassien kantaminen, portaiden nouseminen tai lumen luominen.

Itse olin ennen aikamoinen sohvaperuna myöskin. Keväällä lähdin kokeilemaan kerran Zumbaa ja "hurahdin" täysillä. Ny Zumbailen n.4-5 kertaa viikossa ja paino on ruvennut putoamaan. Minun onneni oli, että osuin kerralla Suomen parhaan vetäjän tunneille... :))). Oletko sinä kokeillut Zumbaa? En tiedä missä suunnalla asut, mutta voit etsiä paikallisia tunteja mm. www.zumba.com sivuilta.

Hei, olet jo aika konkari lopettamaan liikunnan kesken kaiken.
Voisitko kääntää ajatukset hieman toiseen suuntaan?

Tiedät siis, että jonkun aikaa harrastettuasi jotakin, lopetat. No, jospa seuraavan kerran, kun tulet samaan käännekohtaan sanotkin itsellesi: "hei, tiedän, että tämä hetki oli tulossa. Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa: tehdä se sama temppu kuin aina ennenkin eli lopettaa (ja ehkäpä tuntea itseni huonoksi tms.) tai jatkaa harrastusta (ja tuntea oloni hyväksi ja terveemmäksi)."

Jos kerta aina päädyt lopettamaan ja tiedät sen niin miksi et kääntäisi ajatustasi saadaksesi toisen lopputuloksen? Miksi annat itsellesi luvan lopettaa? Lupa tulee jo lauseessasi "Eli ei kai tässä muu auta kuin jatkaa passiivisen sohvaperunan elämää,". Kokeileppa seuraavaa lausetta: "Liikun ja minulla on hyvä olla." Keksi toki joku itsellesi paremmin sopiva lause, jätä ei/en-sana pois. Ja hoet sitä, kun seuraavan kerran lopettamisen ajatukset hiipii mieleesi.
Muuta asennettasi!

hoh hoijaa...

HIENO NAINEN EI HIKOILE

Nykyään suositellaan, että liikkua pitää monipuolisesti, eli et tarvitse mitään "omaa lajia" liikkuaksesi - tee sellainen mix ja vaihtele, niin et kyllästy - en mä ainakaan jaksaisi vain juosta tai käydä vain kuntosalilla - hiton tylsää, siksi kesät esim. vain uin ja kävelen, syksystä kevääseen vaihtelen lajeja, zumbaa, yoga, pilates, venyttely, kävely ihan sen mukaan, miltä tuntuu - tosin joku voi väittää ettei missään sitten kehity, mutta kehittyy paremmin, jos harrastaa monipuolisesti eri lajeja, ja kiinnostus säilyy. Eikä pidä unohtaa sänkyjumppaa parin kanssa, sekin käy liikunnasta...:)) Liikunnasta ei kannata tehdä pakkoa, eikä välttämättä liikuntaketjut sovi kaikille, kannattaa valita sellainen liikuntapaikka, jossa ohjaajat eivät paina päälle, vaan hoitavat myös mieltä, eikä tärkeintä ole tulos, vaan liikunnan ilo ja hyvä mieli, omien rajojen puitteissa, ja silloin, kun itselle sopii.

- Ymmärrä, että kyse ei ehkä sittenkään ole oikean lajin löytymisestä vaan omista lukoista tms.
- Nuku enemmän, älä herää kelloon kuin max pari kertaa viikossa. Univaje väsyttää, se vie liikunnan ilon, motivaation ja tuloskehityksen. Mene reilusti nukkumaan jos väsyttää, et tarvitse sohvahorrosta kuin pari tuntia viikossa.
- Pari kertaa viikossa voi olla lähtemisen kannalta hankalan vähän. Jos teet jotain pientä 5-6 päivänä viikossa tauko on poikkeus eikä pääsääntö. Pääset kiinni elämäntapaan etkä vain vieraile siinä palataksesi sohvalle.
- Alä arvio hyötyjä tai fiiliksiäsi ennen aikojaan eli ennen kuin olet tehnyt lajia vähintään vuoden
- Just do it. Alun jälkeen älä analysoi, älä hae perusteita, keksit varmasti aina jotakin selityksiä ja hukkaat henkistä energiaasi. Liikunnan ilo / inhoväristysten loppu tulee luonnostaan kun saat turhan jaakobin painin loppumaan.
- Mieti kannattaako "palkita" itseään esim. sohvalla, valvomisella, herkulla, alkoholilla tai televisiolla varsinkaan liikunnan jälkeen... millaisen itsesuggestioviestin lähetät tällöin itsellesi siitä, mikä on rakentavaa, hyvää ja mielekästä?
- Mieti asia kerralla loppuun. Päätä mitä teet ja miten elät ja toteuta sitä. Älä hukkaa energiaa kapinointiin. Jos päätät olla liikkumatta elä sitä elämää jota elät ilman ristiriitoja. Juice jätti lenkit ja punnerrukset väliin, mutta ei kai valittanut tai ihmetellyt myöhemmin että miten tässä näin kävi. Niinkin voi elää. Missään mallissa ei kannata valittaa, haikailla tai selittää. Elä sitä elämää jota haluat elää.

Minä olen 40 vuotta juossut ja viimeaikoina ihan joka aamu eikä vieläkään tympäise.....pitkäjännitteisyyttä hei,,,,

Et ole toivoton tapaus, voit silti harrastaa ratsastusta joka siis ainoa laji josta koskaan kiinnostuit. Etsi netistä hevostalli jolla on Baskhir Curly rotuisia hevosia. Ne hypoallergisia eläimiä joita voi käsitellä todella pahasti hevosille allerginen ihminen.

Lähdepä kaupunkisi ilta/kuntorasteille kokeilemaan suunnistusta. Itse lähdin kerran 10 vuotta sitten ja sille tielle jäin. Oma ongelmani oli myös kuntoilun yksitoikkoisuus ja tylsyys. Suunnistaessa on koko ajan jotain tekemistä ja hommalla tuntuu olevan jonkin 'tarkoitus'. Vauhdin voi aina määrätä oman kuntonsa mukaan ja ratoja löytyy yleensä aina helpoista vaativiin. Itse kun vielä pidän luonnosta muutenkin, niin tuo laji osoittautui ihan täydelliseksi ainakin itselleni. Suosittelen kaikille. Ja kuntorastien järjestäjät opastavat mielellään alkuun, jos tuntuu siltä että ei tiedä miten päin karttaa pitäisi... kannattaa koittaa.

Täällä toinen sohvaperunaksi julistautunut.

Minulla oli sama juttu kuin sinulla, ei vaan voinut vähempää kiinnostaa. Olen kokeillut kaikkea, myös niitä kamppailulajeja (hitaista täyteen mättöön) eikä mikään, ei siis mikään voinut vähempää miellyttää. Harjoituksiin raahautuminen alkoi kyllästyttää muutaman viikon päästä, ohjaajien järjetön rääkkäys alkoi v-ttaa... Kotona jaksoi pilatesta pari viikkoa kurssin jälkeen.

Mikä oli ratkaisu? Menin hampaat irvessä harjoituksiin. Pakotin itseni vaikka otti päähän ja mieluummin olisi jäänyt vaikka sohvalle. Pari kuukautta sitä hampaatirveä kesti ja sitten kun kunto kohosi eikä kaikki alkanut olla enää niin vastenmielistä, alkoi harjoituksiin meno kuulostaakin kivalta.

Omat oikeat lajit löytyi sitten sieltä kokeiltujen joukosta. Tarvitsi vain vaihtaa seuraa ja valmentajaa sekä ymmärtää se, että muiden mukana pysyminen ei ole tärkeintä, vaan se, että homma tulee suoritettua.

Joo. Mielestäni toisaalta liikuntakokemuksen pitäisi olla kiva ja myönteinen ihan välittömästi mutta myös samalla olla haastavaa sellaista, missä voi kehittyä.
Ehkä itsellesi asettama rimasi on korkealla? Siis esimerkiksi pitäisi olla jo valmiiksi hyvä jossain lajissa, jossa on vasta aloittelija. Joku muukin jo sanoi, että motivaatiota tarvitaan. Ehkä pitää vielä miettiä tuota motivaatioasiaa. Esimerkiksi voisi ajatella että tanssiin olisi helppo motivoitua (liikutaan musiikin tahtiin, kivaa), mutta pitemmän päälle vaaditaan myös kärsivällisyyttä ja sitkeyttä sen kivantunteen lisäksi.

Harvemmin mikään laji pamahtaa valmiina kenenkään elämään vaan sitä pitää myös opiskella, hakea vinkkejä, hakea myös sitä motivaatiota. Ei kannata aliarvoida sosiaalisuutta, jos on kaveri jonka kanssa harrastaa jotain lajia, kynnys harrastaa jotakin lajia on ihan erilainen. Jotkut ajattelevat, että liikunnan pitää olla jotain yksinäistä puurtamista.

Kaksi viikkoa on älyttömän lyhyt aika kokeilla monia lajeja, jos sinulla ei ole kovinkaan hyvä kunto. Jos olet esimerkiksi käynyt kovatahtisissa aerobiceissä kaksi viikkoa, en ihmettele, ettei ole intoa jatkaa koska kuntotasoon nähden on liian kovaa harjoittelua. Juoksukunto ei edes kehity vielä juoksuksi kahdessa viikossa, pyöräilyssä voi myös harjoitella ihan liian kovaa.Kannattaisi jutella jonkun liikunta-alan ammattilaisen kanssa millainen voisi olla järkevä harjoitteluviikko ihan kunnon kehittymisen kannalta.
Ja olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat suositelleet tai chitä tai joogaa. Hyvinvointi on laajempi käsite johon pitää laskea mieli mukaan. Sukulaiseni kokeili viime keväänä lisätä liikuntaa elämäänsä. Hän kävi vuorotellen voimajoogassa ja teki juoksu-kävelylenkkejä jotka tähtäävät juoksukunnon kasvattamiseen. Tämä toimi hänelle hyvin.

eri lajeja. Voit ainakin sanoa, ettei tuntunut omalta, jos olet kokeillut. Ja ties vaikka kokeilun kautta löytäisit sen omimman lajin, jota jaksaisit harrastaa, ja joka jaksaisi innostaa aina uudestaan ja uudestaan.

Toinen keino on yrittää piristää niitä lajeja, joita pidät tylsinä. Esim. musiikin kuuntelu pyörä- tai kävelylenkin aikana on mukava piriste. Lisäksi jos jumppaat kotona (esim. painojen nostoa tms.) voit vaikka avata telkkarin seuraksi ja katsella mitä toosasta tulee taikka seurata samaan aikaan yhtä lempisarjoistasi. Näin saatat jopa yhdistää liikunnan johonkin miellyttävään. Ja hyvän kaverin mukaan saaminen lisää liikuntailoa ja toimii jopa kannustimena.

Minulla oli pitkään sama ongelma kuin sinulla. Kaikki liikunta tuntui pakkopullalta ja oli hankalaa löytää mistään mitään positiivista, mutta sitten aloitin latinoksen (eli sambaa, cha cha chata, jive jne.). Pidin siitä niin paljon, että innostuin kokeilemaan uusia lajeja. Joistain en pitänyt, ja jotkut oli ok, mutta sen jälkeen olen mennyt sillä asenteella, että jokaiselle lajille on annettava mahdollisuus. Ja eihän ole pakko jämähtää yhteen lajiin viikossa/kerrallaan. Voit liikkua monta kertaa viikossa ja joka kerralla eri tavoin, taikka kausittain vaikka zumbaa tai painonnostoa tai lenkkeilyä. Esim. vuodenaikojen mukaan; kesällä uinti, talvella luistelu (kannaa kokeilla meren päällä, tosi hieno kokemus), keväällä laskettelu jne.

Ja hyötyliikuntaa pystyy aina lisäämään pienillä keinoilla; ei ota aina hissiä vaan kävelee portaat, jättää auton vähän kauemmas ja kävelee lopun matkaa töihin tai kotiin jne. Onhan noita keinoja.

Mutta tässä olisi muutama laji-idea;

-keilaus (kyllä, tämä on urheilua)
- golf (vähän tyyris harratus, mutta todella hauska ja saattaa löytää hyvää seuraakin)
- tennis
- sulkapallo
- suunnistus
- jooga
- zumba
- latinos
- uinti tai vesijumppa/juoksu
- käy läpi kuntokeskuksesi jumppatarjonnat esim. bodypump jne.
- hiihto
- laskettelu
- koiran omistaja (koiran kanssa on pakko käydä lenkillä, mutta oikein laiskalle ei missään nimessä koiraa)

Ja jos mikään noista ei nappaa, niin sitten voit sanoa, että kun liikunta on niin ikävystyttävää.

Itse istuskelin vielä 3 vuotta sitten aivan liikaa koneen ääressä ja siitä alkoi tulla jo ns. "makuuhaavoja". Aloittelin juoksemaan ja todellakaan en mitään tavoitteita laittanut ja juoksin tasan sen verran kuin vielä hyvältä tuntui tai kävelin välillä. Otin sen siis elämäntavaksi enkä ajatellutkaan mitään painonpudotusta tai että on pakko juosta tietty määrä tiettynä päivänä. Pyrin juoksemaan vähintään pari kertaa viikossa aluksi. Mutta jos oli sellainen olo ettei huvittanut, en myöskään juossut eikä siitä tarvinnut tulla huonoa omaatuntoa. Mutta pistin mieleen sen että se skipattu kerta juostaan heti kun siltä tuntuu vähääkään.

Jos ei huvita, niin pidä väliviikko. Toisin sanoen älä laita tavoitteita. Sitä vain turhautuu kuin huomaa ettei mitään tapahdu. No tottakai mitä enemmän juoksee niin sitä enemmän se siitä paranee ja yllättäen huomaat että jaksat juosta useita kilometrejä ilman ongelmia. Ja aina lenkin jälkeen oli tietyllä tapaa hyvä olo. Tätä noudatin elämäntapana pari vuotta ilman mitään sk. tavoitteita ja aivan huomaamatta kunto kohosi ja painokin hieman aleni. Liikunta kyllä lisääntyy automaattisesti kun kunto kohoaa.

Mutta tosiaan, se alkoi käydä yksitoikkoiseksi ja lihaksetkaan eivät mitkään kummoiset olleet, joten aloin ihan kotona käsipainoilla harjoittelun ihan samalla tyylillä kuin juoksunkin. En mitään monijakoisia ohjelmia, enkä proteinii jauhoja, mutta ihan omalla ohjelmalla kohtuulluinen treeni säädettävillä käsipainoilla. Niillä voi treenata jalat, vatsan,rinta ja hauislihakset kun omaa mielikuvitusta. Minusta paljon mukavampaa ja nopeampaa kotona kuin salilla.

Enpä olisis uskonut, että mikä teho simppelillä painoharjoittelulla yhdistettynä juoksuun, on läskin lähtöön ja lihasten toonaukseen. Eli nyt "ohjelmani" on keskimäärin 2krt viikossa noin 5-7km kevyttä juoksua (pururadalla) ja samoin 2krt viikossa painoharjoittelua n.40-50 min vuoropäivinä. Nauran näille kalliissa saliohjelmissa kävijöille ja treenipurun popsijoille. Jotkut eivät vain voi uskoa että saman tuloksen saa itsekin ilmaiseksi, maltillisella ja kestävällä tavalla. Moni luulee että olen joku himourheilija tai proteeiinijauhotreenipelle mitä en tod ole. Toki en mikään kehonrakentaja edes halua olla. Ollut tämä yhdistetty noin vuoden ajan ja näytän atleettiselta ja kuntoakin riittää vaikka vetäistä puolimaratoni milloin vaan mutta en suosi noita pitkiä juoksuja, mielestäni se kuluttaa elimistöä turhaan. Varmaan tämä muutos olisi ollut mahdollista paljon nopeamminkin mutta en ole koskaan mitään rääkkiä halunnut. Sitäpaitsi se, että näytän hyvältä ja että lihaskunto ja juoksukunto ovat hyvät, riittää minulle.

Herkutellakin voi ihan kevyesti, kunhan tekee sen treenin "vastapainoksi" Esim. ts. jos vedät hiilihydraattimättöä, niin ainakin juokse tai treenaa samana päivänä. Tai viikonloppuna kunhan on aktiivinen viikko takana ja varmasti jatkat heti alkuviikosta. Ts. metaboliasi toimii koko ajan. Itse syön nykyisin pääasiassa vihanneksia ja lihaa mutta vedän kyllä joskus etenkin viikonloppuna pitsaa ja kaljaa ja toisinaan viikolla satunnaisen karkkipussin tai suklaalevyn eikä ole häirinnyt yhtään, koska taustalla on kestävä elämäntapa. Tärkeää on ettei treenipäivänä kituuta vaan syö hyvää proteiinipitoista ruokaa. Ja tietenkin järki päässä herkkujen vetämisessä. Itse olen löytänyt hyvän tasapainon liikunnassa ja syönnissä sekä liikunta on nyt yhtä luonnollista kuin nukkuminen, mitä se ei todellakaan alussa ollut.

kohtalontoveri. Olen luopunut toivosta mielekkään lajin suhteen, joten teen kausittain kaikkea. Aina pari viikkoa jotakin, viikko mietiskelyä mitä seuraavaksi ja taas kaksi viikkoa jotakin. Lopeatn heti kun tuntuu ettei kiinnosta ja jatkan vaikka vuoden päästä kokeilua taas muutaman viikon. Tällä tavoin kuitenkin saan liikuntaa harrastettettua niin, että kunto pysyy edes siedettävänä! :D En ole koskaan nauttinut liikunnasta, niinpä oman terveyteni vuoksi olen asettanut päämääriä, eli vaikka pyörälenkki, ja sen jälkeen jokin palkinto. Olen kuitenkin kolmen pienen lapsen kotiäiti, eli arjessa kertakaikkiaan joudun liikkumaan. Siivoilun olen harjoitellut tekemään kahdella kädellä samanaikaisesti, näin molempien käsien lihakset saavat voimistusta ja syke nousee. Tähän olen lisännyt vielä kuminauhat jatkoksi, eli molemmista käsistä molempiin jalkoihin, näin homma kertakaikkiaan hoituu ajattelematta asiaa.

Suosittelen sinua myös tarkistamaan ruokavaliosi vitamiinien ja hivenaineiden osalta, vaikkapa lisäkourallinen vihanneksia päivittäin voi nostaa vireyttäsi vapaa-ajalla. Liikunta on oikeasti todella kuluttavaa ja tappavaa, jos ei ruokavalio ole kunnossa. Ei sitä silloin kertakaikkiaan jaksa. Älä aseta itsellesi tiettyä aikaa päivästä, jolloin on liikuttava, vaan anna sen tulla spontaanisti. Voit myös jakaa liikunnan päivälle pieniksi rypäyksiksi. Itse saatan vaikka alkaa tanssia kesken vauvan perseenpesun ja jatkan sitä vauva sylissäni lisäten vaan musiikin volyymia stereoista. Vauvan kikatus riittää kannustimeksi ja toki isommat juoksevat katsomaan menoa, jolloin heidän nauramisensa typerälle äidille ja kikattavalle vauvalle innostaa jatkamaan. :D

..mutta ehdotetaan nyt kuitenkin. Osta koira. Miksi? Sitä on pakko ulkoiluttaa vähintään kolmesti päivässä säässä kuin säässä - jos et lenkitä koiraa niin saat keräillä ulosteita kotoasi ja koirasi käyttäytyy huonosti. Motivaatiota kerrakseen!

Toisaalta ei kannata kyllä ottaa eläintä jos ei siitä aio huolta pitää, siispä keksinkin toisen vaihtoehdon. Tykkäät siis katsella telkkaria sohvalta vai? Hommaa kuntopyörä ja sille sopiva paikka telkkarin eteen. Äitini (~60v) aloitti puoli vuotta sitten kyseisen harrastuksen ja on laihtunut kymmenisen kiloa (sisälsi toki ruokailutottumusten muutoksen myös). Telkkaria katsellessa ei edes huomaa sitä yksitoikkoista polkemista, jonka pystyy suorittamaan ajatukset ihan jossain muualla!

Ja jos haluat lajin, jossa voi nähdä oman kehittymisensä, ehdotan pelaamista! Joo, on olemassa jotain Wii-fittejä ja muita, mutta itse harrastan tanssipelaamista. Tanssimattoja saa suht halvalla ja voit laittaa usbilla kiinni tietokoneeseen ja ei kun pelaamaan! Mukavaa lajissa on se, että vaikeustasoja on monia, joten aina voi kokea kehittyvänsä. Ensin ehkä ykkösleveliä, sitten jujun oppiessa meneekin jo kolmoset, sitten vitoset, kunnon ja tajun kehittyessä seiskatkin saa läpi yhä paremmin. Eikä tartte lähteä mihinkään vaan voi ihan kotonaan harrastaa - lisäksi jos kaipaa seuraa, pelit tukevat usein useampaakin tanssimattoa joten puoliso/lapset/naapurit mukaan vaan! ;) Aiheesta lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanssipeli

miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Berruto kirjotti tossa joku aika sitten, että jos haluaa saavuttaa jotain vähän suurempaa tai vaikeampaa elämässään on astuttava pois mukavuusalueelta (comfort-zone) kaikki ei voi aina tuntua mukavalta - ei urheilukaan. Elämässä on esimerkiksi paljon ihmisiä joiden kanssa on vaikea tulla toimeen vaikkapa työpaikalla. Heidän kanssaa on vain tultava toimeen vaikka kuinka ärsyttäisi välillä. Harjoittelen itse aktiivisesti joka päivä, joskus kaksikin kertaa päivässä. Aina ei tee mieli harjoituksiin, mutta en lopettaisi urheilua ja liikuntaa mistään hinnasta!

Liikunnassa ja urheilussakin tekeminen on asenteesta kiinni. Hyvä työmoraali saa tuloksia aikaan. Kannattaa aloittaa pienistä määristä liikuntaa kuten monet ovat todenneetkin. Alku on aina vaikeaa, mutta hetken kuluttua alkaa jo kaipamaan liikuntaa,jos sitä ei pysty tekemään. Välillä liikkumaan lähteminen saattaa maistua puulta, sen jälkeen puolestaan olo on uskomattoman hyvä. Liikunnan lisääminen auttaa myös arkielämässä tuomalla lisää energiaa ja jaksamusta arjen askareisiin.

Siis mitä hemmettiä, pakko jatkaa sohvaperunana???? Eikö ihmiset enää edes muista ettei ennen vanhaan salilla käyty, ku tuli niin paljon pakollista hyötyliikuntaa! Suosittelen sua sullekki jos ei kerran urheilu kiinnosta. En minäkään oo ikinä innostunu lenkkeilystä yms, mutta ku on opiskelija, eikä oo varaa autoon ja niin pieni kaupunki ettei oikeen bussit kule, niin kaikki matkat pitää taittaa kävellen tahi pyörällä. Niin yksin kertasta se on ku alat tehä ostokset ilman autoa ja muutenki liikkuu kävellen. Ei mulle ainakaa läskiä kery ku pitää 8kiloa painavat kissan hiekka säkitki kantaa kaupasta kotiin.

On ihmistyyppejä, jotka ei kerta kaikkiaan voi liikkua rajusti.. Oma äitini on 87-vuotias, hidas ja laiskahkoksikin voisin sanoa. Kuitenkin voi hyvin vähällä liikunnalla. Veriryhmäkin vaikuttaa. Esim. O-veriryhmä vaatii rajua fyysistä liikuntaa. Joku toinen veriryhmä tulee toimeen hitaalla joogalla ja voi hyvin.
Joku voi pahoin, jos ei saa muutamaan päivään liikkua, toinen rasittuu. Niin se vain on.

Mä en ehkä ymmärrä perusongelmaasi, sanot tuolla itsekin että olet normaalipainoinen ja kroppanen ilman liikuntaakin, et siis ole mäski pullan syöjä ja holisoitunut römppämaha. Joten, kaiken järjen mukaan, sä olet tavallinen suomalainen sohvaperuna. Siis, itse olet sanonut itseäsi sohvaperunaksi. Siksi.
No, sä haluat haasteita, muttet liikkua etkä nähdä vaivaa, kaikki on joko liian tylsää (joo, ymmärrän, mäkin vihaan pyöräilyä, aivan sama kuka mitä sanoo), tai muuten inhottavaa (jumpat, pallopelit ja muut) ja niitä lajeja, mitkä tarjoaisivat jatkuvaa kehitystä ja haastetta pidät liian "väkivaltaisina". Ratsastus on varmaan sopinut sulle, koska siinä saa ikäänkuin istua... Tai sitten, koska juuri sitä et voi harrastaa.

Sä olet siis tylsä ja laiska ihminen, mitä tulee liikuntaan. Sua ei kiinnosta, sä et jaksa, eikä sua huvita.

Okei, no? Mitä sitten? Vittuako sä siitä täällä ruikutat, tee ja harrasta jotain muuta, jos aktiivisuutta haluat. Mä en edes ymmärrä mitä noi muut alkaa ehdotteleen ja että tee sitä ja tee tätä ja opettele tekniikkaa. Hei, mä olen urheilija: käyn aamuisin lenkillä, käyn nyrkkeilemässä (mä tykkään sekä hakata ihmisiä, että siitä että ne hakkaa mua) ja teen punttitreeniä. Ja nautin siitä. En mä sitä tekis jos en nauttis. Joten miksi sä teet väkisin? Jää himaas tai tee jotain muuta, ei urheilu mitään terveellistä ole. Siitä tulee kipeäksi, ja vammoja, se on rasittavaa ja ketä nyt kiinnostaa elääkö 10 vuotta pidempään vai ei: kukaan ei nää tulevaisuuteen, sä voit urheilla vaikka kuinka ja silti halvaantua 4kymppisenä. Eikä auta kova kunto yhtään mitään.

Joten lopeta. Älä urheile, älä liiku. Sä voit ihan hyvin käydä ulkona vaan käppäilemässä ja katsomassa maisemia, jos huvittaa. Sä voit harrastaa muutakin aktiviteettia, mene laulutunneille ja kuoroon, ala käymään leffoissa, kudo sukkia, leivo kakkuja, mene kirjakerhoon ja ala pelaamaan shakkia. Tai ihan mitä vaan, ketä kiinnostaa, suahan se pitäs kiinnostaa. Miksi sun pitäskään liikkua? Jos paikat tulee työssä kipeeksi, mistä sä sitten kuitenkin jaksat inistä, niin tee sen verran vaan aina verryttelyjä ja venyttelyjä, että ne kestää: sen ei ole tarkoituskaan olla hauskaa vaan järkevää. Emmäkään kaikkea treeniä vaan siksi tee, että just se treeni ois hauskaa, vaan koska se johtaa siihen, että joku muu asia voi olla hauskempaa/siedettävämpää -> kuten työssä jaksaminen.

Hyväksy itsesi sellaisena kun olet. Etsi jotain mikä sopii sulle. Se ei ole liikunta eikä urheilu.

Jos et ole urheilijatyyppiä, ei se ole katastrofi.
Koita löytää arkiliikunnasta se hyöty ja ilo.
Eli kävele aina kun mahdollista, hissin sijaan portaat. Siivous ja puutarhatyöt käy myös kuntoilusta. Käy iltakävelyllä, kävele töihin jos mahdollista tai työmatkapyöräile, jää pari pysäkkiä aiemmin pois bussista tai jätä auto kauemmaksi.
Nämä on pieniä asioita, mutta kaikki myös liikuntaa.

Ehkä liikunnasta ei myöskään pidä tehdä mitään pakkosuoritusta. Eli anna itsellesi anteeksi, jos et jaksa tai halua hikijumpata 7krt tai edes 5 krt viikossa.

Syö terveellisesti ja kohtuudella, se jo auttaa pysymään terveenä kun muistat edes pienen hyötyliikunnan.

Minua ei urheilu eikä liikunta kiinnosta. Olen yli kuusikymppinen nyt jo eläkkeellä oleva täysin terve, normaalipainoinen ja voin henkisesti hyvin. Elän tasapainoista ja mukavaa elämää. En käytä päihteitä ja syön ihan normaalisti. Lepään kunnolla, enkä ota asioista mitään ihmeempiä paineita. Teen sitä mikä tuntuu mukavalle ja jos ei huvita, en tee mitään erikoista. Ulkona rapsuttelen pihaa kesäisin aikani kuluksi ja nautin siitä. Minulla ei yleensä ole kiire mihinkään. Töissäkin tein kaiken ihan normaalisti, en lähtenyt mukaan siihen kilpajuoksuun, hyvin sain työni tehtyä. Älkää ihmiset asettako itsellenne kaikenlaisia vaatimuksia ja pakotteita, suurin osa on ihan turhia.

Yksi epileptikko täällä karjaisee, olisit onnellinen että pääset liikkumaan ja salille rehkimään. Minun epilepsia rankaisee aina minua , jos vaikka vähänkin pidemmän lenkin teen. En voi kiroilematta olla, kun huono olo iskee. Voisin kävellä vaikka kuinka. Musta tuntuu että et malta välillä levätä, väsähdät ja kyllä silloin ilo liikunnoista meneekin. Ja täytyy muistaa syödä niin hyvin, että voimat palautuu. Harrasta välillä ihan vain hyötyliikuntaa=kävelyä ja asioiden hoitelua.Mene höyrysaunaan rentoutumaan ja nauti uimisesta ja kellumisesta. Älä mitään maratonia rupea uiskentelemaan, kyllä kunto pysyy vähemmälläkin rehkimisellä.Olet käsittänyt ihan väärin kuntoilun. Täytyy nautiskella kroppansa tuntemuksista kun on liikkeellä, ja katsella maisemia ja pysähtyä. Äläkä todellakaan jää sohvalle löhöämään, vaan raittiiseen ilmaan. Joko yksi tai jonkun kanssa. Olisinpa minä terveempi menisin vaikka hölkkäämään, nautin siitä tunteesta minkä liikunta tekee. Uintia yritän rauhallisesti, jos pääni vaikka sallisi sen mulle.Nytkin on huono olo ollut, kun auttelin yhtä ihmistä kotitöissä. Täytyy levätä. Hyvää syksyä ja liikunnan nautintoa!

ei sun tosiaan kannata liikkua yhtään jos et siihen kykene. Makaat vain apaattisena ja menet vaikka nettiin siitä valittamaan.

Itse liikun joka päivä eri lajeja vaihdellen ja nautin raikkasta syysilmasta. Olen 45 v. eronnut mies ja todella viriili seksuaalisesti ja kropaltani hyvännäköinen. ja aion olla vielä pitkään.

Minusta on mukavaa kun on eri naisia joiden kanssa seurustella. Elämä on mukavaa vapaa-ajalla mutta töissä joutuu valitetavasti katselemaan sellaisia lösähtäneitä miehiä ja naisia joilla ei ole muuta viriiliä kuin puhe.

Minulla oli aivan sama tilanne noin vuosi sitten. Mikään ei innostanut, mikään laji ei tuntunut oikealta, kaikki oli niin pakkopullan makuista. Sitten sain asiaan aivan uuden näkökulman ja itseasiassa ratkaisun ongelmaani: liikunta tuntui pahalta, koska se oli pakko. Kun mielessään ajattelee mitä tahansa aktiviteettia "pakko pakko pakko pakko pakko", niin tottakai se tuntuu epämiellyttävältä. Kyllähän sitä voi viikon-kaksi kestää, mutta ei enää se jälkeen. Ajattelin, ja tuntuu että sinäkin ajattelet samalla tavalla, että liikuntaa täytyy harrastaa, koska se on hyväksi terveydelle. Ajattelin siis liikunnan harrastamista jonkinlaisena ympäristön luomana pakkona enkä ajatellut asiaa täysin itseni kannalta.

Liikuntaa harrastetaan ihan itsensä takia, ei kenenkään muun. Kun tajusin tämän aloin aluksi käymään lähimetsässä lyhyellä rauhallisella kävelyllä nauttien luonnosta. Se oli kivaa. Nimenomaan se on tärkeintä että sinulle tulee hyvänolontunne; "Se oli kivaa" tai "se virkisti". Vähitellen lenkit alkoivat pidentyä ja kerran lenkillä oli vain semmoinen olo että "nyt tekee mieli hölkätä", joten aloin hölkkäämään. Sen jälkeen tuli joskus olo "nyt haluan juosta", ja aloin juoksemaan. Nykyään teen juoksu- tai kävelylenkkejä aivan fiiliksen mukaan. En missään nimessä tee siitä enää pakonomaista, joten joskus on viikkoja, jolloin saatan ehkä käydä vain kerran lenkillä. Joskus kuitenkin on semmoinen olo, että tekee mieli käydä joka päivä lenkillä. Aivan fiiliksen mukaan. Parasta esim. juuri lenkkeilyssä on, että sitä voi tehdä missä vain milloin haluaa millä nopeudella tahansa.

Se, että mikään laji ei tunnu oikelata on oikeastaan vain sinun korvien välissä. Tietysti voi olla lajeja jotka eivät oikeastikaan sovi sinulle, mutta tämä uusi näkäkulma saattaisi muuttaa tuntemuksiasi eri lajeista. Tärkeintä on, että löydät semmoisen sinulle sopian lajin jota on ihan kiva tehdä. Tsemppiä etsintöihin, eiköhän joku laji ennemmin tai myöhemmin nappaa! :)

Kysy itseltäsi että mistä sinä pidät, noin niinkuin yleensä.

Jos pidät maalaamisesta, valokuvaamisesta, bileiden järjestämisestä, hitto, ihan mistä vaan niin käytä sitä hyväksesi.

Jos esimerkiksi pidät maalaamisesta vedä värit ja muut ulos ja istu alas ihmettelemään luontoa samalla kun piirrät siitä kuvan. Sama valokuvaamisessa. Ei muuta kuin kamera käteen ja luontoon, vanhoihin tehdassrakennuksiin, tai mitä sitten ikinä haluatkin kuvata. Jos pidät bileiden järjestämisestä, opettele tanssimaan, järjestä bileet ja viinan sijaan tanssi naisten tai miesten kanssa, kummasta sukupuolesta sitten pidätkin.

Pidätkö seksistä? Hommaa kumppani ja nussi niin että hiki lentää. Paneminen on äärimmäisen tehokas ja monipuolinen liikuntalaji. Ellei kumppania ole, niin ainakin naiset voivat tehtailla kaikenlaisia virityksiä ja esimerkiksi ratsastaa dildoilla, jolloin itsetyydytyskin käy myös tehokkaasta liikunnasta.

Minusta tuo liikunnan vittumaisuus kuulostaa siltä että sinulla ei ole paljoakaan ystäviä. Yleensä ystävät ovat niitä jotka vetävät liikunnan pariin, oli liikunta sitten hyötyliikuntaa kuten jonkun romun rassaamista, paint ballia, naimista, tai vaikka poliiseja pakoon juoksemista, tai sitten sitä pakkopullaa kuten punttisalia, karatea, jalkapalloa tms.

Jos löhöily kiinnostaa niin heitä selälles. Ei se lihominen ole vaaraksi liikkumattomuudessa niinkuin jotkut idiootit täälläkin kuvittelevat. Liikkumattomuus on laihallekin hyvin vaarallista, koska se käy suoraan verenkiertoon.

Noteeppä eväät ja laita reppuun ja ovesta mäkelään ja lähimpään mettään .....
Jos haluut hyötyy niin kerää metsän satoo talteen ....
On meinaan taattuu se että parempaa liikumis muotoo ei oo kun kunnon metsä
kävely ....monta kärpästä samalla kertaa raitista ilmaa .hengen ravintoo ,kupuun täytettä ja
kaiken lisäksi viä liikuntaa eikä maksa mitään paitsi eväät ....
Kiikarit viä mukaan ja bongaa muutto lintuja....

Talvella mettä järville kalaan hyöty ja liikuntaa saa varmaan yllin kyllin kun tarpoo
lumi hangessa .....kyl kunto kohenee ilman kuntosali maksuja ...

Onkohan aloittajan "ongelma" se että ei halua hikoilla..?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että usein nälkä kasvaa syödessä ja
se oma laji kyllä löytyy. Tsemppiä!